Bänditoiminta ›

Nappaan kitaran kouraan ja soitan kunnes tulee kiva riffi. Sitten koppaan tempon riffistä ja teen projektin Cubasessa. Sitten nauhoitan ko. riffin ja jatkan soittelua kunnes tulee seuraava hyvä riffi. Nauhoitan sitten senkin. Tuota jatkan kunnes kasassa on kymmenkunta riffiä, joista sitten alan kasaamaan kappaletta. Ensin teen joka riffille oman kompin rumpukoneella ja lopulta yhdistelen riffit kivaksi kokonaisuudeksi. Sitten säädän rumpuja, kikkoja ja vaihtoja. Sitten lisään suht valmiiseen biisiin syntikat ja elektrot ja basson. Tuota rataa jatkan kunnes kasassa on viitisentoista biisiä, noin puolen vuoden jälkeen.
 
Sitten sensuroin huonot siinä vähitellen ja jäljelle jääneistä kasaan levyn. Kun kaikki biisit ovat valmiina, alan suunnitella lyriikoita ja levyn biisilistaa lyriikoiden pohjalta. Kaikilla levyillä on yksi yhtenäinen tarina per levy, joten järjestys on sinänsä suht tärkeä. Lopulta kasassa on valmis paketti ja pistän lopulliset raidat nauhalle ja miksaan ne. Samalla teen levyyn kannet jossakin vaiheessa. Lopulta julkaisen levyn netissä. Tällä hetkellä on kolme täysipitkää julkaistu.

Uuden demon kappaleet kirjoitin kun sairastin masennusta, ja sitten ne jäivät pöytälaatikkoon. Rumpalimme jossain vaiheessa kysyi, osaanko kirjoittaa biisejä, ja annoin hänelle sävellettäväksi nuo vanhat lauluni. Hän sitten ehdotti sävelmää ja yhdessä sovitimme sanat ja musiikin yhteen. Ja minähän kirjoittelen lauluja vaikka luennoillakin, joten yleensä ehdin aina ensin tekstini kanssa ennen kuin säveltä aletaan miettiä.

Melodia tulee mieleen ja sitten hyräilen sen kännykän muistiin. Yleensä samalla tulee mieleen siihen melodian taustalle muutakin, tai oikeastaan kuulen päässäni koko bändin, joten sen melodian hyräilyn jälkeen pidän pienen tauon ja sitten hyräilen vielä jonkun bassolinjaa mukailevan jutun.
harvemmin tulee sanoja mieleen heti, mutta pari kertaa on tullut niin päin että ensin joku hyvä lause ja sitten vasta melodia.
 
Ilman näitä muistiin hoilaamisia biisit ei mitenkään voisi jäädä mieleen sellaisina kuin ne kuulee. Toki mulla on myös sellaisia ihan omanlaisia muistiinpanotapoja, joista kukaan muu ei varmasti saa mitään selvää.
 
Sitten kun on joku tuollainen hyvä kertsinpoikanen muistissa niin myöhemmin sitten mietin siihen muut osat ja lopuksi koetan vielä viljellä jotain koukkuja sinne sekaan.

Mulla toimii niin päin, että ensin sanat, siihn tulee kirjoittamisen yhteydessä sitten melodia, jonka sitten pianolla pimputtelen ja kirjoitan alustavat nuotit melodiasta. Siinä sitten mietin introa, ja teen siitäkin ehkä jotakin nuottia. Siinä sitten tietokoneelle, lätkii melodia, kasaa bassot, kitarat ja syntikkaa siihen päälle. Viimeisenä rytmiin sopivat rummut. Jännää on.

"Eli tää biisi alkaa kitarariffillä, sitten tulee basso ja laulu mukaan. Ja rummut normaalisti."
 
"Mitäh?"
 
"Rummut normaalisti."
 
Joo. En ole oikeastaan kuin yhden biisin saanut valmiiksi ja monta on tulossa. Kitarariffeistä noi ovat lähteneet. Yritän toki eri metodeitakin käyttää.

Jostain inspis hyvään riffiin, sit kappaleen muut osat sävelletään, päälle melodia johon vielä viimeseks sanat

Ränpytän ja hoilaan. Joskus siitä tulee biisi.

