| Aihe: Vaikuttajat ja oma tyyli | 1 |
|---|
 marke-
12.07.2007 10:28:51 (muokattu 12.07.2007 13:48:30) | |
|
Itsellä musiikinkuuntelu tapahtuu normaalisti niin suuressa määrin, että uusia musiikkityylejä ja lajeja tulee kuunneltua tuon tuostakin kun vanhoista on saatu kaikki oleellinen irti. Aika harvoin jaksaa jotain "generä" tai yhtä bändiä jumittaa vuosia ja taas vuosia. Pari kestosuosikkia on, mutta levyt on itsellä pääasiassa aikalailla kulutustavaraa.
Miten tämä liittyy kitaransoittoon? No siten, että tuo kuunnellun materiaalin muuttuminen tuntuu lähes joka kerta soittotyylissä. Soitan käytännössä nykyään enään pelkkiä omia riffejä/biisejä, mutta kuunneltu musiikki vaikuttaa ihan helvetisti tähän. Ei yleensä mitenkään suoraan, mutta jos vaikkapa jonain viikkona luukutan Faith No Morea ja seuraavana jotain ambienttia, niin biiseistä tulee ihan erilaisia toisiinsa nähden. Onko muilla samaa, vai onko oma tyyli jo niin selkeä, että kuulemastaan musiikista ammentaa lähinnä pieniä "nyansseja"? Entä onko jollain muita suuria vaikuttajia kuin musiikki? Naiset/miehet kenties? Viina? Vaikuttaako muutokset näissä jotenkin merkittävästi sävellys/soittotyyliin?
Olen siihen tyytyväinen, että oma musiikki ei ikinä kuullosta samalta kuin vaikuttaja, vaikka vaikuttajan vaihtumisen myötä radikaaleja muutoksia tapahtuu.
Rakkaus |
 Torniojaws
12.07.2007 11:41:21 (muokattu 12.07.2007 12:05:40) | |
|
Kyllä se on oma tyyli pysynyt, mutta nimenomaan ne nyanssit muuttuvat aina fiiliksen ja viime aikoina popitettujen levyjen mukaan. Itse koen sen hyväksi asiaksi - aina löytyy uutta juttua omastakin musiikista, ettei vuodesta toiseen yhtä ja samaa. Uudet jutut voivat myös laajentaa omaa juttua jatkuvasti laajemmaksi ja mielenkiintoisemmaksi. Koskaan ei pyöri samoissa urissa pitkään, se on se juttu ainakin itsellä musiikissa. Perusajatus pysyy samana, mutta se pieni laajeneminen vähitellen kehittyen. Jos vertaa omia tekeleitä 5 vuoden hypyissä niin ero on jopa huima, mutta jos vertaa "viime vuotisiin" niin ero ei ole hirvittävän iso. |
 apenaattori
12.07.2007 12:20:49 (muokattu 12.07.2007 12:21:10) | |
|
Itse olen lähinnä vasta luomassa omaa tyyliäni. Pyrin nappaamaan monilta kavereilta juttuja ja luomaan sopivan sekoituksen eri tyylejä. Tuloksena toivon jotakin uutta ja raikkaan kuuloista, jotain omaperäistä ja jotain josta soittoni voisi kenties tunnistaa. Kattoo ny mitä siitäkin sitten tulee.
http://img439.imageshack.us/img439/1020/vrjohtoptsqi7.jpg |
|
Jos kuuntelen jotain musiikkia mitä en oo ennen kuunnellu, vaikka ihan uutta musatyyliäkin, niin niitä kuunnellessa aina tarttuu päähän joku (yleensä) kitaristin tekemä juttu, jos toinenkin... Sitten kun sitä seuraavan kerran koskee kitaraan niin se päässä soiva "juttu", vaikka erikoinen fraseeraus jossain yhdessä ainoassa lickissä tms siirtyy omaan soittoon.
