Kitarat: kitarakamat ›

JAKRGUS: Jep.
Iommin Straton tallamikki hajos,toimivasta varaosapalvelusta ei hajuakaan..ja tietty mahoton giirus päällä tehdä levy parissa pvässä.
Eikun SG kehiin,ja loppu onkin ns 'historiaa'...
 
Hyvin tiedetty, ja tarkennetaan vielä, että kyseessä oli ihan tarkalleen tämä kitara:
http://www.tonyiommi.com/equipment/gibson_red_sg_aka_monkey.htm
Punainen Gibson SG Special alkujaan.
 
Mitä tohon SG:n ulkonäköpuoleen tulee, niin makujahan on monia, mutta mun mielestä lasitaloissa asuvien ei kannata heitellä kiviä eikä kenelläkään, jonka mielestä Telecaster näyttää hienolta, ole varaa dissata SG:n ulkoasua.
 
Mulle SG:n ulkonäkö on oikeastaan sivuseikka. Kitaran parhaat puolet ovat soundi (mahonkisen tumma, mutta särmikkäämpi ja rokimpi kuin LP) ja ylivertainen soittoergonomia verrattuna useimpiin muihin F- ja G-pajojen klassikkomalleihin.

Jucciz: Älä unohda tärkeintä: http://teppo.tv/rmj2004/mamba/mamba1b.jpg
 
Mamban musiikki ja SG:n ulkonäkö luovat mun mielestä täydellisen kokonaisuuden. Siinä ei riitele mikään, päinvastoin: sekä kuulo- että näköaisti saavat keskenään hyvin koherenttia informaatiota. Toi ei oo silti syy omaan SG-inhooni, vaan ihan puhtaasti kitaran esteettiset ominaisuudet - tai niiden puute, miten vain. :)
 
Voi olla, että kymmenen vuoden päästä en ymmärrä yhtään tämänhetkistä mielipidettäni SG:stä - vielä 90-luvulla mun mielestä Telecasteritkin olivat rumia, mutta onneksi huomasin olleeni pahasti väärässä.
 
Satun tuntemaan tän Teron ja kysyin siltä aikanaan että miksi ihmeessä se osti SG:n. Sanoin, että tästä tulee vielä pahaa vittuilua sulle...ja nyt, 23 vuotta myöhemmin, asia kävi toteen!
 
Valintaan vaikutti se, että SG on kovassa keikkarumbassa aika käyttökelpoinen soitin, pistävä ääni on helppo saada kuuluviin, ja soittimen käsittely on miellyttävää.

Mun mustan SG:n (omakuvassa) lempinimi on muuten "Musta Mamba", pojat sen keksi..

NoPainNoGain: Tippuuko SG kaulan kautta lattialle? Eli ovatko kovinkin kaulapainoisia?
 
Verrattuna Stratoihin ja muihin vastaaviin, monet pitävät noita kaulapainoisina lähinnä omien tottumusten perusteella. Eli todellisuudessa Gibsonit tuppaavat olemaan aika pitkälti tasapainoisia kaulan ja bodyn suhteen, painopisteen ollen kuitenkin selkeästi lähempänä kaulaa kuin vaikkapa juuri stratoissa. Muiden valmistajien kepeistä en osaa sanoa juuta enkä jaata, Epiphoneja muutamalla soitellut pidempääkin eikä nekään kyllä kaulapainoisia olleet sen enempää kuin Gibsonitkaan.

Gibson SG'61 reissue on ainaskin melko kaulapainoinen, johtuen kaulaliitoksesta, joka on ulompana kuin stankussa. Eli kannattaa ekaks juosta tai punnertaa ittensä hikeen ja soittaa ilman paitaa nahkahinalla, ni ei luista... Aika miehekästä!

Jucciz: Joo, veteleehän nuo isot kihot vaikka millä ja vaikka mitä.
 
takerrutaan vielä tähän juttuun vaikka ei varsinaisesti aiheeseen kuulukkaan, tuossa pelkästään High & Mighty-levyn äänittämiseen käytettyjä kepakoita, muissa bändeissä mies vetää sitten osittain eri kitaroilla.
 
http://www.youtube.com/watch?v=zzNOC5Lk8e0
 
ja jos SG-mallisista jotain pitää sanoa niin musta ne maestro-vibralla varustetut on kaikista hienoimpia, ja sen takia niissä on varmasti myös paras saundi :) sattumoisin mulla on just semmonen. ja vintage-henkisillä mikeillä saundi on mun korvaan jopa lähempänä ES-335sta kun LPtä??? semmonen jännä tönk-tönk.

Björn E. Borg: SG oli 60-luvulla hyvin suosittu kitara.
 
Clapton, anyone?

Terry Pantheras: Gibson SG'61 reissue on ainaskin melko kaulapainoinen, johtuen kaulaliitoksesta, joka on ulompana kuin stankussa.
 
Juu, näin kaulapainoinen: http://muusikoiden.net/dyn/users/57500.jpg

akuankkakomppi:
 
En enää ikinä osta kitaraa, missä mikinvalitsin on kaulamikin yläpuolella jossain yläsarven lähellä ("never say never..."). Les Paul on hyvä ja osaavissa käsissä äärimmäisen monipuolinen soitin, mutta se ei vaan sovi mun petetownsendwannabe-soittotyyliin. Niin, ja onhan niitä joitain aika nättejäkin!
 
