| Aihe: voiko klassisen treenailusta olla haittaa? | 1 |
|---|
|
niin. mun uus lauluopettaja opettaa ainoastaan klassista. ja vaikuttaa olevan aika pätevä opettaja. heti ekalla tunnilla löysin itestäni ihan uusia puolia laulajana. ja se opekin kehaisi että ääntä vois löytyy klassiseenkin lauluun.
mutta kevyeen musaan mä olen hurahtanut ja pidän sitä hienompana ja aidompana tyylinä ilmaista itseään, kuin klasari, varsinkaan ooppera jossa kaikkien huippuunsa hiotut äänet kuulostaa lähes samalta, persoonattomalta kukkoilulta, ei kiehdo. En halua laulaa kovaa vaan kauniisti.
nyt siis epäilenkin kannattaako mun jatkaa tunneilla käymistä. Pelottaa että opin klasaritekniikan, ja että se menee lihasmuistiin ja alkaa häiritä mun hienovaraista mikkiin hönkäilyä. onko kellään kokemusta? | |
oskari22: nyt siis epäilenkin kannattaako mun jatkaa tunneilla käymistä. Pelottaa että opin klasaritekniikan, ja että se menee lihasmuistiin ja alkaa häiritä mun hienovaraista mikkiin hönkäilyä. onko kellään kokemusta?
Riippuu vähän missä vaiheessa oot. Alkuvaiheessa laulunopiskelua siitä ei niinkään oo vielä haittaa, kun opeteltavat asiat pyörii samoissa jutuissa, mutta kun etenette, kantsii ehkä nauhoitella itseään ja olla sillä tavalla tarkkana. Ns. "klasaritekniikan" kehittyminen ja kehittäminen kestää vuositolkulla, eikä se "hupsista vaan" pullahda lihasmuistiin, kyllä siinä pitää ihan töitä tehdä ja treenata nimenomaan klasaria. Aika moni pystyy aika reippaasti soveltamaan klasaritekniikkaa ihan omaa järkeä käyttämällä siihen kevyen musiikin ohjelmiston laulamiseen, eikä kukaan huomaa mitään. Jos huolestuttaa, niin sitten keskustelua opettajan kanssa ja mahdollisesti opettaja vaihtoon.
Jos koet, että tunneista on sulle hyötyä, niin jatka ihmeessä. Jos koet, että tunneista on sulle haittaa, vaihda opettajaa. Noi on aina yksilöllisiä oppimistyyli- ja henkilökemiakysymyksiä, eikä niihin voi kukaan antaa yleispätevää vastausta. Jos koet oppivasi jotain, mistä on sulle iloa, jatka. Jos et, älä jatka :)
On olemassa ihmisiä, joille saunominen ei sovi ollenkaan ja ihmisiä, joille saunominen sopii äärimmäisen hyvin. On olemassa myös informaatiota, jonka mukaan laulajien ei kannattaisi saunoa kovinkaan paljon. Ihan ymmärrettävää, voi tulla vähän liiankin rento olo ja silleen. Mutta minkä ihmeen takia laulajan, jolle saunominen sopii äärimmäisen hyvin ja jolle se ei aiheuta liiallista rentoutumisen tilaa, pitäisi luopua saunomisesta? Varsinkin, jos hän huomaa saunomisella olevan positiivisia vaikutuksia laulamiseen?
(Offtopic: Ihmeellinen kommentti, että on "rahkeita ihan klasarilauluun asti". Ihan yhtä lailla se duunia teettää että on hyvä "ei-klasari-laulaja"! Muuta eroa ei näissä kuitenkaan ole kuin se, että toista kuulee jatkuvalla syötöllä radiosta/tvstä/netistä ja toista ei. Huipputaso vaatii aina paljon duunia, oli kyse mistä vaan.)
[i hear voices but at least they're on tune] | |
Täältä toinen Oskari vastailee...
Itse olen laulanut klassista pop/rock/heavy -musiikin rinnalla jo useamman vuoden. Tältä pohjalta voin oikeastaan vastata sekä kyllä että ei.
