| Aihe: Apua akustisen kitaran hankintaan? | 1 |
|---|
 JohnPatrick
12.11.2009 18:54:54 (muokattu 15.11.2009 17:45:20) | |
|
Terve kaikille!
Pitkään on tullut haaveiltua teräskielisestä akustisesta ja nyt alkaisi olla aika tehdä asialle jotain.
Olen ajatellut kitaraa noin 1000€ hintaluokassa ja lähtökohtaisesti elektroakustinen olisi kiikarissa..
Selailtuani Mnetin keskusteluita, kävin soittelemassa muutamia Martineja mm. D-28, D-16GT ja D-15, joissa ei siis ollut mikkejä, mutta muutakaan ei ko. liikkeessä ollut tarjolla.
D-28 oli budjetin ulkopuolella pahasti, mutta D-16GT oli lähellä ja olin todella tyytyväinen sointiin ja soitettavuuteen. Kirkkaampi sointi selkeästi kuin halvemmassa D-15, mikä oli siis mieleeni.
Martinilla näyttäisi olevan malleja todella paljon ja valinnanvaikeus sekä tietämättömyys tulee vastaan, joten ajattelin pyytää apua parin kysymyksen muodossa ennen kuin hätiköin mitään:
- Vaikuttaako mikit / soololovi heikentävästi soundiin, jos verrataan normikoppaiseen ilman mikkejä? Lähinnä käytännöllisyyden vuoksi olen ajatellut elektroakustista..
- samassa hintaluokassa muita vastaavia Martineja tai joku ihan muu merkki?
- Kannattaisiko odottaa ja hilata budjettia ylöspäin? Onko esim. Martinin 1000€ ja 2000€ malleissa suuriakin eroja?
Niin ja käytetyt ovat tietysti myös vaihtoehto!
Kiitos!
*******************
Omaan soittoon sopisi varmaan hyvin ns. "allround" -tyylinen kitara, jonka joku mainitsikin. Välillä nuotiokitarameininkiä ja välillä taas muuta räpellystä, jota voisi kai näppäilyksikin kutsua...
D-koppa ei ole mikään ehdoton, se oli lähinnä vain ko. liikkeen valikoimasta johtuva juttu, ettei muuta oikein tullut kokeiltua. Ihan tyytyväinen olin siihenkin soundiin, mutta kokemukset puuttuvat vielä monesta muusta ja täällä on tullutkin jo paljon testattavaa ehdotusta. | |
Kannattaa muistaa, että mikin saa asennettua kitaraan myös jälkikäteen, jos sellaiselle tulee käyttöä. Esim. B-bandin tallan alle liimattava mikki maksaa noin 150 e. Samassa hintaluokassa löytyy myös muiden valmistajien tuotteita.
Myös käytetty kitara on hyvä vaihtoehto. Akustinenhan vain paranee soiton myötä, jos sitä on säilytetty asianmukaisesti. Käytetty pitäisi saada vähintään 30 % halvemmalla kuin vastaava uusi, mikä lisää valinnan mahdollisuuksiasi.
Ja vielä, jos et ole jo päättänyt, että tarvitset dreadnaught-mallisen kitaran, kannattaa kokeilla 000/OM-kitaroita sekä M että J -kokoja, joissa on usein tasapainoisempi saundi kuin D-malleissa. | |
Itse olen ollut erittäin tyytyväinen omaan K.Yairi DY-62 kitaraan. Soi akustisesti todella kirkkaasti (joku saattaisi kaivata hiukan enemmän alapäätä soundiin) ja linjatulossa on erittäin hyvä äänenlaatu. Ei välttämättä löydy joka liikkeestä, esim. Oulussa sitä oli vielä Kullaksella jokin aika sitten, mutta ei enää. Itse maksoin siitä aikoinaan n. 1100 euroa.
