Rummut: soittaminen ›

markkuliini: Oikeasti? Jos näin on, niin tosi harmillista.
 
Ei minun mielestäni. Normaalia elämää ja työtä. Välillä osaset ovat kohdillaan ja välillä eivät. Parhamme yritetään joka tapauksessa.

Yritin tässä juuri virkoa, että huolimatta ohi vilistävistä musiikillista väreistä ja tunteista pyrin itse samalla jääväämään itseni niistä ikään kuin ilmaisten niitä. Pyrin pitämään itseni coolina samalla, vaikka käsittelisinkin musiikillisia tunteita, jottei alkaisi kyyneleet virtaamaan soittaessani tai aiheuttaisi dramaattisia vammoja itselleni tunteeseen syöksyessäni. Eli jonkinlaisesta ammatillisesta tunteitten hallinnasta on tällaisessa cooliudessa kyse. Soittamalla pyrin luomaan tunnetiloja kuulijoissa pidätyksin ja purkauksin, mutta pitämään itseni työkykyisenä ja tarvittaessa toisintamaan tunnetilan. Mitä Mike Portnoyhyn tulee, tällaisia hienovaraisia pidätyksiä ja purkauksia ei tule, vaan lukusarjaa toisen perään.
 
Jees, pidätys-purkaus-liike on se keskeisin rumpalin tunne, mikä olkoon esittäjällä lapasessa.

jazzmies: Ei minun mielestäni. Normaalia elämää ja työtä. Välillä osaset ovat kohdillaan ja välillä eivät. Parhamme yritetään joka tapauksessa.
 
Se, että AIKA HARVOIN tunnet esim. rakkautta soittamisen kanssa, on "normaalia"?
Sorry, mutta ei ole minun mielestä.
Tai siis ainakaan olisi omalla kohdalla. Rakkauden tunne soittamiseen on juuri se asia mikä auttaa mulla kestämään ne muut työltä tuntuvat toimet jotta soittamaan pääsee. Esim. bussissa istumisen, takahuoneessa odottelun, hotellikuoleman.

markkuliini: Rakkauden tunne soittamiseen on juuri se asia mikä auttaa mulla kestämään ne muut työltä tuntuvat toimet jotta soittamaan pääsee. Esim. bussissa istumisen, takahuoneessa odottelun, hotellikuoleman.
 
Nimenomaan, rakkaus soittamiseen on se tunne, miksi sitä teen, ja kaikki muut tunteet ovat plussaa!

velipesonen: Samanarvoisuus ja demokratia ovat eri asioita.
 
Ainakin sanat ovat eri. Samanarvoisuutta on koetettu eri metodein saavuttaa, mistä demokratia. Oiskohan se samanarvoisuus ideaali ja itseisarvo ja demokratialla on samanarvoisuuden välinearvo... Ken ties, John ei.

jazzmies: Ainakin sanat ovat eri. Samanarvoisuutta on koetettu eri metodein saavuttaa, mistä demokratia. Oiskohan se samanarvoisuus ideaali ja itseisarvo ja demokratialla on samanarvoisuuden välinearvo... Ken ties, John ei.
 
Leikkimättä valitollisten asioiden asiantuntijaa otaksun että tasa-arvo on siihen uskovien mielestä ns. luonnonoikeus, jota monet demokraattisesti hallitut valtiot kertovat toteuttavansa. Käytännössä tämä merkitsee tasa-arvon tavoittelua, koska aina jossain havaitaan laatupoikkeama, jota riennetään korjaamaan. Joka tapauksessa tasa-arvolla yleensä tarkoitetaan paljon enempää kuin vain samanveroisuutta oikeuden edessä.
 
Eri asia sitten on, onko tasa-arvon käsitteellä minkäänlaista todellisuuspohjaa, ts. onko kyse pohjimmiltaan perättömästä harhailusta. Ranskan suuren vallankumouksen tunnuksina olivat ensi alkuun vapaus ja veljeys. Vasta Robespierren terrorihallinto liitti mukaan tasa-arvon! Ehkä se kertoo jotain.
 
Tästä pääsemme rumpujen soittoon. Molempikätisyys eli ambidexterity on monen rumpalin tavoitteena ja moni on sen saavuttanutkin, jos ei täysin niin ainakin lähes eli täysin riittävässä määrin. Kumma kyllä se on kuitenkin tämä toiskätisyys eli dexterity joka erottaa ihmisen apinasta. Rumpali siis pyrkii harjoittelussaan aivolohkojen tasa-arvoon ja siihen päästyään on taantunut kehityksessä muutaman miljoonaa vuotta.
 
