Rock, pop, alternative ›

The Damnedin nostaisin melkolailla ylitse muiden.
Bändi soittaa myös hyvin laadukastakin kamaa, unohtamatta pientä itseironiaa tai sarkasmia....tai orkasmia wödevör...
Ehkä monipuolisin "punk"yhtye, minkä minä olen kuullut.
Piisikatalogin monipuolisuus Stranger On The Town:sta aina rokkiräimistely New Roseen puhuu puolestaan. Kappaleet kulkevat tunnelmalliseen melodisuuteen ja mahtipontisuuteen, kuitenkaan menemättä tylsistelyyn...
 
Tilasin taannoin melko uuden livetaltioinnin "In Concert" , joka on Englannissa taltioitu konsertti vuonna 2004.
Bändi on kovassa vedossa ja yleisölläkin on hauskaa. Yksi parhaimpia live dvd:itä mitä muutaman oon nähny ja omistan.
 
Saas nähä näemmekö Damnedin Motörheadin lämppärinä joulukuussa Suomessakin?!!
 
Clashin arvostus hiipuu taas iän myöten, jostain syystä. Ehkä niiden julistus ja saarnaus käy liiankin imeläksi....

kaljataiteilija: Tilasin taannoin melko uuden livetaltioinnin "In Concert" , joka on Englannissa taltioitu konsertti vuonna 2004.
Bändi on kovassa vedossa ja yleisölläkin on hauskaa. Yksi parhaimpia live dvd:itä mitä muutaman oon nähny ja omistan.
 
Täytyypä hommata. Onko Patricia Morrison vai se kalju jätkä? Patricia Morrison ei ole maailman paras basisti mutta kepittää mennen tullen Billy Corganin egoaan pönkittämään hommaamat tytsyt (lucky bastard). Muutoinkin Damned on myös ulkomusiikillisesti hyvin omanlaisensa akti, on esimerkiksi mielenkiintoinen yhdistelmä tämä Dave Vanianin viimeisen päälle huoliteltu ulkonäkö ja jatkuva neuroottinen pyöriminen ympäri lavaa. Captain Sensible on hauska kun se joutuu koko ajan taistelemaan sen keppinsä kanssa että saa vasemman käden osumaan oikeaan kohtaan. Jos on enemmän promilleja, ei ihan onnistu.
 
Ja Damned vastaan Saints - minä äänestän Damnedia.

Toinen Kadotettu. Kyllä teiät kirotut hukka perii jahka pyhimykset voittaa. :-D

Gardiner: Toinen Kadotettu. Kyllä teiät kirotut hukka perii jahka pyhimykset voittaa. :-D
 
Jaa tämä olikin raamatullinen keskustelu. Ei muuta kuin Antipope soimaan 2nd time around.

Niin joo, ohan se punk melkein uskonnon asemassa, et kait siihen oppiriidatkin kuuluu.

Gardiner: Niin joo, ohan se punk melkein uskonnon asemassa, et kait siihen oppiriidatkin kuuluu.
 
Kyllä, ja Johnny Rotten tuntuu erityisesti vihaavan Damnedia, varsinkin Rat Scabiesia. Jos Rotten kerran vihaa sitä, sen täytyy olla hyvä.

velipesonen: Täytyypä hommata. Onko Patricia Morrison vai se kalju jätkä? Patricia Morrison ei ole maailman paras basisti mutta kepittää mennen tullen Billy Corganin egoaan pönkittämään hommaamat tytsyt (lucky bastard). Muutoinkin Damned on myös ulkomusiikillisesti hyvin omanlaisensa akti, on esimerkiksi mielenkiintoinen yhdistelmä tämä Dave Vanianin viimeisen päälle huoliteltu ulkonäkö ja jatkuva neuroottinen pyöriminen ympäri lavaa. Captain Sensible on hauska kun se joutuu koko ajan taistelemaan sen keppinsä kanssa että saa vasemman käden osumaan oikeaan kohtaan. Jos on enemmän promilleja, ei ihan onnistu.
 
Ja Damned vastaan Saints - minä äänestän Damnedia.
 
Siinä on se kalju hemmo. Ja se kosketinsoittaja on kanssa aika "symppis" tyyppi.
Hyvät urkusovitukset on aina ollu Damnedissa, myös se miksi diggaan bändiä...
 
