Bänditoiminta ›

Jees, meikäläinen on törmännyt tässä viimeaikoina seuraavanlaiseen ongelmaan: bändin kanssa soittaessani soitan vielä huonommin kuin kotona.
Kyllä sama ongelma on minulla. Ja meiän reeneissä jos rupeet heittämään jotain omaa mukaan niin kaikki kuuntelee, että mitä se nyt soittaa. Ja minä kun en halua huomiota, niin siksi en soittele niin "elävästi" bänditouhuissa. Ja hyvä niin ;)

viime
Kyllä sama ongelma on minulla. Ja meiän reeneissä jos rupeet heittämään jotain omaa mukaan niin kaikki kuuntelee, että mitä se nyt soittaa. Ja minä kun en halua huomiota, niin siksi en soittele niin "elävästi" bänditouhuissa. Ja hyvä niin ;)
 
Höh. Kurjaa. Minusta on uskomattoman tylsää, jollen saa värittää biisiä mieleni mukaan ja improvisoida edes vähän.

Ehkä joku osa-alue soitossa laskeekin, mutta tuskin ainakaan yhteissoitto.
Ainakin sellaisilla soittajilla, jotka veivaa kotona vaan niitä sooloja, mitä ei sitten bändin kanssa voikaa vetää, saattaa jokin muuttua :)

Omasta mielestä hyvää treeniä omaa soitinta varten on jos saa säestää laulajaa yksin. Silloin on pakko pitää soitto suht hyvin kasassa, eikä voi sortua liiaksi omaan kikkailuun, mikä tuppaa käymään kokonaan yksin soittaessa.
 
Jos on enemmän soittajia, niin homma kuulostaa monesti paremmalta kun ei yritäkään mitään "virtuoosimaista", soittaa vähemmän, on tarpeen mukaan hiljaa ja keskittää energiansa joihinkin haluttuihin kohtiin. Ei soittele ollenkaan mitään velttoa häröilyä.
 
Ainakin itsellä soitto meinaa kärsiä jos menee sen kyttäämiseksi soittaako oikein. Tätä auttaa esimerkiksi se, että on kunnolliset nuotit tai vähintään suullisesti sanotaan mistä tällä kertaa biisi alkaa, eikä ruveta epämääräisesti rämpyttelemään mistä sattuu ja katsomaan saako siitä kukaan mitään irti vai ei.
 
Livevedosta tulee paremman kuuloinen jos uskottolee itselleen soittamisen aikana olevansa hyvä soittaja jolloin turha arkuus katoaa. Minulla tämä uskottelu onnistuu paremmin silloin jos on hyvin valmistautunut, tekniikka pelaa moitteetta ja voi keskittää energiansa soittamiseen.

Luulee soittavansa oikein, mutta yhtäkkiä kun oikeasti kuulee mitä sieltä tulee, se ei olekkaan niinkuin pitäisi. Toinen vaihtoehto on tietysti myös että monitorointisi on liian kovalla, jolloin soitosta putoaa rentous pois.
 
Kolmas vaihtoehto olisi opetella soittamaan että voi soittaa ilman vaikkei kaappi murisiskaan korvanjuuressa. Toisaalta, mitä se auttais? ;)

Minä aina kuulostan paremmalta kun soitan tämän nykyisen projektin, Divinerin kanssa. Tuo rumpali on paras kaveri ja soitellu mun kanssa ennenkin niin meillä on niin saman suuntaset ajatukset että ei välttämättä puhua niin toinen tajuaa mitä nyt tulee. Niin joo ja se rumpali on kyllä ihan kivenkova soittaja että voisko tuo ihan hitusen vaikuttaa siihen :).