T. Veli "Ambidextrous" Pesonen

Jazzmies quotes:
 
"Jos minä soitan, niin aika harvoin tunnen tunne-elämä tasolla mitään soittamiseni kanssa, kuten rakkautta tai hyvän olon tunnetta. Yleensä tunteet ovat esittämisen paskasta laadusta nousevia kärsimystä, v*tutusta yleisön älämölöstä tai välinpitämättömyyttä."
 
"Kaikessa ei kannattane vedota makuasioihin tai populistiseen höpönlöpöön, vaan kuunnella asiantuntijoita: esimerkiksi urheilututkijaa, olutasiantuntijaa, elokuvatutkijaa, historijoitsijaa tai sosiologia. Musiikkiasioissa esimerkiksi minua, itseäni mitenkään jalustalle nostamatta."
 
Ymmärsin, että toimit pedagogina. Olisiko itsetutkiskelun paikka? Katkeruus on perkeleellinen voima, jota vastaan kannattaa taistella.

Janis P: Jazzmies quotes:...
 
Ymmärsin, että toimit pedagogina. Olisiko itsetutkiskelun paikka? Katkeruus on perkeleellinen voima, jota vastaan kannattaa taistella.
 
Ymmärsin, että esiinnyt nimettömänä. Miten se pitäisi ymmärtää?

Siksi, että halusin osallistua keskusteluun, mutta ei ole palleja esiintyä omalla nimelläni.

Janis P: Siksi, että halusin osallistua keskusteluun, mutta ei ole palleja esiintyä omalla nimelläni.
 
Janis Petke on siis Säilyn oppilas.

Kyllä tunnetta pitää soitossa ja musiikin teossa olla. Kun kuulet jossain biisissä jonkun kohdan, joka virittää sinussa tunnetilan ja nostaa kyseisen kohdan biisissä "uudelle tasolle" sinun on otettava siitä opiksi. Joskus soittaessasi kyseinen juttu tuleekin yllättäen alitajunnastasi. Juttu ei ole välttämättä soittaessasi juuri sama, mutta sen inspiraation lähteen voi joskus myöhemmin pystyä paikantamaan. Eli lyhyesti sanottuna rytmillä, ääniharmonioilla on oma kieli, josta jokainen valitsee hyväksi havaitsemansa sanat. Jos mitään kytkentää tunteeseen ei musiikista saa jäävät opitut asiat usein irtonaisiksi kokonaisuuksiksi, "siisteiksi filleiksi". Sitten näitä siitejä fillejä voidaan soitella mitä epäsopivimpiin paikkoihin kappaleessa.
 
Kun hyvässä rennossa fiiliksessä tunne/alitajunta sanoo rehellisesti, että soita tähän tämä, niin silloin soitat aina niin hyvin kuin pystyt. Keskittyminen ja hyvä fiilis on tärkeää (ideaTamin liirumlaarum teeseillä: 95% keskittymisellä saadaan noin 50% tulos).
 
Joskus toki tarkaa biittiä pitäessä täytyy keskittyä taimiin, mutta silloinkaan soitto ei saa olla mekaanista suorittamista vaan mielestäni silloin ajatuksellisesti tulee keskittyä rytmin kulkevuuteen ja eri lyöntien optimaalisen balanssin luomaan eri äänien melodiaan eli grooveen. Jos soitat mekaanisesti jotain patternia soitto ei groovaa, mutta jos keskityt rytmiin ja eri äänien melodiaan soitto groovaa aivan eri malliin.
 
Asia on toki hyvin monimutkainen ja eri fraasien tunneyhteydet voivat vaihdella henkilöstä toiseen, mutta onnekseni keskutellessani näistä asioista ihmisten kanssa, jotka tietävät musiikista kuten esim. etnomusiikin professori James Kippenin ja erityisesti tabla guruni Ustad Shabbir Nisarin kanssa olemme pitkälti samoilla linjoilla. Täytyy toki lisätä, että tabla musiikin kuuntelussa olen valaistunut valtavasti keskusteluistani tabla guruni kanssa. Musiikillinen korvani on herkistynyt lisää. Mielenkiintoinen aihe.

