Rock, pop, alternative ›

Itse olen kyllä kovin tykkäillyt näistä previkkabiiseistä, eli huomista odotellessa. Tietty ymmärtää ettei tällainen melko poppis-Nollapiste kaikille tosifaneille(tm) toimi :)

No nyt on kertaalleen kuunneltu koko levy. Olihan se.
 
E: Sanotaan nyt jotain kuitenkin.
 
Kivi kuivuu: Mainio aloitus levylle. Kaunista.
Veistän kehdolle kantta: Muuten kova biisi, mutta lauluratkaisut revitty perseestä.
Elämä paristojen varassa: Kusisinta kusta ja hikisintä paskaa.
 
Muista biiseistä ei kummempaa sanottavaa.

Meikästä oikeinkin kova levy.

Toinen pyöräytys menossa ja hienolta levyltä vaikuttaa. Jatkamme tutkimuksia.

Eka kuuntelu alla. Pidän levystä. Tässä on paljon hyvää. Eniten tämä muistuttaa Seitsemäs sinetti -levyä, jos aiempiin pitäisi verrata. Paljon on kaikua tällä(kin) levyllä.
 
Valvoja-aika vaikutti ehkä mielenkiintoisimmalta tapaukselta tällä levyllä eka kuulemalta. Saakeli, onpahan kerrankin dynaamiikkaa hyödynnetty! Pimeässä kannattaa kuunnella ko. kappale isolla.
 
Sen perään Elämä paristojen varassa kuulosti hyvältä, vaikka sitä pettymyksenä pidinkin yksittäisraitana radiosta kuultuna.
 
Jahas, lisää kuuntelua vaan. Ja lisää kommenttia.

Ei tämä Mahlanjuoksuttaja tai Suljettu ole mutta jestas, kyllä minä tykkään.

SuvantoJ-: Ei tämä Mahlanjuoksuttaja tai Suljettu ole mutta jestas, kyllä minä tykkään.
 
Heh. Mietin tismalleen samaa tässä aiemmin. En vaan kehdannut kirjoittaa sitä vielä äsken, ettei sitä väärin tulkita "itken ja runkkaan Suljetun ja Nimi Muutetun kanssa / koskaan et muuttua saa" -arvioksi.
 
Neljäs kuuntelukerta menossa, ja paranee vaan. Märkä trampoliini taitaa jäädä levyn turhimmaksi kappaleeksi kohdallani.
 
Suosikit tässä vaiheessa ovat "Valvoja-aika" sekä "Loppuun katseltu kukkanen", jota luulin pitkään Akin sävellykseksi, varmaankin hienon kitaramelodiansa vuoksi. Mutta sepäs olikin Hastin sävellys.
 
Siihen alkukesästä mainostettuun rock-levyteemaan istuu mun mielestä tuo Karaokekapseli, sellaista kuvittelin vielä kesällä levystä tulevan. Hyvä biisin on sekin. Jännä juttu, sen b-osasta tulee aina mieleen Don huonojen "Pieniä sieviä sieniä" yhden intervallin takia. "Mutta ei se haittaa", Röyhkää lainatakseni.
 
Paljon monta kivaa miksaus-ratkaisua on tälläkin levyllä. Vaikka välillä kaipaa sitä kuivaa nollapiste-soundia 90-luvulta.
 
Kuunnellaanpa lisää.

Niin, ei ole Suljettu eikä Mahlanjuoksuttaja, ja hyvä niin, sillä jotakin totaalisen erilaista tässä on haettukin. Vertausta mainittuihin levyihin taidettiin tuossa ylempänä käyttääkin vain Mustan hiekan sijoittamiseksi henkilökohtaiseen suosikkijärjestykseen, mutta itse en tällä hetkellä osaa hakea minkäänlaista vertailukohtaa yhtyeen aiemmista levyistä. Tässä on jonkinlaista hallittua sekavuutta ja luovaa hulluutta, joka meikäläistä kiehtoo. Onneksi tämä ei ainakaan ole iiris, jossa tekstitkin tuntuivat niin kahvitauolla persetaskusta reväistyiltä, mitä taisivat osittain ollakin.

No nyt on neljä kertaa kuunneltu koko levy. Voisin sanoa, että diggailen tuhdisti. Jopa elämä paristojen varassa alkaa kuulostaa siedettävältä, joskin on silti melko kehno.

Tietääkö kukaan saakohan uutta levyä vinyylinä? Tai onko tulossa. Edellisiä lättyjä ei vissiin saa lukuunottamatta Ahkeria Simpansseja.

Vaikuttaa hienolta, kiehtovaa matskua. Hienot kannetkin ja kaikki. Onkohan joku rajoitettu painos tämä digipak?