On selvää, että kaikessa laulannassa on oleellista olla hallussa esim. hyvä hengitystekniikka, joka varmasti paranee klasaria vetämällä. Ja kyllähän kevyessäkin laulussa on ns. oikeasta äänenmuodostuksesta pirusti apua. Ja vielä, ääni väsyy vähemmän. Mielestäni kyse on lopulta siitä, että tietenkään kevyttä ei voi laulaa samanlaisella äänenmuodostuksella ja fraseerauksella kuin klasaria. Klasarin kannalta ajateltuna kevyen musiikin tekniikka on aina jollain tavalla "väärä", tai ehkä ennemminkin vajaa. Mutta tässäkin on mielestäni oleellista, että tietää mitä tekee. Kun osaa sen luonnollisen ja hyvän klasaritekniikan, tietää ainakin millä osa-aluella tekniikasta kannattaa/voi fuskata saadakseen tietynlaisen soundin. Siten rajumpikin laulaminen on myös turvallisempaa.
Itse olen kyllä myös huomannut mainitsemasi asian: klasari häiritsee kevyen laulamista. Ja toisin päin. Johtuu ehkä esim. siitä, että kevyessäkin pyrkii vaistomaisesti liian kliiniseen ja oikeaoppiseen suoritukseen. Äänitykset, kokemus ja tieto siitä miltä haluaa kuulostaa auttavat asiaan. Lopulta näiden molempien tyylien laulaminen ei pitäisi hyvälle laulajalla olla mikään suuri este. Häirinnällä meinaan tietty myös sitä, että esim. pitkän tauon jälkeen saattaa kestää hetki löytää oikea tatsi jompaan kumpaan suuntaukseen.
Kun laulaa kevyttä, pitäisi vaan tylysti heittää nurkkaan osa laulunopettajan neuvoista. Näin sanoi mm. oma opettajani, joka kuitenkin on laulupedagogi ja oopperalaulaja. Ja muistaakseni Slayerin Tom Araya (ammatiltaan hengitysterapeutti) on sanonut jossain haastattelussa, että kun vetää tuollaista rankkaa musaa, on vaan hyväksyttävä se, että ääni ei voi koskaan tulla ulos täysin oikeaoppisesti tai luonnollisesti. Mutta tässäkin on huomattava - laulaisiko äijä enää ollenkaan ellei tietäisi mitä äänellään tekee ja millä tavalla sitä rasittaa?
Seuraava on sitten täysin omaa mielipidettäni: minusta olisi syytä valita ensi- ja toissijainen suuntaus. Koska mielestäni hyväksi klasarilaulajaksi ei vain voi oppia, jos sitä laulelee vain huvikseen muun musiikin rinnalla. Ja toisaalta, mielestäni esim. Pentti Hietanen ei oikeasti ole rokkilaulajana kovin säväyttävä, vaikka laulaakin todella hyvin. Kevyellä puolella puhuu tulkinta, ei tekniikka.
Käytännössä neuvoisin sinua jatkamaan laulutunteja. Sitten kun osaat hyvin hallita oman äänesi ja tiedät miten ääni muodostuu, voit kevyttä musaa varten poimia sen mikä on hyödyllistä ja jättää lopun sinne klasaritunneille.
Tässä muutamia ajatuksia, hyviä lauluhetkiä! =)
"It's better to burn out than fade away." -Kurt Cobain | |
...ja täyttä asiaa myös tuo Tanjulin kommentti. =)
Paitsi, että nyt on kyllä vielä väännettävä tuosta jo valmiiksi off-topic -aiheesta sen verran, että kyllä se musta teettää enemmän työtä tulla hyväksi klasarilaulajaksi kuin kevyen laulajaksi. (HUOM. olen siis itse pop/rock -laulaja) Siis nimenomaan sen laulamisen osalta. Koska keveyllä puolella voi päästä huipulle karisman, sävellysten, energian, imagon yms yms. siivittämänä. Klasaripuolella ei tällainen ole mahdollista, vaan on vain oltava jäätävän hyvä laulaja. Esimerkkeinä heitettäköön, että veikkaan etteivät esim. Nirvana, Apulanta, Rammstein ja tuhannet punkbändit ole päässeet pinnalle solistiensa treenatun äänen takia?
