Kitarat: kitarakamat ›

Se että jatkuvasti mainostaa itseään "aikuiseksi" soittajaksi ja aikuisten kamojen käyttäjäksi kielii kyllä jostain problemasta.. Se on tavallaan sitä että koko ajan asettaa itsensä muiden yläpuolelle mikä ei kyllä oo tervettä pidemmän päälle.
 
Makuasioista kun ei voi kiistellä, mikä ei tosin sulje pois sitä etteikö niistä kannataisi käydä keskustelua. Ja nimenomaan keskustelua. Mutta jos asenne muita kun omia kamoja kohtaan on aina halveksuva ja ylenkatsova niin parempi olis sit vaan soitella niiden kanssa omassa tynnyrissään ulos katsomatta.

Midrange: Se että jatkuvasti mainostaa itseään "aikuiseksi" soittajaksi ja aikuisten kamojen käyttäjäksi kielii kyllä jostain problemasta.. Se on tavallaan sitä että koko ajan asettaa itsensä muiden yläpuolelle mikä ei kyllä oo tervettä pidemmän päälle.
 
Makuasioista kun ei voi kiistellä, mikä ei tosin sulje pois sitä etteikö niistä kannataisi käydä keskustelua. Ja nimenomaan keskustelua. Mutta jos asenne muita kun omia kamoja kohtaan on aina halveksuva ja ylenkatsova niin parempi olis sit vaan soitella niiden kanssa omassa tynnyrissään ulos katsomatta.
 
No just joo.
Aikuiset ja vanhat kamat vaan on yleensä hyviä ja hyvin tehtyjä.
Eikä kai kukaan ihteensä aikuiseksi oikeasti tituleeraa jos kitaraa soittaa :-))
 
Vanhassa vara parempi,niinkuin sanotaan.
 
Pätee kaikessa muussa paitsi vaimoissa /tyttöystävissä.

weetube: Pätee kaikessa muussa paitsi vaimoissa /tyttöystävissä.
 
Tai tietokoneissa. Mikä ettei myös kitarakamoissa, jos kaipaa toisenmoista soundia. Tuo "aikuisten vahvarit ja kitarat" tais olla tuttuun tyyliin vähän vähemmän piiloteltua provoilua. Ei taida Juccizkaan ihan noin mustavalkoisesti näitä juttuja katella, kuten totesi joku tunti sitten.

Sanonpahan vaan, että kannattaa ennen kaikkea luottaa omiin viboihinsa ja oikeasti kuunnella ja miettiä, että mikä kuulostaa omasta mielestä hyvältä. Ei vain tuijottaa ja uskoa sitä, mikä on "yleisesti hyväksyttyä".
 
Loppupeleissä kyse on kuitenkin siitä, että miltä lopputulos eli soitto kuulostaa. Jos (ja kun) soittokamat insipiroi soittajaa, ei niitä kannata aliarvioida ja dissata. Jos siis ottaa soiton tosissaan ja haluaa kehittyä siinä.
 
Jos diggailee suht perinteistä musaa ja rokkia ym. en ymmärrä miksi pitäisi kehittää jotain aivan uutta soundia? Oma, tunnistettava mieluinen soundi riittää. Sekin johtuu paljon enempi soittajan tatsista, kun kamoista.
 
En usko että sähkökitarassa tullaan mitään yhtä dramaattista keksimään kun sen alkutaipaleilla tapahtui. Mun mielestä sähkökitaran soundi on jo jokseenkin jo vakiintunut. Aivan niinkuin pianon ja viulunkin soundit on vakiintuneet ja kuulijat tunnistavat ne kyseisiksi instrumenteiksi. En näe mitään hienoa siinä, että sähkökitara yrittää imitoida syntikkaa tai pierua - ne voi tehdä syntikalla tai ottamalla nenästä kiinni ja pieraisemalla.
 
Mutta niin, hyvältähän noi ekan sivun klipit kuulostaa (kuten myös juki68:n)!:)
 
Seuraavaksi ajattelin kokeilla stereo-setuppia!:) *pier*

Imper: Sanonpahan vaan, että kannattaa ennen kaikkea luottaa omiin viboihinsa ja oikeasti kuunnella ja miettiä, että mikä kuulostaa omasta mielestä hyvältä. Ei vain tuijottaa ja uskoa sitä, mikä on "yleisesti hyväksyttyä".
 
Loppupeleissä kyse on kuitenkin siitä, että miltä lopputulos eli soitto kuulostaa. Jos (ja kun) soittokamat insipiroi soittajaa, ei niitä kannata aliarvioida ja dissata. Jos siis ottaa soiton tosissaan ja haluaa kehittyä siinä
 
..siinä on sanottu asia hyvin. laitoin plussan.

