Media ja viihde ›

Lainasin kaverilta Hunter S. Thompsonin: Helvetin enkelit.

Justiinsa aloitin Jeff Longin Deeper:in. Jatkoa saman kirjoittajan Descent:lle.

Katariina Suuren muistelmat. Autenttista kertomaa 1700-luvun hovin elämäntavoista, poliittisista vehkeilyistä ja salaliitoista; ei voi koskaan olla varma kuka sermin takana luuraa. Kirjan pääsiosältönä on äärimmilleen viety mielivaltainen kohtelu, jota Katariina Venäjän hovissa sai kokea aikana ennen hallitsijuuttaan. Muistemia pidetäänkin puolustuspuheena Katariinan myöhemmälle veriselle vallankaappaukselle ja valistuneelle yksinvaltijuudelle.

Röyhkän romaaneita tuli taas pari ainattua junamatkojen ratoksi, Silvia ja paljolti kehuttu Kaksi Aurinkoa. Himassa painavampana luettavana Heikki Salon Kahlekuningaslaji.

Dead Like Me: Justiinsa aloitin Jeff Longin Deeper:in. Jatkoa saman kirjoittajan Descent:lle.
 
Jostain syystä meikäläinen tykkäsi tästä jatko-osasta enemmän kuin ekasta, vaikka Helvetin Piirit onkin aivan mahtava kirja. Lukuintoa siis :)

Nyt on meneillään Esa Vileniuksen Kaiken maailman loput, auringon sammumisesta ötököiden hyökkäykseen. Eio oikeen puhutellu, ainakaan ekan kolmanneksen perusteella. Tuntuu vähä, ettei mitään oikeen jakseta käsitellä kunnolla, semmosia pintapuolisia raapasuja vaan. Mut ehkä tästäki vielä hyvä ehtii tulla, kuhan loppuun asti jaksaa joskus lukee...
 
John Derbyshiren kirjan Alkulukujen lumoissa luinki jo. Huvitti pikkasen semmonen, ku tää kirja oli koostettu silleen, et joka toinen luku oli sitä matikkaa ja joka toinen taas näitten ukkojen (Riemann & co.) henkilöhistoriaa, ni nimenomaan ne MATIKKA-osiot vaikutti kiinnostavammilta... eli just päivvastoin mitä oisin etukäteen kuvitellu... ;) Loppuukohti taisin pikkasen tipahtaa kärryiltäki jo...
 
NYT vedäm kaliaa, sillonei lujeta yhtn mitn...

Tuli luettua semmoinen Cormac McCartyn hulvattoman hilpeä pläjäys kuin Tie. Eli post-apokalyptista epätoivoa ja hengissä säilymistä. Ihan "kiva". Ei ihan niin toivoton maailma kuin PC Jersildin kirjassa Jälkeen vedenpaisumuksen.
 
Nyt on menossa O:n tarina, kirjoittanut Pauline Réage. Kertoo naisesta joka alistuu täysin miesystävänsä tahtoon. Sisältää sidontaa, ruoskimista, anaaliyhdyntää ym.

päänahka: Tuli luettua semmoinen Cormac McCartyn hulvattoman hilpeä pläjäys kuin Tie. Eli post-apokalyptista epätoivoa ja hengissä säilymistä. Ihan "kiva". Ei ihan niin toivoton maailma kuin PC Jersildin kirjassa Jälkeen vedenpaisumuksen.
 
Itsekin olen lukenut tuon, ihan hyvä kirjahan se on, jäi vain hieman vaivaamaan kun ei millään tavalla selitetty miten tuohon tilanteeseen oli ajauduttu.
Elokuvakin on muuten tulossa vuodenvaihteessa: http://www.imdb.com/title/tt0898367/

Pohjustelen tulevaa kandidaatintutkielmaa ja kenties graduakin Philip K. Dickin Valis-trilogialla. Näiden teosten ja niitä tukevan lähdekirjallisuuden parissa taitaa vierähtääkin seuraavat pari vuotta.
 
