| Aihe: Keikkajännitys tekee näppäilystä tahmeaa! | 1 |
|---|
|
Hei! Ovatko muut törmänneet seuraavanlaiseen ongelmaan: Kun on keikkatilanne, häiriintyy fingerpicking pienestäkin jännitysvapinasta helpoiten.
Itse soitan yhtyeessä, jossa suurimman osan säestyksestä teen sorminäppäilyllä. Vaikka kuviot menevät harjoitellessa kuin vettä vaan, niin keikkatilanteessa tietyt osiot menevät jännityksen vuoksi pieleen. Oikean käden liike on ilmeisesti niin hienomotorinen että siihen vaikuttaa pienikin jännitystutina. En edes koe jännittäväni kovin paljon ja esimerkiksi altto-viulua tai muita instrumentteja soittaessa jännitys ei juuri vaikuta soittosuoritukseen.
Onko jollain vinkkejä minkälaiset harjoitukset tepsisivät ongelmaan tai onko jotain hyväksi todettua rohtoa/lääkettä jota kannattaisi kokeilla :) | |
Olen huomannut ihan saman ja miettinyt tarkkaan mistä se johtuu. Omalla kohdalla olen huomannut, että minun ei kannata soittaa 25 minuuttia pidempiä settejä. Joskus soitin yli 40 minuuttia ja paikat oli niin jumissa, että helpoimpienkin biisien soittamienn ei meinannut onnistua. Huom. en ole siis mikään koulutettu konserttikitaristi, vaan ihan täysin itseoppinut soittaja. Biisien välillä on hyvä heilutella (huomaamattomasti) jalkoja ja vähän nostella takamusta (huomaamattomasti!!) penkistä. Kun veri rupeaa kiertämään, niin on paljon rennompi soittaa.
Lisäksi olen kokenut, että biisilistan tekeminen ja sen mielessä käyminen auttaa paljon. Eräälle keikalle menin aika kiireellä ja päätin biisit noin puolta tuntia ennen keikkaa, niin siitä jäi päälle tosi hermostunut olo. Nykyään valmistan setit ainakin yhtä päivää aikaisemmin.
Eli kokonaisuutena omalta kohdalta voin sanoa, että biisien epäonnistuminen ei niinkään johdu siitä, etteikö niitä osaisi ulkoa, vaan siitä, että keskittyminen ja rentouden säilyttäminen herpaantuu.
t. Köpe
"I would step on anyone who fucked around with my band - personally. I would never send in a heavy, I'd deal with it myself, just as I would go to any lengths to get the band the money they were due" - Peter Grant, The Man Who Led Zeppelin, page 96. |  Zeeboo
29.10.2009 09:31:35 (muokattu 29.10.2009 11:09:21) | |
|
Jännittämisellä saa piilotettua osaamisensa varsin tehokkaasti. Itse olen varmaan jonkinsorttinen luonnonoikku siinä mielessä, että en ole oikein koskaan osannut jännittää esiintymistä.
Tämä on kyllä pari kertaa sitten kostautunut lepsuutena. Hyvä esimerkki oli vuosia sitten kun piti soittaa paikallisen oppilaitoksen kitaramatineassa yksi sen kevään tutkintobiiseistä. Biisi oli takuulla hyvässä kuosissa, mutta siinä soittaessa ei sitten ajatus pysynyt mukana, vaan tuli vissiin mietiskeltyä kaikkea ihan muuta. Lopputuloksena oli sitten pienimuotoinen katastrofi: äkkiä vaan tuli totaalistoppi, soitto loppui kuin seinään eikä siitä stoppipaikasta päässyt yli edes "vauhtia ottamalla".
Toinen vähän samanlainen sattui sitten yhdellä hääkeikalla, jossa soitin ruokailulle taustamusana kepeää klasaria ja poppia. Bachin Air on G-string alkoi kesken soiton kuulostaa vähän oudolta, vaihtui nimittäin heti tokassa tahdissa Whiter Shade of Paleksi... Tällä oli kuitenkin onnellinen loppu, kun morsian kuuli lempparinsa vähän myöhemmin.
Missään nimessä en noteeraa itseäni pro-soittajaksi (onneksi perheen elanto ei ole mun soittotaidosta kiinni), joten mitään pesunkestäviä pro-vinkkejä en osaa antaa. Itselläni soiton sujuminen on näköjään vuosien kasautuessa enemmän je enemmän hyvästä warm-upista kiinni. Kylmänä jos joutuu soittamaan, niin pari, kolme ensimmäistä biisiä on syytä valita siitä iisimmästä päästä. Paras soittovire on sellaisen puolen tunnin lämmittelyn/ viruttelun jälkeen. Tuohon ajatuksen kasassa pysymiseen mulla toimii se, mitä muinoinen kitaramaikka neuvoi, eli pitäisi soittaa sitä kappaletta eikä kitaraa.
