| Aihe: Mihin tarvitaan pikkurosoja ja mitä ne ovat? | 1 |
|---|
 trih
16.10.2009 00:40:53 | |
|
Monesti on tuo termi tullut vastaan. Mikä olisi sellainen vaikkapa youtubesta löytyvä esimerkki aiheesta. Käsitän pikkurosot sellaisena puolisärönä mutta missä sitä käytetään "tehokeinona" biisissä?
Rhythm In Jump, Dancing Close To You. |
|
trih: Monesti on tuo termi tullut vastaan. Mikä olisi sellainen vaikkapa youtubesta löytyvä esimerkki aiheesta. Käsitän pikkurosot sellaisena puolisärönä mutta missä sitä käytetään "tehokeinona" biisissä?
Minusta tuossa on sitä "pikkurosoa":
http://www.youtube.com/watch?v=3LNC4OI1MAo
Sitä tarvitaan kaikkialla... bluesista rockiin ja popista heviin. Bluesissa siitä saa kivan komppisoundin. Rockissa ns. clean-soundi on usein parasta kevyesti rosolla (ei tartte olla niin fiiniä ja kliiniä), popissa toimii esim. kitaravetoisessa kertsissä tai vaikka dempattuna tuomaan lisää attackia versen aikana. Metallissa pienellä rosolla on hyvä nauhoittaa komppikitaroita kun haluaa niistä selkeät. Sen päälle voi sitten kerrostella rankempia gain-otoksia.
Kyllähän tuolle keksii vaikka kuinka ja monta käyttökohdetta laidasta laitaan. Kevyttä rosoa voi laittaa vaikka vokalistille, basistille, rumpalille, hammondin perään...
"Begreifen des Bewußtseins ist Streben nach Wissen" |
trih
16.10.2009 01:02:43 (muokattu 16.10.2009 01:15:40) | |
|
bonecrusher: Minusta tuossa on sitä "pikkurosoa":
http://www.youtube.com/watch?v=3LNC4OI1MAo
Sitä tarvitaan kaikkialla... bluesista rockiin ja popista heviin. Bluesissa siitä saa kivan komppisoundin. Rockissa ns. clean-soundi on usein parasta kevyesti rosolla (ei tartte olla niin fiiniä ja kliiniä), popissa toimii esim. kitaravetoisessa kertsissä tai vaikka dempattuna tuomaan lisää attackia versen aikana. Metallissa pienellä rosolla on hyvä nauhoittaa komppikitaroita kun haluaa niistä selkeät. Sen päälle voi sitten kerrostella rankempia gain-otoksia.
Kyllähän tuolle keksii vaikka kuinka ja monta käyttökohdetta laidasta laitaan. Kevyttä rosoa voi laittaa vaikka vokalistille, basistille, rumpalille, hammondin perään...
Nonii päästii heti asian ytimeen. Kuuntelin tuon klipin ja siinähän on sellasta maukasta säädeltävää ja elävää kitarasoundia. Ei tosiaankaan pienellä volalla kuitenkaan.
Monesti sanotaan että tästä ja tästä digimallintavasta ei saa miellyttävää säädeltävää ja elävää pikkurosoa. Eikö voisi sanoa että se ei ole edes mahdollista? Vaikka (mallinnus)valmistaja mainostaa mitä tahansa niin todellinen perinteinen sähkökitarasoundi on saavutettavissa ainoastaan silloin kun samassa tilassa on kovaääninen putkipeli ja kitaristi kepittämässä.
Mallintavan hankkiminen pikkurosoon kotikäytössä pikkuvolalla on siis turhaa.
Rhythm In Jump, Dancing Close To You. |
 jra
16.10.2009 02:14:43 (muokattu 16.10.2009 02:31:47) | |
|
trih:
Mallintavan hankkiminen pikkurosoon kotikäytössä pikkuvolalla on siis turhaa.
En sanoisi että on turhaa, mutta ongelmaksi tullee juuri se liikkuminen siinä puhtaan ja roson rajalla, ja sen kontrollointi soittotatsilla ja kitaran volyymillä. Hyvästä mallistavasta saa varmaankin ruuvattua sen yhden hyvän soundin (jopa pikkuroson), mutta tuon Bonecrusherin linkittämän clipin kaltainen soundin kontrollointi vaatiikin sitten sen (hyvän) putkivahvistimen tai taikurin soittamaan. Varmaan internetin ihmeellisestä maailmasta löytyisi näytteitä myös siitä miten mallintavasta revitään kotivolyymeillä, ehkä sopivan pedaalin avustamana, myös maukkaita ja soittodynamiikkaan reagoivia pikkurosoja.
Itse käsitän pikkuroson jopa hieman enemmän puhtaan soundin suuntaan olevaksi kuin tuossa pätkässä enimmän aikaa oli, mutta eihän tuon näytteen ollut varmaan tarkoitus olla kokonaan sitä itteään, vaan juurikin sitä liikkumista siinä tuntumassa, molemmin puolin.
Viimeisen päälle budjettiluokan esimerkkinä itsellä on kotona Vox DA5 ja saman kokoisella elementillä oleva Fenderin Champ. 600. Molemmista saan esim. yhden hyvän* pikkuroson, mutta Voxilla joutuu ruuvaamaan enemmän, eikä sillä yksillä säädöillä saa juuri minkaanlaista sointipalettia käyttöön, jota voisi kontrolloida soittamalla tai kitaran potikoilla, Champ. 600:lla onnistuu jo selvästi paremmin, vaikka se Voxiin verrattuna onkin ns. yhden tempun poni.
