Etno, proge, latin ›

^Kuulostaa siltä että kama on just sitä mitä pumpun nimi antaa odottaa

progemm: Heh, itse miellän asian just päinvastoin.
On nimenomaan hienoa että jätkät saa tehdä juuri omanmielensä mukaan, se inspiroi myös nuorempia poikia ja tyttöjä tekemään enemmän uskaliaampaa omanlaistaan musiikkia.
 
Niin no... Minkäköhän takia John Muyng lopetti sanoitusten tekemisen kokonaan? Olisiko sen takia että Portnoy ilmoitti että asiat tehdään hänen tavallaan, tai ei ollenkaan. Myung kun teki lyriikoita ennen kuin muu biisi oli valmiiina, ja Portnoy ei tästä tykännyt että lyriikat olisivat merkinneet jotain, joten Myung vaimennettiin. Samaa on havaittavissa useimmissa Dream Theaterin nykykokoonpanon levyissäkin, uusimmassa pahimpana esimerkkinä. Basso miksattu niin alas että se on melkein sama onko mies bändissä vai ei...
 
Lisäksi, jos jätkät saavat tehdä oman mielensä mukaan, miksi James LaBrien soololevylle laitettiin jokaikinen miehen sävellys? Miksi näitä ei hyväksytty Dream Theaterin levylle lainkaan, vaikka musiikkityyli oli täsmälleen sama Elements Of Persuasion levyn kohdalla kuin mitä DT nykyään puuhailee. Miksi LaBrie kutsutaan studioon vasta kun kaikki muu on jo tehty, miksi hänen ainoa rooli bändissä on laulaa se mitä käsketään silloin kuin käsketään? Äläkä edes yritä väittää ettei näin olisi kaikissa edellä mainituissa tapauksissa, tuosta on lukuisia haastatteluja olemassa joka vahvistaa kaiken edellä mainitun. Myös Dream Theaterista kertova kirja kertoo samaa, joskin siloitellumpana versiona.
 
+ tuskimpa ideoita nitä väkisin sinne ängetään, miten kukaan voi sitten enää nauttia musiikin teosta ja soittamisesta jos pitäisi väkisin tunkea ideoita sinne?
Ja nämä tyypit jos ketkä nauttivat molemmista täysillä...
 
Ja sehän se vasta hienoa onkin että Jordan saa tuoda uusia soittimia ja soittotyylejä esille oman bändinsä kautta, itse ainakin sain hirveän kiippari motivaation juurikin tämän miehen takia.
 
En epäile yhtään etteikö vaikkapa Rudess nauttisi siitä sirkustouhusta ja hupelimilla pelleilystä, eihän sitä muuten kuultaisikaan joka toisessa biisissä. Portnoy ihannoi kaikkea mahdollisimman teknistä ja monimutkaista, eikä yksinkertaisesti kykene ajattelemaan mikä on eduksi itse biisille. Jos vähän vaivaudut katsomaan vaikka edes noita making of videoita eri levyiltä, niin bändin tapanahan on leikkiä studiossa ja vääntää "hienoja" unison sooloja kimpassa, joiden ympärille rakennetaan jokin mukarankka Metallica riffi, ja lopuksi väkerretään puolihuolimattomasti jonkunlaiset sanat siihen, välillä Portnoyn alkoholismista, välillä Anime ja Manga sarjakuvista pöllien, välillä suoraan proge kliseiden kootuista paloista (ei sukua valituille paloille).
 
Tuo touhu on nykyään niin täysin ennalta arvattavissa että siinä ei ole pienintäkään hiventä todellisesta kehityksestä, eli siis heidän progressiivisesta metallista puuttuu se progressiivisuus. Eipä silti, ei se niin sanottu punainen lankakaan ole ollut tuossa touhussa mukana enää vuosiin...

Borlag:
 
Lisäksi, jos jätkät saavat tehdä oman mielensä mukaan, miksi James LaBrien soololevylle laitettiin jokaikinen miehen sävellys? Miksi näitä ei hyväksytty Dream Theaterin levylle lainkaan, vaikka musiikkityyli oli täsmälleen sama Elements Of Persuasion levyn kohdalla kuin mitä DT nykyään puuhailee. Miksi LaBrie kutsutaan studioon vasta kun kaikki muu on jo tehty, miksi hänen ainoa rooli bändissä on laulaa se mitä käsketään silloin kuin käsketään? Äläkä edes yritä väittää ettei näin olisi kaikissa edellä mainituissa tapauksissa, tuosta on lukuisia haastatteluja olemassa joka vahvistaa kaiken edellä mainitun. Myös Dream Theaterista kertova kirja kertoo samaa, joskin siloitellumpana versiona.
 

