Kitarat: kitarakamat ›

heikkimononen: Tuossa kantsii ottaa sitten myös huomioon että esim. kaksi noilla specseillä olevaa mikkiä eri valmistajilta voivat kuulostaa hyvinkin erilaiselta.
 
Speksit on vaan speksejä, ei ne soundia suoraan kerro =)
 
Sepä se. Jos ostan kitaran kielisetin spekseillä "11-52 punomattomalla G:llä", voit saada joko just sopivat tai ihan kummallisen tuntuiset kielet. Samoin, jos ostan vaikkapa etuasteputken tyyppiä ECC83 ja vieläpä tietyillä mittausarvoilla, en siltikään voi olla varma, mitä saan, koska eri valmistajien näkemykset samasta asiasta soundaavat ihan erilaisilta.
 
Mun mielestä tässä tilanteessa ois järkevää vaan ottaa vaikka lainaan muutama eri mikki ja testata niitä juuri sun kitarassa juuri sun toisen mikin parina - vain tällöin voit saada varmuuden siitä, että mikki on oikeasti hyvä valinta.
 
Speksien perusteella ostaminen on arpapeliä.
 
En muuten ymmärrä tuota "korkein taajuus = resonant peak"-juttua. Eihän resonanssitaajuus ainakaan tarkoita korkeinta mahdollista taajuutta. Ja millä perusteella tuokin raja-arvo oli valittu? :)
 
Toistan myös edellisen sivun kysymykseni: "-ei harmonisia kerrannaisia" ... ööö, mitähän ihmettä tää mahtaa meinata tässä yhteydessä?

Jucciz: Sepä se. Jos ostan kitaran kielisetin spekseillä "11-52 punomattomalla G:llä", voit saada joko just sopivat tai ihan kummallisen tuntuiset kielet. Samoin, jos ostan vaikkapa etuasteputken tyyppiä ECC83 ja vieläpä tietyillä mittausarvoilla, en siltikään voi olla varma, mitä saan, koska eri valmistajien näkemykset samasta asiasta soundaavat ihan erilaisilta.
 
Mun mielestä tässä tilanteessa ois järkevää vaan ottaa vaikka lainaan muutama eri mikki ja testata niitä juuri sun kitarassa juuri sun toisen mikin parina - vain tällöin voit saada varmuuden siitä, että mikki on oikeasti hyvä valinta.
 
Speksien perusteella ostaminen on arpapeliä.
 
En muuten ymmärrä tuota "korkein taajuus = resonant peak"-juttua. Eihän resonanssitaajuus ainakaan tarkoita korkeinta mahdollista taajuutta. Ja millä perusteella tuokin raja-arvo oli valittu? :)
 
Toistan myös edellisen sivun kysymykseni: "-ei harmonisia kerrannaisia" ... ööö, mitähän ihmettä tää mahtaa meinata tässä yhteydessä?
 
Mä oon ainakin ollu aina siinä uskossa että tuo resonant peakin khz lukema kertoo sen korkeimman taajuuden, ja mitä enemmän menee yli 7 khz sitä pahempi jääpiikki tuntuu korvassa kun tiluttaa ylärekisteristä. Näin olen huomannut myös käytännössä, eli mikit joissa tuo on ollut korkea, on tullut juuri tuo mainitsemani efekti ja tapauksissa joissa fesonant peak on alhainen, säästyy korvat paremmin...jos näin sopii sanoa. Sattumaako vain, joku viisas valaiskoon?
 
Eräs kaveri mulle kerran sanoi että esimerkiksi Steve Vain käyttämissä mikeissä, esim breed on paljon harmonisia kerrannaisia jotka "paksuntavat" sitä soundia. En tiedä vastaako englanninkielen termi harmonic overtones tätä, ainakin mikkikeskusteluissa tuota paljon näkee. Joku viisaampi valaistkoot jälleen :)

Midrange: Mä oon ainakin ollu aina siinä uskossa että tuo resonant peakin khz lukema kertoo sen korkeimman taajuuden, ja mitä enemmän menee yli 7 khz sitä pahempi jääpiikki tuntuu korvassa kun tiluttaa ylärekisteristä. Näin olen huomannut myös käytännössä, eli mikit joissa tuo on ollut korkea, on tullut juuri tuo mainitsemani efekti ja tapauksissa joissa fesonant peak on alhainen, säästyy korvat paremmin...jos näin sopii sanoa. Sattumaako vain, joku viisas valaiskoon?
 