Hahmottelen päässä erilaisia riffejä/rytmityksiä kitaralle ja sitten etsin niitä parhaani mukaan kitaralla. Jos tärppää, niin Sonar auki ja riffi/melodia nauhalle.
Jos idea vaikuttaa yhtäkkiä hyvältä, koitan kehitellä jatkoa ja teen sille softarummut. Jos mittaa kertyy idealle "tarpeeksi" niin ei muutakun muille bändin jäsenille biisi sähköpostilla ja toivon kommenttia onko tarpeeksi kelpo.
Yleensä ennenkuin biisi ehtii treeneihin, teen sille muutoksia joko rakenteeseen tai kehittelen ideaa pidemmälle. Yleensä molempia.
Laulaja kirjoittaa sanat, koska itseltäni niitä ei pahemmin synny. En ole koskaan ollut kovin hyvä ilmaisemaan itseäni kirjoittamalla tai puhumalla, joten sanoitustenkin teko on melkoista pakkopullaa.

Riffeistä lähtee enimmäkseen. Yleensä siinä vaiheessa, kun on löytynyt pari-kolme toisiinsa sopivaa riffiä, alkaa kappaleen idea hahmottua ja näyttäytyä jonkinlaisena. Sitten vain soitetaan ja lauletaan se idea ulos. Teen biisistä demoversion Guitar Pro:lla, tämä sovitetaan sitten kunnon musiikiksi treenikämpällä yhdessä bändin kanssa.

Saman tien voisi kysyä miten rakentaa energiatehokas kylmäfuusioreaktio. Abaut yhtä helposta asiasta kuitenkin kyse. Noh, yritetään.
 
Kappaleet syntyvät useimmiten keskeisen idean pohjalta. Viimeiset neljä biisiä ovat periaattessa yksi iso tarina, mutta jotka totta kai toimivat myös yksittäisinä rykäisyinä. Niin homolta kuin se kuulostaakin, niin luen runoutta jonkun verran. Yleensä saan inspiraation jostain todella yksinkertaisesta ajatuksesta, joka sitten poikii tietynlaisen "kuvan" tai "tarinan" mieleen. Sitten alan plokkailla kitaralla jotain, millä pysyisi kuvaamaan kyseistä fiilistä. Esim. tämä neljän kappaleen kokonaisuus totteli työnimeä Atlantis ja oli käytännössä vajaa puolituntinen metafora siitä, miten ihminen aina huomaa asioiden tärkeyden vasta sitten, kun on liian myöhäistä. Syvällistä. Nyyh.
 
Anyhow, ajattelin miltä "Atlantis" kuulostaisi ja päädyin delay-mattoihin. Sellainen hieman Kingston Wall-meininki yhdistettynä raskasmetalliin. Kun teemat olivat selvillä, tein sanoituksia ja musiikkia lomittain siten, että koko ajan oli selvillä missä kohdassa tarinaa mennään. Pääasiassa tavaraa syntyy laulumelodioiden pohjalta, mutta välillä myös riffit syntyvät ensin. Aika paljon olemme menneet siihen suuntaan, että teen vaikka introriffinpoikaista ja välisoittoja tjsp, mutta sitten kun mennään laulujuttuihin, niin lähetän toiselle kitaristille sointupohjan laulumelodioihin ja herra vääntää siitä riffin annettujen sävelten perusteella. Tässä kohdassa yleensä itse joudun kuseen, sillä kun joutuu soittamaan jotain ihme breakdownrytmityksiä ja laulamaan samaan aikaan nuotissa... Aika monta kertaa on tullut kiroiltua, kun täytyy treenata molempien instrumenttien autonomia täydelliseksi, jotta pystyy vetämään omia biisejään.
 
Itse en tykkää tehdä kappaleita pelkästään riffi-riffin-perään-metodilla, sillä sanoituksilla ja laulumelodioilla on musiikissamme niin suuri painoarvo, että on vaikea lähteä työstämään niitä viimeisinä. Ja osista puhuttaessa; kertosäkeet ovat yleensä niitä ensimmäisiä, jotka syntyvät. Säkeistöt ovat aika vaikeita, sillä niissä ei voi revitellä ihan samalla tavalla.
 
Musiikin säveltäminen on mielestäni verrattavissa taulun maalaamiseen. Ensin täytyy olla selkeä visio siitä, mitä aikoo tehdä ja sitten yksinkertaisesti päästää mielikuvituksen valloilleen. On kuitenkin vähän outoa tehdä se siten, että on maalannut etukäteen jonkun talon, sitten toiselle paperille ruohoa, yhteen kartonkiin auringon ja kankaalle puita ja sitten yrittää vielä jotenkin copypasteta niitä yhteen. Yritän esimerkiksi omissa sävellyksissäni pitää koko ajan melodialinjan liikkeessä. Monissa kappaleissa kitaramelodia jatkaa siitä, mihin laulumelodia loppuu ja joissain kohdissa melodiankuljetus siirretään bassolle jne. Kuitenkin siten, että jatkuvasti siellä on se matto, jota kuljettaa jokin soitin. Se on kaunista.