 
En epäile yhtään etteikö vaikkapa Rudess nauttisi siitä sirkustouhusta ja hupelimilla pelleilystä, eihän sitä muuten kuultaisikaan joka toisessa biisissä. Portnoy ihannoi kaikkea mahdollisimman teknistä ja monimutkaista, eikä yksinkertaisesti kykene ajattelemaan mikä on eduksi itse biisille. Jos vähän vaivaudut katsomaan vaikka edes noita making of videoita eri levyiltä, niin bändin tapanahan on leikkiä studiossa ja vääntää "hienoja" unison sooloja kimpassa, joiden ympärille rakennetaan jokin mukarankka Metallica riffi, ja lopuksi väkerretään puolihuolimattomasti jonkunlaiset sanat siihen, välillä Portnoyn alkoholismista, välillä Anime ja Manga sarjakuvista pöllien, välillä suoraan proge kliseiden kootuista paloista (ei sukua valituille paloille).

 
Juurikin nuo samaiset haastattelut kertoo myös että näin homma toimii parhaiten ilman turhia väittelyitä.
Ja heidän tyyli on ollut sama ihan sieltä majesty ajoista lähtien saakka, kirjoittaa eka musiikki instrumentaalina jammaten ja sen jälkeen tuoda laulaja paikalle.
Olen kyllä katsonut jokaikisen making of videon ja ikivanhat reenivideot/studiosessiot jotka on tullut pihalle.
 
Muyng sanoi tuossa vähän aikaa sitten haastattelussa että hän alkaa tehdä taas lyriikoita, joten turha se on syytellä ketään että häntä ois kielletty tekemästä sanoja.
 
Minä nautin heidän musiikista, joten lopetan väittelyn nyt alkuunsa ennekuin se kerkiää edes alkamaan.
 
Seuraavaa levyä odotellessa!
 
Prog On!

progemm: Juurikin nuo samaiset haastattelut kertoo myös että näin homma toimii parhaiten ilman turhia väittelyitä.
 
Portnoyn mielestä.
 
Ja heidän tyyli on ollut sama ihan sieltä majesty ajoista lähtien saakka, kirjoittaa eka musiikki instrumentaalina jammaten ja sen jälkeen tuoda laulaja paikalle.
Olen kyllä katsonut jokaikisen making of videon ja ikivanhat reenivideot/studiosessiot jotka on tullut pihalle.
 
Ei pidä paikkaansa. Mm. A Change Of Seasons biisiä demottiin useaan otteeseen ennen kuin sen lopullinen muoto löytyi. Ensimmäiset platat tehtiin ensin demoiksi, joista väännettiin lopulliset versiot silloisten tuottajien avustuksella. FII:n jälkeiset levyt on kaikki tehty täysin eri tyylillä, yleensä vasta studion puolella, ja näin ollen ideoita ei olla kypsytetty lainkaan, vaan ne on purkitettu käytännössä heti.
 
Muyng sanoi tuossa vähän aikaa sitten haastattelussa että hän alkaa tehdä taas lyriikoita, joten turha se on syytellä ketään että häntä ois kielletty tekemästä sanoja.
 
Sen kun näkisi... Enkä tarkoita tuota haastattelua, olen sen kyllä nähnyt.
 
Minä nautin heidän musiikista, joten lopetan väittelyn nyt alkuunsa ennekuin se kerkiää edes alkamaan.
 
Seuraavaa levyä odotellessa!
 
Prog On!
 
Nauti pois vaan, hyvä että joku nauttii noistakin.

Borlag: Portnoy ei tästä tykännyt että lyriikat olisivat merkinneet jotain, joten Myung vaimennettiin.
 
No sehän se syy varmasti on. Vähän rajaa tähän, vaikka muuten kritiikissä on ihan hyvin pointtia.
 
