Kitarat: kitarakamat ›

Jucciz: Mun mielestä on hauska heittää herjaa mistä tahansa musatyylistä, koska mä en ole minkään yksittäisen genren edustaja. Jos vitsi on hyvä, se on hyvä, irvailtiinpa siinä fuusiojatsarille, bluesjäärälle, turskametallispedelle, meikkirokkarille, pipohevarille, humppaesalle, klasarisnobille tai Mikko Alatalolle.
 
Kompkomp. Aiemmin oli juttua afroamerikkalisista black-metal-kitaristeista. Itse olen sen verran vanha mies, etten ollenkaan älyä tuon tyylin päälle, jos kohta monen muunkaan, mutta innostuin perehtymään ja löytyihän tubesta itselleni hyvä opetusvideo ko.aiheesta. Tässä Suffocation ja Terrance Hobbs (afroam.guitarist). Tämän nähtyäni, ymmärrän minäkin, mistä black-metallissa on kyse. http://www.youtube.com/watch?v=r-jYpa0yrjo
 
Edit: Ettei olisi tämä ihan off-topic, niin ihan tarkalleen en videosta näe olisiko Terrancella Lace Sensorit vaiko ei

Jucciz: Mä oon, usko tai älä, kuullut hyvääkin bluesia. Tuo äskeinen pätkä ei täyttänyt määritelmää mun kirjassa.
 
En mä en kyllä tajunnut tätä heittoa?
 
Buddy oli selkeesti messissä ja kontaktissa yleisöönsä. Siihen kun lisää pentatonisia säveliä oikeassa rytmissä niin onhan se hyvää bluesia.
 
Ei mikään Mä tuun lavalle, vedän biisit ja meen kotio -rutiini.
 
Lace sensorit kiinnostaisi testata käytännössä, harmi se tärkein syy eli ulkonäkö tökkii ;)

FensonGibder: En mä en kyllä tajunnut tätä heittoa?
 
Buddy oli selkeesti messissä ja kontaktissa yleisöönsä. Siihen kun lisää pentatonisia säveliä oikeassa rytmissä niin onhan se hyvää bluesia.
 
Ei mikään Mä tuun lavalle, vedän biisit ja meen kotio -rutiini.
 
Just tän takia on olemassa erilaista musiikkia: kaikki ei oo kaikkien mielestä hyvää. Tylsä pentatonisen jankkaaminen - vaikka miten ollaan yleisöön kontaktissa - jää mulle tylsäks pentatonisen jankkaamiseks, valitettavasti. Luojan kiitos bluesia on paljon muunkinlaista. Eri juttu onkin sitten miehen merkitys bluesmusiikille ylipäätään, sitähän nyt on täysin typerää lähteä kiistämään. En mä innostu Iron Maidenistakaan: se on mulle tylsää laukkakomppirokkia, vaikka samalla kertaa tiedostan hyvin, miten merkittävä bändi on kyseessä rock- ja hevimusiikille.
 
Siispä, hatunnosto Buddy Guylle täältä, et ole mikään turha jamppa.

FensonGibder: Lace sensorit kiinnostaisi testata käytännössä, harmi se tärkein syy eli ulkonäkö tökkii ;)
 
Tee Blackmoret, vedä musta teippi päälle. ;)
 
Ite kyl tavallaan tykkäsin Lace Sensoreista, tai ainakin enenmmän ku Kinmaneista...no mut molemmat myin, halusin hurinat takasin kun tuntu että lähti saundista muutakin ku hurinat.

Jucciz: Tylsä pentatonisen jankkaaminen - vaikka miten ollaan yleisöön kontaktissa - jää mulle tylsäks pentatonisen jankkaamiseks, valitettavasti.
 
Ei se silti huonoa tai tylsää ole. Sä oot vaan kyllästynyt siihen.
 
Tietokonetermein:
 
Kernel route error 66: Your root system has fail!

Näis ei oo Lace Sensoreita mut tykkään kyllä tälläsestäkin blyyssistä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=pAQady7pmOc
 
http://www.youtube.com/watch?v=RmPn_yVguhA&feature=related
 
http://www.youtube.com/watch?v=oTSHRSjferc&feature=related
 
http://www.youtube.com/watch?v=YAzzJDsjqMk&feature=related
 
http://www.youtube.com/watch?v=aEa42uDdOyk&feature=related
 
sit toisaalta taas en hirveesti diggaa Robbenin soolotuotannosta. Näin tää vaan jotenkin menee, että mun mielestä Charles Ford Bandiä kuuntelen ihan mieluusti kuitenkin.
 
No sanotaan ny että kyl tääkin menettelee....;)
 
http://www.youtube.com/watch?v=oyXXMwKKN_g&feature=related

FensonGibder: Ei se silti huonoa tai tylsää ole. Sä oot vaan kyllästynyt siihen.
 
Emmä pentatoniseen sinänsä, mutta tylsään pentatonisen käyttöön kyllä. Ei se toki ole pelkän bluesmusiikin ongelma: suurin osa rockista ja ehkä vielä suurempi osa metallista on sitä. Toisaalta, ihan samalla tavalla lyydistä dominanttia tai vaikkapa tahtilajikikkailua (Dream Theater, anyone?) voidaan käyttää tylsästi ja mielikuvituksettomasti.
 
