| Aihe: Blues! | 1 |
|---|
 JivE
02.11.2009 13:12:16 | |
|
Blues kiinnostaa! Kertokaa ummikolle mistä lähteä liikkeelle. Suositelkaa artisteja ja biisejä kitaralle mitä vois lähteä treenailemaan!
Kiitos!
If you give me interesting questions, i'll give you interesting answers. | |
Gary Mooren Midnight blues tuli viimeks reenattua. |  sub zero
02.11.2009 15:11:13 (muokattu 02.11.2009 15:22:08) | |
|
JivE: Suositelkaa artisteja
No legendaarisimmat artistit on Robert Johnson, Bessie Smith, Muddy Waters, Howlin' Wolf, B.B. King, Charley Patton, John Lee Hooker, T-Bone Walker, Little Walter, Albert King, Freddie King, Blind Lemon Jefferson, Son House, Skip James, Elmore James...
ja kun noista on selvitty niin Sonny Boy Williamson, Buddy Guy, Stevie Ray Vaughan, Guitar Slim, Albert Collins, Otis Rush, Lightin' Hopkins, Mississippi John Hurt, Clarence Gatemouth Brown, Blind Willie McTell, Jimmy Reed, Fabulous Thunderbirds, John Mayall, Eric Clapton, Magic Sam, Slim Harpo, Lightnin' Slim, Taj Mahal...
Jos haluu helpomman alotuksen vanhaan musiikkiin tottumattomille korville, niin nuo white blues tyypit (Stevie Ray Vaughan, Fabulous Thunderbirds, John Mayall, Paul Butterfield, Johnny Winter, Allman Brothers jne.) voi olla hyvä lähtökohta samoin kuin myös nuo modernit kitarablues-suuruudet (BB, A. & F. King, Buddy Guy, Albert Collins...)
Blues-legendat pääsi yleensä levyttämään varsin kypsässä iässä ja ensimmäiset levytykset onkin usein näitä legendaarisimpia mihin on ammennettu siihen mennessä kypsyneet ideat. Netistä etsimällä löytää yleensä aika hyvin vihjettä, minkä kauden singleistään tai mistä älppäreistään joku esittäjä parhaiten tunnetaan.
ja biisejä kitaralle mitä vois lähteä treenailemaan
Biisin sijaan bluesissa on oleellista se varsinainen soitto. Biiseissähän on useimmiten samat tai lähes samat soinnut. Jokainen artisti sitten tuo sen oman tyylinsä esitykseen biisistä riippumatta.
Jos haluut soittaa soolokitaraa, niin rupeet treenaamaan vaan jonkun soittajan perässä pentatonisen skaalan pohjalta. Pikkuhiljaa soittosi alkaa kuulostaa bluesilta. Transkriptioita (eli levytettyjen soolojen nuottinnoksia) ja muita apuja voi käyttää, mutta ne ei ole mitenkään välttämättömiä. Akustisessa bluesissa, jossa on enemmän soituja, niin voi olla fiksumpi katella vähän kirjaston nuottikirjoista, että mitä muut tyypit on soittaneet. Mutta siinäkin se oman tyylin muodostus ja peruskikkojen opettelu on varsinaisia biisejä tärkeämpää.
Mutta jos biisejä pitää kuitenkin mainita, niin tällaisia kappaleita, joissa on jotain mieleen painuvaa kitaramelodiaa tai riffiä on esim Freddie Kingin instrumentaalit, kuten "Hide Away", "San Ho Zay" jne. Albert Kingin esittämä "Born Under a Bad Sign" (bassoriffi!), Howlin' Wolfin riffikulku "Killing Floorissa", Stevie Ray Vaughanilta esim "Pride and Joy" ja "Scuttle Buttin'"...
mr. finland, walk on by, your ideapark dream.
mr. finland, walk on by, your alko store supreme |  Texas Oil
02.11.2009 21:11:57 (muokattu 02.11.2009 21:15:46) | |
|
artisteja ym...
-valkoisen pluusin pyhä kolminaisuus:
John Mayall & the Bluesbreakers:
Blues Breakers with Eric Clapton 1966
A Hard Road (feat. Peter Green) 1967
Crusade (feat. Mick Taylor) 1967
-tätä voisi kanssa suositella:
Fleetwood Mac:
koko tuotanto vuosilta 1967-1969
-valkonaamoista mainittakoon vielä:
SRV, Johnny Winter, Rory Gallagher, Duane Allman, Billy Gibbons, Walter Trout, Tab Benoit, Järvinen jne...
-siirtymäkauden artisteina raskaamman musiikin parista pluusin pariin voisi heittää (siis pehmeämpi lasku):
Jimi Hendrix, Frank Marino, Joe Bonamassa, Gary Moore jne...
