Jazz ›

Huom! Olet kirjoittamassa yli 136 päivää vanhaan ketjuun! - selvä.
 
Haussa olisi sellaista piano, kitara tai saksofoni-vetoista jazzia, mieluusti pienellä kokoonpanolla. Ei freejazz-juttuja. Mitenköhän tän nyt osais selittää.. No, koittakaa te jazz-tietäjät opastaa funk-, ja rock-tielle eksynyttä!

Cooper_Alice: - selvä.
 
Haussa olisi sellaista piano, kitara tai saksofoni-vetoista jazzia, mieluusti pienellä kokoonpanolla. Ei freejazz-juttuja. Mitenköhän tän nyt osais selittää.. No, koittakaa te jazz-tietäjät opastaa funk-, ja rock-tielle eksynyttä!
 
John Scofield, esim I'll Take Les

Cooper_Alice:Haussa olisi sellaista piano, kitara tai saksofoni-vetoista jazzia, mieluusti pienellä kokoonpanolla. Ei freejazz-juttuja. Mitenköhän tän nyt osais selittää.. No, koittakaa te jazz-tietäjät opastaa funk-, ja rock-tielle eksynyttä!
 
no nää vois olla helppoja jazz (tai osa vähän jazz-rock)-levyjä alkuunsa:
 
Pat Metheny - Bright Size Life
Freddie Hubbard - Red Clay
Wes Montgomery - So Much Guitar
Charlie Christian - The Genius of Electric Guitar (vähän vanhempaa...)
John Scofield - Groove Elation (tai A Go Go, jos haluu funkahtavaa)
Chick Corea - Friends

Cooper_Alice: - selvä.
 
Haussa olisi sellaista piano, kitara tai saksofoni-vetoista jazzia, mieluusti pienellä kokoonpanolla. Ei freejazz-juttuja. Mitenköhän tän nyt osais selittää.. No, koittakaa te jazz-tietäjät opastaa funk-, ja rock-tielle eksynyttä!
 
John Coltrane - Giant Steps
Sonny Rollins - Saxophone Colossus
 
Molemmissa on "helppoja" ja vaikeita, nopeita ja hitaita biisejä, ja ennen kaikkea loistavia sooloja.

Steps Aheadilta löytyy mielestäni todella hienoa ja energistä, mutta silti helposti omaksuttavaa post-bop/fuusiota. Mulle on kolissut todella kovaa levyt Steps Ahead (1983), sekä vähän sähköismmät ja futuristisemmat Modern Times (1984) ja Magnetic (1985)
 
Nimikkolevyltä Islands: http://www.youtube.com/watch?v=NfNURSHTQU4
ja Pools http://www.youtube.com/watch?v=I5OX3xXAx2U
Magneticilta kappale Trains: http://www.youtube.com/watch?v=rxAfRNtC0Js
 
Myös Steps Aheadissa vaikuttaneen tenorifonisti Michael Breckerin (r.i.p.) ja veljensä Randyn funk/fuusio/you-name-it bändi Brecker Brothers iski vielä vankasti thrash ja death-metalliin omistautuneeseen meikäläiseen pari vuotta sitten.
 
Legendaarinen Some Skunk Funk: http://www.youtube.com/watch?v=UIGsSLCoIhM
 
Jo mainitulta Pat Methenyltä tämä: http://www.youtube.com/watch?v=Slx-q655pmk kyseinen esitys aukaisi mun silmät jazziin kesällä 2007 kun sattumalta tuli Yle-teemalta.
 
Myös miehen Groupilta löytyy ilmiömäistä tavaraa vaikka millä mitalla:
 
http://www.youtube.com/watch?v=FFPzDguv9gM
http://www.youtube.com/watch?v=Ew202UwE5Ms
http://www.youtube.com/watch?v=qY8z1w1JzMs
http://www.youtube.com/watch?v=YRNT-TRARpY
 
..muutaman mainitakseni

zorro: John Coltrane - Giant Steps
Sonny Rollins - Saxophone Colossus
 
Molemmissa on "helppoja" ja vaikeita, nopeita ja hitaita biisejä, ja ennen kaikkea loistavia sooloja.
 
