Aloittelijat ›

Soi sitä ilon määrää kun viikon puristamisen jälkeen sai F-duurin soimaan nätisti barrena.

CMB: Voi paska. TAAS.
 
:-D
 
Haaveilen uudesta teräskielisestä kitarasta. Ihan hirveä shokki oli mennä musiikkikauppaan ja alkaa "kokeilemaan" kitaroita.
 
Istuin idioottina siinä kitara sylissä ja tuntu, että enhän minä osaa tällä yhtään mitään tehdä. Mietin oikeasti, että mitähän minä kotona oikein olen sillä tekevinäni, ku tulee päivittäin kuitenkin vähintään puolituntia rinkuteltua.
 
Itelläni vähän samanlaista kun pitäisi jotain kokeilla. Aivan urpo olo tulee. Ei akustisessa tai sähkökitarassa unplugattuna mitään, jos myyjä ei ihan vieressä seiso, mutta odotas kun pitäis testata vaikka vahvistinta tai jotain pedaalia! Jossain vaiheessa kesällä olisi tarkoitus hommata sellainen wah wah pedaali. Pedaaleista ei löydy kokemusta ei sitten yhtään, en osaa edes käyttää sellaista saatika sitten tiedä mitä ominaisuuksia siinä tulisi olla... Toivottavasti en tee itsestäni aivan ääliötä.
 
Ehkä myyjältä voisi pyytää pedaalin esittelyä tai pientä demoa, niin ei tarvitsisi itse nolostuksissaan soitella. Eräässä musiikkiliikkeessä Helsingissä oli melko aloittelijaystävällinen ratkaisu: soittovermeitä sai mennä kaikessa rauhassa pieneen (ja äänieristettyyn, thank god!) kopperoon kokeilemaan.

Tuntuu taas ettei edisty lain. Huoh.
 
Pitäneet hakea netistä tai jostakin vähän vauhtia.

Huomaat edistymisesi kun käännät kitaran toisin päin - siis oikeakätisyys vasenkätiseksi - ja sitten kokeilet niitä asioita jotka osaat....
Jep, olet jo noin pitkällä!

BubbleBob: Huomaat edistymisesi kun käännät kitaran toisin päin - siis oikeakätisyys vasenkätiseksi - ja sitten kokeilet niitä asioita jotka osaat....
Jep, olet jo noin pitkällä!
 
:-D
 
Toimii! Kiitti.

Kyllä jännitti kun piti kitaratunneilla alkaa vetämään blues-kaavan (vai mikähän se ny olikaan) sooloa. Kyllä se siitä ennen pitkään alkaa sujumaan ilman nolostumista/ahdistumista. Helpotti paljonkin nähdä että eipä sitä kukaan muukaan kovin hyvin osannut.
 
Itse kun sain ensimmäisen sähkökitarani eli Harley Bentonin halvimman kitarasetin kouraani nii oli ajatukset suunnilleen tätä luokkaa: VAU KATTOKAA MUL ON SÄHKÖKITARA, mutta heti kun sain Jacksonini (Joo JS20 on jonku mielestä ritsa, mutta meitä on moneen junaan) niin alko se soittaminenkin sujumaan paljon paremmin. Kyllä se auttaa jos on mieleinen kitara.
 
Aika hyvä tuo kitaran kääntäminen toisin päin. Itsekkin tajusin kuinka paljon olen oppinut. :) Mikään biisi ei onnistunut noin päin.
 
Onhan sitä päivinä jolloin ei suju mikään tullut hakattua nyrkillä vähän sinne sun tänne mutta seuraavana päivänä sujuu kaikki. :)
 
Elikkä tiivistän turhan ja ennenkin mainitun tekstini yhteen lauseeseen: Kyllä se siitä ajan kanssa jos vaan opettelee kärsivällisesti eikä heti kun ei viikon soittamisen jälkeen osaakkaan soittaa niitä tilulilubiisejä nakkaa kitaraa lähimpään roskikseen.
 
EDIT: En osaa kijrottaa.

BubbleBob: Huomaat edistymisesi kun käännät kitaran toisin päin - siis oikeakätisyys vasenkätiseksi - ja sitten kokeilet niitä asioita jotka osaat....
Jep, olet jo noin pitkällä!
 
Testasin tuota joskus, mutta en usko että tuo voi millään vastata aloittelijan lähtötasoa. Soitto muuttui lähes mahdottomaksi, en pystynyt sormittamaan nuotteja oikealla kädelläni kuin hirveällä keskittymisellä ja raivolla. Siis ihan yksittäisten nuottien painaminen kunnolla kävi työstä. Aloittamisesta on jo jonkin verran aikaa, mutta en usko että soitto noin vaikeaa oli missään vaiheessa. En tosin keksi mitään syytä miksi tuo testi ei lähtötasoa pääpiirteittäin osottaisi, mitä nyt pikkauskätenä vasen lienee oikeata huonompi jo lähtökohtaisesti. On vain vaikea uskoa, että olisin joskus ollut noin huono.