Myungin sanoituksia on kyllä tullut ikävöityä näiden In the Precence of Enemiesien ja Count of Tuscanyiden aikakautena, mutta eiköhän se ihan oikea syy niiden loppumiselle ole se, että niiden sovittaminen biisien sisään oli liian työlästä. Wikipedia kertoo näin, enkä keksi mitään syytä miksi tuo nyt ei totta olisi: "Mike Portnoy once commented in a chat session that this is probably because Myung's lyrics usually needed some work by the rest of the band to fit to the song. As a result, the band eventually imposed an unwritten lyric rule that required lyrics to be "properly formed, phrased, constructed, etc. to go with the melodies," and, "since then, John has kind of backed off.""
 
Tuscanystä huolimatta uusin levy on kyllä parasta DT:tä vuosiin, ja kyllähän se bassokin siellä on ihan eri tavalla pinnassa kuin vaikkapa Train of Thoughtilla. Jos Petrucci pitää runosuolensa kurissa ja musikaalisesti pidetään sama taso, niin seuraavalle levylle voisi jopa ladata koviakin odotuksia. Tälle uudelle niitä ei ollut sitten tippaakaan, siksikin pääsi niin hienosti yllättämään.

Bändi on periaatteessa valmis kikkailemaan vaikka kuinka paljon musiikillisesti, sitä ei lähde kukaan kiistämään. Samaan aikaan bändi ei ole valmis tekemään yhtään töitä lyriikan eteen. Sanoituksia lainataan aivan pokkana vanhoista omista biiseistä, ja tekosyyksi ei riitä että se on kaikki sitä Pornolelun alkoholismi saagaa. Sanoituksia pöllitään aivan surutta anime sarjiksista ja merkitään omiin nimiin jälkeenpäin. Ne jäljelle jäävät sanoitukset tuppaavat olemaan aivan täyttä tuubaa ilman järjen häivää, tai sitten ne on sitä Portnoyn vinkumista kun fanit ei ymmärrä (vrt. Never Enough) tai muuten vain kliseentäytteistä jööttiä.
 
Se ainoa ketä kirjoitti sanoituksia jossa oli jotain pointtia käskettiin lopettamaan se yksinkertaisesti koska bändi ei välittänyt mitä LaBrie mölisee heidän itsetarkoituksellisen kikkailun ja pilin venytyksen päälle.

Borlag: Bändi on periaatteessa valmis kikkailemaan vaikka kuinka paljon musiikillisesti, sitä ei lähde kukaan kiistämään. Samaan aikaan bändi ei ole valmis tekemään yhtään töitä lyriikan eteen. Sanoituksia lainataan aivan pokkana vanhoista omista biiseistä, ja tekosyyksi ei riitä että se on kaikki sitä Pornolelun alkoholismi saagaa. Sanoituksia pöllitään aivan surutta anime sarjiksista ja merkitään omiin nimiin jälkeenpäin. Ne jäljelle jäävät sanoitukset tuppaavat olemaan aivan täyttä tuubaa ilman järjen häivää, tai sitten ne on sitä Portnoyn vinkumista kun fanit ei ymmärrä (vrt. Never Enough) tai muuten vain kliseentäytteistä jööttiä.
 
Se ainoa ketä kirjoitti sanoituksia jossa oli jotain pointtia käskettiin lopettamaan se yksinkertaisesti koska bändi ei välittänyt mitä LaBrie mölisee heidän itsetarkoituksellisen kikkailun ja pilin venytyksen päälle.
 
No näinhän se vähän vaikuttaa ikävä kyllä olevan.
En mä osaa enää odottaakaan DT:ltä hyvää lyriikkaa kun ei sitä pitkään aikaan ole kuulunut - tämä ei tunnu olevan sama bändi kuin 90-luvun alussa. Mut eipä tuo nyt mun maailmaa muserra. Jos haluan kuulla mahtipontista pilitystä, kuuntelen DT:tä ja jos hienoa lyriikkaa niin sit vaihdan vaikka Porcupine Treetä soittimeen.