 
Resonanssitaajuuden "sijainnin" voinee korjata ulkoisilla komponenteilla ihan kotikonsteinkin, eli nimenomaan valitsemalla sopivat nippelit volume/tonepiiriin. Alla jonkinmoiset esimerkkikäppyrät miten esim. straton mikin resonanssitaajuus ja sen voimakkuus vaihtelee erilaisilla resistiivisillä ja kapasitiivisilla kuormilla:
 
http://buildyourguitar.com/resources/lemme/secrets14.gif
http://buildyourguitar.com/resources/lemme/secrets15.gif
 
Tuollaiset vaihtelut havaitsee varmasti jo hieman tuoreempikin kitarakorva kun huipun paikka vaihtelee reilun 2k-8kHz välillä..

Mites tuota, oon ajatellu jos kokeilis vielä Duncanin 59 modelia kaulaan ennenkuin päädyn tilaamaan mistään customoitua mikkiä. Oisko tämä kovinkin hyvä vai huono valinta mulle? Heittäkää nyt jotain arvioita ja mielipiteitä rohkeesti ;)

'59 on hyvä perusmikki, mutta mä heittäisin siltikin speksilistasta hiukan poiketen vaihtoehdoksi Pearly Gatesin kaulamallin. Se on tosi kiva mikki mun mielestä ja ihmettelen miksen oo omaan kitaraani ikinä asentanut moista. Kavereiden kepakoihin on noita tullut laitettua ja samalla ihasteltua kuulasta sointia.

Antti1: '59 on hyvä perusmikki, mutta mä heittäisin siltikin speksilistasta hiukan poiketen vaihtoehdoksi Pearly Gatesin kaulamallin. Se on tosi kiva mikki mun mielestä ja ihmettelen miksen oo omaan kitaraani ikinä asentanut moista. Kavereiden kepakoihin on noita tullut laitettua ja samalla ihasteltua kuulasta sointia.
 
Tulipa tuota Pearlya kokeiltua viime kesänä ja en pitänyt yhtään. Soundi oli aivan liian suloinen ynkkätyyppistä tiluttelua varten (liekö johtui Alnico II:sta), ja basso puuttui täysin alemmilta kielitä, siis täysin. Kyllä mä sentään hieman bassoa haluisin kaulamikkiin, kuhan ei sit tulis liikaa. Lisäksi Pearlyssä oli liian vähän outputtia mun makuun.

Midrange: Tulipa tuota Pearlya kokeiltua viime kesänä ja en pitänyt yhtään. Soundi oli aivan liian suloinen ynkkätyyppistä tiluttelua varten (liekö johtui Alnico II:sta), ja basso puuttui täysin alemmilta kielitä, siis täysin. Kyllä mä sentään hieman bassoa haluisin kaulamikkiin, kuhan ei sit tulis liikaa. Lisäksi Pearlyssä oli liian vähän outputtia mun makuun.
 
Ei se kyllä bassoton ole, päinvastoin: Duncan sitä suosittelee kirkassoundisiin kitaroihin aisapariksi. Epäilen, että sen korkeus oli vaan ihan täysin päin honkia säädetty. No mutta tota, jos ton ulostulo ei riitä, niin ei tule '59:nkään riittämään. Jotain kuumempaa siis tilalle.
 
Millaisen soundin sä nyt oikeastaan haluat ja millaisesta kitarasta?

Kokeile SD:n Alnico II Pro:ta.

Antti1: Ei se kyllä bassoton ole, päinvastoin: Duncan sitä suosittelee kirkassoundisiin kitaroihin aisapariksi. Epäilen, että sen korkeus oli vaan ihan täysin päin honkia säädetty. No mutta tota, jos ton ulostulo ei riitä, niin ei tule '59:nkään riittämään. Jotain kuumempaa siis tilalle.
 
Millaisen soundin sä nyt oikeastaan haluat ja millaisesta kitarasta?
 
Kitara on Ibanez S 370, kokonaan scalloped eli koverrettu fretboard. Floikka löytyy myös. Haluan mikin joka sopii ynkkätyyppiseen tilutteluun, ei oo liian suloinen/hunajainen tai pehmeä soundiltaan ja omaa selkeän soundin etenkin keskialueella. Tuo otelauta on ruusupuuta ja kitara mahonkia tai basswoodia.
 
Dimarzion Air Nortonia tuli kokeiltua kans kesällä mut meni täysin metsään. Vaikka kuinka säädin mikkiä ei norton ottanut kunnolla d ja g kieliä jotka soi hemmetin huonosti ja hiljaa. Nortonin dynamiikka oli siinä mielessä myös outo että oli nopeasti soittaessa koko ajan tunne että ikäänkuin signaali raahas perässä .Pearlyssä taas oli se hyvä puoli että keskialue on niin hiton selkeä.