Tarkoitan vain sitä, että hyvä ei-klasarilaulaja on paljon laajempi käsite kuin hyvä klasarilaulaja. Hyvän pop/rock -laulajan ääni voi olla hiukan epävireinen, nasaali, vinkuva, vuotava tms. ja silti häntä voidaan sanoa helvetin hyväksi keveyn laulajaksi, tai tulkitsijaksi. Eli hyvin kärjistettynä, voi olla hyvä ei-klasarilaulaja osaamatta edes laulaa. :D
Tässä on niin monta monessa, että ei aloiteta mitään sotaa, jookos? ;)
"It's better to burn out than fade away." -Kurt Cobain |  tanjuli
02.11.2009 16:49:48 (muokattu 02.11.2009 16:52:27) | |
|
Morus Bassanus: Tässä on niin monta monessa, että ei aloiteta mitään sotaa, jookos? ;)
Ei tietenkään! Isoja ihmisiähän tässä ollaan :)
Paitsi, että nyt on kyllä vielä väännettävä tuosta jo valmiiksi off-topic -aiheesta sen verran, että kyllä se musta teettää enemmän työtä tulla hyväksi klasarilaulajaksi kuin kevyen laulajaksi. (HUOM. olen siis itse pop/rock -laulaja) Siis nimenomaan sen laulamisen osalta.
Puolensa ja puolensa - klasaripuolella, jos oot jäätävän hyvä laulaja, niin keikkaa riittää vaikka karismaa, omia biisejä, energiaa, imagoa yms. ei sillä lailla juuri oliskaan.
Esimerkkeinä heitettäköön, että veikkaan etteivät esim. Nirvana, Apulanta, Rammstein ja tuhannet punkbändit ole päässeet pinnalle solistiensa treenatun äänen takia?
Vastaesimerkkinä heitettäköön, että aika moni maailman huipulla paistatteleva klasarilaulaja (siis semmoiset, jotka on tätä muidenkin kuin klasarimaailman sisäpiirin mielestä) on pinnalla nimenomaan jonkun muun kuin treenatun äänensä takia. Ja nimenomaan karisman, energian, imagon ja sellaisen takia. Toki suurin osa on niistä ihan jäätävän hyviä laulajia oman genrensä puitteissa. Sitten taas toisaalta veikkaan, että vaikkapa juuri noiden punkbändien laulajat ovat pistäneet ihan yhtä lailla treeniaikaa siihen, että ovat hyviä omassa genressään. "Hyvän ei-klasarilaulajan" voisi jakaa alagenreihin "hyvä laulaja" ja "hyvä bändin solisti". Eri kriteerit nääs.
Hyvän pop/rock -laulajan ääni voi olla hiukan epävireinen, nasaali, vinkuva, vuotava tms. ja silti häntä voidaan sanoa helvetin hyväksi keveyn laulajaksi, tai tulkitsijaksi. Eli hyvin kärjistettynä, voi olla hyvä ei-klasarilaulaja osaamatta edes laulaa. :D
Näinhän se kärjistettynä toki menee. Toisaalta kyse on ehkä enemmän siitä ohjelmistosta, mitä laulaa, kuin millä tekniikalla (tai mitä tekniikkaa ilman) laulaa...? Toisin sanoen toiset biisit sallii enemmän tekniikan puutetta kuin toiset. Genrestä riippumatta. Mä en vaan jotenkin näe, että tietyt artistit pystyis vetämään tiettyjä biisejä ja tulla tituleeratuksi "hyvänä laulajana". Klasaripuolella ihan sama juttu.