Minä aina kuulostan paremmalta kun soitan tämän nykyisen projektin, Divinerin kanssa. Tuo rumpali on paras kaveri ja soitellu mun kanssa ennenkin niin meillä on niin saman suuntaset ajatukset että ei välttämättä puhua niin toinen tajuaa mitä nyt tulee. Niin joo ja se rumpali on kyllä ihan kivenkova soittaja että voisko tuo ihan hitusen vaikuttaa siihen :).
 
Ei se ihan tuulesta temmattu väite oo, että bändi on yhtä hyvä kuin sen rumpali. Rummun lyöjästä on aika paljon kiinni, miten homma pysyy kasassa. Tällaisen rumpalin kanssa soitellessa ei tarvi edes miettiä, missä vaiheessa biisi tai sen osa on menossa, kun sen vaan tietää :)

Hieman aiheesta poiketen(ko)?
 
Kävi juuri viime viikolla näin, kun piti mennä kitaratunnille ja ope oli antanut viime kerralla muutamia likkejä harjoiteltavaksi. Ne menivät kotona pienen harjoittelun jälkeen täysin sujuvasti, mutta sitten kitaratunnilla ne menivät täysin poskelleen taas.
 
Olisikohan jännitystä tms?

Höh. Kurjaa. Minusta on uskomattoman tylsää, jollen saa värittää biisiä mieleni mukaan ja improvisoida edes vähän.
 
Siis no. Kyllähän ne varmasti pitää siitä että improvisoin, mutta he jäävät aina katsomaan, että mitä minä soitan. Tiedän, olen huono selittämään ;)

Ite soitan 'bändin' (eli tuttujen bändin kans mihin lähen välillä messiin) kanssa lähinnä vaan kuppilan jälkeisillä jatkoilla ja aina menee päin vittua, mutta se nyt on selvä et kännissä ei tule mitään. Ainakaan mulla ei motoriikka pelaa käsissä kolmen tai neljän kaljan jälkeen. Aavistuksen off-topic mut menköön :)

Herätellääs vanhaa ketjua, josko ihmisillä olisi karttunut uusia kokemuksia ja sitä kautta uutta sanottavaa näiden kolmen vuoden aikana.
 

 

 
Meitillä taitaa mennä kutakuinkin niin että:
Teknisesti ylivoimaisesti paras suoritus tulee ihan kotosalla yksinään räpläillessä, kun tietää että virheitäkin saa ja pitää tehdä (myöhemmin korjatakseen ne), niin ei tule kämmäiltyä läheskään niin paljon, ja jos tuleekin, ei soitto keskeydy yhteen tai kahteen virhesäveleen.
Bändin kanssa sitten rupeaa pieniä virheitäkin tulemaan täysin randomeissa paikoissa, ei siis välttämättä ole mitään ongelmakohtaa mikä ei luistaisi. Soitto kuitenkin kuulostaa paremmalta yhdessä bändin kanssa, huolimatta omista pikkukämmeistä, joista useimmat ovat niin pieniä, että ne tiedostaa vain itse tehneensä.
 

 
MUTTA sitten se kaikista pahin - Yksinään kitaran soittaminen pikkuyleisölle illanistujaisissa.
Voi helvetti että osaa olla kankeaa ja paskaa soittoa ja jännittääkin niin maan helvetisti.
Itse soittosuoritukseen ei pysty keskittymään tippaakaan, kun pelkässä biisienmuistelemisessa on niin helvetisti tekemistä
-kaikki biisit häviävät mielestä samointien, pelkkä lempi-/klassikkobiisien hyräileminen päässä tuntuu mahdottomalta, sekä otelauta näyttää täysin tuntemattomalta sudokusokkelolta.
 