Midrange: Kitara on Ibanez S 370, kokonaan scalloped eli koverrettu fretboard. Floikka löytyy myös. Haluan mikin joka sopii ynkkätyyppiseen tilutteluun, ei oo liian suloinen/hunajainen tai pehmeä soundiltaan ja omaa selkeän soundin etenkin keskialueella. Tuo otelauta on ruusupuuta ja kitara mahonkia tai basswoodia.
 
Dimarzion Air Nortonia tuli kokeiltua kans kesällä mut meni täysin metsään. Vaikka kuinka säädin mikkiä ei norton ottanut kunnolla d ja g kieliä jotka soi hemmetin huonosti ja hiljaa. Nortonin dynamiikka oli siinä mielessä myös outo että oli nopeasti soittaessa koko ajan tunne että ikäänkuin signaali raahas perässä .Pearlyssä taas oli se hyvä puoli että keskialue on niin hiton selkeä.
 
Vahva keskialue, ei pehmeä, ynkkä (assosioituu musta aikalailla sinkulamikkeihin). Jotenkin kuulostais että joku enempi P90 makunen mikki olis sulle oikeampi. Ja jos on pakko olla humppari, niin dimarzion bluesbuckerhan pitäisi olla siihen suuntaan kallellaan.

Midrange:
Dimarzion Air Nortonia tuli kokeiltua kans kesällä mut meni täysin metsään. Vaikka kuinka säädin mikkiä ei norton ottanut kunnolla d ja g kieliä jotka soi hemmetin huonosti ja hiljaa. Nortonin dynamiikka oli siinä mielessä myös outo että oli nopeasti soittaessa koko ajan tunne että ikäänkuin signaali raahas perässä.
 
Onpa kumma. Se juju Air Nortonissa onkin asentaa se "väärinpäin", eli säädettävät palat kohti tallaa. Tällöin se soundi muuttuu todella selkeäksi. Silloin myös pikkauskohta tulee, ainakin itsellä, suoraan niiden säädettävien palojen kohdalle. Mun mielestä Air Norton on kyllä yksi parhaimmista kaulamikeistä, joskin äärettömän nirso oikeanlaisen asennon suhteen.

dropD: Vahva keskialue, ei pehmeä, ynkkä (assosioituu musta aikalailla sinkulamikkeihin). Jotenkin kuulostais että joku enempi P90 makunen mikki olis sulle oikeampi. Ja jos on pakko olla humppari, niin dimarzion bluesbuckerhan pitäisi olla siihen suuntaan kallellaan.
 
Näin. Iteltä löytyy juuri tuon ylimääräisen keskialueen purevuuden takia yhdestä kapulasta Bluesbucker ja toisesta Duncanin Phat Cat. Jos kirkkautta kaulamikiltä haluaa, niin Dimarzion Humbucker From Hell kannattaa tarkistaa. Tuo on ihan perinteinen humppari, vaikka kurottaakin hilppasen sinne ykskelaisten osastolle.
 
E: Bluesbucker ei ihan täytä perinteisen humpparin tunnusmerkkejä, sillä noista keloista vain yksi poimii soundia. Toisen tehtävänä on vain "buckata hummia". Soundia voi sitten muokata mikkiä kääntämällä, eli tämän soivan kelan paikkaa vaihtamalla.

Resonanssihan tarkoittaa sananmukaisesti myötävärähtelyä, joten resonanssipiikki tarkoittanee mikissä vaan sitä, mikä taajuuskaistapiikki sieltä tulee selkeästi läpi - ei missään nimessä korkeinta mahdollista taajuutta. Kuten tuolla todelttiinkin, resonanssitaajuutta voi muokata huomattavasti erilaisilla kytkennöillä kitaran mikkien ja potikoiden yhteydessä, se ei ole siis kiveen hakattu.
 
"Ei harmonisia kerrannaisia" tarkoittaisi sitä, että haluat mikin puskevan ulos pelkkää puhdasta siniaaltoa: eli normaalilla kuusikielisellä kitaralla kuutta eri perustaajuutta vailla yläsävelpakettia. Mitenköhän ajattelit tämmöisen mikin olevan toteutetavissa? Lisäkysymys: minkä verran arvelet tämmöisen "turhista kerrannaisista vapaan" soundin kuulostavan kitaralta?
 