Mistä pääsenkin jatkokommenttiini JA POIS OFFTOPICIN PARISTA: Muista, että laulutekniikka (miten tuotat ääntä) ja laulutyyli (minkä lajista musiikkia, minkä tyyppinen biisi, tulkinta ja fraseeraus) ovat kaksi eri asiaa. Useimmitenhan ne kulkee samassa paketissa, mutta aina eivät. Joten ehkä oleellisempi pointti kuin joidenkin genrejen puhkipohtiminen olisikin: Käy laulutunneilla siksi, että saat ulos itsestäsi haluamasi saundin ääntäsi vahingoittamatta. Jos olet pikkaisenkaan musikaalinen, niin aika nopeasti oppii kyllä ihan itsekin kuulemaan, minkä tyyppinen saundi sopii minkäkin tyyppiseen biisiin. Jos ei opi, kysy opettajalta. Jos ei opettaja tiedä, kysy toiselta opettajalta. Ei se sen kummempaa oo.
(ihan pakko pikkaisen palata tonne offtopiciin: klasaritekniikan sisällähän on aika monia tyylejä joilla eri tyyppiset biisit lauletaan. siksi aika moni laulaja profiloituu vain tietyn tyyppiseen musaan (esim. barokkimusa, Mozart, Verdi, Wagner, ranskalainen chanson, moderni musiikki...) jokainen tarttee oman tekniikkansa ja tyylinsä millä tehdä, ja samalla keikalla laidasta laitaan tyylillisesti hyppiminen voi olla äänellinen itsemurha. klasarilaulun harrastajapiirien ulkopuolella tunnettua on lähinnä se opperatyyli, eli kovaa ja korkeelta eikä sanoista ihan aina saa selvää. vaan kas, kun on paljon, paljon, paljon muutakin...)
[i hear voices but at least they're on tune] |  Askr
02.11.2009 17:47:40 (muokattu 02.11.2009 22:16:46) | |
|
tanjuli:Joten ehkä oleellisempi pointti kuin joidenkin genrejen puhkipohtiminen olisikin: Käy laulutunneilla siksi, että saat ulos itsestäsi haluamasi saundin ääntäsi vahingoittamatta.
Ihan sivuhuomautuksena ja sivusta ja mistään mitään tietämättä - minusta tässä tuleekin esiin se, että vaikka klasaripuolella tekniikka ei takaa tulkinnallisia taitoja ja toki löytyy varmaan ja siis kuuleekin useita, joilla ei tunnu liikkuvan mitään sen konemaisen suorittamisen lisäksi, niin kuitenkin tilanne on se, että jos sitä sanottavaa olisi, se väline siinä omassa tyylilajissa olisi olemassa, jos sen aikoisi sanoa. Pop/rock puolella taas tekniikan rajallisuus ja siitä aiheutuva tyylitiedottomuus joskus tuntuu rajoittavan sitä tulkintaa vaikka kyseessä olisi oman biisin esittäminen. Klasarilaulajat ovat ainakin ensisijaisesti laulajia, eikä niin että päämielenkiinto on muualla ja laulaminen hoidetaan sitten koska pitää. | |
oskari22:
nyt siis epäilenkin kannattaako mun jatkaa tunneilla käymistä. Pelottaa että opin klasaritekniikan, ja että se menee lihasmuistiin ja alkaa häiritä mun hienovaraista mikkiin hönkäilyä. onko kellään kokemusta?
Tulin illalla laulutunnilta oliskohan 16 kerta, eli aika raakile, kun ajatellaan klasari opiskelua. Olen halunnut olla se hyvä laulaja ja siksi laulutunneille menin vuoden 2009 alussa. Nyt tällainen epäilys, että kannattaako jatkaa. Minusta tällainen iso "äänikoneiston" avaaminen ja "suurella suulla laulaminen" poikkeaa siitä miten on ennen laulanut, hillitysti mikkiin hönkäillen. Olen käsittänyt että opettajani , hyvä klasari sellainen, pyrkii saamaan minusta enemmän irti ja vie tielle joka vaatii paljon työtä ja kevyempi tyyli jää unholaan. Ikää on kuitenkin jo sen verran, että klasarityylistä laulajaa tuskin tulee. | |
Toistan nyt vähän itseäni, mutta Forellille samat sanat kuin Oskullekin: ei kevyttä voi laulaa samalla tavalla kuin klasaria. Tai siis voihan koskettimiakin soittaa plektralla, mutta...
