Rock, pop, alternative ›

MadMatt: Ruotsalaisesta Megastore nettipuljusta löytyy remastereita irtolevyinä 10 Euroa kappale.
 
http://www.megastorefinland.fi/temp … t.vm?itemid=2111122&source=2000
 
Voin suositella kyseistä putiikkia. Nopeat toimitukset ja tavara on tullut aina ehjänä perille.
 
No voi prk. Löytyykö vielä parempia tarjouksia. Tässähän alkaa mieli muuttumaan...

MadMatt: Ruotsalaisesta Megastore nettipuljusta löytyy remastereita irtolevyinä 10 Euroa kappale.
 
http://www.megastorefinland.fi/temp … t.vm?itemid=2111122&source=2000
 
Voin suositella kyseistä putiikkia. Nopeat toimitukset ja tavara on tullut aina ehjänä perille.
 
Kiitos vihjeestä. Tätähän piti heti kokeilla. Nyt vaan odottelen Abbey Road ja Revolver remastereita..

Gretsch-foorumilta luin, että jotkut jenkkikauppiaat ovat ottaneet tavakseen purkaa monoboxeja ja myydä yksittäisiä monolevyjä. Minusta se on kulttuuriteko ja hieno vastaveto järjettömälle "sun pitää ostaa nämä ja nämä, että sä saat tästä biisistä tällaisen version" -systeemille.

varakeef: Gretsch-foorumilta luin, että jotkut jenkkikauppiaat ovat ottaneet tavakseen purkaa monoboxeja ja myydä yksittäisiä monolevyjä. Minusta se on kulttuuriteko ja hieno vastaveto järjettömälle "sun pitää ostaa nämä ja nämä, että sä saat tästä biisistä tällaisen version" -systeemille.
 
Yksi sana: niin on! Ei riitä meikällä rahaa poksien ostoon, joten tuota kehiin enemmän.

Pakko muuten todeta, että "Here, There and Everywhere" on, paitsi Beatlesin, myös maailman kauneimpia kappaleita. Todella hieno melodia, ihan tulee tippa silmään.

Jokapaikanapina: Niin on! Lisäks vielä bridgessä tuleva Georgen (?) nouseva, sitten laskeva kitarajuttu on tosi kaunis!
 
Varakeef osannee kertoa, miten se kitaran hieman delayta muistuttava efekti on tehty? Tuskin ainakaan nauha- tai kiekkokaikulaitteella.

Jucciz: Pakko muuten todeta, että "Here, There and Everywhere" on, paitsi Beatlesin, myös maailman kauneimpia kappaleita. Todella hieno melodia, ihan tulee tippa silmään.
 
Kuunnelkaas muuten Emmilou Harrisin versio Elite Hotel-levyltä. Ellei vieläkään ollut poski märkänä, niin kaivakaa samalta artistilta tuoreempi live versio aiheesta For No One. Tai ei oikeastaan tarvitse kaivaa, tässä:
http://www.youtube.com/watch?v=NIy2Lz_Evio
 
Jokapaikanapina: Niin on! Lisäks vielä bridgessä tuleva Georgen (?) nouseva, sitten laskeva kitarajuttu on tosi kaunis!
 
velipesonen: Varakeef osannee kertoa, miten se kitaran hieman delayta muistuttava efekti on tehty? Tuskin ainakaan nauha- tai kiekkokaikulaitteella.
 
Nyt on vähän huonot kuunteluolosuhteet, mutta kaksitoistakielisellä sähkiksellä se kuvio on ainakin vedetty. Pitää selata kirjallisuutta, mutta jos siinä jotain viipeitä on niin veikkaisin ADT:tä.

Minulla on epäilyjä remasterointien erinomaisuudesta. Mitä siitä seuraa, jos ne esittää julkisesti?
 
Lisäksi kysyn, onko Beatles-musiikin arvo lopulta tietyissä tallenteissa (esityksissä/levytyksissä) ja tavassa miten ne tuotu esiin vai teoksissa itsessään?

