Media ja viihde ›

Muutama lisää.
 
Tieto (The Knowing). Tuore leffa, jossa Nicolas Cagen esittämä professori saa käsiinsä lapun täynnä numeroita. Kohta selviää, että luvut ovat tapahtuneiden katastrofien päivämääriä uhrilukuineen muineen. Jäljellä on jokunen luku, mutta entä kun numerot loppuvat?
 
No joo. Alussa tuli mieleen, että tämähän voisi olla kohtuullinen trilleri. Cage nyt on mitä on, mutta perusidea oli metka.
Siinä vaiheessa, kun mukaan alettiin sotkea asiaa muiden planeettojen eläjistä, kiinnostus laski kuin lehmän häntä. Loppu on jotain imelän ja kornin välimaastosta.
 
No, jokunen valtaisan hieno efekti oli kyllä mukana.
Niistä kutonen.
*
Sitten Merirosvoradio (The boat that rocked), brittikomedia joka sijoittuu kesälle 1966. BBC soittaa kevyttä musiikkia kolme varttia päivässä, mutta nuoriso kuuntelee mieluummin Radio rockia, jonka lähetykset tulevat laivasta Pohjanmereltä. Konservatiivinen hallitus haluaisi sulkea radio Rockin.
 
Kiva pätkä, jotenkin. Ei pelkkää koheltamista eikä alapäähuumoria. Kertomuksen sisään ujutettu tarina isäänsä etsivästä carl-pojasta puoltanee sekin paikkaansa. Hyvät naurut tästä sai joka tapauksessa. Loppukin on aika napakka.
 
Ysimiinus.
*
Sitten Ganes, tarina Remu Aaltosen nuoruusvuosista ja Hurriganesin synnystä.
 
Ajankuvana melko mukava, hyvin on tehty 70-lukulaista näköä maisemiin.
Eero Milonoff on Remuna ilmeisesti aika uskottava. Kun elokuva kattaa reilut 20 vuotta alle parissa tunnissa, niin melkoisella pikajuoksulla mennään. Ei tämä silti ole sellainen kliseekokoelma kuin olin pelännyt.
 
Kivoimpia ideoita pitkäään aikaan oli esittää bändien vaihtuminen animoiduilla keikkajulisteilla. Sikäli tässä on vähän pyrkimystä "oikeaksikin" elämäkertaelokuvaksi.
 
Jos kasimiinus.

Ihmisten Pojat - Children of Men
 
Pääsi yllättämään ihan täysin. Ei mitään ennakko-odotuksia ollut elokuvaa kohtaan ja sieltähän tuli täyslaidallinen hyvää actionia ja juonenkuljetusta ja loistavaa näyttelijäntyötä.
 
Erittäin viihdyttävä ja upeasti ohjattu elokuva.
 
4½ / 5
 
Paras katsomani leffa pitkään aikaan.

17 Again (2009)
 
Aikamoista sontaa. Lähinnä pitkiä montaaseja ja monologeja, joissa tuo pääosaesittäjä näyttäisi mahdollisimman coolilta ja komealta, ja niiden väliin jäävät tauot oli täytetty pitkillä hölmöilykohtauksilla, joissa tuo pääosa näyttäisi mahdollisimman söpöltä ja ihanalta.
 
Ei pisteitä.

Belly of the Beast
 
Steven Seagal on entinen CIA-agentti. Steven Seagalin tytär kidnapataan. Steven Seagal menee Thaimaahan. Steven Seagal tappaa kaikki ja pelastaa tyttärensä.
 
3/5
 
Out of Reach
 
Steven Seagal on entinen CSA-agentti. Tyttö kidnapataan. Steven Seagal menee Puolaan. Steven Seagal tappaa kaikki ja pelastaa tytön.
 
2/5
 
Shadow Man
 
Steven Seagal on entinen CIA-agentti. Steven Seagal menee Romaniaan. Steven Seagalin tytär kidnapataan. Steven Seagal tappaa kaikki ja pelastaa tyttärensä.
 
3/5

Meadow: Belly of the Beast
 
Steven Seagal on entinen CIA-agentti. Steven Seagalin tytär kidnapataan. Steven Seagal menee Thaimaahan. Steven Seagal tappaa kaikki ja pelastaa tyttärensä.
 