Koneiston ollessa auki klasarin vaatimalla tavalla, syntyy tai pitäisi syntyä soundi, joka ei istu kevyeeseen musaan yhtään. Se on vähän sama kuin rikkoisi kananmunaa ydinlatauksella. Kaikkeen on omat konstit. Eivät hevifalsetti tai ohenteella laulaminenkaan ole sallittuja klasaria laulettaessa.
Oman äänensä tunteva ja tyylitajuinen laulaja soveltaa ja sekoittaa erilaisia tekniikoita tilanteen (kappaleen) vaatimalla tavalla, kuitenkaan omaa ääntään hukkaamaatta. Jos taas ei ole se koneisto hallinnassa, niin milläs käyttelet mitään tekniikoita? Kun homma on hanskassa, on sinulla valinta mitä jippoja käytät tai olet käyttämättä. Näin tiivistettynä.
Ja vielä Tanjulille - on niin hienoa kuinka me saimme tästä(kin) aikaan näinkin mehevän keskustelun/väittelyn, vaikka molemmat puhuivat oikeastaan ovat asiasta lähes samaa mieltä... ;)
Ps. Ei se bassonsoittokaan häiritse kitaransoittoa. Ei niitä kahta ylintä kieltä niin vain unohda tai ala etsiä bassosta vibrakampea... Korkeintaan älyllisellä tasolla saattaa tapahtua muutoksia. Terv. laulaja-basisti
"It's better to burn out than fade away." -Kurt Cobain | |
kiitoksia vaan neuvoista. kattoo ny sit mitä tekee. varmaan jatkan tunneilla, mut pidän korvat ja silmät auki josko löytyis jostain pätevä kevyen laulun ope. siihen asti innolla imemään klasarioppeja lihasmuistioihin :) | |
Morus Bassanus: Toistan nyt vähän itseäni, mutta Forellille samat sanat kuin Oskullekin: ei kevyttä voi laulaa samalla tavalla kuin klasaria. Tai siis voihan koskettimiakin soittaa plektralla, mutta...
Olen myös uusi tällä forkalla, joten kysyn mitä ovat klassisen ja kevyen musan laulutekniikan oleellisemmat eroavaisuudet noin äänenmuodostuksen kannalta. | |
Jos käykin niin, että klasari pilaa poppiurasi, niin se johtuu enintään siitä, että tajuat jossain vaiheessa klassisen musiikin olevan paljon poppia siistimpää ;)
Oikea äänenhallinta on ihan yhtä tärkeää poppipuolella, poislukien se radiokähinä, mitä nykypopista 90% on :P. Parhaiten tuota äänenhallintaa oppii klassisella puolella. On se paljon mukavampaa kuunnella laulajaa, jolla on kantava, rento ja täyteläinen ääni, kuin "asdf minulla on niin persoonallinen ääni"-korisijaa, oli tyylilaji mikä tahansa.
Ja sitten vielä offtopiciin. Kuten mainittu, klassisella puolella on ihan yhtä tärkeää tulkinta. Poppipuolella taas asian laita on useimmiten niin, että unohdetaan se laulutaito "tulkinnan" kustannuksella, joka tosiasiassa on sitä, että joku nolostuttava tähti avautuu sydämmestään niin perkeleesti ilman mitään itseilmaisutaitoa (joku "iih! maailman paras laulaja" karjuu kurkku suorana ja on niin raivoa, niin raivoa, tai Antti Tuiskun sukulainen laulaa n:ttä riipaisevaa rakkauslaulua hennolla, ohuella äänellään). Vetäkää päänne perseeseenne saatana. Oopperakieunta ftw! | |
En kyllä ymmärrä, miksi klassisen laulun tekniikasta olisi haittaa, johtunee osittain siitä, että en ole opiskellut ns. kevyen musiikin laulua, eli pop-laulua. Käyn siis klassisen laulun tunneilla. Mutta mielestäni ei missään tapauksessa ole haittaa, minä olen opettajani kanssa harjoitellut laulutekniikkaa, enkä ole huomannut mitään ongelmaa kevyen musiikin laulamisessa.