Tampere Beatles Happening
http://www.beatles.fi/
 
Valitin täällä aikoinaan, että tarjolla on vain kallis "tapahtumalippu" koko viikonlopuksi, mutta nyt saa myös lippuja yksittäisiin konsertteihin. Toivottavasti ei ole vielä myyty loppuun.
 
The Overtures tuli nähtyä 2001 Liverpoolissa ja bändi oli erinomainen. Muista en tiedä. Nikkinen veti kyllä Get Back -kokoonpanon kanssa ihan OK-setin uusio-Cavernissa 2001.
 
Beatles-tribuuttibändeissä on kyllä se ongelma, että ne jatkavat samalla nimellä vuosikausia ja miehitys/taso vaihtuu.
 
"Bootleg Beatles" veti Liverpoolissa 1991 todella hienon keikan, mutta nykyisessä kokoonpanossa ei taida olla enää yhtään tuon ajan soittajaa. Reilussa 10 vuodessa vanhenee jo liikaa ollakseen "uskottava beatle".

jyrki_i: Minulla on epäilyjä remasterointien erinomaisuudesta. Mitä siitä seuraa, jos ne esittää julkisesti?
 
Keskustelua. Toivottavasti. Tekee mieleni kysyä, mitä tai minkä erinomaisuutta erityisesti epäilet? Minun on tällä hetkellä vaikea löytää mitään olennaista puutetta siitä, miten masternauhat on vedostettu uudelleen eli trimmattu. Jos ruvetaan miksaamaan uudelleen, asia muuttuu. Mutta siitä et varmaan puhu?
 
Lisäksi kysyn, onko Beatles-musiikin arvo lopulta tietyissä tallenteissa (esityksissä/levytyksissä) ja tavassa miten ne tuotu esiin vai teoksissa itsessään?
 
Jännittävää. Kysymyksesi on niin filosofinen, ettei tekisi mieli vastata yhtään mitään. Onko kirjasimen eli fontin kauneusarvo siinä itsessään vai sen ulkopuolella? Sanoisin, että ensisijaisesti teoksissa itsessään, jotka on esitetty ja taltioitu mitä innostavimmalla tavalla.

velipesonen: Keskustelua. Toivottavasti. Tekee mieleni kysyä, mitä tai minkä erinomaisuutta erityisesti epäilet? Minun on tällä hetkellä vaikea löytää mitään olennaista puutetta siitä, miten masternauhat on vedostettu uudelleen eli trimmattu. Jos ruvetaan miksaamaan uudelleen, asia muuttuu. Mutta siitä et varmaan puhu?
 
Minulla on vaimea epäilys siitä, että "laatuero" alkuperäisiin CD-julkaisuihin verrattuna ei olisikaan niin merkittävä kuin on annettu ymmärtää. Asiasta on tähän mennessä esitetty vain täysin subjektiivisia arvioita. paitsi biisien "normalisoinnista" eli äänenvoimakkuuksien eroista on tuotu julkisuuteen tietoja. Remastereitten stereoversiossahan suurin ero onkin nimenomaan äänen voimakkuudessa.
 
velipesonen: Jännittävää. Kysymyksesi on niin filosofinen, ettei tekisi mieli vastata yhtään mitään. Onko kirjasimen eli fontin kauneusarvo siinä itsessään vai sen ulkopuolella? Sanoisin, että ensisijaisesti teoksissa itsessään, jotka on esitetty ja taltioitu mitä innostavimmalla tavalla.
 
Sitähän se juurikin taisi valitettavasti olla. Konkreettisemmin ilmaistuna, onko Beatles-biisi oleellisesti parempi kuunneltuna remasteroidulta Beatlesien mono-cd:ltä vai esimerkiksi Big Daddy -yhtyeen miltä tahansa tallenteelta. Sävellys vai esitys? Siinä kysymys.
 
Jotenkin vierastan ajatusta, että joku biisi/levy muuttuisi paremmaksi jonkin teknisen käsittelyn myötä. Jos on kyse musiikista, jonka ihminen on jo kuullut tietyssä tilanteessa, niin hän on jo muodostanut tietyn kokemuksen siitä. Jos saman kappaleen kuulee uudestaan paremmalla äänenlaadulla, niin onko kyseessä enää kuinka merkittävä asia?
 
