Rock, pop, alternative ›

Jucciz:
http://jucciz.com/kuvia/kitarat/beatles.jpg
Nyt on välineet ja taustanauhat hankittu, eli soittelemaan mars ->
 
Jos nyt oikein muistan, niin tuota Rickenbackerin mallia ei Harrison ja Lennon käyttänyt. Pete T. sen sijaan taisi noita runnoa kattoon useampia.

jyrki_i: Jos nyt oikein muistan, niin tuota Rickenbackerin mallia ei Harrison ja Lennon käyttänyt. Pete T. sen sijaan taisi noita runnoa kattoon useampia.
 
Joop, Beatlet käyttivät malleja 325, 325-12, 360-12 ja 425.

CeeCeeÄr: Noilla laitteilla kelpaa soitella Biitlestä,jos kohta myös Ceeceeärrää,Whota ja vaikkapas Byrdsiä......
 
Susanna Hoffsia unohtamatta. Susanna Hoffs + Rickenbacker = Winning Combination.
 
Ja olihan meilläkin tämä yksi Pesonen joka soitti Rickenbackeria.

Past Masters tupla tuli kokeeksi ostettua ja kylläpä soundasi sen verran hyvältä pelkissä auto-stereoissakin että varmaan stereo-boxi menee hankintaan. Loppupään levyjä (Pepperistä eteenpäin) ei löydy multa hyllystä muutenkaan...

Joidenkin lähteiden mukaan (ainakin Wikipedian 330-sivu) Harrison olisi soittanut Rickenbackerin 330:ää, mutta kieltämättä nopealla selailulla ei tullut vastaan kuvaa, jossa kukaan beatle olisi moista sylissään pidellyt. Monia muita rikuja kylläkin...
 
Vaan eipä siinä, mun omaan makuun tuo 330 on just älyttömän siisti. Nyt pyörii Rubber Soul ... ai hitto, miten ei tälläkään levyllä paljon täytebiisejä ole.

Jucciz: Nyt pyörii Rubber Soul ... ai hitto, miten ei tälläkään levyllä paljon täytebiisejä ole.
 
What Goes Onia on joskus tottunut sellaisena pitämään, eikä Run for Your Lifekaan ole Beatlesin parhaasta päästä, mutta nyt remasteroituina ne kitarat kuulostavat niissäkin biiseissä tosi hienolta.

velipesonen: nyt remasteroituina ne kitarat kuulostavat niissäkin biiseissä tosi hienolta.
 
Taivahan tosi tämä!

glx405: Taivahan tosi tämä!
 
Norman Smith oli äänittäjänä konservatiivi ja osasi hommat. Rubberin jälkeen kehiin astui radikaaleine ideoineen Geoff Emerick, ja vaikka pidän Revolveria edelleen heidän parhaana levynään, on vähitellen hahmottunut käsitys että se voisi olla paremminkin äänitetty. Revolver oli Emerickin puolelta vähän koekappale, harjoitustyö. Mielestäni Revolverin mono- ja stereomiksausten eroista voi tehdä johtopäätöksiä tämän suhteen.
 
Esim. Got to Get to into My Lifen torvet oli äänitetty tuohon aikaan radikaalilla lähimikityksellä. Monomiksauksessa kuulostavat niin kuin olisivat oikeasti lähellä, suorastaan purevilta. Stereomiksauksessa ovat kuin pölykerros olisi pinnassa. Kerrotaan että Smith olisi tehnyt Rubberin stereomiksauksen hutaisemalla, mutta jos hutaisut ovat noin hyviä niin menköön sitten niin. Emerick vielä vähän treenaili Revolverin kanssa.
 
Joissain Revolverin kappaleissa on ilmeisesti lähimikityksestä johtuen kadotettu ns. ambienssia, jota ei ole enää miksausvaiheessa pystytty takaisin loihtimaan.
 
Mutta Strawberry Fields on myös Emerickin ansiota, eli ei ole syytä kovasti moittia miestä.

Revolverissa kyllä pyrittiinkin kuivaan, kompressoituun soundiin. Minusta se on nimenomaan soundillisesti ja tuotannollisesti Beatlesin tuotannon ylittämätön huippu. Kaikkien aikojen parhaat kitarasoundit missä sarjassa tahansa. Täydelliset biisitkin.
 
Ja mikä virkistävä kuiva soundi verrattuna mihin tahansa samana tai seuraavana vuonna julkaistuun levyyn. Vasta Beggars Banquet pisti paremmaksi (siis omalla sarallaan, Stones-sarjassa...).

varakeef: Revolverissa kyllä pyrittiinkin kuivaan, kompressoituun soundiin. Minusta se on nimenomaan soundillisesti ja tuotannollisesti Beatlesin tuotannon ylittämätön huippu. ...).
 
Minun korvaani miellyttävät tuossa suhteessa eniten vuoden 1967 julkaisut ja Rubber Soul. Mutta erot eivät ole suuria, mitä nyt Let It Be toisinaan kuulostaa vähän kummalliselta.
 
EDIT: Tällä siis tarkoitan näiden nykyisten remasterien valossa.

No niin. Stereo-laatikko tuli haettua Anttilasta. Halvemmalla olisi tietysti saanut tilaamalla mutta päätin hoitaa asian samantien pois päiväjärjestyksestä.