3/5
 
Out of Reach
 
Steven Seagal on entinen CSA-agentti. Tyttö kidnapataan. Steven Seagal menee Puolaan. Steven Seagal tappaa kaikki ja pelastaa tytön.
 
2/5
 
Shadow Man
 
Steven Seagal on entinen CIA-agentti. Steven Seagal menee Romaniaan. Steven Seagalin tytär kidnapataan. Steven Seagal tappaa kaikki ja pelastaa tyttärensä.
 
3/5
plussaa...

Hard Times (Charles Bronson & James Coburn)
10/10 pelkästään Bronsonin kovilla nyrkeillä. Bronson näyttelee 30-luvun paljaskätistä nyrkkeilijää, Coburn vedonvälittäjää. Ne kusettaa muita välittäjiä, kun Bronsonin hahmo on muille tuntematon, ja kukaan ei tiedä, miten kova nyrkkeilijä se on.
 
Aika paljon muitakin Bronsonin leffoja tullut katottua viime aikoina, länkkäri Chato's Landissa oli niin kova loppuratkaisu, ettei siinä tullu ees lopputekstejä. Ihmettelin, että menikö multa jotain ohi, mutta kelasin lopun uudestaan, ja katso, pamaus vain, ja ruutu menee mustaksi.
Cold Sweat oli tiukka kans, suomennos leffalle on "Rautaiset hermot". Semn kyllä uskoo, kun leffaa kattoo. Stockmannilta ostin sellasen Bronsonleffan, ku Stone Killer, sen videoversio oli aikoinaan Suomessa "Teilaaja".

Snatch.
 
Mua siis periaatteessa ärsyttää tällaset "hypercoolit joujoutyylikkäät" leffat. Niinku että aluteksteissä näytetään jotain cooliin pukuun pukeutunutta tyyppiä sullomassa ruumista takakonttiin funk-musiikin soidessa taustalla, kuva pysähtyy yhtäkkiä stilliksi ja tyypin nimi tulee coolilla fontilla kuvan päälle, samalla kun kertojanääni alkaa selittää coolilla murteella, että "Puujalka-Joe oli mun lemppari vedonvälittäjä, kunnes sille selvisi että nain sen äitiä, joujou". En mää osaa selittää, mutta tiedättehän te. Mafiaveljet oli juuri sopivan cool, mutta tää oli vähän liian supercool.
 
Mutta siis mitä, ihan jees tämä oli kunhan mukaan pääsi.
 
Day of the Dead (2009)
 
Olin järkyttynyt siitä, miten hyvä tämä oli ennakko-odotuksiin nähden. Siis no hei, Romeron alkuperäisten satiiria ei tietenkään ollut tippaakaan jäljellä ja peukalon kokoinen Mena Suvari kovana sotilaana räiskimässä zombeja... Mutta kun tää toimi aivottomana splatterina. Paljon parempi leffa kuin Romeron viimeisin zombeilu.
 
Event Horizon
 
Piti yrittää toisen kerran. Tykkään kauhusta, tykkään scifistä ja tämä on kehuttua scifikauhua. Mutta kun ei. Ei ei ei. Ihan hirveetä sontaa. Sphere on miljoona kertaa parempi.

Street Fighter
 
Vihdoin tuli tämäkin helmi nähtyä. Camp-arvoltaan suunnaton, mutta muilta ansioiltaan varsin vaatimaton tekele. Van Damme pistää parastaan hirveän aksenttinsa kanssa, ja muut näyttelijäsuoritukset ovat vähintäänkin yhtä tragikoomisia. Tappelun ja huonojen one-linereiden määrä tekee typerän juonen nielemisestä huomattavasti helpompaa. Kyseessä on juurikin yksi niistä elokuvista, jotka ovat niin huonoja, että ne ovat hyviä. Suosittelen kaikille paskaleffojen ystäville, 90-luvun toimintaelokuvien b-luokan parhaimmistoa.
 
Vii häv tu ket te hoostätsis AAAUT!

Onko joku ehtinyt 500 Days of Summerin näkemään?
 
http://www.imdb.com/title/tt1022603/
 
treilöör http://www.youtube.com/watch?v=PsD0NpFSADM
 
Vaikuttaa hyvältä.