Itse olen kyllä nauttinut äänenlaadullisista parannuksista, mutta ne eivät ole muuttaneet arvostustani itse musiikin suhteen.

jyrki_i: Minulla on vaimea epäilys siitä, että "laatuero" alkuperäisiin CD-julkaisuihin verrattuna ei olisikaan niin merkittävä kuin on annettu ymmärtää. Asiasta on tähän mennessä esitetty vain täysin subjektiivisia arvioita. paitsi biisien "normalisoinnista" eli äänenvoimakkuuksien eroista on tuotu julkisuuteen tietoja. Remastereitten stereoversiossahan suurin ero onkin nimenomaan äänen voimakkuudessa.
 
Omasta mielestä normalisointi ei selitä sitä miksi '09-versiot kuulostavat (pääosin) paremmilta kuin '87-versiot. Normalisointihan vaikuttaa suurimmaksi osaksi aikaisemmin hiljaisemmalla voimakkuudella olleisiin kappaleisiin, osa taas on suurinpiirtein samalla db-tasolla kuin ennenkin. Sinänsä en kyllä ymmärrä miksi tuo normalisointi on pitänyt tehdä, se on ainoa selvästi väärä ratkaisu mikä remastereiden suhteen on tehty. Ihme ettei siitä ole noussut isompaa meteliä, vaikuttaa nimittäin melkoisesti levykokonaisuuksia latistavasti. Muuten olen itse tyytyväinen näihin uusiin versioihin (vain stereot kuultuna), vaikka hieman pehmeämpi soundimaailma olisi ollut enemmän mieleen.
 
Sitähän se juurikin taisi valitettavasti olla. Konkreettisemmin ilmaistuna, onko Beatles-biisi oleellisesti parempi kuunneltuna remasteroidulta Beatlesien mono-cd:ltä vai esimerkiksi Big Daddy -yhtyeen miltä tahansa tallenteelta. Sävellys vai esitys? Siinä kysymys.
 
Ei kait sitä voi noin raa'asti jakaa? Beatles poikkeaa monesta enemmän keikkailleesta ja versioita jälkeensä jättäneestä bändistä tai artistista siinä että suuresta osasta tuotantoa on vain se yksi versio. Tallenteesta ja sävellyksestä on monessa tapauksessa tullut erottamaton kokonaisuus. Itsellä on vaikeuksia suhtautua jopa Maccan soolorundien Beatles-versiointeihin, sävellys on sama, mutta alkuperäisen henki puuttuu. Ei sillä etteikö hyvä biisi kestä ja ansaitsekin mahdollisimman monenlaisia versiointeja, mutta rima on melkoisen korkealla.
 
Jatsin puolella klassikkobiisien versiointi (tai raaka-aineena käyttäminen) on tietysti enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta siellä ei tehdä hiilipaperikopioita, vaan biisi on tosiaan vain raaka-ainetta jollekin uudelle. Mielellään, jos Beatlesia versioidaan, niin sitten uusien näkökulmien kautta.
 
Jotenkin vierastan ajatusta, että joku biisi/levy muuttuisi paremmaksi jonkin teknisen käsittelyn myötä. Jos on kyse musiikista, jonka ihminen on jo kuullut tietyssä tilanteessa, niin hän on jo muodostanut tietyn kokemuksen siitä. Jos saman kappaleen kuulee uudestaan paremmalla äänenlaadulla, niin onko kyseessä enää kuinka merkittävä asia?
 
Itselle sama asia kuin klassikkoelokuvan hyvällä maulla restauroitu versio. Ei mennä värittämään mustavalkoista tai lisäämään mitää, vaan pyritään saamaan teos mahdollisimman lähelle sitä mikä se on ollut master-vaiheessa tai ensimmäisissä kaupallisissa kopioissa (jos ovat olleet teknisesti kunnollisia).
 