Kovaa mättöä:
http://www.myspace.com/damagingfallout |
|
Jos kuuntelen jotain musiikkia mitä en oo ennen kuunnellu, vaikka ihan uutta musatyyliäkin, niin niitä kuunnellessa aina tarttuu päähän joku (yleensä) kitaristin tekemä juttu, jos toinenkin... Sitten kun sitä seuraavan kerran koskee kitaraan niin se päässä soiva "juttu", vaikka erikoinen fraseeraus jossain yhdessä ainoassa lickissä tms siirtyy omaan soittoon.
Aivan totta. Varsinkin jos jollakulla kitaristilla, jota vähänkään enemmän on kuunnellut, on jokin "singaturelicki", niin se helposti tulee ihan huomaamattaankin opeteltua ilman mitään tietoista plokkaamista.
http://img439.imageshack.us/img439/1020/vrjohtoptsqi7.jpg |
|
Aivan totta. Varsinkin jos jollakulla kitaristilla, jota vähänkään enemmän on kuunnellut, on jokin "singaturelicki", niin se helposti tulee ihan huomaamattaankin opeteltua ilman mitään tietoista plokkaamista.
Joudun olemaan kanssasi samaa mieltä...:)
täytettä täytettä täytettä kaakkuun...
Kovaa mättöä:
http://www.myspace.com/damagingfallout |
|
Aivan totta. Varsinkin jos jollakulla kitaristilla, jota vähänkään enemmän on kuunnellut, on jokin "singaturelicki", niin se helposti tulee ihan huomaamattaankin opeteltua ilman mitään tietoista plokkaamista.
Aivan. Tunnilla soitin jotain sooloimproa, ja ope kysyi, mikä Zeppeliinin biisi tuo on, tosin nyttemmin LZ on jäänyt taka-alalle soittamassani ja kuuntelemassani kamassa. |
|
Kyllä minä olen sitä mieltä, että kahta asiaa ei ole olemassa:
1. Tyyli
2. Perinne
, joten näistä puhuminen on suht koht joutavaa.
Authorization by nothing. |
|
velipesonen: Kyllä minä olen sitä mieltä, että kahta asiaa ei ole olemassa:
1. Tyyli
2. Perinne
, joten näistä puhuminen on suht koht joutavaa.
Miks niitä ei oo olemassa? |
|
nannne: Miks niitä ei oo olemassa?
En tiedä. Pitäisi ehkä mielummin miettiä, miksi joidenkin mielestä on.
Authorization by nothing. |
 latuska90
11.11.2009 14:38:46 (muokattu 11.11.2009 14:41:21) | |
|
apenaattori: Aivan totta. Varsinkin jos jollakulla kitaristilla, jota vähänkään enemmän on kuunnellut, on jokin "singaturelicki", niin se helposti tulee ihan huomaamattaankin opeteltua ilman mitään tietoista plokkaamista.
Täähän juttu alkaa olla mulla jo ihan arkipäiväistä. :D Nykyään ei tartte enää niin intensiivisesti plokkailla uusia juttuja omaan soittoon, kun suurimman osan saa kertakuuleman kautta kitarasta pihalle, sisäisen kuulon avulla.
"Valkoinen mies on viisas sen sähkön kanssa, mutta mitäs sitten tehdään kun sähkö loppuu?" - Albert Järvinen |
|
Vannon nyt tässä, että jos Hendrix ei olisi keksinyt sieltä nutin takaa pikkaamista, niin itse olisin keksinyt sen. Kas kun joskus aikoja sitten koitin kaverilla sähkökitaraa, enkä keksiny yhtään, mitä tällä pitää tehä, niin napsautin sieltä soimaan. Kuulosti hirveältä, mutta luulin keksineeni jonkun uuden tempun.
Joo, mitenhän tuo mihinkään liitty -
Mutta allekirjoittelen näitä edellisiä posteja aika pitkälti itsekin. Harmi kun kelpo riffit ovat loppuva luonnonvara :/
Ai mikä allekirjotus |
 John Titor
11.11.2009 18:05:13 (muokattu 11.11.2009 18:05:31) | |
|
velipesonen: Kyllä minä olen sitä mieltä, että kahta asiaa ei ole olemassa:
1. Tyyli
2. Perinne
, joten näistä puhuminen on suht koht joutavaa.