Pohdiskelun tueksi: juuri yläsävelsarjan rakenne (se, missä suhteessa mitäkin kerrannaista äänessä on perustaajuuden lisäksi) erottaa eri soittimien äänenvärit toisistaan: jos kuuntelisit haitaria ja kitaraa ilman harmonisia kerrannaisia, ei soittimien soundissa olisi mitään eroa.
 
Musta tuntuu, että tässä on nyt lähdetty hakemaan mikkiä speksien perusteella - ymmärtämättä edes itse spseksejä. ;)

Jucciz: Musta tuntuu, että tässä on nyt lähdetty hakemaan mikkiä speksien perusteella - ymmärtämättä edes itse spseksejä. ;)
 
Sama tuli itelle mieleen. Nuo mikkien speksit eivät kuitenkaan kerro paljon mitään itse soundista. Esimerkiksi firmojen omat äänipätkät eri mikeistä kertovat niiden luonteesta paljon enemmän kuin muutama usein hankalasti tulkittava mittauslukema. Kyllähän nuo jotain suuntaa antaa, mutta ei juuri muuta.
 
Sama homma pätee vaikkapa kaiuttimiin ja kuulokkeisiin, joiden mainosteksteissä kerrotaan hurjia lukemia laitteiden toistoalueesta, vaikka siellä ääripäissä (esim. alataajuuksissa 40-50hz) ei tapahtuisi just mitään. Paremman kuvan saa lukemalla muutama riippumaton arvostelu, seuraamalla keskustelua laitteista tai puhumattakaan itse värkkien testaamisesta.

sikki-six: Sama tuli itelle mieleen. Nuo mikkien speksit eivät kuitenkaan kerro paljon mitään itse soundista. Esimerkiksi firmojen omat äänipätkät eri mikeistä kertovat niiden luonteesta paljon enemmän kuin muutama usein hankalasti tulkittava mittauslukema. Kyllähän nuo jotain suuntaa antaa, mutta ei juuri muuta.
 
Sama homma pätee vaikkapa kaiuttimiin ja kuulokkeisiin, joiden mainosteksteissä kerrotaan hurjia lukemia laitteiden toistoalueesta, vaikka siellä ääripäissä (esim. alataajuuksissa 40-50hz) ei tapahtuisi just mitään. Paremman kuvan saa lukemalla muutama riippumaton arvostelu, seuraamalla keskustelua laitteista tai puhumattakaan itse värkkien testaamisesta.
 
Niin, pitää kuitenkin muistaa että tuokin on vain näkökulma. Esimerkiksi Duncanin ääniklippien perusteella on mahdoton sanoa mikä mikki on mieleinen. Kyllähän se Pearly Gateskin kuullosti loistavalta siinä 10 sekunnin nauhoituksessa, mutta toista oli sitten käytännössä. Dimarziolla taas ei ole edes yksittäisiä klippejä mikeistään vaan antavat mahdollisuuden kuunnella eri artistien biisejä joissa kyseisiä mikkejä on käytetty. Yritä siinä sitten ottaa selvää mikin luonteesta kun levylle menneet biisit on menneet niin monen eri soundillisen/miksauksellisen prosessin läpi. Arvostelutkin ovat aika huonoja, koska niissä se subjektiivisuus on niin ylikorostunutta.
 
On varmasti totta etten tiedä kaikkea yksityiskohtaista tietoa niistä spekseistä joilla mikkiä haen, tuskinpa kukaan tietää kaikesta kaikkea. Mutta siitä huolimatta kokemukset vaan osoittavat, että juuri tuo resonant peakin korkeus korreloi hyvin sen kanssa miten kova jääpiikki korvaan tulee tietyissä soittotilanteissa. Siitäkin huolimatta että olen käsittänyt asian eri tavalla kuin muut. Ehkä joku voisi vahvistaa mitä tuo resonant peak tarkalleen on ja miten se vaikuttaa ? (siis joku joka oikeasti tietää perusteellisesti mikkien sielunelämästä)
 
Kyllä speksit ovat ihan hyvä lähtökohta hakea tietynlaista mikkiä, sillä kuten sanoin aiemmin, niillä maksimoidaan onnistumisen mahdollisuus.

hapan: Kokeile SD:n Alnico II Pro:ta.
 
Kannattaa kokeilla.

Tottahan se on, ettei voi mitenkään tarkalleen tietää etukäteen toimiiko jokin mikki omassa kapulassa. Mikit ovatkin tästä syystä aina vähän "sika säkissä" ostotilanteessa.
 