Jo-o, Giant Stepsia aloittelijalle..:) Jos nyt kuitenkin lähtis katsomaan vaikka jotain swingbiisejä ennen kuin aloittaa Coltraneopinnot tempossa 360bpm...

El Hombre: Jo-o, Giant Stepsia aloittelijalle..:) Jos nyt kuitenkin lähtis katsomaan vaikka jotain swingbiisejä ennen kuin aloittaa Coltraneopinnot tempossa 360bpm...
 
Levine esittää kirjassaan kuinka käyttökelpoinen pentatoninen asteikko on: Giant Stepsin selvittää kolmella sellaisella!

baron: Levine esittää kirjassaan kuinka käyttökelpoinen pentatoninen asteikko on: Giant Stepsin selvittää kolmella sellaisella!
 
Kyllä minullakin se kirja on. Mutta en kyllä tiedä osaisinko soittaa ko. biisiin hyvänkuuloista sooloa, tai yhtään mitään alkuperäisessä tempossa. Kitarallahan on helpo tehdä tätä "liikutanpa samaa sormitusta pitkin kaulaa"-juttua, toinen asia miten jazz ja hip se sitten on.
Ehdottaisin mielumin swingstankkuja ja jos ne tuntuu liian korneilta modaalista matskua Milesilta tai vaikkapa Herbie Hancockilta, "So What", "Watermelon Man" yms.

El Hombre: Kitarallahan on helpo tehdä tätä "liikutanpa samaa sormitusta pitkin kaulaa"-juttua, toinen asia miten jazz ja hip se sitten on.
 
Hehe. :-) Tää on kanssa sellainen urbaani legenda, jota kuulee monien ei-kitaristien suusta aivan jatkuvasti. Soittoteknisesti se tavallaan onkin juuri niin yksinkertaista, että voidaan siirtää kättä vaan pieni terssi ylöspäin ja sahata samat jutut vaikka kaikkiin Giant Stepsin vaihdoksiin. Se mitä monet taas eivät tule ajatelleeksi on, että kitara on esimerkiksi pianoon verrattuna todella epävisuaalinen soitin, ja ylipäätään asioiden (soinnut, skaalat, arpeggiot jne) hahmottaminen kitaralla on paljon mutkikkaampaa kuin vaikkapa pianolla. Jos soitetaan vähän ripeämpää kamaa, niin sellainen käden siirtely ja hyppiminen ympäri otelautaa ei useinkaan tule kysymykseen, vaan kaikki on pakko pystyä hahmottamaan samasta asemasta, ja sormituksia yhdelle fraasille saattaa olla vaikka kymmenen erilaista. Plus että kitaralla vähänkään laajempien sointuarpeggioiden soittaminen ripeämmässä tempossa on plektratekniikan osalta todella haastavaa, ja vaatii aika kovaa tekniikkaa soittajalta, että niitä syheröitä pystyy soveltamaan improvisoinnissa. Toisilla soittimilla on sitten toiset jutut vaikeita. Tää nyt oli vaan tällainen ajatus joka pölähtää päähän joka kerta, kun kuulee puhuttavan, kuinka "yksinkertaisia" nää jutut kitaralla mukamas on. ;-)

Cooper_Alice: - selvä.
 
Haussa olisi sellaista piano, kitara tai saksofoni-vetoista jazzia, mieluusti pienellä kokoonpanolla. Ei freejazz-juttuja. Mitenköhän tän nyt osais selittää.. No, koittakaa te jazz-tietäjät opastaa funk-, ja rock-tielle eksynyttä!
 