t. Köpe
"I would step on anyone who fucked around with my band - personally. I would never send in a heavy, I'd deal with it myself, just as I would go to any lengths to get the band the money they were due" - Peter Grant, The Man Who Led Zeppelin, page 96. | |
Tässä sekoitus erittäin subjektiivista, provosoivaa ja lapsellista mutua - niin, ja hetken huumaa. Pätee - jos pätee - akustisiin ja vähemmän akustisiin kitaroihin:
- Kaikki alle 50EUR kitarat ovat susia
- 50EUR-150EUR kitaroista 20% ovat käyttökelpoisia, loput susia, tai ainakin susien alkuja (l. petojen sukua)
- 150EUR-500EUR kitaroista 50% ovat käyttökelpoisia
- 500EUR-800EUR kitaroista 80% ovat käyttökelpoisia
- 1000EUR kitarat ovat kaikki käyttökelpoisia,
- yli 1000EUR kitaran ostaminen on hifistelyä
- käytetty arvokitara (yli 500EUR) on kannattava ostos 80% tapauksista
- SOUNDI: mikit/soololovi EIVÄT vaikuta RATKAISEVASTI soundiin. Merkittävämmin vaikuttavat käytetyt laminoinnit, puulajit, tukirakenteet, leveys, paksuus, kaulan materiaalit, soittotekniikka, omat soundimieltymykset, kaverin soundimieltymykset, vaimon soundimieltymykset, soittotyyli, plektran materiaali, plektran soittokulma, vaikut korvissa, kynsien paksuus, kielten paksuus ja materiaalia, soittofiilis, huoneen akustiikka, mikrofoni, mikrofonin kulma ja suuntaus, yms. yms. yms. Ts. soundiin vaikuuttaa niin monta asiaa, että PAKKO vaan on mennä sinne musa-fasuun, soittaa omilla kätösillä, plektroilla ja vaikka niillä hampailla ja kuunnella miltä se siihen omaan korvaa soundaa JA LUOTTAA SIIHEN.
Sitten vielä
- mihin tahansa sokkona ostetun teknisesti hyvin toimivan kitaran soundiin lopulta tottuu ja siitä oppii pitämään kitaran hintaluokasta riippuen seuraavalla todennäköisyydellä:
50EUR - 50%
50EUR-100EUR - 60%
100EUR-300EUR - 70%
300EUR-500EUR - 95%
500EUR-1000EUR - 99%
- edellisen pointti on, että soundiin TOTTUU ja siitä oppii pitämään, varsinkin jos omaa rahaa on paljon pelissä. Helposti arvostetaan asioita, joissa on paljon rahaa kiinni - ts. mitä isompi raha, sitä parempi soundi.
Comments? | |
Tim0:
Selailtuani Mnetin keskusteluita, kävin soittelemassa muutamia Martineja mm. D-28, D-16GT ja D-15, joissa ei siis ollut mikkejä, mutta muutakaan ei ko. liikkeessä ollut tarjolla.
Älä osta D-koppaista kitaraa, niiden saundi ei yleensä ole kovin tasapainoinen, ne on cowboy-kitaroita vaan. Itse en ole kuullut yhtää hyvää D-koppaista kitaraa (hintalapusta riippumatta). Tai osta jos tykkäät, mutta kuitenkin joku muu koppamalli riippuen siitä mitä soitat voisi olla parempi (siis joko jumbo jos haluaa isompaa soundia tai vaikka OM jos tasapainoisempaa näppäilysaundia). Allround koppamalleista Larriveen L-malli on aika hyvä, samoin GA (grand audiotorium). |  Jkob
14.11.2009 02:32:31 | |
|
mhelin: Älä osta D-koppaista kitaraa, niiden saundi ei yleensä ole kovin tasapainoinen, ne on cowboy-kitaroita vaan. Itse en ole kuullut yhtää hyvää D-koppaista kitaraa (hintalapusta riippumatta). Tai osta jos tykkäät, mutta kuitenkin joku muu koppamalli riippuen siitä mitä soitat voisi olla parempi (siis joko jumbo jos haluaa isompaa soundia tai vaikka OM jos tasapainoisempaa näppäilysaundia). Allround koppamalleista Larriveen L-malli on aika hyvä, samoin GA (grand audiotorium).
Tai jos et ole varma, Yammun LL-16. Ei tätä nyt liikaa voi kehuakaan. Hieno soundi, ei järin kallis. Soololovea ei tosin löydy jos se kriteerinä on.
Wanking is timeless | |
Jotta voisi suositella jotain tiettyä kitaraa, pitäisi tietää tarkemmin, millaista musiikkia ja millä tekniikalla soitat. Kannattaa käydä liikkeissä kokeilemassa eri vaihtoehtoja. Yksi erinomainen vaihtoehto on Furchin jokin kokopuumalli, sillä Furchin hinta-laatusuhde on hämmästyttävän hyvä.
