 vesipekka02.11.2009 00:29:50 | |
|---|---|
Onko tosiaan näin, että pioneeriksi asiassa olen joutunut... Nykyään käytämme (10"100W) pönttöjä a)9kg. Näppärää, nopeaa ja ehtii siinä roudauksen lomassa himotanssaajan autossakin käydä kalibroimassa %%%... PS.Huudattavat aika helkkarin kovaa sitä automp3magneettoria toisten musalla.siihenkin vois puuttua. | |
| tarmo 02.11.2009 09:06:43 | |
vesipekka: Onko tosiaan näin, että pioneeriksi asiassa olen joutunut... Siltä näyttää. Suomen tanssipaikkojen hyvä äänentoisto lepää nyt sun harteilla. Polvistun edessäsi. Ihan sama. | |
 isojussi03.11.2009 20:52:10 | |
Yhden oppilaan isä toi meluannosmittarin tänään bändikoulutunnille. Kolme kitaristia, basisti ja rumpali. Vedettiin suht hiljaa kyllä - silti keskimääräinen meluannos 82 dB No oli siä 126 dB piikkikin. Kun yritettiin olla ääneti, ei mittari laskenu ollenkaan alle 40 dB:n Yhdenkin soittimen räpläys samaan aikaan, kun mä yritin puhua sen yli - melkein 90 dB Mietin sitä että kun toi tila on tuntunut pirun hyvältä edellisen jäljestä, niin kuin paska se vanha oli ja itäiskö totakin viä akustoida..... juu sorry offtopic - tavallaan... Humpan suurin sooloakti ja armoitettu artisti - pätevä kuin pänti, ylevä kuin yhtye, oiva kuin orkesteri ja taimissa kuin tanssimuusikko. Lisäksi lämmin käsi, suuri sydän ja iso pää. | |
| Vallu 03.11.2009 23:18:40 | |
isojussi: Yhden oppilaan isä toi meluannosmittarin tänään bändikoulutunnille. Kolme kitaristia, basisti ja rumpali. Vedettiin suht hiljaa kyllä - silti keskimääräinen meluannos 82 dB No oli siä 126 dB piikkikin. Kun yritettiin olla ääneti, ei mittari laskenu ollenkaan alle 40 dB:n Yhdenkin soittimen räpläys samaan aikaan, kun mä yritin puhua sen yli - melkein 90 dB Mietin sitä että kun toi tila on tuntunut pirun hyvältä edellisen jäljestä, niin kuin paska se vanha oli ja itäiskö totakin viä akustoida..... juu sorry offtopic - tavallaan... Tuota... En siis pätkääkään halua viisastella, siihen ei meikällä ole varaa, mutta... Mikä oli mittarin painotus, oliko mittari sijoitettuna edustavaan paikkaan, mikäli oli tasoitetun mittauksen aikajakso...? Ja "piikki": mikä painotus, minkä kestoinen huippu? Nousu- ja laskuaika? Eli aika monta muuttujaa on kenties jäänyt kirjaamatta, jos oikein mahdottoman tarkkoja ollaan. Voisin kuvitella, ettei sun musakoululla silti mitää hätää ole. 82 dBA tasoitettuna 8:lle tunnille alkaa olemaan jo jonkin verran, mutta ei kai ne tunnit koulullasi niin pitkiä ole? Ja kuten sanottu, pitäisi tietää tuosta "82 desibelistä" muutenkin enemmän. Ja "piikeistä": Sosiaali- ja terveysministeriö mm. sallii yleisötapahtumissa LCpeak 140 dB huipputasot yleisötapahtumissa. ( Äänitason nousu 20dB/ms, vakiotaso 0-100ms, lasku 30-500ms/20dB.) Vaikeita asioita nuo melu- ynnä muut äänimittausasiat. Itse olen vielä visusti opintiellä, vaikka laitteistoa mittauksiin löytyykin. Kysykää vaikka vuoden päästä lisää... Kärjistäen: Moni meistä ajattelee mittaavansa "desibelit" saadessaan mittalaitteen käsiinsä, mutta moniko meistä kuvittelee olevansa Päätalo, kun eteen avataan MS Word? Akustoinnista, hyvä akustointi on aina paikallaan, mutta liika on liikaa, varsinkin jos vedetään akustisempaakin "settiä". Vielä loppun kysymys kaikille tätä lukeville: montako desibeliä olet pitkä? Sovitaan referenssiksi vaikka 2,79 kg. Heh... :) "Ei toi setti hyvin soi, se vaan kuulostaa siltä." | |