-lopuksi nämä alan kiistattomat ässät:
Albert King, Freddy King, Magic Sam, Muddy Waters, John Lee Hooker, Lightnin' Hopkins, Son House, Hound Dog Taylor, Howlin' Wolf jne. tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin... | |
Myös suomiblues toimii,Esim Erja Lyytinen,SF-blues, Silvennoinen itekseen,Wentus Blues Band..... onhan noita.Ja Honey B &T-bones,vaikkei ookkaan ihan suosikkini kärjessä. | |
Ja tälläkin palstala on kovia blues-kitaristeja tos roots-skabassa. Big Papa,Kuha,ym ym.
Oikeen kateeks käy,ku ei ite ossaa tollai soittaa.Mut aina noista jotain oppii,ku sinnikkäästi kuuntelee ja matkii niitä. Kiitos vaan esimerkeistä soittajat. | |
JivE: Blues kiinnostaa! Kertokaa ummikolle mistä lähteä liikkeelle.
Luitko jo tämän: http://fi.wikipedia.org/wiki/Blues | |
Kaksi sanaa: Robert Johnson.
Toiset kaksi: Elmore James.
Noista on hyvä lähteä.
Robert Johnsonista on kirjoitettu paljon, mutta suuri osa lienee pelkkää urbaanilegendaa. Sieltä kuitenkin tuli useita "blues-standardeja", muitakin kuin Dust my broom ja Sweet home Chicago.
Elmore James lisäsi noihin Roopertin piiseihin vähän jalopenoa. Suht' yksinkertaista, mutta ah' niin hyvältä kuulostavaa.
Molempien herrojen tuotantoa löytyy helposti melko kattavina kokoelmalevyinä. Tutustumisen arvoinen on myös "Me and Mr. Johnson", Claptonin tribuutti Johnsonille.
Call me a relic, call me what you will. Say I'm oldfashioned say I'm over the hill. Today's music ain't got the same soul, I like that old time rock'n'roll" -Bob Seger | |
akuankkakomppi: Kaksi sanaa: Robert Johnson.
Toiset kaksi: Elmore James.
Noista on hyvä lähteä.
Robert Johnsonista on kirjoitettu paljon, mutta suuri osa lienee pelkkää urbaanilegendaa. Sieltä kuitenkin tuli useita "blues-standardeja", muitakin kuin Dust my broom ja Sweet home Chicago.
Ketjun aloittaja taisi kaipailla biisejä, joita voisi opetella kitaralla? Robert Johnson onkin kyllä ehdottoman hyvä lähtökohta bluesiin tutustumiselle, koska hänen levyttämästään 29:stä bluesista on suurimmasta osasta tullut jo standardeja, joita kierrätetään koko ajan. Mutta aloittelevan kitaristin näkisin aloittavan harjoittelun ehkä niistä Johnson-covereista. Nimittäin alkuperäisillä levytyksillä Mr. Robert soittaa niin perhanan kimurantisti, että itse Mr Claptonillakin oli tekemistä, jotta sai ne soimaan autenttisesti. Toinen kuuluisa kitaristi Keef Richardkin on todennut, että hän luuli aluksi Johnsonin levyillä soittavan kahden kitaristin yhtäaikaa. Niin velhomaista oli tuo Robertin soitanta. Mutta joo, legendaa lienee tämäkin. Kuten sekin, että Keefillä on pullossa hiekkaa sieltä kuuluisasta tienristeyksestä.
Mutta ehdotan , että ketjun aloittaja voisi alkaa jammailun Johnnson-covereista. Seuraavista levyistä voisi vaikka lähteä liikkeelle:
-Eric Clapton - Me and Mr Johnson
-Eric Clapton - Sessions for Robert J.
-Peter Green Splinter Group - Robert Johnson songbook/Hot Foot Powder
Lisäksi upeita yksittäisiä Johnson-covereita ovat mm. seuraavat:
Cream - Crossroads
The Rolling Stones - Love in Vain
Blues Brothers - Sweet Home Chicago
John Mayall Bluesbreakers with Eric Clapton - Ramblin On My Mind
Oishan näitä aivan helvetisti (joku vois heittää muutaman lisää), mutta nyt on pakko jatkaa töitä...
Jos se ei svengaa, se ei ole minkään arvoinen. (Duke Ellington) |  jra
26.11.2009 03:07:44 (muokattu 27.11.2009 22:41:59) | |
|
Texas Oil: artisteja ym...
-valkonaamoista mainittakoon vielä:
SRV, Johnny Winter, Rory Gallagher, Duane Allman, Billy Gibbons, Walter Trout, Tab Benoit, Järvinen jne...
