Tietokoneet ja musiikkiohjelmat ›

Haetteko kenties vaihe-eron vaikutusta?
 
Siis tilannetta, jossa meillä on samalla taajuudella eri vaiheisia signaaleita, jotka miksataan (summataan) yhteen.
Jos signaaleita on 2 ja niillä vaihe-eroa 180 astetta, niin lopputuloksena on hiljaisuus. Kaikilla muilla yhdistelmillä saadaan ääni. Mutta ei kuitenkaan sama ääni useimmilla yhdistelmillä.
 
Kun edellinen tapaus testataan useammalla signaalilla ja jos signaalit lisäksi syttyvät ja sammuvat jollain (muuttuvallakin) taajuudella, saadaan lukemattomia erilaisia ääniä. Myös signaalien amplitudien suuruus ja muutosnopeus vaikuttavat syntyvään ääneen.
 
Tuollaiset summasignaalit voidaan kuitenkin kuvata aina myös eri taajuisten signaalien yhdistelmällä (kuten Fourier-muunnoksessa). Siis syöttämällä mikseriin eritaajuisten signaalien yhdistelmä, saadaan sama summasignaali kuin syöttämällä mikseriin samaa taajuutta olevia signaaleita sopivissa vaiheissa.
 
A

Ei, vaan asia oli epäselvä puuttuvien matemaattisten pohjatietojen takia.

albert18: Haetteko kenties vaihe-eron vaikutusta?
 
A
 
Juurikin mielestäni haen.

Vaiheroilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.
Ehkäpä JPQ ei hoksannut sitä, että jos todellakin meillä on todellakin sellainen signaali, josta saamme jaksolta vain pari sämpleä, on kyseessä tällöin pakosti siniaalto (tai niiden summa) KOSKA signaali on TAAJUUSRAJOITETTU.
 
Tämä tajuuden rajoitus on tässä se avainsana, eihän Pythagoraan lausekaan päde mansikoille vaan kolmiolle.

Canttori: Vaiheroilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.
Ehkäpä JPQ ei hoksannut sitä, että jos todellakin meillä on todellakin sellainen signaali, josta saamme jaksolta vain pari sämpleä, on kyseessä tällöin pakosti siniaalto (tai niiden summa) KOSKA signaali on TAAJUUSRAJOITETTU.
 
Tämä tajuuden rajoitus on tässä se avainsana, eihän Pythagoraan lausekaan päde mansikoille vaan kolmiolle.
 
mutta miten esität sinin kahdella näytteellä?

JPQ: mutta miten esität sinin kahdella näytteellä?
 
Tekisi mieli ihan lainata mainosta ja kysyä, että mistä ihmeestä näitä törppöjä tulee. Pistäppä välillä se Aku Ankka tai Tex Willer syrjään ja lue sieltä dspguide.com:sta ja opiskele ihan omatoimisesti. Tämä kaikki on selostettu siellä varsin selkeästi esimerkkien ja kuvaajien kanssa. Jo pelkästään kolmosluvun lukemalla ja sisäistämällä (mikä voi viedä kyllä aikaa) tämäkin asia selviää. Antoisia lukuhetkiä.

CPU: Ei sitä näytteenottoa tehdä vain huipuista, tasaisesti vaikka 48000 kertaa sekunnissa siitä kohtaa missä aaltomuoto milloikin on. Ongelmana tossa on siis se, että 48khz:ssa yhtä 24khz:n aallonkiertoa kohti on kaksi samplea, eli sini-aalto toistuu kanttina. Ehkä tätä tarkoititkin.
 
K.
 
Tallentuu kanttina, ei toistu. 24 kHz "kantti" suodatettuna 24 KHz alipäästösuotimella (aikas törkeän jyrkällä) on 24 KHz siniä. Pitäisi Jpq:n tietää synteesimiehenä

JPQ: "Jotenki vaan totta puhuen en osaa selittää miten samoin myös jotkut mp3 muotoon vedetyt jutut laadullakin kuulostaa vaan jotenkin surkeelta hyvään cdhen nähden eroa ei aina muista mutta kun kuuntelee huomaa jotain joka kyllä pientä mutta jos kovalevy tila ja muut laitteet sallii niin suosittelen... "
Mitä tekemistä tällä on eri näytteenottotaajuuksien kanssa? Mp3:n ja Cd-levyjen (ts. pakkaamattoman audion) ero on luonnollisesti jokaiselle päivänselvä.
 
JPQ: "Pidä kantasi mutta olet väärässä eli mietippä sitä että otetaankin näytteet samplesta ei huipuista lisäksi säilyykö aaltomuoto ? ps. oversampling on tuttu juttu mutten luota."
 
Niinkuin sanottu, tässä on kyse ihan puhtaasti matemaattisista perusasioista. Kahdella näytteellä voidaan ihan hyvin kuvata jo aiemmin mainitussa kaistarajoitetussa järjestelmässä mikä tahansa sini.

http://www.lavryengineering.com/documents/Sampling_Theory.pdf
 
Tossa homma on aika ihmisten kielellä. Lavry selittää, mikseivät hänen muuntimensa muunna 192kHz taajuudella.
 