Mun nähdäkseni noita arvioita voi lukea ns. kriittisesti, eli pyrkiä löytämään sieltä sitä vähemmän subjektiivista hehkutusta ja muuten vaan pätevästi argumentoitua analyysiä kamoista. Ikävä kyllä harvat kitaralehdet ym. tarjoaa kovin kriittisiä arvosteluita.
 
Musta speksien avulla voi ainakin rajata selkeästi väärät vaihtoehdot (esim. ei hevijyrää poppishelinään) pois, mutta suht samankaltaisten mikkien vertailu niiden pohjalta on aikas hankalaa - vielä kun ne speksit on eri mittaajien ja mittausten pohjilta raapustettu.
 
Ite luotan mielummin noihin Duncanin tyylisiin prosessoimattomiin vertausklippeihin kuin joihinkin biiseihin, joista ei tosiaan ota mitenkään selvää mikä siellä soi, kuinka moneen kertaan ja minkä moulinexien läpi.
 
E: Käytettynä noita kannattanee bongailla, eipähän tule aina ollenkaan takkiin, vaikka mikki lähtisikin samantien kiertoon.

Midrange: Niin, pitää kuitenkin muistaa että tuokin on vain näkökulma. Esimerkiksi Duncanin ääniklippien perusteella on mahdoton sanoa mikä mikki on mieleinen. Kyllähän se Pearly Gateskin kuullosti loistavalta siinä 10 sekunnin nauhoituksessa, mutta toista oli sitten käytännössä. Dimarziolla taas ei ole edes yksittäisiä klippejä mikeistään vaan antavat mahdollisuuden kuunnella eri artistien biisejä joissa kyseisiä mikkejä on käytetty. Yritä siinä sitten ottaa selvää mikin luonteesta kun levylle menneet biisit on menneet niin monen eri soundillisen/miksauksellisen prosessin läpi. Arvostelutkin ovat aika huonoja, koska niissä se subjektiivisuus on niin ylikorostunutta.
 
On varmasti totta etten tiedä kaikkea yksityiskohtaista tietoa niistä spekseistä joilla mikkiä haen, tuskinpa kukaan tietää kaikesta kaikkea. Mutta siitä huolimatta kokemukset vaan osoittavat, että juuri tuo resonant peakin korkeus korreloi hyvin sen kanssa miten kova jääpiikki korvaan tulee tietyissä soittotilanteissa. Siitäkin huolimatta että olen käsittänyt asian eri tavalla kuin muut. Ehkä joku voisi vahvistaa mitä tuo resonant peak tarkalleen on ja miten se vaikuttaa ? (siis joku joka oikeasti tietää perusteellisesti mikkien sielunelämästä)
 
Kyllä speksit ovat ihan hyvä lähtökohta hakea tietynlaista mikkiä, sillä kuten sanoin aiemmin, niillä maksimoidaan onnistumisen mahdollisuus.
 
Yläpuolella asiallista tekstiä (Sikki-Six)
 

 
Tuo on totta, että "tuskinpa kukaan tietää kaikesta kaikkea". Ja aina ne clipit, mitä löytyy joidenkin valmistajien sivuilta, ovat enemmän tai vähemmän harhaan johtavia.
Ei kannata turhaan itsekseen alkaa noita speksejä "liikaa" miettimään. Foorumeilta saat miljoona eri vastausta ja menee pääkoppa vaan enemmän sekaisin. Soita vaikka Ruokankaalle, niin hän varmasti auttaa sinua tuollaisessa ongelmassa. Samalla voit kysyä vaikka Häussel - mikeistä (jotka ovat erittäin laadukkaita).
Myöskin mikkiä valittaessa pitää muistaa itse kitara ja sen sointi. Jos kitaran soinnissa on jotain liikaa tai siitä puuttuu jotain, niin ei sitä välttämättä enään mikeillä korjata. Tässäkin tapauksessa pitää muistaa, että "kaikki vaikuttaa kaikkeen". Ja niin kun nimimerkki Kalm totesi: "Joku "treble bleed" viritys ja sopivan kokoinen volumepotikkakin hieman pakitettuna saattaa jo antaa yllättäviä tuloksia..." ..Ja myöskin mikkien huolellinen säätö=)

hapan: Kannattaa kokeilla.
 
Mites onko tuossa Alnico II Prossa yhtä hunajainen/pehmeä soundi kuin Pearly Gatesissa? Meinaan että onko semmonen ominaista kaikille mikeillä jotka käyttää tuota Alnico II:ta?
 
Pearlyn liian suloinen soundi ei nimittäin sopi mun tyyliin. Pitäis tässä nimittäin heittää uutta tilausta t-kauppaan ja jonkun Duncanin vois ottaa kokeiluun taas