Luulen, että siihen keikkajännitykseen voisi auttaa sama idea. Kappaleen kun tuntee läpikotaisin, niin voi keskittyä kappaleen soittamiseen ja unohtaa soittimen ja yleisön. Sinä ja kappale, ei sinä ja soitin tai sinä ja yleisö. Vähän kuulostaa kliseiseltä, mutta siitähän soittamisessa on loppupelissä kysymys. Ainakin mun mielestä pitäisi olla.
"Kaikki äänet, jotka saat soitettua, syntyvät tekniikasta. Ne äänet, jotka jätät soittamatta syntyvät hyvästä mausta." | |
...Biisi oli takuulla hyvässä kuosissa, mutta siinä soittaessa ei sitten ajatus pysynyt mukana, vaan tuli vissiin mietiskeltyä kaikkea ihan muuta...
Olen huomannut itse juuri saman. Olen saattanut alkaa miettimään helpon biisin aikana jo seuraavan biisin rakennetta tai mitä sanoisin biisiein välissä. Se kostautuu todella helposti, oli kyseessä vaikka setin yksinkertaisin kappale. Olen päättänyt, että soiton aikana vain keskityn biisiin, on vaikka housujen vetoketjut auki. Kyllä sitä sitten biisin jälkeen ehtii miettiä muita asioita.
t. Köpe
"I would step on anyone who fucked around with my band - personally. I would never send in a heavy, I'd deal with it myself, just as I would go to any lengths to get the band the money they were due" - Peter Grant, The Man Who Led Zeppelin, page 96. |  amyway
29.10.2009 21:12:26 (muokattu 29.10.2009 21:13:08) | |
|
Tuli mieleen, että kannattaa hankkia itselleen lämppärisoittaja, joka onkin itse naamioituneena tunnistamattomaksi. Naamiomies soittaa puolen tunnin setin ja hyppää heti, riisuttuaan naamionsa, naamioimattomana kehiin hyvin lämmitelleenä ja suurin keikkajännitys tipotiessään. Lämppärinä voi tehdä mahdollisimman paljon mokia, jolloin 'pääesiintyjän' soitto kuulostaa entistäkin paremmalta.
Erittäin hyvä idea, vaikka sen itse keksinkin. | |
Mielenkiintoista mielestäni on se, että kitara on kohdallani ainoa soitin, jossa pienikin jännitys vaikuttaa suoritukseen ja ongelmat tulevat esille nimenomaan fingerpicking-kappaleissa. Vasen käsi toimii hyvin, mutta oikea rupeaa tahmaamaan. Esimerkiksi viulun kanssa tällaista ongelmaa ei esiinny lainkaan. | |
Ile79: Mielenkiintoista mielestäni on se, että kitara on kohdallani ainoa soitin, jossa pienikin jännitys vaikuttaa suoritukseen ja ongelmat tulevat esille nimenomaan fingerpicking-kappaleissa. Vasen käsi toimii hyvin, mutta oikea rupeaa tahmaamaan. Esimerkiksi viulun kanssa tällaista ongelmaa ei esiinny lainkaan.
Viululla vähemmän soitetaan noita fingerstyle hommia... Sorry oli pakko ;)
Olisko niin, että viululla olis soittovuosia enemmän takana ja sitä kautta rutiinia enemmän kuin kitaran kanssa? Siinä tapauksessa ennusteen pitäisi olla hyvä, sillä useimpiin soittamisen ongelmiin on yksi ja sama lääke. Niiku tiijät..
"Kaikki äänet, jotka saat soitettua, syntyvät tekniikasta. Ne äänet, jotka jätät soittamatta syntyvät hyvästä mausta." | |
Ile79: Mielenkiintoista mielestäni on se, että kitara on kohdallani ainoa soitin, jossa pienikin jännitys vaikuttaa suoritukseen ja ongelmat tulevat esille nimenomaan fingerpicking-kappaleissa. Vasen käsi toimii hyvin, mutta oikea rupeaa tahmaamaan. Esimerkiksi viulun kanssa tällaista ongelmaa ei esiinny lainkaan.
Tämä voi olla hakuammuntaa: Katsoppas vielä missä kohtaa kitaran kaikukkoppaa se oikean käden kyynärvarsi lepää. Olisiko mahdollista, että puristusta tulee sormien toimintaan vaikuttaviin lihaksiin/hermoihin? Auttaisiko käden tukikohdan muutos tms? Tai kitaran kulman muuttaminen niin, että painetta tulee vähemmän? | |
Zeeboo: Jännittämisellä saa piilotettua osaamisensa varsin tehokkaasti. Itse olen varmaan jonkinsorttinen luonnonoikku siinä mielessä, että en ole oikein koskaan osannut jännittää esiintymistä.