 Musiikkia korville04.11.2009 08:11:35 | |
isojussi: Kun yritettiin olla ääneti, ei mittari laskenu ollenkaan alle 40 dB:n. Toi 40 dB on yleensä sellainen raja, minkä alle on tosi vaikea päästä. Täytyis olla äänieristetty tila, jossa ei ole mitään liikkuvaa tai elävää, niin sitten onnistuis. Monet luulee, että jos ollaan hiljaa, niin ollaan 0 dB:ssä tai lähes, mutta se ei pidä paikkaansa. Ääniä tulee joka puolelta ja yleisesti on olemassa sellainen tietty kohina aina, mihin meidän korvat vaan ei reagoi ja silti ei kuitenkaan olla lähelläkään 0 db:tä. Joo joo, oli OT. By: MK | |
 baron04.11.2009 08:44:02 (muokattu 04.11.2009 08:45:07) | |
Musiikkia korville: Monet luulee, että jos ollaan hiljaa, niin ollaan 0 dB:ssä tai lähes, mutta se ei pidä paikkaansa. Ääniä tulee joka puolelta ja yleisesti on olemassa sellainen tietty kohina aina, mihin meidän korvat vaan ei reagoi ja silti ei kuitenkaan olla lähelläkään 0 db:tä Niin ja toi dB:n 0-tasokin voidaan määritellä monella tavalla. 1. HL (hearing level): ihmisten keskimääräinen kuulokynnys 2. SL (sensation level): yhden yksilön kuulokynnys 3. SPL (sound pressure level): Fysikaalinen, keinotekoisesti päätetty joku taso, joka nimetty nollaksi. You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
| isojussi 04.11.2009 09:33:03 | |
Vallu: Tuota... En siis pätkääkään halua viisastella, siihen ei meikällä ole varaa, mutta... Eikäkö näyt olevan samoilla linjoilla kun minäkin. Mikä oli mittarin painotus, oliko mittari sijoitettuna edustavaan paikkaan, mikäli oli tasoitetun mittauksen aikajakso...? Ja "piikki": mikä painotus, minkä kestoinen huippu? Nousu- ja laskuaika? Painotuksesta en tiedä ja noista muista, mutta semmoseen paikkaan jalan päähän se sen näky läntänneen, mihin mä olisin laittanu mikin, jos olis tarvinnu pänti yhellä äänittää. Eli aika monta muuttujaa on kenties jäänyt kirjaamatta, jos oikein mahdottoman tarkkoja ollaan. Voisin kuvitella, ettei sun musakoululla silti mitää hätää ole. 82 dBA tasoitettuna 8:lle tunnille alkaa olemaan jo jonkin verran, mutta ei kai ne tunnit koulullasi niin pitkiä ole? Ja kuten sanottu, pitäisi tietää tuosta "82 desibelistä" muutenkin enemmän. Ja "piikeistä": Sosiaali- ja terveysministeriö mm. sallii yleisötapahtumissa LCpeak 140 dB huipputasot yleisötapahtumissa. ( Äänitason nousu 20dB/ms, vakiotaso 0-100ms, lasku 30-500ms/20dB.) Tää oli puolentoista tunnin ajalta. Vaikeita asioita nuo melu- ynnä muut äänimittausasiat. Itse olen vielä visusti opintiellä, vaikka laitteistoa mittauksiin löytyykin. Kysykää vaikka vuoden päästä lisää... Kärjistäen: Moni meistä ajattelee mittaavansa "desibelit" saadessaan mittalaitteen käsiinsä, mutta moniko meistä kuvittelee olevansa Päätalo, kun eteen avataan MS Word? HOHO - aivan saatanan hyvin sanottu. Akustoinnista, hyvä akustointi on aina paikallaan, mutta liika on liikaa, varsinkin jos vedetään akustisempaakin "settiä". Joopa - nyt toi luokkahuone kuulostaa mun korvaa kivalta treenata. En haluis dempata sitä enempää. Vielä loppun kysymys kaikille tätä lukeville: montako desibeliä olet pitkä? Sovitaan referenssiksi vaikka 2,79 kg. Heh... :) HOHO! Humpan suurin sooloakti ja armoitettu artisti - pätevä kuin pänti, ylevä kuin yhtye, oiva kuin orkesteri ja taimissa kuin tanssimuusikko. Lisäksi lämmin käsi, suuri sydän ja iso pää. | |