Ikävä kyllä, käytännössä olit juuri noin paska. Sama irvekin olisi ollut naamalla jos yhtä tosissasi ja suurluuloilla olisit aloitellut.
:-) Ja nyt pystyt jo viikon treeneillä vetämään ok jonkun I Will Stayn, koska tiedät ja uskot, mutta etpä olisi pystynyt aikoinaan.
Vähän helpottaa jos käytät (oikeakätisenä) vasurikitaraa, jossa kielet on "oikein", mutta eipä paljoa. Edelleen senkin kanssa on katsottava molempia käsiä ja puristettava...
Antaa kyllä perspektiiviä jos haluaa frendille opettaa tosi helpot "pari sointua".

BubbleBob: Huomaat edistymisesi kun käännät kitaran toisin päin - siis oikeakätisyys vasenkätiseksi - ja sitten kokeilet niitä asioita jotka osaat....
Jep, olet jo noin pitkällä!
 
Jos nyt tällä hetkellä olisin noin huono kuin olen "vasenkätisesti", jättäisin kitaran roikkumaan seinälle.

Kuukaudet vierii, ja taidot kehityy sen myötä. Omasta harrastuksen alottamisesta on kohta puoli vuotta, ja kyllähän tota huomaa jo pikkusen kehityyneensä. Ennen kaikkea tekniikka ja nopeus ovat viime aikoina kehittyneet huimasti.
 
Pääasiassa rockkia ja metallia olen soittanut ja harjoitellut, ja tältä osa-aluuelta löytyykin jo "paljon" biisejä, mitkä osaan jo jotenkuten soittaakkin. Tosin täysin virheettömät suoritykset ovat vielä harvassa, tarkoittanee siis että lisää harjoitusta...

Vajaa 4 vuotta soittelua takana ja hyvä että Paranoid lähtee :D Jep, reeniä reeniä niin eiköhän se siitä. Kuinka yksilöllistä tuo kehitys voikaan olla, tosin en olekaan sitä tyyppiä että soittelen päivittäin taukoamatta 8 tuntia yhdeltä istumalta.
 
Paranoid heitto sarkasmia. Ei mutta tosiaan, ei minulta vielä lähde edes Metallicat ja Iron Maidenit niin kuin haluaisin niiden lähtevän, Megadethistä, Panterasta ja Slayerista ja muista suurista suosikeista puhumattakaan.
 
Eniten kiikastavana tekijänä toimii pikkauskäden paska tekniikka, tuntuu että koko ajan muuttuu paskemmaksi mitä kauemmin soittaa, ei tuota alternatea tahdo saada haltuun ei sitten millään. Enkä nyt puhu mistään 200bpm 16-osia sata lasissa, vaan ihan jämäkästä peruskomppailusta hitaammillakin tempoilla. Joku vaan tuossa oikeassa kädessä mättää, kun ei siitä saa rentoa tekemälläkään alternatella pikatessa. Olikohan aikoinaan viisasta aloittaa oikeakätiseksi kitaristiksi, kun vasen on kuitenkin ollut aina se "vahvempi ja hallitsevampi" käsi.
 
Edit: typo oli päässyt livahtamaan

4 tuntia, viikkoa, kuukautta vai vuotta?

Jos itsekin vähän kirjoittaisin tänne
 
Sain ensimmäisen kitarani joskus pari vuotta sitten. Faijan työkaveri myi sen faijalle, suositteli microcubea ja sitten sain kotiini setin joka sisälsi 100 euron halpiskitaran + microcuben. Ja neuvon opetella sointuja. Ei siitä tullut mitään. Vittuunnuin heti. En soitellut juuri ollenkaan, ja sitten eräs kaverini alkoi myös soittaa kitaraa. Keksin, että basso on se meikän soitin, ja ostin basson, Se tuntuikin käteen heti paljon paremmalta, nyt soittelua takana puoli vuotta ja basso on edelleenkin se number one soitin. Kuitenkin viime kesänä (pari kuukautta sitten) ostin uuden kitaran. Eikä tällä kertaa mikään ritsa, vaan Ibanezin 400 euron palikka. Uuden rennomman asenteen ja paremman kitaran myötä jaksaa soittaa paljon paremmin.

Benkao: Jos itsekin vähän kirjoittaisin tänne
 
Sain ensimmäisen kitarani joskus pari vuotta sitten. Faijan työkaveri myi sen faijalle, suositteli microcubea ja sitten sain kotiini setin joka sisälsi 100 euron halpiskitaran + microcuben.
 