Musik ist tönend bewegte Form, das auf fruchtbaren Boden fällt. Was? Quatsch! Nur wo Füchse und Hasen gute Nacht sagen. |  mll
15.11.2009 13:00:28 (muokattu 15.11.2009 13:02:02) | |
|
mhelin: Älä osta D-koppaista kitaraa, niiden saundi ei yleensä ole kovin tasapainoinen, ne on cowboy-kitaroita vaan. Itse en ole kuullut yhtää hyvää D-koppaista kitaraa (hintalapusta riippumatta). Tai osta jos tykkäät, mutta kuitenkin joku muu koppamalli riippuen siitä mitä soitat voisi olla parempi (siis joko jumbo jos haluaa isompaa soundia tai vaikka OM jos tasapainoisempaa näppäilysaundia). Allround koppamalleista Larriveen L-malli on aika hyvä, samoin GA (grand audiotorium).
Eli sinä et pidä D-koppaisen soundista. Vaikka et sinä pitäisikään, niin älä tuputa näkemystäsi muille;D
Paljonhan se riippuu nimenomaan siitä, mitä haluaa soittaa. Tasapainoinen soundi ei välttämättä aina ole pelkästään hyvä. Moneen tilanteeseen sopii myös sopiva karheus, mitä nimenomaan löytyy D-koppaisista kitaroista.
Olisi varmasti helpompi neuvoa, jos tietäisi millaiseen soittoon kitara tulee.
Esim. vaikka Taylorit ja Larriveet kelpaavat monille, niin minä en tykkää niistä. Täysin asenteettomia kitaroita. Korjattakoon vielä, että Larriveen halvin malli oli ensitestauksella ihan jees, pesi kalliimmat 6-0... |  mhelin
16.11.2009 08:55:32 (muokattu 16.11.2009 08:57:28) | |
|
mll: Eli sinä et pidä D-koppaisen soundista. Vaikka et sinä pitäisikään, niin älä tuputa näkemystäsi muille;D
OT: Kaikkihan täällä tuputtaa omia ajatuksiaan muille, sehän on tarkoituskin :-)
Kyllä D-koppaisen saundi johonkin musaan sopii ihan hyvin, perinteisesti esim. bluegrassiin tms. musiikkityyliin. jossa akustisen kitaran pitää erottua viuluista, banjoista yms. ilman sähköistä vahvistusta. Kuitenkin jostain syystä kaikki muut koppamallit kuin dreadnought aina unohdetaan, kaupoissa ei muita ole juuri esillä, ja jos on niin ko. mallit eivät välttämättä ole samalla viivalla esim. noiden Martinien kanssa.
Esim. vaikka Taylorit ja Larriveet kelpaavat monille, niin minä en tykkää niistä. Täysin asenteettomia kitaroita. Korjattakoon vielä, että Larriveen halvin malli oli ensitestauksella ihan jees, pesi kalliimmat 6-0...
Itsellänikin on kyllä tuollainen Larriveen ruusupuinen 03-sarjan D-koppainen malli johon olen kyllä ollut ihan tyytyväinen sinällään. Se on silti selkeästi D-koppaisen saundinen, eikä kotisoitossa niin ergonominen kuin esim. OM-koppaiset kitarat. Keskiäänialuehan siinä jää alemmaksi mistä johtuen se toimii hyvin säestyskitarana laululle jos soitetaan perinteisesti "harjaamalla" (ehkä juuri siksi tuo koppamalli onkin niin suosittu). Mutta juuri siitä johtuen saundi kuulostaa verhoutuneelta ja siltä että ikään kuin jotain puuttuisi. Perus D-kopastakin on useampia variaatioita joista round shoulder dreadnought voisi olla vähän yleiskäyttöisempi saundiltaan, Furchilla tuossa hintaluokassa olisi tuollainen RD32-SM malli:
http://guitar.eskildsen.dk/shop/wes … guitarer/furch/vintage-rd32-sm.html
Tuostakin on käsittääkseni olemassa myös 12-nauhainen malli, ainakin Stanford merkillä löytyy sellainen:
http://www.gypsyjazzguitars.com/guitar/acoustic/stanford/RD5Vin.html | |
mhelin: OT: Kaikkihan täällä tuputtaa omia ajatuksiaan muille, sehän on tarkoituskin :-)
Kyllä D-koppaisen saundi johonkin musaan sopii ihan hyvin, perinteisesti esim. bluegrassiin tms. musiikkityyliin. jossa akustisen kitaran pitää erottua viuluista, banjoista yms. ilman sähköistä vahvistusta. Kuitenkin jostain syystä kaikki muut koppamallit kuin dreadnought aina unohdetaan, kaupoissa ei muita ole juuri esillä, ja jos on niin ko. mallit eivät välttämättä ole samalla viivalla esim. noiden Martinien kanssa.