Joycen Odysseus on myös työn alla, mutta voiton puolella jo.

Linda: Pohjustelen tulevaa kandidaatintutkielmaa ja kenties graduakin Philip K. Dickin Valis-trilogialla. Näiden teosten ja niitä tukevan lähdekirjallisuuden parissa taitaa vierähtääkin seuraavat pari vuotta.
 
Kiva kun jollain on selvät sävelet. Itse stressaan vielä aiheettomuutta.

Joycen Odysseus on myös työn alla, mutta voiton puolella jo.
 
Kuulostaa suoritukselta, vai oletko myös pitänyt siitä kirjasta oikeasti? Itse aloitin sen alkuvuonna, mutta kirja on vieläkin kesken vaikka päätin, että loppuunhan sen sitten samaten luen. Katsotaan... itseäni himoittaa tällä hetkellä enemmän esimerkiksi Joycen Dublinilaisia kuin tämä Odysseus.

Jenka: Kuulostaa suoritukselta, vai oletko myös pitänyt siitä kirjasta oikeasti? Itse aloitin sen alkuvuonna, mutta kirja on vieläkin kesken vaikka päätin, että loppuunhan sen sitten samaten luen. Katsotaan... itseäni himoittaa tällä hetkellä enemmän esimerkiksi Joycen Dublinilaisia kuin tämä Odysseus.
 
Aluksi kieltämättä otin asenteen, että luenpa nyt tämän, ymmärsinpä sitä eli en. Ja kävikin niin, että välillä pidän siitä oikeasti! Joskin tuntuu, että olisi suorilta pitänyt ottaa alkuperäiskielinen versio. Saarikosken suomennos on ajoittain vähän ontuva, mielestäni.

Jenka: Kuulostaa suoritukselta, vai oletko myös pitänyt siitä kirjasta oikeasti? Itse aloitin sen alkuvuonna, mutta kirja on vieläkin kesken
 
Onnea teidän yrityksille! Multa on kaksi kirjaa jäänyt kesken: Saarikosken Odysseys-käännös ja Saatanalliset säkeet.

reverend: Itsekin olen lukenut tuon, ihan hyvä kirjahan se on, jäi vain hieman vaivaamaan kun ei millään tavalla selitetty miten tuohon tilanteeseen oli ajauduttu.
 
Jaa, itse jotenkin ajattelin että ei tietenkään kerrota. Lukija vähän niin kuin syntyy tuollaiseen maailmaan, kuten se poika. Ei siinä Vedenpaisumuksessakaan selitetty mitään, ja hyvä niin.
 
Elokuvakin on muuten tulossa vuodenvaihteessa: http://www.imdb.com/title/tt0898367/
 
Jep, ajattelin tsekata.

Suomen James Joycea Reijo Mäkeä luen. Valkovenäläinen.

Rothin Ihmisen tahra luettu. Pidin enemmänkuin Amerikkalainen pastoraali teoksesta. Cormac McCarthyn Tie luettu myös. Se oli tyly. Ja hyvä. William Goldingin Merimatka ei ollut ihan niin mieleeni, mutta ihan ok kumminkin. Nyt lähtee Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjo.

Tosi harvoin kirjoja luen, mutta nyt tarttui käteen Havukka-ahon ajattelija. Ja oon muuten tähän asti tykännyt, saa naureskella vähän väliä. Piti lukea, kun se on sen verta klassikkokirja.

Illuminatus -trilogian viimeinen osa on jo hyvän matkaa käynnissä. Jatkaa tuttua aiempien osien linjaa, hyvää sellaista. Seuraavaksi voisi tarttua Charles Bukowskin Siinä Sivussa -kirjaan tai Jami Bernardin Tarantino on Tarantinoon.

Jenn Benningfield: No Setlist