Ite tykkään Roland Kirkistä kuin hullu puurosta, esim. -74 tehty Compliments Of The Mysterious Phantom tai -64 tehty I Talk With the Spirits ovat suositeltavia.

kimurantti1: Hehe. :-) Tää on kanssa sellainen urbaani legenda, jota kuulee monien ei-kitaristien suusta aivan jatkuvasti. Soittoteknisesti se tavallaan onkin juuri niin yksinkertaista, että voidaan siirtää kättä vaan pieni terssi ylöspäin ja sahata samat jutut vaikka kaikkiin Giant Stepsin vaihdoksiin. Se mitä monet taas eivät tule ajatelleeksi on, että kitara on esimerkiksi pianoon verrattuna todella epävisuaalinen soitin, ja ylipäätään asioiden (soinnut, skaalat, arpeggiot jne) hahmottaminen kitaralla on paljon mutkikkaampaa kuin vaikkapa pianolla. Jos soitetaan vähän ripeämpää kamaa, niin sellainen käden siirtely ja hyppiminen ympäri otelautaa ei useinkaan tule kysymykseen, vaan kaikki on pakko pystyä hahmottamaan samasta asemasta, ja sormituksia yhdelle fraasille saattaa olla vaikka kymmenen erilaista. Plus että kitaralla vähänkään laajempien sointuarpeggioiden soittaminen ripeämmässä tempossa on plektratekniikan osalta todella haastavaa, ja vaatii aika kovaa tekniikkaa soittajalta, että niitä syheröitä pystyy soveltamaan improvisoinnissa. Toisilla soittimilla on sitten toiset jutut vaikeita. Tää nyt oli vaan tällainen ajatus joka pölähtää päähän joka kerta, kun kuulee puhuttavan, kuinka "yksinkertaisia" nää jutut kitaralla mukamas on. ;-)
 
Your preaching to the choir, brother. On tässä tullut kitaraa soitettua vähän vaille 20 vuotta. Sitä mieltä olen kyllä edelleen että jos joku tosissaan väittää Giant Stepsin olevan helppo biisi on joko A) yksinkertaistanut asioita rankalla kädellä josta esimerkkinä mainittu samat-jutut-eri-kohdista-menetelmä, tai B) ihan helvetin lahjakas. Edelleen: ei aloittelijaviulistille heti kättelyssä Paganinia lätkäistä, miksi sitten aloittelijajazzarille Giant Stepsia?

El Hombre: Your preaching to the choir, brother.
 
Oho, my bad.
 
On tässä tullut kitaraa soitettua vähän vaille 20 vuotta. Sitä mieltä olen kyllä edelleen että jos joku tosissaan väittää Giant Stepsin olevan helppo biisi on joko A) yksinkertaistanut asioita rankalla kädellä josta esimerkkinä mainittu samat-jutut-eri-kohdista-menetelmä--
 
Tää on tosiaan jännä juttu. Tää "samat jutut eri kohdista" on ihan järkevä neuvo ja monta kertaa se toimii, mutta yhtä monta kertaa tuntuu ettei sen avulla tule mitään järkevää.
 
Henk. koht. mä en tota Giant Stepsia ymmärrä. Se on hiton vaikea biisi, mutta mun korviini se on myös hiton paska biisi, heh. Geneeristä kakkosvitosten ja dominanttisointujen siirtelyä pienen terssin välein. Ei esim. alkuperäisessä versiossakaan ole sooloissa mitään, mikä tekisi siitä mun korvissani jotenkin hienoa musaa. Edit: Ja näköjään tää oli jo toinen kerta kun tässä ketjussa asiasta mainitsin..

kimurantti1: Hehe. :-)...
 
Veli todistaa väkevästi. Tuo näennäisvisuaalisuus on vähän semmonen/tämmöinen juttu. Onhan se niin, että sävellajin muuttuessa sormituksen ei tartte muuttua, ja mollipentatonisen perusloota on samanlainen vaikkapa F#:stä ja G:stä. Mun käsittääkseni kurssitutkinnoissa pitää edelleen osata asteikoita ja arpeggioita kurssista riippuen parin, kolmen oktaavin verran, mutta ihan jokaisessa laitoksessa ei vissiin arvota asemaa, josta nämä pitäisi soittaa. Tällä pääsee helposti sellaiseen liki-osaamiseen, eli yhden kun osaa, niin loput tulee vähän niinkuin kaupanpääliseksi kunhan aloitusääni löytyy. Noilla osaamisilla ei vielä kolmella pentatonisella giantsteppeihin järkevää soolos rakenneta.
 