Stereo boxi on ollut kovassa käytössä pari viikkoa ja on aiheuttanut paljon hymyilyä & kylmiä väreitä. Mutta kertokaas te asiantuntijat yks juttu. Help! -levy on yllättänyt mut positiivisesti koska muistin sen olevan sitä "keskinkertaisempaa" tuotantoa. No, väärässä olin mutta sanokaas mikä sen maine ja arvostus on fanipiireissä? Aina puhutaan (no ei nyt aina) Pepperistä & White Albumista yms. mutta entäs Help! ??

Helpillä on maailmojamullistavia biisejä kuten nimikappale ja Yesterday, mutta muutama muu on Beatlesille epätyypillisen laimeaa tekoa. Esimerkiksi Johnin It's Only Love on hieno melodia mutta perusiskelmää. Paulin Another Girlissä on yksi hieno sointukoukku (sanalla Giiirl vaihtuu sävellaji mielenkiintoisesti A-duurista C-duuriin) mutta melodia on tasapaksu. Ringon laulettavaksi on haettu amerikkalainen huumoribiisi. Georgen I Need You on harjoitelmamainen.
 
Liian vähälle huomiolle jääneitä Help-raitoja minusta ovat I've Just Seen a Face ja Tell Me What You See, jotka viittelöivät kovasti Rubber Souliin päin. Kokonaisuutena Help on edeltäjänsä for Salen tavoin hajanainen.

velipesonen: Helpillä on maailmojamullistavia biisejä kuten nimikappale ja Yesterday, mutta muutama muu on Beatlesille epätyypillisen laimeaa tekoa. Esimerkiksi Johnin It's Only Love on hieno melodia mutta perusiskelmää. Paulin Another Girlissä on yksi hieno sointukoukku (sanalla Giiirl vaihtuu sävellaji mielenkiintoisesti A-duurista C-duuriin) mutta melodia on tasapaksu. Ringon laulettavaksi on haettu amerikkalainen huumoribiisi. Georgen I Need You on harjoitelmamainen.
 
Liian vähälle huomiolle jääneitä Help-raitoja minusta ovat I've Just Seen a Face ja Tell Me What You See, jotka viittelöivät kovasti Rubber Souliin päin. Kokonaisuutena Help on edeltäjänsä for Salen tavoin hajanainen.
 
Mulle Help! toimii hyvinkin paljon, osissa tai kokonaisuutena. I've Just Seen A Face saattaisi olla se kaikista suurin suosikkini koko levyltä nimikappaleen, You've Got To Hide Your Love Awayn ja Ticket To Riden ohella. En ole kuunnellut kaikkia varhaisia Beatles-lättyjä alusta loppuun, mutta kyllä Help! kestää ainakin vertailun varsinaisen kultakauden tuotoksia vasten. Ja on se helposti parempi kuin Abbey Road.

velipesonen: Liian vähälle huomiolle jääneitä Help-raitoja minusta ovat I've Just Seen a Face ja Tell Me What You See, jotka viittelöivät kovasti Rubber Souliin päin. Kokonaisuutena Help on edeltäjänsä for Salen tavoin hajanainen.
 
Minusta nuo molemmat ovat loistavia levyjä, mutta toisaalta olen joskus tullut myös siihen tulokseen, että valitsemalla For Salelta ja Helpiltä seitsemisen mahtibiisiä kummaltakin saataisiin hyvinkin Rubber Soulin tyylinen, mahdollisesti jopa sitä parempi levy.
 
For Salessa on kyllä hienoja lainabiisejä. Carl Perkinsin ja etenkin Buddy Hollyn (!) versiointi saa minulta aina hyväksyviä nyökkäyksiä.

Hey Beatles-heads!
 
Yhtyehän on iso klassikko ja minä olen suuri, etenkin brittipopin, ystävä. Kuitenkin nolottaa myöntää että hyllystäni löytyy vaan Hard Day's Night, joka on erittäin hyvä. Ni ajattelin kun on näitä remasteroituna saatavilla, niin mihin suuntaan kannattaisi lähteä?

Ruotsalaisesta Megastore nettipuljusta löytyy remastereita irtolevyinä 10 Euroa kappale.
 
http://www.megastorefinland.fi/temp … t.vm?itemid=2111122&source=2000
 
Voin suositella kyseistä putiikkia. Nopeat toimitukset ja tavara on tullut aina ehjänä perille.

SikaPete: ...nolottaa myöntää että hyllystäni löytyy vaan Hard Day's Night, joka on erittäin hyvä. Ni ajattelin kun on näitä remasteroituna saatavilla, niin mihin suuntaan kannattaisi lähteä?
 
Tässä ketjussa oli noin vuosi sitten listauksia, joissa kukin laittoi Beatles-LP:t mieleiseensä paremmuusjärjestykseen. Kaikki levyt ovat niin hyviä että on samantekevää minkä kuuntelee tai hankkii ensimmäisenä. Itse näen Rubber Soulin ja Revolverin jonkinlaisena bändin sekä musiikillisena että laulutekstillisenä polttopisteenä, jonka tutkailuun on vaikea kyllästyä.

No nyt on stereoloota hankittu monolootan kaveriksi. Pitää kuunnella nuo stereo only levyt alta pois ennenkuin pääsee varsinaisesti vertailemaan mono- ja stereojulkaisujen paremmuuttaa toisiinsa nähden. Tässäpä sitä riittää mukavaa puuhastelua loppusyksyksi. :)