Janis P: Jazzmies quotes:
 
Ymmärsin, että toimit pedagogina. Olisiko itsetutkiskelun paikka? Katkeruus on perkeleellinen voima, jota vastaan kannattaa taistella.
 
Ymmärsit oikein. En ole katkera, vaan muusikko. En ole mitään adjektiivista, vaan substanttivinen muusikko-opettaja-tutkija-kirjailija-toimittaja. Olen muovailuvahaa, olen saniteeettisilikonia
 
Mika "Muovailuvaha" Säily

Adjektiivisuus on siis luonnehtivaa tai kuvailevaa, attributiaalista ikään kuin, ja substantiivisuus jotain tosiolevaista jota adjektiivisuus luonnehtii?
 
Well, tapa jolla musiikki ilmaisee tunteita ja joka soittajan pitää täydellisesti ymmärtää on eri asia kuin summittainen luonnehdinta, jonka jonkin musiikinkohdan tulkitsemiseen voi liittää. Hahmottaisin tämän kolmeen osaan:
 
1. Syvät henkilökohtaiset tunteet
2. Vähemmän persoonalliset havainnot kuten "lämmin"
3. Ylimalkainen tulkinnallinen tunne kuten "sähköistävä" tai "kiivas".

Nämä raidat saavat leukani loksahtelemaan.

jazzmies: Musiikkimaailman invalidit myyvät samassa suhteessa potentiaalisiin ostajiin kuin ylipäätänsä kuluttajista se ihmisryhmä, joiden mielestä nyrkkeily on fiksu laji, suomalainen lager on hyvä juoma, klooriblondin tissien Big Brotherissa on tosi cool, Raamattu on manipuloimatonta Jumalan sanaa tai Halla-aho on tunneälykäs.
 
Asiantuntijat tuntevat asian laajalti tai perinpohaisesti tarkasteltuaan, tutkittuaan tai vertailtuaan kenttää keskivertokuluttajaa syvemmältä. Kaikessa ei kannattane vedota makuasioihin tai populistiseen höpönlöpöön, vaan kuunnella asiantuntijoita: esimerkiksi urheilututkijaa, olutasiantuntijaa, elokuvatutkijaa, historijoitsijaa tai sosiologia. Musiikkiasioissa esimerkiksi minua, itseäni mitenkään jalustalle nostamatta.
 
Jontensakin tuntuu, että musiikissakin pitäisi olla aina jollekin suuri ja pätevä (jopa tieteellinen tai tutkittuun ja todistettuun väitteeseen) selitys. Ja tuntuu vahvasti siltä, että oppinneena (?) miehenä haluat intellektuellia väittelyä puolimasokistisella asenteella höystettynä ? Kai työssäkin saa haastetta riittävästi, jotta sitä ei tarvi tänne kantaa. Lainaus kirjoituksesta ei oikesataan liity tähän (koska luin kirjoitettua ketjua jo pidempäänkin), mutta vaikuttaa aika "kyynikkoakateemiselta" keskustelulta (suunta lienee kääntynyt). No, jokatapuksessa väittelykin on kivaa !

No, jokatapuksessa väittelykin on kivaa
 
Erittäin kivaa :-)

hollmi-5: Erittäin kivaa :-)
 
Ja varsinkin päissään, kuten kirjoitustaidoistakin käy ilmi (nyt skarppasin) !
 
Hyvää halloveenia kaikilli, ottakaa reilusti ja tarjotkaa vielä reilummin.... pääkallio.

TJORMA: Ja varsinkin päissään, kuten kirjoitustaidoistakin käy ilmi (nyt skarppasin) !
 
Hyvää halloveenia kaikilli, ottakaa reilusti ja tarjotkaa vielä reilummin.... pääkallio.
 
Päissään ihminen on luovimmillaan. Velat muuttuu saataviksi, omaisuus tuntuu suurelta ja taidot ovat tapissaan. Kaveria kehutaan ja halataan, erimielisiä vedetään turpaan. Tai ainakin hiukan haukutaan ;-)

hollmi-5: Päissään ihminen on luovimmillaan. Velat muuttuu saataviksi, omaisuus tuntuu suurelta ja taidot ovat tapissaan. Kaveria kehutaan ja halataan, erimielisiä vedetään turpaan. Tai ainakin hiukan haukutaan ;-)
 
Hiukan? (Vrt. Nättijussin vanikat/jallupullot Rovaniemellä käynnin jälkeen)