Niin ja mihin niitä tarvitaan? Itse tarvitsen melkein kaikkeen mitä tulee soitettua, nimen omaan siinä tapauksessa että niillä käsitetään soittodynamiikalla kontrolloitavaa likaista puhdasta sinne kevyeen (mutta tukevaan) perinteiseen putkisäröön, jossa on vielä hieman ilmaa ja kuulautta mukana. Tuon toteutumiseen on vielä niin kamojen, soittotaidon kuin tyylitajunkin suhteen itsellä matkaa.
*huom. hintaluokka ;)
- Kaukolähettimen Klassista Värähtelyä jo vuodesta 2008 - |
|
kyllä mä olen saanut tollaista soundia behringerin, yamahan ja kettnerin mallintavista hyvin helposti, muita en ole kokeillut. |
|
aristoteles666: kyllä mä olen saanut tollaista soundia behringerin, yamahan ja kettnerin mallintavista hyvin helposti, muita en ole kokeillut.
Kaikki nuo soundit cleanin ja särön välillä vaihtamatta kanavaa tai vahvarin asetuksia välillä? Haiskahtaa taas spämmiviestiltä, jonka tarkoitus on provosoida. Itse koen tunnistavani eron livetilanteessa putki- ja trankkuvahvarin välillä jopa higainissa, ja luulisi että pikkurosoilla sen huomaisi helpommin.
Telecaster ja Flying V ovat rumia kitaroita. |
|
Hyvä vahvistin reagoi siten, että pelkästään soittotatsia muuttamalla voidaan liikkua puhtaan, pikkuroson ja rokkisärön välillä portaattomasti. Mystique Blue Star tekee asian aika kivasti:
http://mp3.jucciz.com/mystique/dynamics.mp3 |
 HS
16.10.2009 12:35:14 | |
|
Terve
trih:...Mikä olisi sellainen vaikkapa youtubesta löytyvä esimerkki aiheesta. Käsitän pikkurosot sellaisena puolisärönä mutta missä sitä käytetään "tehokeinona" biisissä?
Tuossa nyt on monenlaista "pikkurosoa"
http://www.youtube.com/watch?v=YJh6zEc-y78
"Soita sillain... sillain... silleen niinku... sillain... ... hyvin". |
|
Tuossa nyt on monenlaista "pikkurosoa"
http://www.youtube.com/watch?v=YJh6zEc-y78
Hieno esimerkki, hieno biisi, hieno bändi. Kolmannen naisen kitarasoundit olivat melkein parasta mitä 90-luvulla saatiin Suomessa narulle. Samaa ei voi sanoa Karmilan rumputuotannosta kyseisen bändin kohdalla... |
 Numb
16.10.2009 12:57:11 | |
|
Jucciz: Hieno esimerkki, hieno biisi, hieno bändi. Kolmannen naisen kitarasoundit olivat melkein parasta mitä 90-luvulla saatiin Suomessa narulle.
Täst oon samaa mieltä. Kitarat ovat hienosti omalla tontillaan.
Samaa ei voi sanoa Karmilan rumputuotannosta kyseisen bändin kohdalla...
Ni... Tosin vähän aikaa sitten kun pitkästä aikaa kuuntelin "Hyvää ja Kaunista", tuli ensimäisenä "eijjuma, oliks sitä kaikua _noin_ paljon", ja vasta toisena ne pannut :)
Kaihomielinen ja poissaoleva jahkailija, joka vetäytyy mieluusti musisoimaan. |
|
Hyvää ja kaunista -levyn trigattu snare geittikaikuineen on kyllä jotain karmivaa (Karmilaa?), mutta sekään ei pysty pilaamaan hienoa levyä ja biisimateriaalia. |
|
Miten saisi trigattua kevytrosot? MASTEROID ~~ stoner rock - doom - heavy - death metal ~~ |
|
Eiks tässä nyt ole aika kivat: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=182547&co=60
Economy on köyhille. |
|
Mr. Speed: Kaikki nuo soundit cleanin ja särön välillä vaihtamatta kanavaa tai vahvarin asetuksia välillä? Haiskahtaa taas spämmiviestiltä, jonka tarkoitus on provosoida. Itse koen tunnistavani eron livetilanteessa putki- ja trankkuvahvarin välillä jopa higainissa, ja luulisi että pikkurosoilla sen huomaisi helpommin.
jep, ja tarkoitus ei ole provosoida, mulle on sama mitä te uskotte, mutta hyvä että kuulet sen eron, entäs jos siinä on säröpedaali välissä ihan vaikka boostaamassa, nehän on tehty transistorella. |
|
Vastauksena kysymykseen: ei pikkurosoja vaan pikkurosoa, Kolmas Nainen-Tästä asti aikaa. Pikkurosoa siihen tyyliin, et housut putoo. :)
Tarpeeksi on liian vähän. |
|
Focus-bändin Sylvia-kappaleessa on miusta mukavat pikkurosot.
http://www.youtube.com/watch?v=-v7LzOeTkfM
Sitkeä rotta. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