BobHope: No näinhän se vähän vaikuttaa ikävä kyllä olevan.
En mä osaa enää odottaakaan DT:ltä hyvää lyriikkaa kun ei sitä pitkään aikaan ole kuulunut - tämä ei tunnu olevan sama bändi kuin 90-luvun alussa. Mut eipä tuo nyt mun maailmaa muserra. Jos haluan kuulla mahtipontista pilitystä, kuuntelen DT:tä ja jos hienoa lyriikkaa niin sit vaihdan vaikka Porcupine Treetä soittimeen.
 
Juu, vaikka on sillä Wilsonillakin ne omat kliseensä joita kierrättää turhan paljon. Edellisillä levyillä jumitti ipodien, xboxien ja muiden mollaamisen ja pillereiden popsimisten kanssa, ja vähän joka toisella uudemmalla levyllä on tuo junateema mukana. Itse löydän useimmiten ne hyvät lyriikat ihan kokonaan progen ulkopuolelta, vaikkapa Neil Youngilta tai Floaterilta mieluummin.

Borlag: Nauti pois vaan, hyvä että joku nauttii noistakin.
 
En kyllä ymmärrä teitä. Miksi täytyy tulla tänne jatkuvasti avautumaan siitä, kuinka huono nyky-DT mielestänne on? Kuulostaa katkeroituneiden fanipojujen patoutumien purkamiselta.
 
Jos ette pidä heidän musastaan, niin fine. Antakaa meidän muiden sitten pitää siitä. Kysymys kuuluukin, mitä koette saavuttavanne tällä ristiretkellä bändiä vastaan? Kypsempää olisi vain pitää ne mölyt mahassa, kun tuntuu, ettette kykene saavuttamaan tällä tavoin mitään rakentavaa.
 
Ottakaa iisisti, se helpottaa!

Borlag: Lisäksi, jos jätkät saavat tehdä oman mielensä mukaan, miksi James LaBrien soololevylle laitettiin jokaikinen miehen sävellys? Miksi näitä ei hyväksytty Dream Theaterin levylle lainkaan, vaikka musiikkityyli oli täsmälleen sama Elements Of Persuasion levyn kohdalla kuin mitä DT nykyään puuhailee.
 
En ole tuohon uusimpaan perhehtynyt vaikka hyllystä löytyykin, mutta kahden ekan kohdalla kyllä ihmettelin että miten LaBrien soololevyillä on sellaisia superbiisejä, jollaisia "pääbändin" levyillä ei ole kuultu aikoihin.

Shredator: En kyllä ymmärrä teitä. Miksi täytyy tulla tänne jatkuvasti avautumaan siitä, kuinka huono nyky-DT mielestänne on? Kuulostaa katkeroituneiden fanipojujen patoutumien purkamiselta.
 
Jos ette pidä heidän musastaan, niin fine. Antakaa meidän muiden sitten pitää siitä. Kysymys kuuluukin, mitä koette saavuttavanne tällä ristiretkellä bändiä vastaan? Kypsempää olisi vain pitää ne mölyt mahassa, kun tuntuu, ettette kykene saavuttamaan tällä tavoin mitään rakentavaa.
 
Ottakaa iisisti, se helpottaa!
 
Ei hehkuttaminenkaan sen rakentavampaa ole. Silloin olisi esimerkiksi vaikeaa löytää potentiaalisia uusia hyviä bändejä, jos ainoastaan positiivisia kommentteja kaikesta uudesta sallittaisiin. Ei pystyisi erottamaan jyviä akanoista, toisin sanoen. Kieltämättä vähän rakentavan kritiikin ulkopuolelle mainitsemasi avautumiset menivät, mutta kai nekin voi yhtä lailla anteeksi antaa kuin tyhjänpäiväiset hehkutukset "onpas yllättävän hyvä levy tämä uusi, kyllä kolahtaa!".
 
Tämä oli muuten ihan yleisen tason kommentti, DT:seen juuri liittymättä. Heidän uusin oli mielestäni yllättävän hyvä, vaikka laimeampi mitä aluksi ajattelin. Taisin silloin itsekin sortua hehkuttamaan sitä, eikä kannattaisi parin kuuntelukerran jälkeen tehdä johtopäätöksiä muutenkaan.
 
Ja vähän toivottavasti järkevää kritiikkiä lopuksi: onhan DT silti aika pullamössöbändi nykyään. Mistä bändi voi ammentaa inspiraatiota jos levynteko, kiertueet, ym. menee aina saman kaavan mukaan ilman rakentavia konflikteja ja Portnoyn pakkomielteisessä kontrollissa?