Samalla selitetään hyvin, miksi sampletaajuuden ei tarvitse olla kuin vähintään kaksi kertaa korkein haluttu audio taajuus. Tai jos mä oikein käsitin itseasiassa sen pitäisi olla hieman suurempi. Tasan kaksi kertaa ei tuota oikeaa tulosta. Joka tapauksessa ei tarvita kuin kaksi kertaa suurempi sampletaajuus ja koko analoginen aalto voidaan toistaa täydellisesti. Olettaen, että siitä on suodatettu liian korkeat taajuudet pois.

Jaava: http://www.lavryengineering.com/documents/Sampling_Theory.pdf
 
Tossa homma on aika ihmisten kielellä. Lavry selittää, mikseivät hänen muuntimensa muunna 192kHz taajuudella.
 
Samalla selitetään hyvin, miksi sampletaajuuden ei tarvitse olla kuin vähintään kaksi kertaa korkein haluttu audio taajuus. Tai jos mä oikein käsitin itseasiassa sen pitäisi olla hieman suurempi. Tasan kaksi kertaa ei tuota oikeaa tulosta. Joka tapauksessa ei tarvita kuin kaksi kertaa suurempi sampletaajuus ja koko analoginen aalto voidaan toistaa täydellisesti. Olettaen, että siitä on suodatettu liian korkeat taajuudet pois.
 
Käytännössä tarvitaan hiukan yli kaksikertaa suurempi näytetaajuus kuin suurin audion taajuus, jotta alias suotimelle jää tilaa toimia, ettei hyöty audiota tarvitse suodattaa.
 
edit: vähän ehkä ohi aiheen, mutta siis kyllähän periaatteessa laajemmasta kaistasta on etuja, esim. voidaan varmistaa transienttien vaihelineaarisuus ja hyvä taajuusvaste. Koskapa, mitä enemmän harmonisia osasäveliä, sitä jyrkempi aaltomuodon etureuna. Toki koko laitteistolta vaaditaan silloin aika paljon.

Mun kokemus on, että bittisyvyys aiheuttaa enemmän ongelmia kuin näytteenottotaajuus. En luotettavasti kuule eroa 48Khz ja 96Khz nauhoitetun signaalin väliä. A-B kokeista en puoliakaan ajasta kykene erottamaan niitä toisistaan.
 
Sen sijaan 16-bittinen nauhoitus asettaa hyvin tiukkoja rajoja äänityksen yhteydessä. 24-bittistä materiaalia nauhoittaessa ei tarvitse säätää leveleitä mahd. tappiin samalla tavalla kuin 16-bittisessä, jolloin tasojen säätö muuttuu yhtäkkiä rutkasti heilummaksi. Samalla se sietää kuritusta paremmin signaaliketjussa. Vaikka lopputulos olisikin 16-bittinen, antaa 24-bittinen nauhoitus enemmän pelivaraa.

Kylläpä te jaksatte:o)
 
Minulle riittää se, että alan arvostetuimpiin guruihin kuuluvat tyypit ovat enimmäkseen sitä mieltä, ettei 48 Khz/24 bit yli menemisellä saavuteta mitään korvinkuultavaa hyötyä. Itse käytän 44,1 Khz/24 bit.
 
Niin kauan, kun en pistä mikrofoneihin 500-1000 euroa kpl, kun äänitystilani ei ole akustoitu, kun minulla ei ole varaa 1000 euroa/kpl monitorikaiuttimiin ja käytän vain perustason plugareita, en 2000 euron rautakompuroita jne., olen jotakuinkin varma, että näytteenottotaajuudesta ja bittisyvyydestä murehtiminen on hukkaan heitettyä.

Kalmo: Kylläpä te jaksatte:o)
 
Minulle riittää se, että alan arvostetuimpiin guruihin kuuluvat tyypit ovat enimmäkseen sitä mieltä, ettei 48 Khz/24 bit yli menemisellä saavuteta mitään korvinkuultavaa hyötyä. Itse käytän 44,1 Khz/24 bit.
 
Niin kauan, kun en pistä mikrofoneihin 500-1000 euroa kpl, kun äänitystilani ei ole akustoitu, kun minulla ei ole varaa 1000 euroa/kpl monitorikaiuttimiin ja käytän vain perustason plugareita, en 2000 euron rautakompuroita jne., olen jotakuinkin varma, että näytteenottotaajuudesta ja bittisyvyydestä murehtiminen on hukkaan heitettyä.
 
Vihdoinkin joku puhuu täyttä asiaa. Jos haluaa parantaa omien tuotostensa laatua kannattaa rahat ja paukut laittaa sinne mistä niistä on oikeasti hyötyä eikä näperrellä joutavien hertsien kanssa.

ja sitä paitsi kuitenkin iso osa nykyään vetää kaiken mp3 muotoon ja ties millä kodekilla tai ostaa suoraan mp3 tiedostot... ja kuinka monella kuuntelijalla vaikka cd/lp tms tallennetta kuuntelisikin on äänitteen tason mukainen äänentoisto...