Kitarat: kitarakamat ›

juki68: Eli tämmönen setuppi: http://juki.1g.fi/mp3/BH5H/BH5H.JPG
 
Oikein. Photoshopilla tms. lisätyt raamit kuvassa. Heti puolet paremman näkönen.

juki68: Täällä on pari pätkää junnujen el cheapo-vahvistimesta rumilla kitaroilla soitettuna: http://juki.1g.fi/mp3/BH5H/
 
Eli tämmönen setuppi: http://juki.1g.fi/mp3/BH5H/BH5H.JPG
 
Jou. Mikäs elementti siellä marsussa lymyilee? (oon just itse päivittämässä Giantin komeroa...ehkäpä V30 osastolle tjsp)

juki68: Täällä on pari pätkää junnujen el cheapo-vahvistimesta rumilla kitaroilla soitettuna: http://juki.1g.fi/mp3/BH5H/
 
Eli tämmönen setuppi: http://juki.1g.fi/mp3/BH5H/BH5H.JPG
 
Kuulostas että sun stratossas on ai-van liian paksut kielet kiinni. ;)

Kalm: Jou. Mikäs elementti siellä marsussa lymyilee?
 
Eminence Red Fang.

sikki-six: SG kuulosti pikkasen etäiseltä
 
Se on vessassa äänitetty. Ehkä siinä on liikaa ruskeaa soundia mukana.

juki68: Se on vessassa äänitetty. Ehkä siinä on liikaa ruskeaa soundia mukana.
 
Joo, aika kusisen kuuloista.

Illu: Joo, aika kusisen kuuloista.
 
Ai kusisen? Ai kuisen? Aikuisen?

Illu: Joo, aika kusisen kuuloista.
 
Niissä ei ollu tarpeeksi p illua mukana.

juki68: Niissä ei ollu tarpeeksi p illua mukana.
 
Saundissa oli vain m unaa.

sikki-six: Hyvää soundia saa tosiaan noilla halpikamoilla kans, kuten tässä ehkä haluttiin osoittaa.
 
No en tiedä oliko heti toi mielessä, mutta toi BH5H nuppi maksaa uutena 148 euroo t-kaupassa. Noi pätkät oli 3W:lla soitettu.

Onkos aikuisten vahvistimilla ja kitaroilla soitetussa musiikissa tilaa uusien soundien keksimiselle ja kitaran soittoteknisten rajojen etsimiselle? 60- ja 70-luvuillahan noita rajoja venyteltiin ja oikeastaan jokainen merkittävä kitaristi pyrki keksimään soundi- ja soittotaparintamalla jotain uutta. Nyt samoilla kamoilla vedellään samoja vakiintuneita soundeja ja tyylejä kuten Wynton Marsalis ikään.
 
Vielä 80- ja 90-luvuilla esim. The Edge, Johnny Marr ja Radiohead keksi aikuisten kamoistakin jotain uutta irti revittävää, mutta nyt tuntuu olevan hiljaisempaa. Itsekin olen 60- ja 70-lukulaisen soundipolitiikan ystävä, mutta tuntuu että eihän se kitarasoiton ja soundien kehitys voinut tässä olla. Tietysti uudempiin vehkeisiin ja digitekniikkaan seonneet/perehtyneet keksivät sieltä uutta, mutta mikä on aikuisten puolen tilanne uuden suhteen?

jra:lta oikein hyvä pointti. Tästä sietäisi sikiävän keskustelua laajemmaltikin.

Niinpä...
 
Jos aikuisina dissataan kaikkea line kuutosia, mesoja ja metalzoneja, ect. Niin yhtäläisesti hieman kalliimmilla vehkeillä vetävät jätkät sortuvat aika usein taas siihen saman (eric johnson, andy timmons, landau, ect) soundin metsästykseen.
 
Toinen tapa on taas kuullostaa ihan beatlesiltä, hendrixiltä, creamilta ja ostaa sitä varten kalliit vintage-kamat. Siinä uskossa että kun on valkoinen -68 strato niin kuullostaa ihan henkalta, yhtäläisesti joku ostaa metalzonen ja luulee että toi jeesaa isoissa mättösoudeissa.
 
Ymmärrän siis hyvin että noi digikama-jätkät dissaa aikuisia kun eivät pysty kehittelemään mitään uutta...karrikoidusti.