Wolverine
 
Eilen tuli kateltua tämäkin raina. Visuaalinen tykitys oli komeaa ja taistelukohtaukset toimi, mut muutoin jäi melko tyngäksi. Epäkohdat sarjakuvien kanssa häiritsi, mutta ei niin paljon kuin epäkohdat aikaisempien X-Men leffojen kesken. Tämänhän pitäisi kuitenkin olla suoraa jatkumoa.. tai oikeastaan prologi. Okei, välit sapelihampaan kanssa taisi selittyä molempien muistinmenetyksellä(sarjakuvissa myös Sapelihampaan muisti pyyhittiin jossain välissä), mut ite loppukohtaus verrattuna X-Men kakosen loppukohtaukseen oli niin kaukana toisista(ja tapahtumapaikkahan oli sama). Eniten harmitti kuitenkin Waden alias Deadpoolin täydellinen vesitys. Loistavasta hahmosta saatiin pari vitsiä murjova katanaheebo, joka "pääpahiksena" vedettiin jo niin överiksi ja ulos alkuperäsestä hahmosta et huhhuh.
 
Vaikka arvostelen pitkälti suoraan sarjakuvien pohjalta, ni tää nyt ei toiminu elokuvanakaan, etenkin kun tän on tarkotus liittyä yhteen X-Menien kanssa. Making-of haastiksessa höpistiin Wolverine-tarinasta joka sijoittuu Japaniin ja kähinään Silver Samurain kanssa, kuulostaa mielenkiintoselta. Mut tällasenaan leffa ei mulle hirveästi tarjonnut.
 
2.5/5

Sweeney Todd
 
Visuaalinen ilme mainio ja näyttelijät hoitivat homman kotiin. Jotain jäin kuitenkin kaipaamaan.
 
3,5/5
 
Munchen (mistä ne pilkut saa tuon uun päälle)
 
Loistava, mielenkiintoinen, piti otteessaan loppuun saakka. Spielbergin parhaimmistoa.
 
4,5/5
 
Homecoming
 
Tunnin mittainen pätkä, joka rankalla kädellä kritisoi Bushin politiikkaa ja kyseenalaistaa sodan tarkoitusperät.
 
Irakissa menehtyneet sotilaat nousevat haudoistaan ja palaavat kotikaupunkeihinsa. Eivät kuitenkaan aivoja syömään, vaan osoittamaan mieltään sotaa vastaan. Juonesta ei sen enempää.
 
Loistopätkä.
 
4,5/5
 
Pumpkinhead
 
Uskomatonta sontaa. Nukahdin puoli tuntia ennen loppua. Ihmiset manaavat huvittavan näköisen demoniörvelön kostamaan heille vääryyttä tehneille. Ja kaikki menee vituiksi.
 
1/5

Batman
 
Tämä Burtonin klassikko tuli katsastettua jälleen, loistavahan se oli. Jack Nicholson vie shown, mutta Keaton vetää myös hyvin.
 
4/5
 
Yön ritari
 
Toisen kerran tuli katsottua ja parani vaan. Sääli mitä Ledgerille kävi, Jokerin suoritus veti aika sanattomaksi. Bale on aika ristiriitanen sillä Waynena hän on ihan hyvä, mutta ainakin itseäni häiritsee suunnattomasti se Batmanin köhisevä ääni. Joka tapauksessa hieno leffa. Hitusen parempi kuin '89 versio.
 
4.5/5
 
Kärpänen
 
Karmiva elokuva. Mies muuttuu kärpäseksi, voisiko friikimpää juonta ollakkaan?
Goldblum veti elämänsä roolin.
 
4/5

ltg: Pumpkinhead
 
Uskomatonta sontaa.
 
Minä tykkäsin, kun muutama vuosi sitten katsastin. Eihän tuo kauhuna toiminut, mutta sellasena fantasiadraamana.

ltg: Sweeney Todd
Homecoming
 
Tunnin mittainen pätkä, joka rankalla kädellä kritisoi Bushin politiikkaa ja kyseenalaistaa sodan tarkoitusperät.
 
Irakissa menehtyneet sotilaat nousevat haudoistaan ja palaavat kotikaupunkeihinsa. Eivät kuitenkaan aivoja syömään, vaan osoittamaan mieltään sotaa vastaan. Juonesta ei sen enempää.
 
Loistopätkä.

Tää on aika hauska. Tuli Neloselta jossain välissä koko sarja, itellä on ne boksit.

Henko: Tää on aika hauska. Tuli Neloselta jossain välissä koko sarja, itellä on ne boksit.
 
