Rock, pop, alternative ›

Silläkin uhalla että toistan itseäni; oisko kellään tarvetta yhdelle kenttälipulle tuonne Helsingin keikalle?

Nobeastsofierce: Mutta siis, eihän siinä oo time fliesiä? Muutenki ainaki näil kuuntelumääril nimenomaan se toka puoli tuntunu huomattavasti epätasasemmalta ja mitäänsanomattomammalta, ehkä lukuunottamatta juuri tuota bonnie the cattia, pitää tosin kuunnella enemmän, koska vasta pari kertaa alla.
 
Nosiis joo onhan se kakkospuoli vähän raakile, mutta siinä on ehkä enemmän semmosia äänimaisemia jotka miellyttää itseäni. Time Flies oli kyllä aluksi ihan parhautta mutta itsellä se alkoi nopeasti toistamaan itseään..
 
On kyllä ristiriitaisia fiiliksiä nostava levy, toisaalta tosi hyvä, mutta jotenkin oudon ja epäporcupinetreemäisen kuuloinen :o

Mä aloittelin ens viikon keikkaan valmistautumisen On the Sunday of lifella ja Up the downstairilla.. Incidentillä on yllättävän paljonkin yhtymäkohtia näiden ihan varhaisten levyjen psykedeelisempiin äänimaisemiin. Tämä uusin PT on jotenkin enemmän yhtyeen koko uraa heijastava tuotos kuin esim. Blank Planet oli..
 
Which is nice!!

On muuten aivan järjettömän kova rumpali tuo Gavin Harrison. Tuli katsottua youtubesta pari miehen rumpupätkää ja tajuttua, kuinka kova se oikeasti onkaan. Hiton hyvällä saundilla, tatsilla ja tyylillä kyllä vetää. Tässä hyvä esimerkki:
 
http://www.youtube.com/watch?v=65-MsSPB_Q0

Voi että, ihanaa kun löysin tämmöisen keskustelupalstan vaikka tosin en varmaan muuten kuulu näille palstoille sillä en ole muusikko enkä fyysikko vaan aktiivinen kuuntelija. PT:stä ei hirveästi keskusteluja ole varsinkaan semmoisten ihmisten kanssa jotka ymmärtävät. Olen nyt 3-vuotta kuunnellut levy toisensa jälkeen ja ihan uskomattoman upeaa musiikkia ja oivalluksia. Massamusiikki kalpelee tämän rinnalla aika rankasti. Kuuntelen toki musaa muutenkin paljon, mutta tämä on se ykkönen. Harva bändi pääsee samallailla kosketuksiin mun sielunelämän kanssa joka taitaa olla mulla enemmän tai vähemmän outo. Lempi kappaleeni on ehdottomasti..niitä on monia. Voisin ehkä sanoa, että Piano lessons uppoo hyvin, Drown with me saa mut samalla kertaa hyvälle tuulelle ja ah niin surulliseksi. Jonkin sortin nerohan Stevenin pitää olla, että pystyy koskettamaan ihmisen sielua melankolisesti näin rankasti. Mellotron Scratch ja Araiwing somewhere on sainoin kuvaamatonta materiaalia ainakin mun oudolle ja melankoliselle ja ennenkaikkea erittäin yksinäiselle sielulle...näitä suosikkeja on niin monia. Yksi kauneimmista mielestäni on Dark matter ja How is your life today. Tämä uusin levy ei auennut ihan heti ensikuulemalta eikä toisellakaan, mutta kuuntelin deadwin levyn kerran autossa alle ja pistin uusimman levyn heti perään niin se oli siinä ja jotain tapahtui. Aukesi, osui ja upposi, niissä on jotain samankaltaista, mutta kuitenkin ihan eri tuotosta. Time flies on yksi hienoimmista kappaleista mitä tiedän. Odotan keikkaa kuin kuuta nousevaa ja toivon pääseväni mahdollisimman lähelle lavaa.

dialog: Voi että, ihanaa kun löysin tämmöisen keskustelupalstan vaikka tosin en varmaan muuten kuulu näille palstoille sillä en ole muusikko enkä fyysikko vaan aktiivinen kuuntelija. PT:stä ei hirveästi keskusteluja ole varsinkaan semmoisten ihmisten kanssa jotka ymmärtävät.
 
...
 
Tervetuloa vain palstalle, tämähän on suunnattu niin musiikin ammattilaisille, harrastelijoille kuin kuluttajillekin, vaikka nimi saattaa antaa toisin ymmärtää. Muusikoiden.netin keskustelufoorumi on myös mainio paikka löytää lisää hyviä artisteja, joihin ei välttämättä muuten tulisi törmättyä.
 
Porcupine Tree kannattaa kyllä ehdottomasti kokea livenä, itse olen (valitettavasti vain) kerran ollut todistamassa tätä ilmiötä (Ilosaarirock '07), uskomattoman hieno keikkakokemus oli se.

Time Flies on kyllä hemmetin kova biisi. Koko tuotannon kärkipäätä.

Tässä on nyt pari kertaa tullut kuunneltua tämä incident läpi ja minusta alkaa tuntua että jotenkin on kasvanut ulos Porcupine Treestä. Soundi ei kuulosta enää hyvältä ja biisit eivät nappaa. Mikähän ihme nyt vaivaa. :P
 
Musiikkimaku muuttuu. Kohta varmaan kuuntelen pelkkää jazzia.