Tosi kuin vesi, että maassamme akustisten teräskielikitaroiden valikoima on surkean yksipuolinen. Enimmäkseen tarjolla on dreadnought-malleja, ja liian monet kitarat ovat sähköakustisia. Ei ole harvinaista, ettei kitaraosaston myyjä tiedä, mikä OM-malli on.
Suomesta taitaa olla kaupan vain yksi tenorikitaramalli, baritonikitaroita ei lainkaan. Onneksi meillä on hyviä soitinrakentajia.
Musik ist tönend bewegte Form, das auf fruchtbaren Boden fällt. Was? Quatsch! Nur wo Füchse und Hasen gute Nacht sagen. | |
Valinnan vaikeus on kyllä kitaran ostossa aina läsnä. Harvoissa paikoissa pääsee soittamaan niin kauan, että tietäisi mistä pitää. Itse kiusasin viime vuonna ainakin 4 kertaa kitarapajan myyjien korvia, soittamalla useamman tunnin kerrallaan. Tampereelta kun lähtee, niin ei viitsi ihan vartin soittelun takia lähteä. Siten kuitenkin sain sellaisen tuntuman, että ostin yhden kitaran ja tilasin toisen. (Guild 12-kielinen ja Lassi Nurmen 6-kielinen L-malli)
Siitä huolimatta kitaran todellisen luonteen tietää vasta kun on soittanut 50-100 tuntia ja vielä mahdollisesti äänitellyt, jotta kuulee soundia muustakin suunnasta kuin kopan päältä.
Jos ostat hyvän kitaran, niin kuin tonnilla jo saa, niin saat siitä kyllä n. 70-80% jos joudut myymään. Eli sun ei tarvitse löytää loppuelämäksesi kitaraa kerralla, kyllä niitä voi vaihtaakin. Esimerkkinä itsestäni voin sanoa, että kun ostin Gibsonin J-200 kitaran -94 ajattelin, että tätä en ikinä vaihda. Jos olisin kovin varakas, olisin varmaan tunnearvoista pitänytkin, mutta kun en ole niin vaihdoin 2009. Niin ja olin kitaraan täydellien tyytyväinen niin kauan kun soittelin harjaten ja plektralla sooloillen. Sormisoittoon tuo ei taas ollut kovin hyvä, niin tuli aika vaihtaa. Nyt ajattelen, että Lassi Nurmea en vaihda koskaan, kun se toimii sormin loistavasti, mutta edelleen plektralla. Saatahan nynnyyntyä tästä vielä niin, että alan joskus
näppäilemään jotain goddamklassista, niin voihan sitten olla vielä vaihto edessä. No oikeasti en itse usko siihen....Nyt meni sivupolulle aika rankasti.
Itse diggailen näitä OOO-koppaisia tai siis L-mallin kitaroita tai jumboja tai mediumeita. En koskaan ole innostunut D-mallin soundista. Onhan nämä kurvikkaat paljon hienomman näköisiäkin :) -Ja kuitenkin itselleni on soundi määräävä asia.
Tonni on toisaalta loppujen lopuksi aika vaikea hintaluokka, kun se on jo paljon rahaa. Kuitenkin jos maksaa vähän päälle 2000 pääsee kitaroihin joita ei tee mieli vaihtaa. Itse en kuule suurta eroa 700 ja 1200 kitaroiden välillä. Tämä on rankka yleistys, mutta mielestäni huomion arvoinen. Aikanaan ostin Gibsonin juuri siksi, että 2 vuotta etsittyäni en löytänyt tuosta tonnin hintaluokasta kitaraa ja ajattelin sijoittaa kerralla ja loistava sijoitus olikin. Myydessäni sain enemmän kuin mitä maksoin. No en ehkä reaaliarvossa, mutta summana kuitenkin. Elki 15-vuoden hinnaksi tuli vähemmän kuin inflaatio tuona aikana. Ei paha eli rohkeasti vaan kaupoille, hyvän saa aina myytyä. | mhs
16.11.2009 12:09:12 | |
|
Tonnilla saa hyvän peruskitaran. Tuossa hintaluokassa lähtisin itse etsimään kokopuista kitaraa --- mieluummin kokopuinen kitara ilman mikkiä kuin mikitetty kitara, jossa on laminoidut sivut.