| K-K 07.11.2009 13:25:23 | |
Tämähän on ikuisuuskysymys, mihin kaikilla on omasta mielestään varmasti oikea vastaus.. Jos jivejalalta kysytään, niin kaikki musiikki mikä menee voimakkuudeltaan hiukankaan yli tanssikengän suhinan, on aivan liian kovaa. Jos kysytään lavan etu fanittajalta, joka on ottanut muutaman bukeen, niin liian lujaa fanitettava bändi ei voi edes vetää! Itelleni tärkeintä on ollut ehdottomasti soundi, millä vedetään. Jos soundit on kohdillaan, niin db.t voi olla hyvinkin korkeella ja perus tanssuttaja ei polkaltaan huomaa tulla edes valittamaan aiheesta! Ite ainakin miksaan bändiä sillä attitudella, että tärkeintä on se että laulu ja soitinyhtye kuulostaa hyvältä ja tanakalta. Ja sehän miksaajan tarkoitus onkin?? Joskus esim: lavavolumen takia on pakko PA.lla tasottaa meininkiä, tai toinen vaihtoehto on nostaa kädet ylös ja kävellä kaljalle! Tietenkin perushumppahiihtäjän mielestä miksaaja on vaan yleisön kiusaksi ja viemässä tilaa tanssauslattialta, mut asia on niin, että miksaaja on bändissä sitä varten, että bändi haluaa että se kuulostaisi mahdollisimman hyvältä! Joskus eräällä keikalla mittailtiin db.tä jokaisen orkesterin kohdalla. Ensimmäisenä soitti lapin backstreet boys ja sattui korviin ihan törkeesti! (ei musan laadusta johtuen) vaan soundien tähden, ylä middle porautui otsasta läpi!! Sit vuorossa oli bändi jolla oli parikin teknikkoa, db.t oli huomattavasti korkeemmat, mutta musa oli miellyttävää ja sitä oli ilo kuunnella! Paikasta ja lavavolumesta riippuen db.t tietenkin menee, mutta soundi on tärkein, millä ilta saadaan onnistumaan! Tällainen käsitys mulla on tullu vuosin saatossa! Ja millään kaikkia urpoja ei voi miellyttää, aina löytyy joku bändipoliisi, minkä mielestä musa on paskaa ja bändi kuulostaa hevi-orkesterilta, mut näin se menee! Jokaisella miksaajalla on oma tyyli ja soundi, kuinka hommat hoituu. -KK | |
 Jami07.11.2009 13:52:03 | |
Jokaisella miksaajalla on oma tyyli ja soundi, kuinka hommat hoituu. -KK Mä kuuntelen mieluiten bändiä jolla on oma tyyli ja soundi. Miksaajan tehtävä olis välittää se yleisölle. Monesti kuulee kun joku moittii että ne soitti liian kovaa. Jos bändillä on miksaaja niin miksaajahan se kovaa soitti. Bändin syyksi maallikko sen kuitenkin laittaa. Soittaja on tehnyt koko uransa töitä soittotaidon ja saundin eteen. Sitten vastuu lopputuloksesta heitetään kaverille jonka suurin musiikillinen avu saattaa olla peräkärry. Niin sitä minä vaan että miksaajan hommaaminen ei ole ratkaisu liian kovaan äänenpaineeseen. Kyllä bändin pitää itse hallita myös volumensa. Äläkää poikerooset ryöttäkö römpsää. | |
| Einherjar 07.11.2009 16:14:18 (muokattu 07.11.2009 16:15:08) | |