Ei niitä todellisuudessa olekaan olemassa, ne ovat abstrakteja käsitteitä :D
Selvää on kuitenkin se, että jollain tavalla jotain aikaisempaa muistuttava kama vertautuu siihen aiemmin kuultuun kunkin pään sisällä. Tästä vertautumisesta syntyvät sekä tyylin että tradition käsitteet. Ne vaikuttavat elämään - siksi ne ovat käytännössä olemassa olevia asioita.
Ne, jotka väittävät etteivät kuule ääniä päässään, eivät ole ikinä kuulleet millaista on kun ne ovat vaiti. |
 laakeri
11.11.2009 23:37:38 (muokattu 11.11.2009 23:40:54) | |
|
Itselleni ei ole mitään omaa tyyliä ehtinyt muodostumaan. Kuulostan samalta, kuin miljoonat muut kokemattomat kitaristit. Tai no, kai ne epävireiset bendit ja muut epätarkkuudet jollain tavalla persoonaani tuovat esiin. |
|
laakeri: Itselleni ei ole mitään omaa tyyliä ehtinyt muodostumaan. Kuulostan samalta, kuin miljoonat muut kokemattomat kitaristit. Tai no, kai ne epävireiset bendit ja muut epätarkkuudet jollain tavalla persoonaani tuovat esiin.
jos opettelet jonkun biisin, niin ei niitä sooloja, ja juttuja tarvitse aina yrittää soittaa niinkuin ne on johonkin tabloihin merkattu, se soolo voi olla myös jokaisen soittajan oma näkemys siitä miten se pitäisi soittaa. ja miltä pitäisi kuulostaa. se on tärkeää jos soittelet vaikka bändissä. opettelet ne epätarkkuudet ensin kuulostamaan hyvältä, ja soitat vaikka ihan yksinkertaisia juttuja, se on paljon paremman kuuloista kun joku yli yritetty äänipuuro. |
|
Miks kitarasooloja merkittäis tabloihin? Paitsi ehkä Intiassa? |
|
Ovatko soittotyyli ja sävellystyyli toistensa synonyymejä? Mielestäni eivät, koska säveltämisessä on kyse niin paljon muustakin kuin pelkästään siitä instrumentista. En koe olevani niinkään soittaja kuin säveltäjä tai biisintekijä. Eikä se ole pelkästään musiikki, mikä vaikuttaa sävellyksiin, vaan esimerkiksi proosarunous on uusin ihastukseni ja se on tuonut paljon lisää lihaa uusiin biiseihin. Niin monilla artisteilla on paljon annettavaa. Usein paskankin seasta saattaa löytyä helmi tai kaksi. Tai maissia. Omaan progehtavaan raskauteen on tuonut sisältöä kaikki Maija Vilkkumaasta Dark Tranquillityyn ja John Williamsista (klasarikitaristi, ei Star Wars-sälli) Rachmaninoviin. Kaikilla on jotain annettavaa, jos osaa kuunnella. Siitä sitten kasaamaan itsensä näköinen paletti.
Itse kannatan laaja-alaista vaikutteiden hankkimista. Levylautasellani pyöri äsken Soul Captain Band ja sitä ennen Amon Amarth. Eivät musiikkityylit sulje toisiaan pois. Vaikka ulkonäöllisesti minut ehkä luokiteltaisiin tuonne raskaamman rokin osastoon, en koe reggaen ja jazzin kuuntelun vievän katu-uskottavuutta ojan puolelle. Itse asiassa allekirjoittanutta vituttaa sellainen tehdään-metallicaa-ku-metallica-on-niin-hyvää-meininki. Elämässä, musiikissa, taiteessa, pienyrittäjyydessä, you name it voi menestyä ainoastaan kahdella tavalla: tekemällä a) jotain vanhaa paremmin kuin edelliset tai b) tekemällä jotain kokonaan uutta. Itse suosin jälkimmäistä.
Aamen ja ugh.
~Volyymi korvaa puuttuvan taidon~
http://www.youtube.com/vonpalmhoff |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