Strutsi: Kohta varmaan kuuntelen pelkkää jazzia.
 
Jaksamisia sinne.

Carpenter: On muuten aivan järjettömän kova rumpali tuo Gavin Harrison. Tuli katsottua youtubesta pari miehen rumpupätkää ja tajuttua, kuinka kova se oikeasti onkaan. Hiton hyvällä saundilla, tatsilla ja tyylillä kyllä vetää. Tässä hyvä esimerkki:
 
http://www.youtube.com/watch?v=65-MsSPB_Q0
 
kuin myös http://www.youtube.com/watch?v=muDZD3wgoHI

Ei omallakaan kohdalla The Incident antanut samoja säväreitä kuin aikaisemmat julkaisut. Ei sillä, että levy olisi 'surkea' tai 'huono', mutta se ei vaan aiheuta kylmiä väreitä. Paitsi tietyt osat (Time Fliesin väliosa).

Nyt kun tulee taas oltua ajoissa liikkeellä, niin heitettäköön ilmoille sitä perinteistä: Eli allekirjoittanut olisi valmis ostamaan pari kenttälippua Porcupine Tree / Katatonia keikalle ennen ylihuomista. Yksittäisetkin kelpaavat, kunhan saa pari lippua kasaan parissa päivässä. Yhteydet vaikka sitten YV:n kautta tai aki@korroosio.fi

Onko kellään tietoa illan aikataulusta? Kumpi nyt sitten kahdeksalta alottaakaan?

ergoroth: Onko kellään tietoa illan aikataulusta? Kumpi nyt sitten kahdeksalta alottaakaan?
 
Eiköhän se nyt ole selvä, että kumpi tuossa toimii lämppärinä ja kumpi taas ei... Aikataulua ei ole, mutta Katatonia vetää varmaan kasista eteenpäin joo.

Todenpuhuja: Aikataulua ei ole, mutta Katatonia vetää varmaan kasista eteenpäin joo.
 
Tiedoksi notta Live Nationin sivulla on tieto: "Ovet: 19:00, näytös: 19:45".

Strutsi: Tässä on nyt pari kertaa tullut kuunneltua tämä incident läpi ja minusta alkaa tuntua että jotenkin on kasvanut ulos Porcupine Treestä. Soundi ei kuulosta enää hyvältä ja biisit eivät nappaa.
 
Vähän samoilla linjoilla, mutta omalla kohdallani en puhuisi "ulos kasvamisesta". Lopulta uusin levy ei mielestäni tarjoa mitään uutta, vain sitä samaa ja vanhaa fiilistelyä (joskin suht hyvin toimivaa edelleen.)
PT:n soundit ovat olleet kautta historian täysin munattomia. Sen sinänsä ymmärtää kokeellisemmassa ja fiilistelevämmässä matskussa, mutta jos mukana on metalli/hevikohtauksia niin kannattaisi jättää jotakin kamaa 80Hz:n alapuolellekin.
 
Incident toimii joissakin tilanteissa varsin mallikkaasti, mutta enpä ole jaksanut pyörittää soittimessa kovinkaan paljoa ensimmäisen viikon jälkeen. Ainoastaan Bonnie the Cat erottuu edukseen koko levyn tuotannosta, Time Fliesin seuratessa muutaman askeleen päässä.
 
Toinen juttu mitä PT:hen tulee, on keikat. Kun on nähnyt yhden, on nähnyt kaikki. Jotenkin tuntuu että 70% koko kamasta tulee taustanauhalta, vaikka niin ei olekaan... vaikea sanoa mikä tökkii, mutta ei niin ei. Surullista.

En ymmärrä teitä. Minusta I Drive the Hearse on ehkä jopa kaikkein kaunein kuulemani Porcupine Treen biisi. Ehdottomasti bändin parhaimmistoa ja ekan levyn kohokohta. Muutenkin levy on kokonaisuutena kuulemistani PT:n levyistä ehein ja tasapainoisin.

bedlam: En ymmärrä teitä. Minusta I Drive the Hearse on ehkä jopa kaikkein kaunein kuulemani Porcupine Treen biisi. Ehdottomasti bändin parhaimmistoa ja ekan levyn kohokohta.
 
Samat sanat. Aivan tavattoman hieno kappale!

Keikka takana. Olihan se ihan kiva. Kyllä ne pojat soittaa osaa :)
 
Ekalla "puoliskolla" meinasin vaan nukahtaa koko ajan, sen sijaan loppuosa toimi huomattavasti paremmin. Jäin kaipaamaan monia tiukkoja biisejä, mutta sellastahan se on.
 
Lämppärinä olleesta Katatoniasta sen sijaan en voi sanoa oikein mitään, kun en saanut mitään selvää kitaroista enkä bassosta, oli ne sellasta mössöä että huhheijaa vaan. En tiedä toimiko soundit permannolla paremmin mutta siellä missä minä istuin, oli soundit ihan suolesta. Mutta pändissä tuskin on vika, sillä ei oo ensimmäinen kerta kun jäähallikeikalla lämppärin soundit kusee, toisin kuin illan pääbändin.