Sama täällä! Kerran nukahdin kesken kappaleen ja kun heräsin ihmiset olivat jo lähteneet. | |
Ile79: Mielenkiintoista mielestäni on se, että kitara on kohdallani ainoa soitin, jossa pienikin jännitys vaikuttaa suoritukseen ja ongelmat tulevat esille nimenomaan fingerpicking-kappaleissa. Vasen käsi toimii hyvin, mutta oikea rupeaa tahmaamaan. Esimerkiksi viulun kanssa tällaista ongelmaa ei esiinny lainkaan.
Fingerpicking on minullakin se mikä eniten takkuilee esiintymisjännityksessä. Kannattaakin opetella kaikki kappaleet myös plektralla, jolloin vaikutus ei ole niin suuri. | |
Oikea käsi on huomattavasti vaikeampi kuin vasen?
-Olisikohan kuitenkin yksi syy tähän, että 90% :lla meistä jotka soittavat teräskielistä, on takanaan ainakin kaksinkertainen määrä harjoitusta vasemmalle kädelle. Yleensä kai aika pitkään menee plektralla soittaessa. Itse olen ehkä soittanut 1/5 osan sormin siitä, mitä plektralla (sähkis mukaanluettuna) ja ihmettelen, kun oikea käden toiminta hermostuttaa eikä vasemman ollenkaan :).
- Lämmittelyä ei korvaa mikään. Ihmisen hermotus ei vaan toimi ilman lämmittelyä. Minä soitan mielellään 1-2 tuntia samana päivänä ennen keikkaa, mutta niin, että väliin jää useita tunteja. Sitten lämmittelyyn ennen soittoa ei tarvitse kuin 1-5 minuuttia (tämä ei ole aina helppoa järjestää, mutta silloin nautin itse eniten soittamisesta).
-Psyykkeen hallinta on kuitenkin se vaikein. Alitajuntaansa kun ei pysty suostuttelemaan yhteistoimintaan, vaan se alkaa uskomaan vasta onnistumisien kautta. Onnistumisia taas tulee harvoin, jos on neuroottinen täydellisen onnistumisen pakko. Ajattelen, että virheitä tulee sallia, kokonaisuus on kuitenkin enemmän kuin muutama virhe. Julkisesti tarvitsee vaan uskaltautua soittamaan, mutta soittaa tulisi sopivan kokoisissa tilaisuuksissa. Televisioon on aika turha mennä näppäilemään (tai laulamaan) jos ei ole kovaa kokemusta, kun ei se suoritus ole kuitenkaan jännittäessä koskaan erinomainen. Kaikki Idols-nuorukaiset eivät ole niin huonoja kuin miltä he kuulostavat, heidät on vaan "huijattu" väärään paikkaan suhteessa osaamiseen. Se on jo paljon jos todella saa keskityttyä piisiin enemmän kuin yleisöön, todennäköisesti silloin yleisö nauttii. Musiikki ei saisi olla niin kuoleman vakavaa. Kun itse nauttii, silloin yleensä nauttii kuulijatkin. |  McLeach
05.11.2009 11:53:56 (muokattu 05.11.2009 13:39:10) | |
|
itsellä ongelma johtuu suuresti siitä että reenaan himassa istueltaan ja keikalla vedän seisten. Ihan erilainen puristus tulee ja sillon vaikea hakea oikeita kieliä.
Ja tietenkin jos on kapakkakeikka jossa meteliä eikä ole monitorointia niin soitosta ei saa itse niin hyvin selvää jolloin on vaikea näppäillä kun ei oikein kuule osuuko äänet kohilleen. | |
Mä olen huomannut itse sellaisen asian, että monitori ei saa olla liian isolla. Yritän säätää kuuntelun siten, että kuulen PA-sta 70 prossaa ja loput monitorista.
Joillakin keikoilla, joissa monitori on huutanut korvaan, on tullut soitettua aivan liian heikolla otteella. Tämä siksi, koska ison volumen vuoksi oma soitto virheineen kuuluu liian selvästi ja siksi rupeaa varomaan soittoa turhan paljon.
t, Köpe
"I would step on anyone who fucked around with my band - personally. I would never send in a heavy, I'd deal with it myself, just as I would go to any lengths to get the band the money they were due" - Peter Grant, The Man Who Led Zeppelin, page 96. | |
Sibiksessä kokeiltiin muutama vuosi sitten betasalpaajia ramppikuumeen suitsemiseen, mutta ei taida moinen vippaskonsti olla pitemmän päälle järkevä.