Yritetäämpä taas avata vähän keskustelua... Koittakaa kestää :) Jami: Mä kuuntelen mieluiten bändiä jolla on oma tyyli ja soundi. Miksaajan tehtävä olis välittää se yleisölle. Tämähän se miksaajan tehtävä pääasiassa on. Toistaa lavalta tulevaa kamaa. Eikä muokata sitä (no se itseasiassa on aika hankalaa ilman erillisiä mallintimia jne.) Monella bändillä tosin pitäisi olla oma miksaaja tuon oman tyylin toteuttamiseen, jos se vaatii paljon tavallaan bändin ulkopuolista juttua (esim. tietynlaisia kaikuja tai tietynlaista delytä). Vaikka tässä nyt periaatteessa puhutaan coverien soittamisesta (tanssimusiikkia meinaan siis), niin ei se miksaaja välttämättä kerkeä mukaan niihin eri biiseihin ja soundimaailmoihin eri jippoineen. Pitää oikeastaan vain mennä tyylin mukaan perushommalla (tangoon hallikaikua ja rockabillyyn elvis-delaytä jne.) Se pieni, mutta oleellinen persoonallisuus-lisä siihen miksaukseen jää tekemättä ja biisin seuraaminen ja tarkempi efektointi (vaikkapa yksi reilu delaykorostus jossakin tietyssä kohtaa säkeistöä) jää tekemättä. Monesti kuulee kun joku moittii että ne soitti liian kovaa. Jos bändillä on miksaaja niin miksaajahan se kovaa soitti. Bändin syyksi maallikko sen kuitenkin laittaa. No ainakin minun kokemusten mukaan harvemmin sitä miksaaja vetää lujempaa kun on tarvista kevyen musiikin parissa. Yleensä Suomen tasolla kuitenkin pyöritään sen verran pienissä ja akustoimattomissa paikoissa, että volume on pääasiallisesti lavametelin peruja. Jos vielä tarkemmin mennään, niin rokkikeikoilla voluumin määrää rumpali (tai hänen peltiensä möykkä) ja hiljaisemmissa musalajeissa isoimmalla oleva yleisöön suunnattu vahvistin (jos rumpali siis on hiljainen jo). Jos lavalta tulee tarpeisiin nähden lujaa, tai piikittävällä soundilla, niin miksaajan hommaksi jää yleensä lähinnä saada homma jonkinmoiseen balanssiin nostamalla niitä hiljaisempia elementtejä esiin. Jos lavan balanssi on muuten kunnossa, mutta vaikkapa kitara puukottaa, niin sitten pitää nostaa koko loppuosaa äänispektristä. Nämä on monesti hankalia asioita, jos mennään haluttua lujempaa. Siinä sitten joutuu yleensä karsimaan balanssista sitä kuulumatonta tavaraa pois ja äkkiä ollaan tilanteessa, jossa pa:sta kuuluu lähinnä se pyhä live-kolminaisuus (laulu-basari-basso). Soittaja on tehnyt koko uransa töitä soittotaidon ja saundin eteen. Sitten vastuu lopputuloksesta heitetään kaverille jonka suurin musiikillinen avu saattaa olla peräkärry. Ammattitaidon puute ei ole Suomessa ongelma miksaajien suhteen. Bändien halu palkata ammattiheebo nappien taakse voi olla enemmänkin ongelma, koska miksaajan palkka ja bändin myyntihinta ei yleensä kohtaa hirveästi. Hinnanpolkijat eivät varmasti paranna tätä asiaa nykysestään.. Tuosta soittotaito & soundi -asiasta sen verran, että monesti tuo soittotaito on ihan kohdallaan, mutta soundipuoli ei välttämättä. Jotenkin olen huomannut taipumusta siihen että mennään niillä samoilla vanhoilla patcheilla ja vahvistinsuosituksilla vuodesta toiseen, eikä välttämättä käytetä minkäänlaista ulkopuolista korvaa tai tietämystä soundien vääntämiseen kohdalleen. Tyylitajullinen soittajakin helposti kaivelee sen ensimmäisen tutun soundin, joka lähelle sattuu ja jättää sen muokkaamatta tai vaihtamatta sopivampaan. Kiipparisti kaivaa sen "ainahan tätä on ennenkin käytetty"-urkusoundin