Suosittelen sitä dvd:tä. Maksoi CDONilla "Kirotun" vähän eli jotain 5.95 tai vastaavaa !!!!

velipesonen: Kyllä, ja Johnny Rotten tuntuu erityisesti vihaavan Damnedia, varsinkin Rat Scabiesia. Jos Rotten kerran vihaa sitä, sen täytyy olla hyvä.
 
Ehkä siinä kävi niin että Rat Scabies varasti John Lydonin hammasharjan anarkia kiertueella ja miesten välit meni pysyvästi rikki. Mutta oli miten oli niin olen jälkeenpäin tullut siihen lopputulokseen että Johnny Rotten olisi voinut jättää seksi pyssyt väliin ja aloittaa suoraan tästä: http://www.youtube.com/view_play_li … ;playnext_from=PL&v=ylOCIP54PIQ

Vielköhän Rat Scabiesilla on riita bändin nimen oikeuksista Damnedin kanssa?

Atomic Cafe: Mutta oli miten oli niin olen jälkeenpäin tullut siihen lopputulokseen että Johnny Rotten olisi voinut jättää seksi pyssyt väliin ja aloittaa suoraan tästä: pil...
 
Noinkohan olisivat Wobblen kanssa saaneet levytyssopimusta tai myöhemmin keikkoja ilman Rottenin tähteyttä? Tuskin olisivat saaneet yhtä hyviä kitaristeja ja rumpaleitakaan. Ehkä se Rotten olisi kuitenkin kyennyt tuohon ilman Pistols-pohjiakin, kun PiL itse asiassa oli aika lailla samaa kamaa kuin vanhat saksalaiset progebändit ja Peter Hammillkin tavallaan.

Tämä kannattaa lukea, jos punk kiinnostaa: http://www.noise.fi/kirjaarvostelut/?id=8
 
Itse olen vasta ruvennut kirjaa tavaamaan, mutta suupielet vääntyivät hymyyn jo alkumetreillä.
 
Mainostetaan nyt omaa bändiä vielä, eli taistelukalaa:
http://www.youtube.com/shitsucktapes
 
Laulajana toimii Blitzkrieg Boyssistä tuttu Marko

Please Kill Me on ihan okei mutta lievästi sanottuna toistavaa ja puuduttavaa luettavaa, se on vaan sitä tarinaa että se-ja-se oli siellä-ja-siellä tosi sekaisin kamasta ja viinasta.

velipesonen: Please Kill Me on ihan okei mutta lievästi sanottuna toistavaa ja puuduttavaa luettavaa, se on vaan sitä tarinaa että se-ja-se oli siellä-ja-siellä tosi sekaisin kamasta ja viinasta.
 
Minusta Please Kill Me on hyvinkin kiinnostava ja otteessaan pitävä kirja kun taas_ Punk! - Brittipunkin haastatteluhistoria (John Robb) on niin puuduttavaa luettavaa että en ole koskaan pääsyt edes lähelle puoltaväliä vaikka olen ainakin kolmeen eri otteeseen yrittänyt lukea sen kannesta kanteen. Tämä on suorastaan omituista koska minulle brittipunk on aina ollut se tärkein juttu. En ole koskaan ollut jenkkipunkin ystävä vaikka pidän joistakin metallin, punkin, grungen ja ties minkä ristisiitoksista.

Mites Jon Savagen England's Dreaming, onko hyvä?

velipesonen: Mites Jon Savagen England's Dreaming, onko hyvä?
 
Huomattavasti parempi kun Esa Saarisen ja Jan Blomstedtin Punkakatemia (lukemattomana hyllyssä jo vuodesta 1980).
 
Jos tarkoitus olisi ollut vain herjata kuningatarta, John Lydon ei olisi kirjoittanut säettä "God save the Queen / We mean it man!" Lydonin huuto kiiri korviin pelinappuloiden maailmasta, jossa kuningatarkin oli vain profiilikuva postimerkissä, ja Buckingham koriste, jonka avulla saatiin nyhdettyä turisteilta rahat. Jos tarkoitus olisi ollut esittää yksiselitteinen poliittinen ohjelma, ei olisi ollut myöskään säettä "Oh God save history / God save your mad parade / Oh lord / God have mercy all crimes are paid". Kaikille viesti ei mennyt perille. Kiukustuneet rojalistit hyökkäsivät yhtyettä kohtaan sanallisesti ja fyysisesti. Diinarit, joiden kanssa punkkarit tunnetusti eivät olleet väleissä, viilsivät John Lydonia partaveitsellä. Kaiken huipuksi God Save The Queen nousi listaykköseksi juuri samalla viikolla kun kuningatar Elisabeth II vietti hallitsijakautensa 25-vuotisjuhlia. BBC asetti levyn soittokieltoon.
 