Esim. Martinin mallistosta tonnilla saa 15- tai 16-sarjan kokopuisen kitaran (no, 16-sarjan otelauta ei ole puuta, mutta koppa on). Tuossa setissä on jo kitaroita moneen makuun; jos kokeilee vaikka D-16, 000-16GT ja 00-15, saa vähän ideaa kopan muodon/koon ja materiaalin vaikutuksesta sointiin. Mulla oli aiemmin 000-16GT; se oli mainio yleiskitara --- sointi kirkas ja erotteleva, äänet syttyivät nopeasti.
Mitä kopan malliin ja soinnin tasapainoisuuteen tulee, niin mielestäni mitään järkevää yleistystä ei voida tehdä... riippuu niin paljon siitä, soittaako sormilla vai plekulla, kevyesti vai raskaasti jne. Mutta kun nyt täällä väitetään, että D-mallit eivät olisi tasapainoisia, niin mielestäni edullisessa hintaluokassa (vaikkapa alle 700 euroa), D-mallit soivat usein tasapainoisemmin kuin pienikoppaisemmat mallit. Noista aiemmin mainitsemistani Martineista 000-16 on tasapainoisin, 00-15 värittynein --- ja ehkä myös hauskin :).
Kalliimmissa kitaroissa tällaisia tasapainoinen vai ei -yleistyksiä ei minun kokemukseni mukaan juuri voida tehdä pelkän kopan mallin perusteella: D- ja OM-malleissa on sekä tasapainoisia että jotain aluetta korostavia, kirkkaita että tummasointisia, dynaamisia ja rauhallisia... Kahta muuten samankaltaista kitaraa verrattaessa (vaikka Martin HD-28V ja OM-28V) koppamallien luonne-erot pääsevät toki esille.
Niin, ostaako tonnin kitara vai säästää ja ostaa kalliimpi? Osta tonnilla laadukas peruskitara ja soita sillä. Jos/kun tiedät selkeämmin, mitä ominaisuuksia kitaralta kaipaat, osta kalliimpi silloin. Mulla oli aiemmin 000, nyt on sekä OM että D. | |
sen huomasin, että kaikuaukko vaikuttaa melko paljon sointiin. Korjasin vanhan landolan, jonka sointia pystyi kirkastamaan merkittävästi suurentamalla kaikuaukkoa 1cmx1cm lovella. uskoakseni, kiinteät esivahvistimet ja muutkin kitaran kaikukoppaan tehdyt upotukset vaikuttavat kyllä kitaran sointiin.
tietysti toi kaikuaukko on todella merkittävä soinnin tasapainoisuuden kannalta, mutta kyllä varmaan muutkin "poikkeamat" kitaran kopassa muuttaa soundia, like upotetut esivahvarit yms. osat skebassa
''On moraalitonta antaa tyhmien ihmisten pitää rahansa'' |  Topi Nambur
17.11.2009 13:28:00 (muokattu 17.11.2009 13:29:06) | |
|
Tim0: Terve kaikille!
Pitkään on tullut haaveiltua teräskielisestä akustisesta ja nyt alkaisi olla aika tehdä asialle jotain.
Olen ajatellut kitaraa noin 1000€ hintaluokassa ja lähtökohtaisesti elektroakustinen olisi kiikarissa..
Selailtuani Mnetin keskusteluita, kävin soittelemassa muutamia Martineja mm. D-28, D-16GT ja D-15, joissa ei siis ollut mikkejä, mutta muutakaan ei ko. liikkeessä ollut tarjolla.
D-28 oli budjetin ulkopuolella pahasti, mutta D-16GT oli lähellä ja olin todella tyytyväinen sointiin ja soitettavuuteen. Kirkkaampi sointi selkeästi kuin halvemmassa D-15, mikä oli siis mieleeni.
Martinilla näyttäisi olevan malleja todella paljon ja valinnanvaikeus sekä tietämättömyys tulee vastaan, joten ajattelin pyytää apua parin kysymyksen muodossa ennen kuin hätiköin mitään:
- Vaikuttaako mikit / soololovi heikentävästi soundiin, jos verrataan normikoppaiseen ilman mikkejä? Lähinnä käytännöllisyyden vuoksi olen ajatellut elektroakustista..
- samassa hintaluokassa muita vastaavia Martineja tai joku ihan muu merkki?
- Kannattaisiko odottaa ja hilata budjettia ylöspäin? Onko esim. Martinin 1000€ ja 2000€ malleissa suuriakin eroja?