kokeilematta mitään muuta, kitaristi ostaa Straton ja Voxin "Koska kaikilla muillakin on", rumpali ostaa vintage-Ludarit koska "niidenhän pitäisi olla parasta mitä saa" ja laulaja ostaa sm58:n "koska sitä voi käyttää myös vasarana"... Hienoa on joo, mutta ei sille bändille omaa soundia kehity varsinaisesti, koska välttämättä tyylille sopivat soittimet eivät ole aina niitä tyylinmukaisia soittimia, eikä välttämättä soittajan soittotyylille sopivia... Oman bändin soundia korostetaan puheissa kovasti, mutta sitten homma kuulostaa täysin huonolta Agentsilta tai vastaavalta "johan tämä on jo kuultu 60-luvulta lähtien"-soundilta... Täälläkin on kommentoitu jos vaikka mitä kiipparistin soundia, joka poraa jossakin tietyssä biisissä. Se sama soundi voi kuitenkin toimia johonkin toiseen biisiin paljon paremmin, koska loppubändi vaihtaa soundiaan (tai edes kitaristi puskee särön päälle). Kukaan ei kuitenkaan huomaa sitten kiinnittää huomiota siihen seikkaan, että kiipparistilla on vieläkin siellä se sama Black&Deckerin pora latingissa. Työtähän se vaatii katsellla lähes jokaiseen biisiin ne omat jutut, mutta sillä se hyvä ja eläväinen livesoundi loppupelissään saadaan aikaan. Niin sitä minä vaan että miksaajan hommaaminen ei ole ratkaisu liian kovaan äänenpaineeseen. Kyllä bändin pitää itse hallita myös volumensa. Kyllä. Ratkaisuita voi puida myös bändin ulkopuolisen "tuottajan" kanssa. Se että bändillä on yhtenäinen soundinäkemys, voluumikäsitys, jne. on aika harvinaista. Paljon yleisempää on se, että kaikki tekee niin kuin tykkää ja lähinnä narisevat kotona, jos joku toisen soittajan asia ei ole kohdillaan. Hyvä soundi vaatii työtä ja paneutumista, mitä kaikki eivät ole toki valmiita tekemään. "Sanovat että osaisin miksata, mutta kyllä se viina mahtaa olla minun juttu" -Tuntematon miksaaja | |
| Jami 07.11.2009 17:01:19 | |
Olen sitä mieltä että soittaja päättää miltä kuulostaa. Jos hän soittaa banjoa niin ei miksaajan saa muuttaa saundia kitaramaiseksi vaikkei banjosta tykkäisikkään. Aivan sama kuin maalaajalla. Vaikka toinen kuinka tykkäis että tuo taivas on väärän värinen niin ei sitä saa mennä päällemaalaamaan mieleisekseen. Eikä taatusti kukaan maalari anna siihen lupaa. Ihmettelen miksi soittaja sietää saundiinsa sattumisen. Äläkää poikerooset ryöttäkö römpsää. | |
 veeka07.11.2009 22:29:06 | |
Einherjar: Yritetäämpä taas avata vähän keskustelua... Koittakaa kestää :) Tämähän se miksaajan tehtävä pääasiassa on. Toistaa lavalta tulevaa kamaa. Eikä muokata sitä (no se itseasiassa on aika hankalaa ilman erillisiä mallintimia jne.) Monella bändillä tosin pitäisi olla oma miksaaja tuon oman tyylin toteuttamiseen, jos se vaatii paljon tavallaan bändin ulkopuolista juttua (esim. tietynlaisia kaikuja tai tietynlaista delytä). Vaikka tässä nyt periaatteessa puhutaan coverien soittamisesta (tanssimusiikkia meinaan siis), niin ei se miksaaja välttämättä kerkeä mukaan niihin eri biiseihin ja soundimaailmoihin eri jippoineen. Pitää oikeastaan vain mennä tyylin mukaan perushommalla (tangoon hallikaikua ja rockabillyyn elvis-delaytä jne.) Se pieni, mutta oleellinen persoonallisuus-lisä siihen miksaukseen jää tekemättä ja biisin