Kyllä äänenlaadulla on vaikutusta elämykseen vaikka kyseessä olisi tuttukin teos. Itse kuulin Beatlesia ensimmäistä kertaa joko pikkuradiosta tai c-kasetilta monomankasta. Kun myöhemmin kuulin kunnon stereoilla älppäriversoita, niin vaikka musiikki oli samaa, niin elämys oli eri luokkaa. '87-cd:t eivät tuoneet siinä mielessä mitään uutta, mutta nyt tuntuu taas että on otettu ehkä pieni, mutta merkitsevä askel oikeaan suuntaan (typerää normalisointia lukuunottamatta).

Minä olen ihmetellyt sitä, miksi Beatles onnistui tekemään huikean hyvistä kappaleistaan niin optimaalisia versioita. Cover-versiot ovat ani harvoin tuoneet asiaan mitään uutta. Selitys pillee lopulta Paul McCartneyn henkilökohtaisessa panoksessa, jota voi minusta huoletta kutsua nerokkaaksi. Samoin John Lennonin panos oli nerokas, mutta hän osallistui sovittamiseen vähemmän.
 
Jotkin Beatles-kappaleet ovat kuin iskelmää tai viihdettä tai vanhaa jazzia. Mutta hämmästyttävän moni ponnistaa näiden karsinoiden yläpuolelle suorastaan riemastuttavalla tavalla. Suurimmalle osalle säveltäjiä riittää kun kappaleen karakteristiset elementit eli pääasiassa melodia ovat hyvin keksittyjä ja kokonaisuus muuten tasapainossa, mutta Beatles-lauluissa on vielä jotain ekstraa, jotain vastustamatonta.
 
Olen itse moneen kertaan nähnyt että hyvän kappaleen voi pilata monessa vaiheessa. Sen voi sovittaa huonosti, soittaa ja laulaa huonosti, äänittää huonosti, miksata huonosti, masteroida huonosti tai kaivertaa huonosti. Mikä hyvänsä näistä riittää yksinkin pilaamaan muilta osin moitteettoman kappaleen. Beatlesilla näitä virheitä ei juurikaan sattunut, mistä on enimmältään kiittäminen Hra McCartneya. EMIllä oli hyvähermoisia ja ammattitaitoisia työntekijöitä, George Martin etunenässä.
 
Niinpä tähän samaiseen kysymykseen "teos vai esitys", vastaan edelleen a) teos. Beatles vain taltioi omat tekeleensä tavalla, mihin kukaan muu ei olisi pystynyt. Cheers.

Oivallisia näkökulmia velipesosella, helppo yhtyä. Ei mulla muuta.

velipesonen: Minä olen ihmetellyt sitä, miksi Beatles onnistui tekemään huikean hyvistä kappaleistaan niin optimaalisia versioita. Cover-versiot ovat ani harvoin tuoneet asiaan mitään uutta. Selitys pillee lopulta Paul McCartneyn henkilökohtaisessa panoksessa, jota voi minusta huoletta kutsua nerokkaaksi. Samoin John Lennonin panos oli nerokas, mutta hän osallistui sovittamiseen vähemmän.
 
Jotkin Beatles-kappaleet ovat kuin iskelmää tai viihdettä tai vanhaa jazzia. Mutta hämmästyttävän moni ponnistaa näiden karsinoiden yläpuolelle suorastaan riemastuttavalla tavalla. Suurimmalle osalle säveltäjiä riittää kun kappaleen karakteristiset elementit eli pääasiassa melodia ovat hyvin keksittyjä ja kokonaisuus muuten tasapainossa, mutta Beatles-lauluissa on vielä jotain ekstraa, jotain vastustamatonta.
 
Olen itse moneen kertaan nähnyt että hyvän kappaleen voi pilata monessa vaiheessa. Sen voi sovittaa huonosti, soittaa ja laulaa huonosti, äänittää huonosti, miksata huonosti, masteroida huonosti tai kaivertaa huonosti. Mikä hyvänsä näistä riittää yksinkin pilaamaan muilta osin moitteettoman kappaleen. Beatlesilla näitä virheitä ei juurikaan sattunut, mistä on enimmältään kiittäminen Hra McCartneya. EMIllä oli hyvähermoisia ja ammattitaitoisia työntekijöitä, George Martin etunenässä.
 