Imper:
En usko että sähkökitarassa tullaan mitään yhtä dramaattista keksimään kun sen alkutaipaleilla tapahtui. Mun mielestä sähkökitaran soundi on jo jokseenkin jo vakiintunut. Aivan niinkuin pianon ja viulunkin soundit on vakiintuneet ja kuulijat tunnistavat ne kyseisiksi instrumenteiksi. En näe mitään hienoa siinä, että sähkökitara yrittää imitoida syntikkaa tai pierua - ne voi tehdä syntikalla tai ottamalla nenästä kiinni ja pieraisemalla.
 
Eikös fuzz-pedaalinkin kehittely lähtenyt siitä että piu-pau-kitarasoundia yritettiin saada kuulostamaan enemmän saksofonilta? Samoin moni muu, nyt oleellisesti sähkökitaran soundiksi käsitetty efekti on lähtenyt siitä että on yritetty kehittää jotain aivan muuta.
 
Itse ajoin tuossa muutama sivu sitten "uuden keksimisellä" takaa enemmänkin sitä, että se "aikuisten musiikki" ja kamat ovat olleet silloin kuin ne jutut on keksitty kaikkea muuta kuin aikuisten musiikkia ja moni niistä kehittäjistä melkoisen mainstreamia (Les Paulit, Harrisonit, Claptonit, Jimit, Keefit, Townshendit jne.). Niin kauan kuin nuokin soittajat kehittivät uutta, niin myös musiikki oli tuoretta ja levyistä tuli kestäviä klassikoita. Sitten kun heilläkin soundi ja soittotyyli vakiintui, niin yllättäen loppui niiden klassikoidenkin syntyminen (Jimiä tämä ei sattuneesta syystä koske).
 
En ole vaatimassa että kaikkien ja kokoajan pitäisi yrittää keksiä uutta, mutta se on vain elävän taiteen yksi olennainen piirre. Rock ja sähkökitara ovat kyllä melkoisen nuoria museoon, vaikka jazz on sinne tainnut myös jo ennättää. Esim. kuvaamataiteessa, vaikka öljyvärit ja tekniikat ovat satoja vuosia vanhoja ei kovin kauaa jäädä toistamaan samaa, kuten ei myöskään ns. taidemusiikin puolella. Se että soittimet pysyvät samoina ei tarkoita sitä että (hyvän) musiikin pitäisi olla sitä samaa hyväksi todettua.
 
Niin, ja itsehän pidän tämän vuoden parhaana levynä Black Crowesin uusinta, joten se siitä saarnasta;)

jra: Eikös fuzz-pedaalinkin kehittely lähtenyt siitä että piu-pau-kitarasoundia yritettiin saada kuulostamaan enemmän saksofonilta? Samoin moni muu, nyt oleellisesti sähkökitaran soundiksi käsitetty efekti on lähtenyt siitä että on yritetty kehittää jotain aivan muuta.
 
Ja fuzz-pedaalithan suorastaan hajottavat kitaran oman soundin "atomeiksi". Ne siis värittävät s-kitaralle ominaista soundia todella oleellisesti... Jos nuo keksittäisiin tänään, eivät ne varmasti saisi vanhan, perinteisen "aikuisten" soundin ystävien hyväksyntää. Jos kiinnepisteeksi ideaalisoundille ottaa vaikka sen perinteisen 60-luvun lopun, niin helppohan muiden aikojen äänimaailmoja on väheksyä. Tuo on kuitenkin vähintäänkin umpimielistä.
 
Kuten jra totesi, ei sähkökitaraa tartte sellaisenaan vielä museoida. Vaikka uudet mullistavat keksinnöt ovat nykyään vähissä, niin muutosta tapahtuu silti jatkuvasti - eikä vain eri retro-trendien muodossa.
 
E: Itellä huutaa just luureissa The Whon Who's Next, joten modernisti-puristiksi on kait muakaan turha leimata :)

jra: Eikös fuzz-pedaalinkin kehittely lähtenyt siitä että piu-pau-kitarasoundia yritettiin saada kuulostamaan enemmän saksofonilta? Samoin moni muu, nyt oleellisesti sähkökitaran soundiksi käsitetty efekti on lähtenyt siitä että on yritetty kehittää jotain aivan muuta.
 