seuraaminen ja tarkempi efektointi (vaikkapa yksi reilu delaykorostus jossakin tietyssä kohtaa säkeistöä) jää tekemättä. No ainakin minun kokemusten mukaan harvemmin sitä miksaaja vetää lujempaa kun on tarvista kevyen musiikin parissa. Yleensä Suomen tasolla kuitenkin pyöritään sen verran pienissä ja akustoimattomissa paikoissa, että volume on pääasiallisesti lavametelin peruja. Jos vielä tarkemmin mennään, niin rokkikeikoilla voluumin määrää rumpali (tai hänen peltiensä möykkä) ja hiljaisemmissa musalajeissa isoimmalla oleva yleisöön suunnattu vahvistin (jos rumpali siis on hiljainen jo). Jos lavalta tulee tarpeisiin nähden lujaa, tai piikittävällä soundilla, niin miksaajan hommaksi jää yleensä lähinnä saada homma jonkinmoiseen balanssiin nostamalla niitä hiljaisempia elementtejä esiin. Jos lavan balanssi on muuten kunnossa, mutta vaikkapa kitara puukottaa, niin sitten pitää nostaa koko loppuosaa äänispektristä. Nämä on monesti hankalia asioita, jos mennään haluttua lujempaa. Siinä sitten joutuu yleensä karsimaan balanssista sitä kuulumatonta tavaraa pois ja äkkiä ollaan tilanteessa, jossa pa:sta kuuluu lähinnä se pyhä live-kolminaisuus (laulu-basari-basso). Ammattitaidon puute ei ole Suomessa ongelma miksaajien suhteen. Bändien halu palkata ammattiheebo nappien taakse voi olla enemmänkin ongelma, koska miksaajan palkka ja bändin myyntihinta ei yleensä kohtaa hirveästi. Hinnanpolkijat eivät varmasti paranna tätä asiaa nykysestään.. Tuosta soittotaito & soundi -asiasta sen verran, että monesti tuo soittotaito on ihan kohdallaan, mutta soundipuoli ei välttämättä. Jotenkin olen huomannut taipumusta siihen että mennään niillä samoilla vanhoilla patcheilla ja vahvistinsuosituksilla vuodesta toiseen, eikä välttämättä käytetä minkäänlaista ulkopuolista korvaa tai tietämystä soundien vääntämiseen kohdalleen. Tyylitajullinen soittajakin helposti kaivelee sen ensimmäisen tutun soundin, joka lähelle sattuu ja jättää sen muokkaamatta tai vaihtamatta sopivampaan. Kiipparisti kaivaa sen "ainahan tätä on ennenkin käytetty"-urkusoundin kokeilematta mitään muuta, kitaristi ostaa Straton ja Voxin "Koska kaikilla muillakin on", rumpali ostaa vintage-Ludarit koska "niidenhän pitäisi olla parasta mitä saa" ja laulaja ostaa sm58:n "koska sitä voi käyttää myös vasarana"... Hienoa on joo, mutta ei sille bändille omaa soundia kehity varsinaisesti, koska välttämättä tyylille sopivat soittimet eivät ole aina niitä tyylinmukaisia soittimia, eikä välttämättä soittajan soittotyylille sopivia... Oman bändin soundia korostetaan puheissa kovasti, mutta sitten homma kuulostaa täysin huonolta Agentsilta tai vastaavalta "johan tämä on jo kuultu 60-luvulta lähtien"-soundilta... Täälläkin on kommentoitu jos vaikka mitä kiipparistin soundia, joka poraa jossakin tietyssä biisissä. Se sama soundi voi kuitenkin toimia johonkin toiseen biisiin paljon paremmin, koska loppubändi vaihtaa soundiaan (tai edes kitaristi puskee särön päälle). Kukaan ei kuitenkaan huomaa sitten kiinnittää huomiota siihen seikkaan, että kiipparistilla on vieläkin siellä se sama Black&Deckerin pora latingissa. Työtähän se vaatii katsellla lähes jokaiseen biisiin ne omat jutut, mutta sillä