Niinpä tähän samaiseen kysymykseen "teos vai esitys", vastaan edelleen a) teos. Beatles vain taltioi omat tekeleensä tavalla, mihin kukaan muu ei olisi pystynyt. Cheers.
 
Erinomainen analyysi aiheesta...".Keskeneräinen" on termi jolla ei ole mitään tekemistä Beatles-musiikin kanssa...Plussaa....

jra: Ei kait sitä voi noin raa'asti jakaa?
Joo, raaka peli ja ei todellakaan kuten ilmaisin. Minulla on vaan yksinkertaisesti sellaiset korvat ja vaatimattomat "äänentoistolaitteeet" että pitää ihan tosissaan kamppailla että saa luotua korvin kuultavat erot aikaisempien ja nykyisten CD-versioiden välille. Toisaalta, Dr. Ebbets on lyönyt EMI:n insinöörit jo kauan aikaa sitten.
 
Kun ottaa vielä huomioon kuulon ikärajoitukset, niin pitäisi varmaan saada aikaiseksi EU:n puitteissa ikäraja, minkä jälkeen saa enää julkisesti arvostella Beatlesien musiikkia. :-)
 
Yritän keskittyä olennaiseen eli itse sävellyksiin. Muuten kyllä kuuntelen mielummin Big Daddyn Stg. Pepperin kuin alkuperäisen.

jyrki_i: Yritän keskittyä olennaiseen eli itse sävellyksiin. Muuten kyllä kuuntelen mielummin Big Daddyn Stg. Pepperin kuin alkuperäisen.
 
Onnea. Sinua eivät ilmeisesti kiinnosta poikien laulusuoritusten vivahteet, Ringon groove tai muut seikat, joita ei nuottipaperilta näe. Pyytäisin kuitenkin kiinnittämään huomiota edes siihen, missä oktaavialassa basso kulloinkin liikkuu.

Stereoidipoksin toinen puolisko on nyt kuunneltu. Kuuntelukokemus nosti bändin kyllä potenssiin kymmenen... Vaikka materiaali onkin entuudestaan suurimmaksi osaksi tuttua kamaa niin jotenkin tuntuu kuin monet biisit kuulisi ensimmäistä kertaa. Kyl on perhanan hyvät soundit. Näin tiivis, intensiivinen ja kronologinen kuunteleminen tietysti myös vaikuttaa fiiliksiin.
 
Jos jotain tästä boxista pitää morkata niin laatikko saisi olla vähän käytännöllisempi. Levyjen kaivaminen kuopistaan tökkii kun nostonauha tuppaa välillä katoamaan jonnekkin laatikon pohjalle. Siinä olikin kaikki miinukset tästä tuotteesta.

MadMatt: Jos jotain tästä boxista pitää morkata niin laatikko saisi olla vähän käytännöllisempi. Levyjen kaivaminen kuopistaan tökkii kun nostonauha tuppaa välillä katoamaan jonnekkin laatikon pohjalle. Siinä olikin kaikki miinukset tästä tuotteesta.
 
En tiedä ovatko boxin digipackit samanlaisia kuin yksittäin myytävät. Yksittäisissä olisi levyjen kestävyyttä ankarassa käytössä ja kuuntelussa parantanut se jos olisi käytetty samanlaista sisäpussia kuin esim. Black Crowesin uusimmassa. Osassa Beatles-levyissä oli pieniä naarmuja jo ennen käyttöä. Ostin 100 kpl pakkauksen ohuita tuollaisiin tarkoitettuja ohuita sisäpusseja, mutta tuo digipack-versio on hieman ahdas niille.
 
cdwow.us:sta tilasin muutaman noista remastereista ja tuli versioita, joissa oli merkintä että ovat tarkoitettu ainostaan Etelä-Amerikan markkinoille (poislukien Brasilia).