Astral Dog: Ei hehkuttaminenkaan sen rakentavampaa ole. Kieltämättä vähän rakentavan kritiikin ulkopuolelle mainitsemasi avautumiset menivät, mutta kai nekin voi yhtä lailla anteeksi antaa kuin tyhjänpäiväiset hehkutukset "onpas yllättävän hyvä levy tämä uusi, kyllä kolahtaa!".
 
Pointtini oli se, että toki saa kritisoida ja pitääkin, mutta kun samaa mantraa toistetaan sivu toisensa jälkeen, niin mennään vain mauttomuuden puolelle. Jatkuva jankuttaminen ei hyödytä ketään.

En ole tuohon uusimpaan perhehtynyt vaikka hyllystä löytyykin, mutta kahden ekan kohdalla kyllä ihmettelin että miten LaBrien soololevyillä on sellaisia superbiisejä, jollaisia "pääbändin" levyillä ei ole kuultu aikoihin.
 
Pahoittelut suhteellisen turhasta postauksesta:
 
Aijaa, täytyneekin tutustua levyyn..itseäni on nimittäin aina ihmettänyt DT fanien hienoinen LaBrie dissaus, vaikka mies on mielestäni pätevä.
 
Toisena on pakko ylistää Borlagin taitoa tiivistää hyvin pieneksi mikroateriapaketiksi viime sivun ja tämän sivun alun postauksissaan kaikki mitä minullakin on DT:stä sanottavana.
(Aivan viimeisten kommentien vihan tasolle minä en pääse ;)
 
Itse en koskaan suuri fanipoika ole ollut, mutta ihan muutamia kelpobiisejäkin poppoolla on.
..Useimmiten korvaan on kuitenkin särähtäny tuo valitettava (erityisesti Mikko Portinojan) tyylitajun puute..
joka on kadotettu miehisen rakkauden korkeateknologiaa kohtaan hallitessa.
 
Mutta mikäs siinä ainahan me miehet ollaan aseista ja valomiekoista tykätty ja ollaan ikuisia kovistelevia lapsia.
 
Sitähän DT on, pitäkööt kuka tykkää!

Leatherman: Pahoittelut suhteellisen turhasta postauksesta:
 
Aijaa, täytyneekin tutustua levyyn..itseäni on nimittäin aina ihmettänyt DT fanien hienoinen LaBrie dissaus, vaikka mies on mielestäni pätevä.
 
Suuri osa siitä tulee kyllä muista syistä, eli LaBrien ruokamyrkytystapauksesta jonka seurauksesta miehen ääni kärsi todella paljon. Pahimmillaan tämän huomaa lukuisista bootleg äänitteistä ennen 2005 kiertuetta, vasta tuossa vaiheessa mies alkoi saamaan voimaa takaisin siihen ääneen. Toisaalta jo seuraavalla kiertueella 2007, mies oli muuttanut laulutyyliään niin että kaikkeen laitetaan aivan älyttömän iso vibra nuottia pidentämään, omaan korvaan tuo itse opittu laulutyylin muutos oli se joka pilasi hänen laulun. Aiemmat jutut voi antaa anteeksi helposti, kun ei ole oma valinta.
 
Elements Of Persuasion on tyylillisesti aika lähellä Train Of Thought plattaa paikoitellen, sillä erolla että kikkailu jätetään taustalle ja itse biisit ovat pääosassa. On levyllä ihan taidokas kitaristikin mukana eli Marco Sfogli, mutta kun on kunnon tuottaja paikalla eikä ikuisia lapsia kuten Rudess ja Portnoy, musiikin rooli jää väkisinkin isommaksi kuin sooloilun, ja mielestäni tämä on erittäin hyvä asia. Vaikka tykkäänkin kuunnella jami pohjaista musiikkia jossa sooloillaan vielä enemmän välillä. Silti, tekniikka urheilu ja musiikin eläminen fiiliksen mukaan on kaksi täysin eri asiaa.
 