Mä soittelen jo vuoden sadan euron ritsalla (tosin rautaosia vaihdettu) ja microcubella ja olen erittäin tyytyväinen (aiemmin ollut kalliimpia soittimia). Tässä aivan hiljattain kotona nauhoittamani vedot tuolla squierillani:
http://www.box.net/shared/ggy1fb6zb6 (säröllä "riffibluesia")
http://www.box.net/shared/g9erh3opfn (kliiniä "funkia")
 
Basson hankin hiljattain, se oli kitaraa kalliimpi, mutta ei se silti ole miestä vienyt. Basso on seksikäs soitin, ja sitä soitan mielelläni... mutta... no yllä olevassa funkissa soittaa kaverini.
 
Mutta pointtini oli, että:
meistä on moneksi, siis. Mutta kunhan soitto maistuu. :)

Omasta soittamisen aloittamisesta on jo vierähtänyt muutama vuosi, muuta muistan edelleen ne ensimmäiset kerrat, viikot ja kuukaudet: sormenpäät tulessa, ranne kipeänä ja hermot riekaleina, kun tuntuu että vaikka kuinka opettelee niin mitään ei opi! Mutta kyllä se treenaaminen yllättävän nopeasti alkaa palkitsemaankin, ensimmäinen biisi virheettömästi soitettuna ja johan alkaa nälkä kasvaa syödessä(lue:soittaessa) ;) Minun oli laitettava laastaria sormenpäihin kun olivat niin hellinä ja haavoilla soittamisesta ennenkuin kovettuivat... Mutta kun ei malttanut olla päivääkään treenamatta:) Eli ei muuta kun iloista mieltä ja kovaa treenaamista niin hyvä tulee ja kehitystäkin tapahtuu! Hyviä soittohetkiä sinulle!

kiivarinen: Omasta soittamisen aloittamisesta on jo vierähtänyt muutama vuosi, muuta muistan edelleen ne ensimmäiset kerrat, viikot ja kuukaudet: sormenpäät tulessa, ranne kipeänä ja hermot riekaleina, kun tuntuu että vaikka kuinka opettelee niin mitään ei opi! Mutta kyllä se treenaaminen yllättävän nopeasti alkaa palkitsemaankin, ensimmäinen biisi virheettömästi soitettuna ja johan alkaa nälkä kasvaa syödessä(lue:soittaessa) ;) Minun oli laitettava laastaria sormenpäihin kun olivat niin hellinä ja haavoilla soittamisesta ennenkuin kovettuivat... Mutta kun ei malttanut olla päivääkään treenamatta:) Eli ei muuta kun iloista mieltä ja kovaa treenaamista niin hyvä tulee ja kehitystäkin tapahtuu! Hyviä soittohetkiä sinulle!
 
Kovasti tulee mielee omat aloittamisen ajat kun ekan "kunnollisen" kitarani sain ja halusin oppia tuon ja halusin oppia sen ja tämän ja sormet verillä harjoittelin itsekin. Alku tuntui hankalalta kun mitää ei meinannu oppia ja sillonhan ei tajunnut opetella mitää perusjuttuja mitkä olisivat auttaneet paremmin alkuun.
 
Vasta myöhemmin alkanut ymmärtää perusasioiden merkityksen soitossa kuten esim soinnut, plektran käytön, asteikot jne jne..
 
Viestilläni haluan sanoa sen että älkää luovuttako missään nimessä jos kitara tuntuu siltä oikealta soittimelta vaan harjoitelkaa harjoitelkaa kyllä ne tulokset syntyvät ajan kanssa. Ja muistakaa tosiaan ne kitaransoiton peruspilarit.
 
Tsemppiä harjoittelemiseen!!

Kerro esimerkki mitä yrität soittaa. Kyllä ne alkaa taipuu ku tarpeeksi monta kertaa harjoittelee :)

tukse: Kerro esimerkki mitä yrität soittaa. Kyllä ne alkaa taipuu ku tarpeeksi monta kertaa harjoittelee :)
 
Noh, vaikeuksia on paljon ja ihan senkin takia, että olen todellinen aloittelija. Otetaan esimerkiksi barre-soinnut.
 
Pelkkä etusormi osaa kyllä painaa muutamaa kieltä, mutta sitten kun muidenkin sormien pitäisi osallistua, nousee etusormen kärki tai kämmenen puoleinen osa niin, ettei em osan painama kieli soi kunnolla.
 
Ja siitten tietysti se, että vaikka minulla on mielestäni aika pitkät sormet, niin niiden sivuttainen liikerata on kuitenkin aika rajattu. Tämä tulee ilmi kun otteessa tulisi painaa kieliä muutaman nauhavälin päässä toisistaan.
 
Aattelin, että olisiko jokin semmoinen perusharjoite, joka toisi noihin nakkeihin hiukan lisää liikkuvuutta.

Tässä ois harjoituksia:
http://www.cyberfret.com/chops/finger-stretching/index.php