Punk sikisi tylsyydestä, ei päivän politiikasta. Pretty Vacant oli kappale, joka roikkui mukana Sex Pistolsin alusta alkaen. Lopulta se julkaistiin yhtyeen kolmantena singlenä God Save The Queenin jälkeen. Pretty Vacant on ironinen ylistyslaulu punkin suurimmalle viholliselle, apatialle. Jotta viesti olisi mennyt perille, singlen B-puoli No Fun kesti seitsemän minuuttia. Seitsemän minuuttia epähauskaa.
 
There's no point in asking
You'll get no reply
I just remembered I don't decide
I got no reason, it's all too much
You'll always find me... out to lunch
 
And now
And we don't care
 
Savage näkee, että punkin tee-se-itse-viritys oli paitsi vastareaktio hippien kollektiiviselle maailmansyleilylle, myös samalla thatcherismin siemen. Jos näin on, tylsyyttä ja epämieluisan valmista maailmaa kritisoineet punkkarit saivat vastaansa 1980-luvulla vielä tylsemmän, vielä koneellisemman, entistä armottomammin virkamiesmäisen ja kylmäkiskoisen maailman, joka ei ollut edes sen arvoinen, että sille olisi viitsinyt rehellisesti haistatella kuten vielä muutamaa vuotta aiemmin.

Kulttuurihistoriointi on vaikea laji, yksi kaikkein vaikeimmista, koska siinä ei ihan riitä asantuntemus yhdellä alalla. Savage osaa sen, oltakoon hänen tulkinnoistaan mitä mieltä tahansa, Saarinen ei; Saarinen on ihan yhtä out to lunch kuin joku Hantta Krause, tosin täysin eri syistä. Oikeastaan punkin olemuksen tarkasteluun tarvittaisiin ammattimainen ja pätevöitynyt kulttuurihistorioitsija, onko Suomessa yhtään sellaista? Markku Koski ehkä, muita en oikein tiedä. Psykomies Juha Siltala ei tule kysymykseen. M.A.Numminen - no ei varmasti; mies on kaikki nämä vuodet kerännyt rahaa pelkällä puhetyylillään ja ajatuksenjuoksullaan, joka muistuttaa Adler-kirjoituskonetta. Entiset, nykyiset ja tulevat Rumban toimittajat älkööt vaivautuko.

No Fun - at The Last of The Sex Pistols 1978
http://www.youtube.com/watch?v=F-BSoaSzN04

velipesonen:Oikeastaan punkin olemuksen tarkasteluun tarvittaisiin ammattimainen ja pätevöitynyt kulttuurihistorioitsija, onko Suomessa yhtään sellaista? Markku Koski ehkä, muita en oikein tiedä.
 
Walleniuksen toimittama Punk - rokkishokki (1978) nousee ajoittain ihan mielenkiintoiselle tasolle vaikka se sisältää lähinnä ("punk-henkisten") hippien ajatuksia hipeistä ja hippeilystä.

Atomic Cafe: Walleniuksen toimittama Punk - rokkishokki (1978) nousee ajoittain ihan mielenkiintouselle tasolle vaikka se sisältää lähinnä hippien ajatuksia hipeistä ja hippeilystä.
 
Soundijengin paminaa. Ainoa mielenkiintoinen piirre on oikeastaan, että se on Soundin parhaalta ajalta, joka minun käsittääkseni oli jotain 77-84, eli jälkeen sen kun se lakkasi olemasta hippilehti ja ennen kuin se alkoi olla umpitylsä hevilehti.
 
Jukka Walleniukselle pitää ehdottomasti antaa Vuosituhannen Sauhuaja -palkinto, vieläpä kahdelta eri vuosituhannelta erikseen. Moista sauhuamisen sanansaattajaa tuskin enää tulee. Mutta se on vain kirjoitustapaan liittyvä huomionosoitus eikä merkitse että WW olisi pätevä arvioimaan punkkia. (jumalauta kun menee vakavaksi, ja niin pitääkin!)