Niin ja käytetyt ovat tietysti myös vaihtoehto!
Kiitos!
*******************
Omaan soittoon sopisi varmaan hyvin ns. "allround" -tyylinen kitara, jonka joku mainitsikin. Välillä nuotiokitarameininkiä ja välillä taas muuta räpellystä, jota voisi kai näppäilyksikin kutsua...
D-koppa ei ole mikään ehdoton, se oli lähinnä vain ko. liikkeen valikoimasta johtuva juttu, ettei muuta oikein tullut kokeiltua. Ihan tyytyväinen olin siihenkin soundiin, mutta kokemukset puuttuvat vielä monesta muusta ja täällä on tullutkin jo paljon testattavaa ehdotusta.
Tonnin hintainen sähköakustinen kitara nuotiosoittoon ja kotoräpeltämiseen? Minusta tuntuu, ettei kysyjä ole tosissaan - tai sitten hän ei tiedä, mitä haluaa.
Nuotiokitaraksi käy mikä tahansa vireessä pysyvä mahdollisimman halpa teräs- tai nailonkielikitara ilman elektroniikkaa. Ei kai kukaan meistä veisi ykköskitaraansa makkara- ja kaljanuotiolle naarmuuntumaan? Tonnin kitara on omiaan kotisoittoon, mutta ei siinäkään tarvitse sähköakustista mallia, joka näyttää olevan monelle päähänpinttymä.
Neuvoni on seuraava: Kitara käyttötarkoituksen mukaan. Tarvitset kaksi peliä, joista toinen on mahdollisimman halpa ja toinen voi maksaa sen tonnin.
Musik ist tönend bewegte Form, das auf fruchtbaren Boden fällt. Was? Quatsch! Nur wo Füchse und Hasen gute Nacht sagen. | JohnPatrick
19.11.2009 17:51:34 (muokattu 19.11.2009 17:55:08) | |
|
Edelliseen viestiin viitaten - en siis soita kitaraa nuotiolla vaan tulee vaan paljon soiteltua "nuotiokitara" -tyylisesti... :)
Kävin kitarapajalla Helsingissä ja päädyin ostamaan pitkän niplaamisen jälkeen Martin 000-16GT:n. Siihen asennutin samalla K&K:n passiivimikin ja pysyin aika hyvin budjetissa.
Täytyy sanoa, että on erittäin tyytyväinen fiilis hankintaan, soundi ja soitettavuus oli parempaa kuin osasin odottaa ja mielestäni hinta/laatusuhde kohtasi toisensa. D-mallista Martinia myös kokeilin ja nyt luulen tietäväni mitä porukkaa tarkoittaa "tasapainoisella" -soundilla, jota D:stä kuulemma hieman puuttui.... eli D:ssä oli kyllä iso ja botnekas soundi, mutta tykästyin omani erottelevampaa ja ehkä vähän kliinisempään soundiin.
K&K:n kautta suoraan PA -laitteisiin kuulostaa kyllä kans todella hyvältä omaan korvaani. Vielä joudun ehkä hankkimaan jonkun esivahvistimen, jotta saa EQ:t ja volat säädettyä, ettei tarvii aina marssia mikserin luokse. Myyjä ehdotti K&K:n preamppia, mutta onkohan vastaavia tarjolla paljonkin tai onko jotain spedumallisia, joissa olis kenties tuner samassa?
Niin ja Kitarapajaa täytyy ylistää sen verran, että olipa asiantuntevaa porukkaa ja sen lisäksi asiakaspalvelukin oli esimerkillistä! Kuulemma vuoden takuu, joka sisältää myös säätöjen muokkaamisen, tosin ajattelin itse perehtyä asiaan, että osaa hoitaa jatkossa omat soittimensa itse... | |
Tim0: .......joka sisältää myös säätöjen muokkaamisen, tosin ajattelin itse perehtyä asiaan, että osaa hoitaa jatkossa omat soittimensa itse...
Onnea Martinille. Itselläni just sama malli myös, vain kuukauden-pari käytössä ollut, käytettynä ostettu, kohta vuoden vanha peli.
Martinin tehtaalla ilmeisesti säädetään kitarat melko tarkasti soitettavaan peruskuntoon. Omaan makuun kielet olivat kyllä ihan liian korkealla, joten hioin jonkin verran tallapalaa alemmas. Helppo homma kun malttaa tehdä varovaisesti. Kaularautaan ei ole tarvinnut koskea. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