Itse pistin just tilaukseen, kun halvalla sai ja hyllyssä oli aukko näiden perusnimien kohdalla:
Rory Gallagher: http://www.cdwow.us/CD/RORY-GALLAGHER-BBC-SESSIONS/dp/38123#bc=b991
SRV: http://www.play.com/Music/CD/4-/347 … dn-t-Stand-The-Weather/Product.html
Roy Buchanan: http://www.cdwow.us/CD/ROY-BUCHANAN … T-CALLED-STRAIGHT/dp/367929#bc=149b
Noissa on varmasti paljon kuunneltavaa ja soitettavaa, varsinkin jos ei ole bluesiin, varsinkaan rokahtavampaan sellaiseen tutustunut.
- Kaukolähettimen Klassista Värähtelyä jo vuodesta 2008 - | jra
26.11.2009 03:07:46 (muokattu 26.11.2009 03:08:34) | |
|
Tuplat...
- Kaukolähettimen Klassista Värähtelyä jo vuodesta 2008 - |  Sarko
27.11.2009 09:26:47 (muokattu 27.11.2009 09:27:55) | |
|
Noiden edellämainittujen Slim Harpojen, Son Housejen ja muiden legendaaristen artistien ohella suosittelen tutustumaan myös tuoreempaan, raakaan ja autenttiseen bluesiin. 60-70-lukujen taitteessa kovasti levyillä päristelivät JB Hutto ja Hound Dog Taylor. Fat Possum Recordsin possesta suosittelen hypnoottista Junior Kimbroughta, raakaa RL Burnsidea ja T-Model Fordia sekä Asie Paytonia. Nuo Mooret ja Cläpit sun muut siloitellut valkoiset jämäjätkät voi minun puolestani ampua vaikka kuuhun, Black Keysit, Mr. Airplane Manit, Soledad Brothersit sekö Honey B & T-Bone's vetää valkoista bluesvaikutteista kamaa huomattavasti uskottavammin kuin nuo kokaiininapaiset vanhat läskit.
E: Tosiaan kotimaisista parhauksista unohtuivat myös The Sultans sekä Jo Buddy!
I like music that's more offensive. I like it to sound like nails on a blackboard, get me wild. -James Osterberg |  miikargh
30.11.2009 19:53:20 (muokattu 30.11.2009 19:56:04) | |
|
Robert Johnsson
Hound Dog Taylor
John Lee Hooker
Muddy Waters
Jimi Hendrix
SRV
Seasick Steve
Canned Heat
Eric Clapton
The Black Keys
The White Stripes
The Blackwater Fever
Porch Ghouls
+ monta muuta mitkä eivät nyt tule mieleen
Is the mojo risin'? | |
Jaa niin, niitä biisejä.
Key to the highway on mukava ralli. Sen voi vetää esim. näin
http://www.youtube.com/watch?v=Oei5PTADpPM
Crossroads on klassikko. Tässä hieno versio
http://www.youtube.com/watch?v=TgMoOAn9A8E
It hurts me too: http://www.youtube.com/watch?v=nBA2REoRD98
Jimmie Rodgers - T for Texas: http://www.youtube.com/watch?v=DYG9Q2oO_3Q
Jos haastetta haluaa, niin esim tästä: Rory Gallagher - Pistol slapper blues
http://www.youtube.com/watch?v=XRtH7QLR924
Call me a relic, call me what you will. Say I'm oldfashioned say I'm over the hill. Today's music ain't got the same soul, I like that old time rock'n'roll" -Bob Seger | |
akuankkakomppi: Key to the highway on mukava ralli. Sen voi vetää esim. näin
http://www.youtube.com/watch?v=Oei5PTADpPM
tai näin:
http://www.youtube.com/watch?v=RJpaJXWhVO4
mr. finland, walk on by, your ideapark dream.
mr. finland, walk on by, your alko store supreme | |
Suosittelisin Hendrixin blues levyä, SRVtä, albert järvistä, rory gallagheria, johnny winteriä ja gary moorea.
Ja jos SRV touhuista kiinnostuu enemmän mene steviesnacks.com.Sieltä löytyy mielestäni netin parhaat SRV-lessonit. | sub zero
04.12.2009 14:38:50 (muokattu 04.12.2009 14:39:38) | |
|
Crossfire96: Suosittelisin Hendrixin blues levyä
Suosittelisin, että kukaan ei osta tätä levyä ennen kuin on tutustunut. Hyvää kamaakin tuossa on, mutta ainakin mulle tuli semmoinen olo, että mua on rahastettu studiojameilla ja keskeneräisillä otoilla... (Bleeding Heart tolta levyltä on kyllä erittäin kova esitys kaikkine nyansseineen, yksi parhaita hitaita blueseja)
mr. finland, walk on by, your ideapark dream.
mr. finland, walk on by, your alko store supreme | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