Mutta valaiskaa minua: mitä eroa näiden kahden tekniikassa voi muka olla?
Ehkä klassisen laulun valinta olisi kannattavampaa, minun mielestäni. Luulisi, että klassisen laulun pohjalta voit laulaa kevyttä musiikkia paremmin kuin kevyen musiikin pohjalta klassista.
"Showbisneshän on tämmöstä illuusiota!" ~Tomi Krutsin kaadettuaan rumpusetin viimeisen biisin jälkeen | |
no tähnastisia eroja (kahden tunnin perusteella klassista) on ainakin äänenvoimakkuus millä treenataan. sekä vokaalien muodostus hiukan liioitellen suulla ja kasvoilla.
aiemmin olen nimenomaan oppinut välttämään kaikenlaista ilmehdintää ja käyttämään minimaalista ilmanpainetta kunkin äänen tuottamiseen. hieman ristiriitaiset fiilikset edelleen.. | |
Kyllä ja ei.
Ainakaan alkuvaiheessa en nää ongelmaa, eli kun haetaan oikeaa hengitystapaa, ryhtiä, tuen tuntua kropassa ja useissa tapauksissa ihan vaan omaa tervettä ääntä. Myöhemminkään ei välttämättä tule ongelmaa, jos itse tiedostaa, että milloin laulaa klassisella äänenmuodostuksella ja mitä pitää tehdä eri tavalla kun laulaa kevyttä, oleellisin ero kun on nimenomaan äänen soinnissa. Itse ainakin mikkiin laulaessa tarvitsen enemmän terävyyttä ja "twangia" ääneen kuin mitä klassisessa.
Olen tosin huomannut että jokunen vuosi klasarilaulun ammattiopintoja on häirinnyt omaa kevyttä laulamista. Rutkasti joutuu tekemään ajatustyötä laulaessaan ja jos on varomaton, niin mukaan hiipii liiallista vibratoa ja klasarimaneereita :P Ja se jos mikä on mautonta.
Mutta oikeastihan kaikki on tapauskohtaista. Monet opettajat väittävät yhä, että toista tyyliä ei missään nimessä saisi harjoitella samaan aikaan, mutta tuollainen ehdoton kielto on mielestäni typerää ja homekorvaista.
It is difficult to trust anyone whose instrument changes shape as he plays it! | |
No itse olen käynyt laulutunneilla kohta kolme vuotta. Ja klassiseen perustekniikkaan perustuu, eli oikeaan äänentuottoon, hengitykseen sekä kaikkeen mitä siihen kuuluu.
Haluankin rakentaa instrumenttiani hitaasti ja hitaalta kehitys välillä tuntuukin, varmaan siksi että tuntien ulkopuolella olen laiska harjoittelemaan.
Toisaalta harjoitukset ovat silloin ohjattuja.
Toki monia ahaa elämyksiä on tullut, sekä karaokessa olalletaputtajiakin alkaa joskus olemaan.
Äänala kasvaa vähitellen ja ylä-äänissä pääsen helpon tuntuisesti paljon korkeammalle, samoin saundini on pehmentynyt.
Uskon että se paranee vielä paljon.
Melkein koko ajan, vaikka perustyyli on klassista, olen laulanut iskelmiä joissa on perehdytty fraseeraukseen, oikeaan rytmiin ja oikeisiin painotuksiin.
Nyt lopulta innostuin klassisemmasta, se on erilaista, mutta opettajan mukaan äänivarani sopivat sellaiseen mainiosti, sekä itsestäni ainakin nyt tuo klassinen tuntuu mielenkiintoisilta laulaa.