Keefhvihän on siirrättänyt omassa mustassa ES-355:ssä mikkikytkimen ylhäältä yhden potikan paikalle(?) Juurikin sen takia kun kytkin on tiellä kun hiplaa plektralla sieltä kaulan päältä.
 
Ihme porukkaa kun Tele ja SG ovat muka rumia, ergonomisia ja kauniita kuin mitkä. Tai, kyllä SG oli noista klassikkomalleista ehkä se joka tökki pisimpään, ja edelleen psykologisesti hieman se "hutera" kaulaliitos.

Kiinankeisari: takerrutaan vielä tähän juttuun vaikka ei varsinaisesti aiheeseen kuulukkaan, tuossa pelkästään High & Mighty-levyn äänittämiseen käytettyjä kepakoita, muissa bändeissä mies vetää sitten osittain eri kitaroilla.
 
http://www.youtube.com/watch?v=zzNOC5Lk8e0
 
ja jos SG-mallisista jotain pitää sanoa niin musta ne maestro-vibralla varustetut on kaikista hienoimpia, ja sen takia niissä on varmasti myös paras saundi :) sattumoisin mulla on just semmonen. ja vintage-henkisillä mikeillä saundi on mun korvaan jopa lähempänä ES-335sta kun LPtä??? semmonen jännä tönk-tönk.
 
Sanoiko Haynes sen viimeisen olevan Gibson RG? Tässä kohtaa on kyllä "sivistyksessäni" aukko. Hauskan näköinen peli jokatapauksessa.

oamkbonor: Sanoiko Haynes sen viimeisen olevan Gibson RG?
 
Njet. RD.
http://www.zuitar.com/guitars/Gibson/Solid_Body/RD/

Wespa: Juu, näin kaulapainoinen: http://muusikoiden.net/dyn/users/57500.jpg
 
Niin noh, tuo kuva ei kuitenkaan todista sitä mitä mun soittokokemus todistaa... :)

oamkbonor: Sanoiko Haynes sen viimeisen olevan Gibson RG? Tässä kohtaa on kyllä "sivistyksessäni" aukko. Hauskan näköinen peli jokatapauksessa.
 
joo RD standard tosiaan, lainassa tuottaja Gordie Johnsonilta. livenä juurikin nuo RDllä soitetut biisit Warren veti sitten tolla SGllä joka tais muuten peräti olla Gordie Johnson-signature. ja tuo esittelijä on muuten kitarateknikko Brian Farmer, ei Warren itse.

Kiinankeisari: joo RD standard tosiaan, lainassa tuottaja Gordie Johnsonilta. livenä juurikin nuo RDllä soitetut biisit Warren veti sitten tolla SGllä joka tais muuten peräti olla Gordie Johnson-signature. ja tuo esittelijä on muuten kitarateknikko Brian Farmer, ei Warren itse.
 
Tuli muuten mieleen Puistobluesista. Kitarateknikko Farmer tuli lavalle säätään kamoja ja yleisöstä alettiin huuteleen että Warren you're the man! yms... =D

Borlag: Verrattuna Stratoihin ja muihin vastaaviin, monet pitävät noita kaulapainoisina lähinnä omien tottumusten perusteella. Eli todellisuudessa Gibsonit tuppaavat olemaan aika pitkälti tasapainoisia kaulan ja bodyn suhteen, painopisteen ollen kuitenkin selkeästi lähempänä kaulaa kuin vaikkapa juuri stratoissa. Muiden valmistajien kepeistä en osaa sanoa juuta enkä jaata, Epiphoneja muutamalla soitellut pidempääkin eikä nekään kyllä kaulapainoisia olleet sen enempää kuin Gibsonitkaan.
 
Oma stankku ei o kaulapainoinen. Epin versio aiheesta taas oli viimesen päälle. Ei kauaa mulla ollukkaan.

Normi speciali on omasta mielestä kyl paremman tuntune jotenki ku faded vaikkei nekään huonoja oo, ainaki noista mihi mä oon päässy kaupassa hiplaamaan. Stankusta tykkään reunalistojen ansiosta, mutta ei oma speciali paljo häviä, omassa kuvassa kuvaa ;).
 
Joskus täytyy kyl hommaa 60-70-luvun SG, ne on niin makeita! http://www.vintage-guitars.se/1970-1971_Gibson_SG_Special.jpg :P

Kun ois stankku pienellä plexillä, ni se ois mun makuun just passeli.

9292: Onkos kellään kokemuksia SG:stä P90-mikeillä? On vain mielestäni aika maukas soundi tässä klipissä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=ap3izIxqeNY&feature=related
 
Aika hirvee delay, mut kai se kuuluu asiaan...
 
Voidilla on tommonen P90 SG.

rheinone: Aika hirvee delay, mut kai se kuuluu asiaan...
 
Voidilla on tommonen P90 SG.
 
Jees P90 SG on, mut vähän erilainen, eli tollanen: http://i250.photobucket.com/albums/ … 51/2manyGuitars/Gibson/sg67_005.jpg
 
Lyhyesti: tajuttoman kova rokkikitara, muut eivät oo mun kirjoissa päässeet lähellekään. Ärhäkkä, terävä ja murea soundi (joo, tulipa jänniä adjektiiveja). Varsinkin tallassa todella hyvä mikkivalinta vaikka tota kaulapositiossa aina hehkutetaan. Perusvarma AC/DC -soundi marsu-tyyliseen vaffariin luukutettuna. Tässä on Gibsonin P90:t, ja kaulamikki on ainakin kliineillä vähän turhan tumma - särösoundilla jees.