Menneisyyden taakka on suuri. Itselleni läheisin kitarasoundi löytyy vanhoilta AC/DC:n levyiltä. Jos joskus olisi vielä bändi missä soittaa niin en toki haluaisi kuulostaa tismalleen Youngin veljeksiltä. Asia häiritsi siinä määrin, että olin pakotettu myymään erittäin hyvän SG:n, koska aina kun otin sen käteen aloin tapailemaan AC/DC:n riffejä. SG:llä en vaan saanut aikaiseksi mitään muuta.
 
En myös stratoa ostaessani voinut kuvitellakaan hankkivani mitään signature-mallia, koska en halua että kitarassa lukee jonkun muun kuin valmistajan nimi. Toisaalta en voinut harkitakaan muuta stratoa kuin Fenderiä. Kummallinen on ihmisen mieli. Haluisi tehdä jotain uutta mutta pitäytyy kuitenkin tiukasti perinteisissä keinoissa.
 
Guild-merkkisiä soittimia käytän koska niitä on niin harvoilla. Tuntee olevansa vähän erilainen kuin muut kitaristit. Vielä kun olis bändi. Ja keikkoja. Ja yleisöä.
 
Mitähän minä oikein yritin sanoa? Varmaankin jotain sellaista, että eiköhän suurin osa soittajista kuitenkin yritä luoda jotain omaa juttua, olivat välineet ja musatyyli sitten millaisia tahansa. Ainakin toivon niin, vaikka toisaalta jos haluaa kuulostaa tismalleen SRV:ltä tai Vailta tai keneltä vaan niin eipä se minua haittaa.

juki68: Täällä on pari pätkää junnujen el cheapo-vahvistimesta rumilla kitaroilla soitettuna: http://juki.1g.fi/mp3/BH5H/
 
Eli tämmönen setuppi: http://juki.1g.fi/mp3/BH5H/BH5H.JPG
 
On kyllä syntisen hyvän kuuloista, kun eivät ole aikuisten vehkeitä ;) Killer antin vois ostaa kotiin ja MXR:n micro ampin siihen kaveriksi.

juki68: Täällä on pari pätkää junnujen el cheapo-vahvistimesta rumilla kitaroilla soitettuna: http://juki.1g.fi/mp3/BH5H/
 
Asialliseltahan tuokin kuulostaa, mut kyl miä tykkäsin enempi niistä TOP pätkistä. Jopa siinä määrin, että omaan TOPpiin tulee VVR ensitilassa....

dropD: Asialliseltahan tuokin kuulostaa, mut kyl miä tykkäsin enempi niistä TOP pätkistä. Jopa siinä määrin, että omaan TOPpiin tulee VVR ensitilassa....
 
100 wattinen 4x12 kaapilla on snadisti eri kone kuin tommonen himavehe 3 watilla...

jra:
Vielä 80- ja 90-luvuilla esim. The Edge, Johnny Marr ja Radiohead keksi aikuisten kamoistakin jotain uutta irti revittävää, mutta nyt tuntuu olevan hiljaisempaa. Itsekin olen 60- ja 70-lukulaisen soundipolitiikan ystävä, mutta tuntuu että eihän se kitarasoiton ja soundien kehitys voinut tässä olla. Tietysti uudempiin vehkeisiin ja digitekniikkaan seonneet/perehtyneet keksivät sieltä uutta, mutta mikä on aikuisten puolen tilanne uuden suhteen?
 
En välttämättä itsekään tiedä miksi, mutta kun tämän luin niin jotenkin tuli mieleen Jack White (The White Stripes/The Raconteurs). Ei välttämättä mitään uutta, mutta jossakin mielessä perinteitä kunnioittavaa(?) tavaraa ja ymmärtääkseni varsin perinnehenkisillä "aikuisten" laitteilla toteutettuna, mutta hieman eri suuntaan vietynä kuin tavallisesti. Kaverin tyyli on varsin omaperäinen ja helposti tunnistettava. Faniksi en silti tunnustaudu, vaikka Raconteurs onkin aina silloin tällöin lautasella käväissyt.

Komppaan Jack Whiteä. Jamppa käyttää Whammyä (+Pogia sun muita digioktaavereita), 60-luvun rupisia markettikitaroita ja vanhoja vaffareita. Uutta ja vanhaa, ihan niinkun kaverin soundissakin.