Myös olen mieskuorossa (vasta aloittelija) ja laulan ykkösbassoa baritonin äänialalla. Se eroaa myös karaokesta paljon, mutta on kivaa, kun (tai jos) äänet soivat hyvin balanssissa.
Minulle nämä kaikki ovat mielenkiintoisia, enkä usko että klassinen kohdallani huonontaa kevyen laulamista, koska teen koko ajan molempia.
Kummassakaan ei ole tarkoitus päästä huipulle, vaan kehittyä ja saada niitä ahaa elämyksiä.
Oskari22: mutta kevyeen musaan mä olen hurahtanut ja pidän sitä hienompana ja aidompana tyylinä ilmaista itseään, kuin klasari, varsinkaan ooppera jossa kaikkien huippuunsa hiotut äänet kuulostaa lähes samalta, persoonattomalta kukkoilulta, ei kiehdo. En halua laulaa kovaa vaan kauniisti.
Tuo persoonaton huipppuun hiottu laulu ei kiehdo minuakaan.
Samoin opettajani mielestä tunne ja fraseeraus on tärkeää tulkitsemisessa, siis ainakin minun kohdallani, enkä usko että klassisen laulu vie sitä pois.
Olen käsittänyt niin, että kun itse laulaminen sujuu kevyesti ja hyvällä tekniikalla, on helppoa myös tulkita haluamallaan tavalla.
Ja eikös klasarissakin lauleta syviä tunteita?
Ai tähänks riville? | |
Bald Anus: En kyllä ymmärrä, miksi klassisen laulun tekniikasta olisi haittaa, johtunee osittain siitä, että en ole opiskellut ns. kevyen musiikin laulua, eli pop-laulua.
Mutta valaiskaa minua: mitä eroa näiden kahden tekniikassa voi muka olla?
Tätä samaa kyselin, jos joku ammatti-ihminen vois neuvoa.
Olen laulanut aika paljon kevyttä ja myös hengellistä musiikkia. Ääneni on ollut aika takana, joten olen pyrkinyt sijoittamaan ääntä enemmän eteen. Tukeakin olen jonkin verran löytänyt ja oppinut jo vähän käyttämäänkin sitä.
Pitääkö laulu olla etistä. Soiko se edessä kirkkaammin.
Klasari opettaja sanoi viimetunnilla, että ainoa oikea äänen sijoitus on saada se takakautta etiseksi. Mitä tämä niinkuin tarkoittaa. Voisko joku tähän vastata.
Kysyn sitä seuraavalla kerralla kyllä häneltä itseltäänkin.
Olen aikonut ottaa enää kolme laulutuntia ja sitten teen tilanne katsauksen, mitä ne 20 - tuntia on vaikuttanut ääneen, mitä olen oppinut ja mitä aion jatkossa tehdä lauluääneni suhteen. Lopetanko tunnit vai mitä .... | |
Oskari22:n kirjoituksesta luin ensikokemuksena klassisista tunneista "vokaalien muodostus hiukan liioitellen suulla ja kasvoilla."
Ensimmäisillä tunneilla pitäisi mun mielestä lähteä liikkeelle siitä, miten ja miksi vartalo pitää saada mukaan äänentuottoon. Itse en haluaisi laulaa klassista kuvailemallasi tavalla. Kasvojen pitää olla luonnollisen näköiset laulaessa, jotta yleisön huomio kiinnittyy laulettuun tekstiin eikä laulajan naamanvääntelyyn :).
Yritä etsiä opettaja, joka opettaa luonnollista, kaunista klassista tekniikkaa, ei tuota ns. "turpajumppaa", jossa keskityttään vain ruumiinosiin kaulasta ylöspäin (ilmaisuvoima jää vajaaksi, kun palleaa ei saada toimimaan oikein). Googlella saattaisi löytyä sopivilla hakusanoilla opettajien nettisivuja. Itse laulan sekä klassista että pop/jazzia, ja onnistuu kyllä.
Luitko jo tämän? http://www.provoce.suntuubi.com/?cat=22. Sivustolla muitakin hyvä artikkeleita. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
