Rock, pop, alternative ›

Tämä 60-luvun brittiscenen kummajainen julkaisi kaksi mitä mielenkiintoisinta älpeetä,Music in a doll's house (1968) ja Family entertainment (1969)..Muitakin levyjä näiden jälkeen tuli,mutta nää kaksi ekaa ovat aivan liian vähälle huomiolle jääneitä mestariteoksia.Roger Chapmanin hyvin erikoinen laulu, Ric Grechin viulu ja sello,Jim Kingin Foni,John "Charlie" Whitneyn kitarointi ja Rob Townsendin rumpalointi yhdistettynä melkoisen omaperäisiin ja kekseliäisiin biiseihin hämmentää ensi kuuntelulla lähes jokaisen..Ostin Music in..levyn vuonna 1988,ja se on kestänyt nää 21 vuotta kuunteluani aina yhtä kiehtovana..Tunteeko muut kyseistä orkesteria..?

Hieno bändi, progebändiksi mukavan lämmin ja juureva. Oma suosikkini on "Fearless", ei vähiten Chapmanin ja John Wettonin hienon yhteislaulannan takia. "Anyway", "Bandstand" ja "A Song For Me" kolahtavat myös ja erityismaininta pitää antaa kokoelmalle "Old Songs, New Songs", missä on mm. uusi ja parempi versio biisistä "Observations From The Hill" (Chapmanin vokaalit Jm Kingin sijaan).
 
Toki ensimmäinenkin levy miellyttää psykedeelisellä otteellaan.

2541: Hieno bändi, progebändiksi mukavan lämmin ja juureva. Oma suosikkini on "Fearless", ei vähiten Chapmanin ja John Wettonin hienon yhteislaulannan takia. "Anyway", "Bandstand" ja "A Song For Me" kolahtavat myös ja erityismaininta pitää antaa kokoelmalle "Old Songs, New Songs", missä on mm. uusi ja parempi versio biisistä "Observations From The Hill" (Chapmanin vokaalit Jm Kingin sijaan).
 
Toki ensimmäinenkin levy miellyttää psykedeelisellä otteellaan.
 
Mä en oikein innostu noista levyistä...Vinyylikaudella mulla oli ne kyllä kaikki,mutta cdeenä oon hankkinut vain noi kaks ekaa.... En itse pidä Familyä progebändinä,vaikka toki siihen suuntaan on vaikutteita...Bändin musiikki pysyi kuitenkin aika tavalla perusnormeissa biisien keston ja soolojen keston suhteen progemittarilla katsottuna...