Muistelen lukeneeni Wah-pedaalin kehityksestä vastaavaa. Eikös Clyde McCoy ollut trumpetisti itse... ja tarkoituksena olikin kai kehittää kitaralle efekti joka matkisi trumpettia tai jotain muuta vaskipuhallinta?

bonecrusher: Muistelen lukeneeni Wah-pedaalin kehityksestä vastaavaa. Eikös Clyde McCoy ollut trumpetisti itse... ja tarkoituksena olikin kai kehittää kitaralle efekti joka matkisi trumpettia tai jotain muuta vaskipuhallinta?
 
McCoy oli juurikin trumpetisti, mutta tosiasiassa (tai Analogmanin kirjan mukaan) ukolla ei ollut wahin keksimisen kanssa mitään tekemistä. Joku Voxin pomo oli tuuminut että tämähän sopisi hyvin trumpetille, ja turhautunut teknikko oli heittänyt että soita sitten Clyde McCoylle, joka oli tuohon aikaan hyvin tunnettu. Homma lähti siis vittuuntuneen kitaristin/teknikon läpästä, siitä otettiin sitten nimi pedaaliin. Kai se kuulosti hyvältä tai jotain. Mutta näitä totuuksia wahista on tietysti useita, tuohon kirjaan on kyllä ainakin mun helppo uskoa. Vaikuttava opus.
 
Fuzzhan kehitettiin matkimaan viulun ääntä.

Mun mielestä just siellä "nuorisomusassa" on tapahtunu viimeaikoina eniten sitä kehitystä soundeissa. Sitä vanhaa putkimankkasoundia on viety edelleen eteenpäin nopeempana ja agressiivisempana jyrinänä. Seiskakieliset ja matikkametalli on ehkä just tätä osastoa. Sehän voi olla että 30-40 vuoden päästä nää asiat on ihan "Beatlesia" ja suunta on taas joku aivan muu silloin.

s8na: Mun mielestä just siellä "nuorisomusassa" on tapahtunu viimeaikoina eniten sitä kehitystä soundeissa. Sitä vanhaa putkimankkasoundia on viety edelleen eteenpäin nopeempana ja agressiivisempana jyrinänä. Seiskakieliset ja matikkametalli on ehkä just tätä osastoa. Sehän voi olla että 30-40 vuoden päästä nää asiat on ihan "Beatlesia" ja suunta on taas joku aivan muu silloin.
 
Mää oon kyllä tässä kohtaa vahvasti eri mieltä. Harvalla musiikin osa-alueella ollaan mun mielestä tällä hetkellä soundillisesti yhtä pahasti umpikujassa kuin nykymetallissa - ainakin jos yritetään edelleen tehdä vaan jyräävämpää ja aggressiivisempaa tuotantoa. Se polku alkaa olla kaluttu ja puhuisin kehityksen sijasta korkeintaan paikallaan polkemisesta, ennemmin suoranaisesta taantumisesta. Tämä siis ottamatta kantaa itse bändeihin tai heidän sävellyksiinsä, vaan pelkästään soundipolitiikkaan. Ei ehkä sais yleistää, mutta mulla ainakin tulee välittömästi inhoreaktio toinen toistaan tasapaksumpia nykykitarasoundeja kuullessani: "jaa, taas tätä samaa jöötiä". Sama pätee valitettavasti rumpusoundeihin.
 
Niin, nuorisomusaa on toki paljon muutakin, mutta aika iso osa "nuorisomusaa" tuntuu tänä päivänä oleva metallia, koska metalli on poppia.
 
Esim. Megadethin Countdown to Extinctionin alkuperäispainoksella (ei remasterilla) on mun mielestä oikein asialliset metallisoundit.

s8na: Mun mielestä just siellä "nuorisomusassa" on tapahtunu viimeaikoina eniten sitä kehitystä soundeissa. Sitä vanhaa putkimankkasoundia on viety edelleen eteenpäin nopeempana ja agressiivisempana jyrinänä. Seiskakieliset ja matikkametalli on ehkä just tätä osastoa. Sehän voi olla että 30-40 vuoden päästä nää asiat on ihan "Beatlesia" ja suunta on taas joku aivan muu silloin.
 
Heavy voi olla ihan mielenkiintoista musiikkia, mutta sähkökitaraa siinä käytetään todella tylsästi ja yksipuolisesti.
 
Saman vaikutelman joka siinä saadaan aikaan sähkökitaralla voisi luoda jollakin muulla soittimella.
 
On paljon vanhaan tekniikkaan ja soittimen omaan ominaislaatuun perustuvaa sähkökitaramusiikkia joka on täysin jäljittelemätöntä. Tällainen autenttisuus on minusta tärkeä arvo musiikissa, ja sitä ei heavy juurikaan nykyisellään edusta, olkoon miten hienoa taidetta tahansa.
 