Itsellä oli jossain vaiheessa tapana ottaa randomilla joku asema ja soittaa siinä asemassa kaikki duurit ja jazz-mollit ja niden nelisointuarpeggiot vähän niinkuin warm-uppina. Kokeilin sitäkin, että soitin standardeja samalla ajatuksella, eli Real Bookista biisi ja sitä soitti satunnaisasemasta. Melkoista pässi-äksiisiähän tuollainen on, ja alkuun ihan hemmetin vaikeeta. Olisi varmaan kannattanut tehdä tuota ajatuksen kanssa enemmän, tiedä vaikkaolisi oppinut soittamaankin...

Mä oon luullut että muitakin soittimia kuin kitara joilla voi jatsia aloitella?

baron: Mä oon luullut että muitakin soittimia kuin kitara joilla voi jatsia aloitella?
 
Onkohan sulla jotain kitaristeja vastaan? :-) Kysynpä vaan, kun sulta on saman sävyistä tekstiä tullut aiemminkin, kun jazz- tai teoriapalstalla onkin keskusteltu muutaman viestin verran kitaransoitosta. Se on about yleisin soitin jota tän sivuston käyttäjät soittaa ja on ihan perusteltua olettaa, että joitain saattaa kiinnostaa nää jutut. Toistaiseksi kitara on ainoa soitin, josta mä osaan sanoa yhtään mitään, ja jonka kautta pystyn jotenkin konkretisoimaan näitä asioita. Sä voit sitten kantaa kortesi kekoon pianonsoiton osalta näissä keskusteluissa. Tai kerro ihmeessä vaikka trumpetista ja fonistakin jos osaat, mulla ei nimittäin niistä ole paljoakaan sanottavaa. Tai no yks juttu: Miles oli kunkkujen kunkku. ;-)

kimurantti1: Onkohan sulla jotain kitaristeja vastaan?
 
Näppäinhaitaria tarkoitin. Siinähän on sama idis kuin kitaralla: Kun opettelee yhden asteikon, kättä siirtämällä saa samalla sormituksella kaikissa muissa sävellajeissa.

baron: Näppäinhaitaria tarkoitin. Siinähän on sama idis kuin kitaralla: Kun opettelee yhden asteikon, kättä siirtämällä saa samalla sormituksella kaikissa muissa sävellajeissa.
 
Valitettavasti.
 
Meidän haitaristi sanoo aina biisin alussa "joo, se lähtee tosta mustan vierestä". En jaksa enää nykyisin nauraa.

minusta tuntuu, ettei monista skaaloista ole mitään iloa
 
esim tieto, että seiskasoinnun päälle voi soittaa miksolyydistä skaalaa... onko tästä nyt iloa? eroa sävelen perusduuriskaalaan on yhden nuotin verran eikä se välttämättä kuulosta monissa tilanteissa korvaani sen paremmalta.
 
tuntuisi melkein luontevammalta opetella ilman skaaloja pelkän soinnun perusteella ottamalla vaikka soinnun pohjasävelen perusduuri/molliskaala lähtökohdaksi
 
(puhun 1920-luvun jazzista, jos se vaikuttaa asiaan)

Toinen asia: kappaleessa "struttin' with some barbecue" nuoteissa neuvotaan käyttämään Fmaj7 sointua heti aluksi. se kuulostaa kuitenkin kokonaan (joka nuotti) soitettuna todella huonolta. Kannattaisikohan siinä soittaa jotain muuta kuin koko maj7 sointu taustaksi? Samoin Dm7 kuulostaa erittäin huonolta kappaleessa. Ja itse asiassa moni muukin sointu.