dumbass: http://www.youtube.com/watch?v=4hehn5TKhg4&feature=rec-HM-r2
"The first time i saw this I didnt get it, but the time is completely solid throughout. Its just modulating and really busy so it sounds all over the place."
:o Hmmm. Mielenkiintoista.
Eka kuuntelulla luulin että se kolistelee free-jazzia, ilman pulssia. Ajattelin, että no joo, tollasta noisee, boring, joskin ihan kiva olis osata tuollaista random-täyttöäkin, ettei toistais mitään lickejä, vaan nimenomaan se sattumanavaraisuus tulis läpi. Mutta tylsäksi kävi nopeasti.
Kuuntelin huvikseen toisenkin kerran ja aloin erottamaan tuossa timen pilkahduksia.
Sitten näin (tai kuulin) valon. :)
Kolmannella ja neljännellä taputin nimittäin alussa mukana ollutta kakkosta ja nelosta mukana läpi jääräpäisesti, ja kas kummaa, soitossa alkoikin olla "järkeä". Eli esim. bändin kanssa (joka siis säestäisi tuollaista sooloa jollain tasaisella vampilla, tuo vois kuullostaa erittäin väkevältä. Myskiseltä jopa! :) Kaverin palattua lopussa perussoittoon, mulla oli kakkonen ja nelonen sekä tempo samassa kohtaa. Toi jäbä soittaa ton koko jutun, tietäen koko ajan missä pulssi menee. :) Eihän tuossa mitään kovin rajuja polyrytmejä ollut, 16-osia ja 8-osa trioleita pääasiassa, mutta kaveri vaan sekoittelee niitä koko ajan eritavalla, ja aloittaa ne aikalailla mistä vaan, eikä merkkaa yhtään esim. tahdin ykkösiä, eikä oikeastaan mitään muutakaan. Ei tuossa ollut mun mielestä mitään "huonosti soitettua", ei tuo metronomin tarkkaa ollut, mutta ei se ole tuollaisessa musiikissa tarkoituskaan.
Toi on hauska tapa soittaa, abstrakti, ja vaatii kuulijalta ja kanssasoittajilta paljon. Eikä kaikki tosta pysty nauttimaan. Just toi sattumanvaraisuus siinä tekee siitä hankalahkon seurattavan, mutta tuossa ei saa alkaa kuuntelemaan jokaista iskua, vaan pitää luottaa omaan timeen ja suhteuttaa tuo siihen. Ikäänkuin tuo vaan pitää antaa tapahtua ilman ennakko-odotuksia mihin iskujen haluaisi itse tulevan.
Elvin Jonesilla on sikäli samanlaista soittoa, että ei sekään aina esim. sooloissa vihjaa missä mennään. Pitää luottaa kuulijana omaankin timeen. Jack DeJohnette:lla on kanssa samankaltaista soittofilosofiaa.
Vähän samanlainen fiilis tulee kun koettaa kuulla radion kohinasta jotain kaukaisia ulkomaan kanavia. :) Tai sellainen mielikuva tuli mulle heti mieleen. Jotkut myös kuvailee tuota kuivausrumpu-soitoksi. Eli tuntuu samalta kuin katselisi kuivausrummussa pyörivää pyykkiä. Punaiset pikkarit erottaa tipahtavan siellä sillöin tällöin lasin ohi muun tumman pyykin seassa. Sattumanvaraista sekoittamista. Mutta iso pyörä, eli rumpu pyörii kuitenkin tasaisessa rytmissä.
Mutta toi äänenlaatu meinaa pilata koko homman. Kauheata kihinää.
Meitsi diggasi, sitten kun pääsin kärryille. :) Kiitos linkistä!
Samaa aihetta bändin kanssa: Brandford Marsaliksen bändi versioi Coltranen Resolution:ia. Paras jazz-biisi koskaan, munsta.
Rummuissa Jeff "Tain" Watts. 1:09 eteenpäin laittaa tuollaisella meiningillä, joskin vielä agressiivisuus potenssiin 2. Time pysyy koko ajan ihan betonina kuitenkin. Tykkään! Jazziko hiplailua? Just... :)
http://www.youtube.com/watch?v=jGNkLImBIkQ&feature=related "Ei se totuudesta kovin kauaksi heitä, jos omistaa minun kaltaisen kokemusmaailmani."