Kun esimerkiksi Metallica julkaisi St. Angerin, jossa soittimet kuulostavat siltä kuin ne kuulostavatkin, nousi kauhea haloo, ja sitten siirryttiin toiseen äärilaitaan, Death Magneticin ylikompressoituun mössöön, joka kuulostaa hyvältä autoradioissa ja hisseissä, mutta ei varsinaisissa musiikin kuunteluun tarkoitetussa tilanteessa.
 
Mitä tarkoitat "putkimankkasaundilla"? Äänitystekniikka on nykyisellään aivan eri tasolla kuin 40 vuotta sitten, mutta kyllä vahvistimet ja kitarat ovat olleet "valmiita" jo silloin, eikä mitään isompaa kehitystä tällä saralla ole tapahtunut. Se, että pitää heavy metallin siloitellusta kitarasaundista ei ole "kehitystä", vaan lähinnä makuasia.

Björn E. Borg: Allekirjoitan muuten tekstisi, etenkin sähkökitaran tympeästä roolista nykymetallissa, mutta ei Death Magnetic mulle toimi hissi- eikä autoilumusanakaan. Tuotannollisesti epäonnistunein nimekkään bändin levy vuosiin - ja varmaan tulee olemaankin.

Jucciz: Death Magnetic . Tuotannollisesti epäonnistunein levy vuosiin - ja varmaan tulee olemaankin.
 
Tuotannollisesti epäonnistunein levy sitten St. Angerin? :D

Kuten Jucciz totesi, se Death Magnetic soundien ja koko tuotannon osalta oli vaan täysi floppi. Soundien tuhoaminen liiallisella limitoinnilla ei tainnut oikein ketään ihastuttaa (bändin ulkopuolella). Metallican parin viime levyn sekoiut soundiensa kanssa eivät anna kovin hyvää kuvaa nykymetallista :)
 
Varsinkin Suomessa se nakuttava basari, sileät ja konemaiset komppikitarat alkavat olla jo vähän turhankin säännönmukaisia hevimusassa. Veikkaisin, että tuo kliininen soundi alkaa kohta vedellä viimeisiään - ei tarvita kuin se yksi komeasti ja rouheasti potkiva metallilevy (hyvillä myynneillä) niin trendi kääntyy.

Minusta kaikkien aikojen aggressiivisin biisi on King Crimsonin 21st Schizoid Man.
Analogisen särön juhlaa.
 
Sen nerokkuus avautuu, kun kuuntelee koko lp:n ylipitkine mellotroni-balladeineen.

sikki-six: komeasti ja rouheasti potkiva metallilevy
 
Tämmösessä aikuisten vahvistimet eivät olis pahitteiks. "Rouhea" on sanana kaikessa subjektiivisuudessaan kokenut melkoisen inflaation, mutta silti nykymetallikitaristien top5-vahvistimista on kyllä mun havaintojen mukaan täysin mahdotonta saada oikeasti rouheaa soundia. Tai sitten ne säädetään joka kerta tahallaan päin haitaria.

Metalliakin on erilaista. Nykyään se taitaa mennä vään että metallissakin pitää olla todella smoothit ja ylikompressoidut soundit, että myy.
 
Jos on vähänkään enemmän rupea, rokkia, vintagea tai visvaa soundissa, niin levyt ei myy kuin tietylle kohdeyleisölle. Tuskin Jucciz niistäkään soundeista pitäisi, luulen.

Björn E. Borg: Mitä tarkoitat "putkimankkasaundilla"? Äänitystekniikka on nykyisellään aivan eri tasolla kuin 40 vuotta sitten, mutta kyllä vahvistimet ja kitarat ovat olleet "valmiita" jo silloin, eikä mitään isompaa kehitystä tällä saralla ole tapahtunut. Se, että pitää heavy metallin siloitellusta kitarasaundista ei ole "kehitystä", vaan lähinnä makuasia.
 
Tässä aiemmin viitattiin noihin futsisoundeihin samalla tavalla, kehitys on kehitystä minusta siitä huolimatta onkose hyvää tai huonoa, miumau mukkaa vai siu mau mukkaa. En muuten ees tykkää chugga chugga soundeista vaan enemmänkin kasarimenoista. Silti minusta nuorison heviosastolla kitaran käyttö on mennyt _eniten_ omaan uuteen suuntaansa, hyvässä ja pahassa.
 
Sitä en kiistä etteikö äänitystekniikalla olisi osuutta asiaan.