Itselleni rumpujen "soitto" on lähinnä terapiaa. En ole koskaan soittanut
missään bändissä lukuunottamatta inttiajan "yhtyettämme", jonka bravuuri
oli Kielon jäähyväiset. Myös "It's good to touch the green green grass
of home" kuului "keikkasettiimme", vaikka emme ainuttakaan keikkaa
tehneetkään.
Keksin tuossa päivänä muutamana, että telkkua katsellessa voisi
harjoitellla erilaisia rudimentteja. Sitä varten otin noin vajaan neliön
kokoisen kaiketi noin kahden sentin paksuisen superlon-palan, jonka
asetin yksinkertaisesti reisien päälle. En osaa sanoa, onko haitallista
tekniikalle, että alusta on noinkin pehmoinen.
Otin harjoitteluohjelmaan lukuisien muiden rudareiden ohella mm.
ns. Swiss army triplet'in (Ginger Baker suosi myös sitä; hän käytti
nimeä 'flam triplet'). Olisikohan tuo suomeksi jotakin sen tapaista
kuin 'flam-trioli'?? Sen kaavan voisi esittää kenties vaikkapa
näin:
o_V-tri V-o O-li o_VVO o_VVO
v_OOV v_OOV jne.
Tuolla flam'illä (suomeksi kai korunuotti) ei ole omaa aika-arvoa, vaan
se kai "varastaa" aikansa sitä seuraavalta "varsinaiselta" iskulta.
Youtube'sta löytyy runsaahkosti videoita esim. haulla Swiss army triplet.
Koska itsekin olen ikuinen aloittelija, pyydän anteeksi, jos tuossa ylläolevassa
on joitakin virheellisyyksiä.. |
Rudimenttejahan kannattaa harjoitella mahdollisimman monenlaisilla eri alustoilla: rumpukalvoon, harjoituspädiin, tyynyyn, puhelinluetteloon, vaikka omiin reisiinkin. Näin varmistaa sen ettei ainakaan liiaksi tukeudu kapulan pomppuun, jota mm. harjoituspädit tarjoavat yleensä liiankin runsaasti. Lisäksi on helpompi tottua erilaisiin soittotuntumiin esim. lainasetillä soitettaessa. Vic Firthin sivuilla on mainio itseopiskelupaketti rudimenttien harjoittelua varten: http://www.vicfirth.com/education/rudiments.htmlDon't waste your time or time will waste you. |
dilet_antti
EH