Nelonen on kai näyttänyt vain ykköskauden Masters of Horrorista? Se oli mielestäni kohtuu hyvä, vaikka laatu meni oikeasti laidasta laitaan, suoranaisesta paskasta erittäin hyvään. Melko vähän on tuollaisia (kauhu)antologiasarjoja olemassa, niin maistui varsin raikkaalta tuulahdukselta. Runsaasti hyviä tissikohtauksia, paljon väkivaltaa, tunnelmaakin hetkittäin yms. eikä ehtinyt oikeastaan kyllästyä, kun jokainen jakso oli selvästi erilainen. Kakkoskautta nyt saisi ainakin playlta edullisesti, mutta melko kohtuuttoman kauan kestää suomijulkaisu. Kiinnostaisi nähdä toisaalta sekin.

Snatch.

Mua siis periaatteessa ärsyttää tällaset "hypercoolit joujoutyylikkäät" leffat. Niinku että aluteksteissä näytetään jotain cooliin pukuun pukeutunutta tyyppiä sullomassa ruumista takakonttiin funk-musiikin soidessa taustalla, kuva pysähtyy yhtäkkiä stilliksi ja tyypin nimi tulee coolilla fontilla kuvan päälle, samalla kun kertojanääni alkaa selittää coolilla murteella, että "Puujalka-Joe oli mun lemppari vedonvälittäjä, kunnes sille selvisi että nain sen äitiä, joujou". En mää osaa selittää, mutta tiedättehän te. Mafiaveljet oli juuri sopivan cool, mutta tää oli vähän liian supercool.

Mutta siis mitä, ihan jees tämä oli kunhan mukaan pääsi.
 
Kannattaa myös katsoa varmuuden vuoksi Guy Ritchien toinen supercool leffa "Lock,Stock and two smoking barrels" (Puuta,heinää ja muutama vesiperä),jos et ole vielä nähnyt.

Twilight
 
No olihan se aika perseestä. Törkeää maskeerausta, erikoistehostusta ja muuta. Dialogi ihan hirmusen tönkköä. Näyttelijät hirveän jäykkiä ja luonnottomia. Muutama nätti maisema oli, siitä piste. Ja konsepti sinänsä ihan jännä, mutta siitä kunnia ennemminkin lähdemateriaalille. Elokuvan katsomisen jälkeen alkaa muuten tajuta, kuinka se kirja oli sittenkin vielä kaikesta huolimatta ihan hyvä.
 
1/5

carnation: Kakkoskautta nyt saisi ainakin playlta edullisesti, mutta melko kohtuuttoman kauan kestää suomijulkaisu. Kiinnostaisi nähdä toisaalta sekin.
 
Hetkinen, onko se ykköskausi sitten julkaistu kahdessa osassa? Kun mulla on kaks boksia hyllyssä...
Mutta sarjan sisällöstä vielä sen verran, että onhan noita ollut ohjaamassa sen luokan tekijöitä, ettei ihmekään, että pari aika kovaa juttua on seassa.

Ponyo rantakalliolla
 
Tässä oli kyllä eloa ja liikettä. Miyazakin alkupään elokuvissa on mielestäni vielä vähän sellaista staattisuutta välillä kuvissa, vaikka toki myös lentoa ja liikettä, mutta tässä ei pätkääkään. Mukavaa vaihteeksi että keskeinen elementti oli vesi eikä ilma, vaikkei ero ehkä niin suuri olekaan. Itse Ponyo oli kyllä käsittämättömän söpö. Maailma ei ollut moralisoiva tai mustavalkoinen nytkään. Tarina oli ehkä hieman lapsellisempi, ei arvottavasti, mutta ehkä yksinkertaisempi kuin viimeisimmissä elokuvissaan, mutta eipä tuo haitannut, miettimistä tämäkin jätti.
 
Whatever Works
 
Kävin myös katsomassa Woody Allenin uusimman, tai käsikirjoitushan on jo 70-luvulla kynäilty ja siksi tuntuikin vanhalta Allenilta ja mikäs siinä. Dialogi oli terävää ja hersyvää, ei tällaista komediaa moni osaa tehdä. Huomasi hyvin, etteivät kaikki jutut millään edes mahtuneet tekstityksiin. Napakan mittainen pätkä, ei ehkä pidempänä olisi niin kantanutkaan.