Jaa niin, pitäisihän käydä tuo ostamassa. Mitenköhän missasin koko julkaisupäivän?

urf, levykauppaan 60km, ei löydy marketista, ei löydy netin mp3-kaupoista (haistakaa...), ei löydy spotifysta.
 
Ottaa päähän :(

Vaikka iiris oli vähän no jaa, niin otin silti riskin ja kävin ostamassa Anttilasta Mustan hiekan. Hyvin, hyvin harvoin ostan nykyään mitään uutta levyä hetimelkein julkaisupäivänä/täysihintaisena, mutta kiusaus kävi liian suureksi ja pitäähän sitä välillä vähän repäistä. En ole vielä ehtinyt kuunnella, mutta toivottavasti ei tuota pettymystä.

Paikoitellen erittäin outoa kamaa. Hienoa. Ensimmäinen kuuntelu loppui juuri, jätti hyvin kiinnostavan vaikutelman.

Iiris oli kyllä niin paska, että vähän peloittaa mennä ostamaan tätä uutta. Kai se on pakko silti. Ja huomenna keikalle.

porcupine: Iiris oli kyllä niin paska, että vähän peloittaa mennä ostamaan tätä uutta. Kai se on pakko silti. Ja huomenna keikalle.
 
Joo. On tuo uusin parempi kuin Iiris, mutten oo varma kuinka paljon. Kokonaisuudesta ei oikein osaa sanoa vielä, hyviä biisejä valtaosa kuitenkin. Ja huomenna keikalle.

tuluppa: Joo. On tuo uusin parempi kuin Iiris, mutten oo varma kuinka paljon. Kokonaisuudesta ei oikein osaa sanoa vielä, hyviä biisejä valtaosa kuitenkin. Ja huomenna keikalle.
 
Joo, kyllä tämä iiristä virkistävämpi tapaus on, mutta ainakin vielä tässä vaiheessa häviää ehkä muille Abso-levyille. Tuntuu että osa kappaleista jää kehittelyssä vähän puolitiehen, esim. Musta viisari loppuu mielestäni liian aikaisin, aineksia olisi ollut parempaankin. Veistän kehdolle kantta oli aluksi vähän hankalasti sulateltava, mutta nyt se on oikeastaan todella nerokas. Vittumaisen erikoinen tunnelma, toimii. Kosmisiin sfääreihin kasvava Valvoja-aika on selvästi hienoin esitys ainakin tässä vaiheessa kuuntelua. Kun tarkastelee levyn lähes eeppistä ja kaunista alkua (Kivi kuivuu), niin lopetuskappale on yllättävänkin rento ja hitikäs, eikä esim. Mahlanjuoksuttajan tyyppinen nostatus. Siksi tuntuu että "Kesäyö" on väärässä paikassa, tai sitten Liimatan aivoitukset tuntien tasan tarkkaan oikeassa paikassa ja siinä missä yhtye haluaa sen olevan.
 
Soundin arviossa sanottiin aika hyvin tuosta Teikäläisen taivaasta, että se "on mahdollista mieltää Hectorin myöhempien riimittelyiden parodiaksi - tai sitten tribuutiksi, vaikea sanoa." Tuohonkin biisiin on hankala suhtautua, mutta mielestäni ehkä levyn tyhjänpäiväisin kappale. Yhtyeen balladityyppisistä esityksistä Sunnuntai ja Ja jos ovat vilpittömämmän oloisia ja täten onnistuneempia, Teikäläisen taivas kun kuulostaa lähinnä parodialta. Levynä Musta hiekka on melko kaksijakoinen, osaa biiseistä kuuntelee mielellään useammankin kerran putkeen, osa jää väliinputoajien asemaan syystä tai toisesta ja tyylillisestikin sinkoillaan välillä sinne sun tänne. Tietyllä tapaa rönsyily ja impulsiiviset ratkaisut ovat kyllä aina kuuluneet Nollapisteen hommiin ja ne tekevät erityisesti niistä alkupään levyistä suorastaan hillittömiä, mutta ainakin Mahlanjuoksuttajan tapauksessa pidin siitä, että tehtiin selvästi alusta loppuun vanhan liiton progea, eikä yritetty vääntää mukaan mitään muuta, siksi se onkin kokonaisuutena paras. Mahlanjuoksuttajan neroudenkin taisin tosin käsittää vasta vuoden tai pari julkaisun jälkeen, joten kattellaan.

Hyvältä vaikuttaa. Aloituskaksikon luulisi kelpaavan paatuneemmallekin progejäärälle ja henkilökohtaisesti en ymmärrä "Elämä paristojen varassa" -kappaleen teilaamista. Hyvä Leavings -vaikutteinen popkipale, mikä sopii kokonaisuuteen kuin "Eräät tulevat juosten" sille yhdelle klassikkolevylle.