Näin "muusikkona" tulee myös keskityttyä aivan liikaa siihen, että omasta mielestä ei useimmat riffit kuulosta puoliksikaan niin hyvältä soolona, vaikka kuuntelijakunta siihen ei ehkä huomiota kiinnittäisikään -tai jos kiinnittäisivät, olisi heidän vilpitön pyyntö: "soita nyt vaan yksinään jotain kivaa, kyllä sää kuitenni jotain siistiä osaat" hyvin kummallinen itsensä rukoillessa taustanauhaa soittonsa tueksi :D
 
EDIT1:
Mitä itse räpläilette vastaavissa tilanteissa?
Kuinka ongelmasta voisi harjoitella tiensä yli?
EDIT2:
Jos tuosta jotain positiivista täytyy etsiä, niin aamulla on aina sen verta kova morkkis, että tulee treenattua soittamista niin maan helvetisti. Palkinnosksi useimmiten saankin sitten joitain vanhoja tai uusia juttuja kulkemaan ihan toisella tavalla :D

No mun mielestä soittajan mitta on just se miten kommunikoi toisten soittajien kanssa. Jos vetää yksinään treenikämpällä tai himassa kuinka hyvin tahansa mutta jäätyy bändin kanssa niin ei ole sitten vielä valmis. Treeniä, treeniä, treeniä. Jos on aikaisemmin vetänyt biisit ok ja yhtäkkiä menee huonosti, niin voi olla kausittaista.
 
Soitto kuitenkin kuulostaa paremmalta yhdessä bändin kanssa, huolimatta omista pikkukämmeistä, joista useimmat ovat niin pieniä, että ne tiedostaa vain itse tehneensä.
 
No sit mä en näkis tätä ongelmana.

Kailis: No mun mielestä soittjan mitta on just se miten kommunikoi toisten soittajien kanssa. Jos vetää yksinään treenikämpällä tai himassa kuinka hyvin tahansa mutta jäätyy bändin kanssa niin ei ole sitten vielä valmis. Treeniä, treeniä, treeniä. Jos on aikaisemmin vetänyt biisit ok ja yhtäkkiä menee huonosti, niin voi olla kausittaista.
 
Juuri näin.
 
Loppupeleissä mulla ei oo mitään lisättävää siihen mitä sanoin ketjun alkupuolella. Se on kuten vanhassa soittajavitsissä huonosta rumpalista kerrotaan "mutta selvinpäin se on tosi hyvä basisti". Ihan sama mitä sä olet kotona jos sä et ole sitä yleisön silmissä.
 
Kotona on helppo kuvitella se innostunut yleisö nauttimaan sun säkenöivistä sooloistasi, ja jotenkin se mielikuvitusbändi osaa aina kompata just oikealla tavalla. Se on kaikkien kotonasoittelijoiden ongelma - haetaan perfektionismia itsestä sen sijaan että haettaisiin sitä bändin synergiasta. Silloin saattaa helposti käydä niin, että mitä pidempään on soittanut, sen vaikeampaa on päästä mukaan yhtyesoittoon.
 
Toisaalta kun soittaa pitkään hyvien soittajien kanssa saattaa unohtaa mitä se olikaan kun ei vielä osannut soittaa niinkuin bändi soittaa, et se yhteensoitto ei olekaan päämäärä vaan lähtökohta, että siitä lähetään ja sitten vasta alkaa kehitys soittajana.

-Prokitaristi-: Hieman aiheesta poiketen(ko)?
 
Kävi juuri viime viikolla näin, kun piti mennä kitaratunnille ja ope oli antanut viime kerralla muutamia likkejä harjoiteltavaksi. Ne menivät kotona pienen harjoittelun jälkeen täysin sujuvasti, mutta sitten kitaratunnilla ne menivät täysin poskelleen taas.
 
Olisikohan jännitystä tms?
 
An amateur practices it until he gets it right; the pro practices it until he can't get it wrong.

Niin, mitäs teillä on tapana soitella tuommosissa pienissä illanistujaisissa pikkuyleisölle?

No..esim. kitaraa on ihan hyvä soitella tollasissa...
Takki->

Kaamea kapula: No..esim. kitaraa on ihan hyvä soitella tollasissa...
Takki->
 
Didn't see that one coming.