Toisena on pakko ylistää Borlagin taitoa tiivistää hyvin pieneksi mikroateriapaketiksi viime sivun ja tämän sivun alun postauksissaan kaikki mitä minullakin on DT:stä sanottavana.
(Aivan viimeisten kommentien vihan tasolle minä en pääse ;)
 
No juu, kieltämättä voi sanoa että nykyään pistää bändin touhut vihaksi, ihan noin selvänä en luullut että se tulisi ilmi kuitenkaan. Työskentelin bändille useita vuosia, pääasiallisesti heidän forumeiden ylläpidon puolella, tuli itse ihmiset tutuksi sitä kautta, eikä vain haastatteluiden kautta. Hyvän kuvan bändin livekunnosta ja muutoksista on saanut myös tuhansien bootlegien kautta, joita kautta pääsin bändin kuvioihin mukaan alunperinkin. Eli oma työni forumeilla alkoi näiden bootleg piirien valvonnalla, ettei sitä kautta vaihdella tai jaeta virallisia julkaisuja, muutenhan bändi sen sallii edelleen. Jos jotakin voisi sanoa mitä noista jäi käteen, niin en varmaankaan koskaan pysty kuuntelemaan Pull Me Under biisiä uudestaan haluamatta skipata sitä välittömästi. Lähes 3000 kuuntelukertaa eri liveversioiden kautta puuduttaa aika tehokkaasti :)

Leatherman: Aijaa, täytyneekin tutustua levyyn..itseäni on nimittäin aina ihmettänyt DT fanien hienoinen LaBrie dissaus, vaikka mies on mielestäni pätevä.
 
Kannattaa tutustua kaikkiin kolmeen levyyn, ekat kaksi julkaistu nimellä Mullmuzzler.
 
http://www.youtube.com/watch?v=-CEfWbA9k2M&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=pZABb9v2Ifk&feature=related

Borlag: Aiemmat jutut voi antaa anteeksi helposti, kun ei ole oma valinta.
 
Eikö homma mennyt vähän niin, että LaBrie mokasi äänensä itse, kun lähti kiertueelle melkein heti myrkytyksensä jälkeen, vaikka kolme(?) eri lääkäriä vaati ehdottomasti antamaan äänihuulille lepoa?

Pedroz: Eikö homma mennyt vähän niin, että LaBrie mokasi äänensä itse, kun lähti kiertueelle melkein heti myrkytyksensä jälkeen, vaikka kolme(?) eri lääkäriä vaati ehdottomasti antamaan äänihuulille lepoa?
 
Kieltämättä, tämä varmasti vaikutti asiaan.

bedlam: Kannattaa tutustua kaikkiin kolmeen levyyn, ekat kaksi julkaistu nimellä Mullmuzzler.
 
http://www.youtube.com/watch?v=-CEfWbA9k2M&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=pZABb9v2Ifk&feature=related
 
Noilta levyiltä löytyy hyvää matskua. Shores of Avalon kannattaa tarkastaa ekalta levyltä. Mitä tuohon LaBrien nykykuntoon tulee niin Black Cloudsillahan on mun mielestä monipuolista tulkintaa ja onnistunutta sellaista.

Soma city ward: .. Black Cloudsillahan on mun mielestä monipuolista tulkintaa ja onnistunutta sellaista.
 
Vähän sivuun aiheesta, mutta tulin hankkineeksi tuosta uusimmasta levystä sen laajennetun painoksen, jonka mukana tuli bonuslevyllinen covereita.
Noiden toteutuksesta voi toki olla montaa mieltä. Monet niistä ovat mielestäni varsin toimivia, mutta enemmän vielä on mielestäni kiintoisaa nuo biisivalinnat.
Erikoisia bändejä ja tutuilta bändeiltä erikoisia biisivalintoja.
Itse en ole esim noita Queenin biisejä aiemmin kuullutkaan.
 
Tällä hetkellä tuo kakkoslevy on ehkäpä enemmän kuunneltu kuin se varsinainen Black Clouds..jne
 
Aiemmiltakin vuosilta on mieleen jääneet jotkin varsin onnistuneet coverit sekä ennenkaikkea biisivalinnat covereiksi.
Otan esimerkiksi Change Of Seasonsilla olevat coverit. Ei ihan heti tulisi mieleen että tollanen progemetallitilulilupumppu lähtisi coveroimaan Elton Johnia. Eikä ollenkaan huonosti edes. Liveversio vielä.
 
Hoh. Tulipas avauduttua.