se hyvä ja eläväinen livesoundi loppupelissään saadaan aikaan. Kyllä. Ratkaisuita voi puida myös bändin ulkopuolisen "tuottajan" kanssa. Se että bändillä on yhtenäinen soundinäkemys, voluumikäsitys, jne. on aika harvinaista. Paljon yleisempää on se, että kaikki tekee niin kuin tykkää ja lähinnä narisevat kotona, jos joku toisen soittajan asia ei ole kohdillaan. Hyvä soundi vaatii työtä ja paneutumista, mitä kaikki eivät ole toki valmiita tekemään. Silkkaa asiaa. Hieno kirjoitus. keikkoja olis mutta kun ei oo paikkoja | |
 Timi08.11.2009 00:03:20 | |
Piti oikein kurkata taas alkuja.Mikä tuossa on niin vaikeata bändin ja tai solistin volan säätämisessä keikalla?Kyllä kait jo korvakin välittää jotain tietoa aivoihin?Helkutinmoisia selityksiä.Miksaaja ei osaa.Joku tulee liian lujaa.Kamat on isot paikkaan?Syitä haetaan vaan kunhan itselleen ei osu.Ollaanko niin suuria taiteilijoita,että se entinen kokemus on unohtunut?Kyllähän se tietty säväyttää,ko tähti räväyttää.?Hmm.Lienee tehokas keino.Nyt alkaa illan show!Nupit kaakkoon! No joo.Oluen jälkeen mietiskelin,et vissiin noilla lavoilla pitää soittaa kovaa.Kun ne on niin isoja? Vaikea.Mutta varma! | |
| isojussi 08.11.2009 01:42:51 | |
Kyllä mä oon jamin kanssa hyvin pitkälti samoilla linjoilla. Kun bändin lavabalanssi ja saundipuoli on valmiiks kunnossa, on miksaajan tehtävä helppo. Toki on se helppo pilatakin - on näitä nähty. Tai siis meinaan kuultu. Sitten kun bändi lähtee sillä asenteella, että kyllä miksaaja korjaa ja hoitaa, ollaan pahasti mettässä. Humpan suurin sooloakti ja armoitettu artisti - pätevä kuin pänti, ylevä kuin yhtye, oiva kuin orkesteri ja taimissa kuin tanssimuusikko. Lisäksi lämmin käsi, suuri sydän ja iso pää. | |
 Jamz08.11.2009 11:21:58 | |
Meille tuli perjantaina huomautus jo soundcheckissä. Saatiin PA kasattua ja kokeiltiin, että väliaikamusiikkiin käytettävä cd-soitin toimii, niin eikö prkl tule jo ensimmäinen vatipää valittamaan volumesta. En ymmärrä miksi sinne pitää tulla jo klo 11.30 notkumaan, kun soitto alkaa klo 13.00. Raja se on raittiudellakin. | |
 Pula-Aho08.11.2009 13:09:06 | |
Jami: Olen sitä mieltä että soittaja päättää miltä kuulostaa. Jos hän soittaa banjoa niin ei miksaajan saa muuttaa saundia kitaramaiseksi vaikkei banjosta tykkäisikkään. Aivan sama kuin maalaajalla. Vaikka toinen kuinka tykkäis että tuo taivas on väärän värinen niin ei sitä saa mennä päällemaalaamaan mieleisekseen. Eikä taatusti kukaan maalari anna siihen lupaa. Ihmettelen miksi soittaja sietää saundiinsa sattumisen. Tuli tippa silmäkulmaan. Joskus viime vuosituhannella,kun saavuin ensimmäisiä kertoja mnet:in varhaisversioille, ensimmäisiä mieleenjääneitä keskusteluita oli otsikoitu "miksaajat vittuun". Niin se aika rientää, kun hauskaa pidetään. Ai niin, pahoittelen sivuraiteille eksymistä, mutta tällaiset muistot saavat miehen herkistymään. Perskele, kun humppa alkaa soida, niin johan tulee hyvä mieli. | |
 humppahanuristi08.11.2009 20:30:08 | |
Saatiinpa eilen kehuja äänenvoimakkuusasioissa, kuulemma osasimme ottaa tilan hyvin huomioon eikä soitettu liian kovaa. Tämä on kyllä ihan normaali tarkoitus, että kuuluu mutta ei liian kovaa. Ainoastaan vähän alkuun jännitti, kun ei etukäteen päässyt ollenkaan testaamaan. Aina se paikka kuitenkin vaikuttaa vaikka mikserin ledeistä suuntia voi arvailla. Humpasta rautalankaan... | |