Musik ist tönend bewegte Form, das auf fruchtbaren Boden fällt. Was? Quatsch! Nur wo Füchse und Hasen gute Nacht sagen. | |
krautio: Mä olen huomannut itse sellaisen asian, että monitori ei saa olla liian isolla. Yritän säätää kuuntelun siten, että kuulen PA-sta 70 prossaa ja loput monitorista.
Joillakin keikoilla, joissa monitori on huutanut korvaan, on tullut soitettua aivan liian heikolla otteella. Tämä siksi, koska ison volumen vuoksi oma soitto virheineen kuuluu liian selvästi ja siksi rupeaa varomaan soittoa turhan paljon.
t, Köpe
Samma här. Itse tykkään soittaa niin, että oma ääni on vähän alla bändin kanssa livenä tai äänittäessä. Sitä kun ei ole mikään rytmiikan ihmelapsi, niin paljon skarpimmin tulee soitettua kun taustan kuulen kunnolla. Sama juttu on akustisella jos oma soitto puskee pääle, niin tatsi meinaa väkisin mennä vähän heiveröiseksi. Sitten kun on vielä vähän allerginen koville äänille...
"Kaikki äänet, jotka saat soitettua, syntyvät tekniikasta. Ne äänet, jotka jätät soittamatta syntyvät hyvästä mausta." | |
Entäs huumeet ja alkoholi, jotka ovat varsin suosittuja esiintyvien artistien keskuudessa, mutta moni tai lähes kaikki ovat kokeneet myös niiden huonon puolen. Taidan itsekin kallistua Frank Zappan suuntaan, joka vihasi huumeiden sumentavaa vaikutusta aivotoimintaan.
Beetasalpaajat saattavat auttaa esiintymisjännitykseen, mutta nekin saattavat hieman latistaa soittajan fiilinkiä. | |
Ongelma on ikimuistoinen ja itsellekin tuttu.
Puhutaanpa ensin vaan siitä kädestä:
- millaisessa asennossa se on? - pystyykö pitämään rennosti. Jos sitä joutuu kannattelemaan ja vielä kyynärpäästä paljon taivutettuna, jo pelkkä väsyminen ja lihasjännitys aiheuttaa tärinää ja epävarmuuden tunnetta sormissa. Jos soitettavaa ei ole ihan joka neljäsosalla, kannattaa kaikki pienetkin tauot/pidemmät sävelet hyödyntää rentoutumiseen käsivarsi liikkeelle ja sormet rohkeasti pois kieliltä. Jos aikaa on, niin voi jopa käden pudottaa alas, sekuntikin auttaa jo paljon.
Seuraapa joskus klassisen kitaran soittajia, jotkut liikuttavat kättään välillä huomattavankin paljon, saattaa liioiteltuna näyttää teennäiseltä ja jopa pöhköltä, mutta siitä on oikeasti paljon hyötyä, eikä tapahdu siksi, että näyttäisi jotenkin "taiteellisemmalta".
Sitten harjoittelusta: - Soitatko ennalta määrättyjä kuvioita, vai vedätkö kaikki hatusta. Etenkin ensimmäisessä tapauksessa kannattaa käyttää aina samoja sormituksia ja treenata ne kunnolla, siis erilaisilla tempoilla, erilaisilla voimakkuuksilla, erilaisilla aksenteilla. Aluksi lyhyitä sarjoja ja välissä rentoutus. Harjoittele kuvioita myös vapailla kielillä, niin pystyt tekemään paljon enemmän uuvuttamatta sitä vasenta hanskaa turhan takia. Tulpat korviin, jos alkaa ärsyttää.
Psyykkinen puoli on se vaikein, muttei mahdoton.
Ihan ekana pitää, SIIS TÄYTYY lakata kiinnittämästä huomiota siihen käteen keikalla soittaessa. Jos vapisee, niin anna vapista, jos on kylmän hikinen, niin anna olla. Jos tulee huteja, niin anna tulla! Kukaan muu, kuin sinä itse, ei kiinnitä niin paljon huomiota niihin.
Ilmiö on vähän sama, kun kuljet jossain aukealla näkyvällä paikalla ja alat miettiä omaa kävelyäsi, miltähän se mahtaa näyttää? Askelista alkaa tulla heti kummallisen epävarman tuntuisia.
Todella vaikeisiin jännitysoireisiin, joita sulla tosin ei mun mielestä kuvauksen perusteella ole, auttaa varsin tehokkaasti beetasalpaajat, joita saa lääkärin reseptillä ihan tähänkin tarkoitukseen. Mitään sivuvaikutuksia ei oikein käytettynä ole. Liian suuri annos voi aiheuttaa pientä vetelyyttä, mutta esim fiiliksiin se vaikuttaa pelkästään positiivisesti, kun huomaa käsien toimivan taas paremmin. Mitään psyykenlääkkeitä ne eivät ole. | |
soitatko harjoitellessa istuen ja keikalla seisten? | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