| K-K 09.11.2009 09:43:08 | |
Tottahan se pitää paikkansa, et ei kauheesti oo tehtävis, jos mikkiin tuleva soundi on valmiiksi paska! Eipä miksaaja pysty nyky tangopaavoista saada Olavi Virran kuuloista.... Mut senhän pitäisi olla selvyys, et lavalta tuleva soundi olisi optimaalinen ja sit sen jälkeen soundien hoito on kyl sen tiskintakana olevan hommia.. Oon kuullu kymmeniä ja kymmeniä humpparyhmiä, joiden lavasoundi on on ollut kohtalaisen hyvä. Mut pa soundi on ollu 98% bändeistä melko huono. Kyseiset humpparyhmätkin pääsisi loistamaan, antamaan myös yleisölle enemmän, jos siel olis joku pitämäs huolta niistä soundeista, mitkä tulee lipunostajan korville! Tietenkin toinen pointti on se, että poppari saa silloin keskittyä taiteeseen, eikä tarvi miettiä, onkohan se ihan paskan kuulosta vai ei... Ja ottaen huomioon, että tilan soundi muuttuu huomattavasti siitä alkutilanteesta, missä mahdollinen laitteiden testaus on tehty! | |
| tanssimusiikinkuluttaja 09.11.2009 10:44:27 | |
K-K: Ite ainakin miksaan bändiä sillä attitudella, että tärkeintä on se että laulu ja soitinyhtye kuulostaa hyvältä ja tanakalta. Ja sehän miksaajan tarkoitus onkin?? Asiakkaana toivoisin, että miksaaja mieltäisi tehtävänsä hieman laajemmin. Tanssimusiikkia esittävät yhtyeet ovat eräällä tavalla myös palveluammatissa. Valtaosa tanssipaikkojen yleisöstä tulee ensi sijaisesti tanssimaan, ei bändiä kuuntelemaan. Sen lisäksi, että miksaaja toteuttaa omaa visiotaan hyvästä saundista, myös yleisön viihtyminen voisi olla osa tavoitteenasettelua. Miksaajalla on myös merkittävä vastuu tanssiyleisön terveydestä; melualtistus voi aiheuttaa kuulovaurion. Jokainen, jonka lähipiirissä on huonokuuloisiam, tietää, että kyse on hyvin ikävästä sairaudesta. Ammattilaiselle lienee itsestään selvää, että hän ottaa selvää ihmisen kuuloaistin toiminnasta ja kuulovaurioiden syntyyn liittyvästä nykytietämyksestä, sekä tarkistuttaa aika ajoin oman kuulonsa. Olen lukenut musiikkikirjallisuutta hyvinkin laajalti, mutta en ole törmännyt termiin "tanakka musiikki". Rock-puoli ei minua niin kiinnosta, ehkä tämä aukko tiedoissani johtuu siitä. Ihan näin intuition pohjalta oletan, että jos miksaaja kokee tavoitteekseen saada aikaan tanakkaa saundia, menen mieluummin jonkin muun esiintyjän keikalle. | |
| mack the knife 09.11.2009 10:53:30 | |
tanssimusiikinkuluttaja: Asiakkaana toivoisin, että miksaaja mieltäisi tehtävänsä hieman laajemmin. Tanssimusiikkia esittävät yhtyeet ovat eräällä tavalla myös palveluammatissa. Valtaosa tanssipaikkojen yleisöstä tulee ensi sijaisesti tanssimaan, ei bändiä kuuntelemaan Tässä taas hyvä esimerkki. Mitä kannattaa satsata kunnon kamoihin, maksaa itsensä kipeäksi, treenata kovaa, uusia ohjelmistoa, etsiä hyvää soundia. "Valtaosa tulee tanssimaan, ei bändiä kuuntelemaan." Voi viduviddu. Voi että se yks keikkamyyjä on ollut kuitenkin oikeassa. Kysyin, onko hyvä soundi, niin se sano, että saman rahan siitä saa. COVS n:o 1. | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)