Pelimanni herättää yhdenkin sävelen melodian henkiin.

Albert Järvisen punaisessa vaahtera-otelautaisessa stratossa oli kulta tai hopea lace sensorit Pave Maijasen kanssa soitellessa :)
 
Ja jesusteippi kaulatonepotikassa...

NoCo: Albert Järvisen punaisessa vaahtera-otelautaisessa stratossa oli kulta tai hopea lace sensorit Pave Maijasen kanssa soitellessa :)
 
Ja jesusteippi kaulatonepotikassa...
 
Niin, se oli Fender Stratocaster Eric Clapton Signature Model, niitä ensimmäisiä. Siinä oli kyseiset Lace Sensorit stockina ja 25db midrange boosti ja TBX control.
 
Näkyy mm tässä:
 
http://www.kolumbus.fi/pikkulauri/coupe_files/image008.jpg
 
Myös tälläisessä harmaassa, mikä minullakin on, on myös Lace Sensorit
 
http://www.stratcollector.com/scn/models/claptonsig.html

NO täällähän jauhetaan.
 
Videoklippejä en kuunnellut....mutta... Mielestäni lace sensorit kuullostavat liian hifiltä, muoviselta, elottomalta. Buddy Guyn soitto on mielestäni usein sellaista "vasurilla vedettyä" "vähän sinnepäin" räminää. Eikä poista artistin merkittävyyttä tai mitään sellaista, ja erittäin hienoja levyjä on tehnyt. Albert Järvisen strato-soitto ainakin siinä VHS:llä jostain jostain 80-luvun lopulta oli mielestäni tylsää eikä saundikaan mikään huippu, ja tämä(kään) ei ole tarkoitettu henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi Papaa vastaa tms. Enkä Claptonin lace cencor soundistakaan pidä, soittaisi vaan sillä ES-335:lla!
 
Lacen myöhempiä häiriöttömiä mikkejä olen kuullut kehuttavan, ja sellaiset meinasin hiljattain ostaakin.

weelie: NO täällähän jauhetaan.
 
Videoklippejä en kuunnellut....mutta... Mielestäni lace sensorit kuullostavat liian hifiltä, muoviselta, elottomalta. Buddy Guyn soitto on mielestäni usein sellaista "vasurilla vedettyä" "vähän sinnepäin" räminää. Eikä poista artistin merkittävyyttä tai mitään sellaista, ja erittäin hienoja levyjä on tehnyt. Albert Järvisen strato-soitto ainakin siinä VHS:llä jostain jostain 80-luvun lopulta oli mielestäni tylsää eikä saundikaan mikään huippu, ja tämä(kään) ei ole tarkoitettu henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi Papaa vastaa tms. Enkä Claptonin lace cencor soundistakaan pidä, soittaisi vaan sillä ES-335:lla!
 
Lacen myöhempiä häiriöttömiä mikkejä olen kuullut kehuttavan, ja sellaiset meinasin hiljattain ostaakin.
 
Buddy Guy on pirun hyvä laulaja minkä merkitystä ei sovi aliarvioida. Vetäähän se välillä silleen rämps rämps ja kauheen kiree soundi mutta sopivissa annoksissa kyllä kelpaa.

Edit: Ettei olisi tämä ihan off-topic, niin ihan tarkalleen en videosta näe olisiko Terrancella Lace Sensorit vaiko ei
Vilkaisin videota ja tajusin vitsin. Repesin. +
 
Sitten off-topicista ja aiheesta. Makuasioista syntyy aina mehukkaimmat väännöt ja siinä mielessä niistä väittely on kaikkea muuta kuin turhaa.
 
Mä diggaan monesta Gambalen jutusta, mutta tuon linkatun videon soitantaa voisi haukkua juuri niillä kritiikeillä joita lace sensoreita kohti kohdistetaan: kliininen, hajuton, mauton, hi-fi. Tärkeitä pointteja miehellä siinä on, ei siinä mitään.
 
Buddy Guy kolahtaa täällä, ei miehestä voi mitään ylistyssanoja heittää eikä minusta ole mikään erikoisen taitava kitaristi, mutta Bluesmies ja Blueskitaristi, ehdottomasti kyllä. Nimenomaan sellainen jota suosittelisin kitaristinaluille hyväksi blueskitaraesimerkiksi.
 
Hound Dog Taylor, jonka joku heitti tuolla esimerkkinä on loistoesimerkki siitä että soittakseen bluesia ei tarvitse osata soittaa paskaakaan (tai olla hyvä saundi), kunhan tekee sen hyvin ;)
 
Oma kokemukseni Lace Sensoreista on siinä mielessä kovin vajaa että ei ole kunnon kokemusta muista stratomikeistä. Minusta sekä kritiikki että kehut yleensä osuu aika hyvin. Hurinaton selkeä saundi (hyvä varsinkin puhtailla), mutta ehkä vähän persoonaton, kliininen. Mulla on Silver-Silver-Blue kokoonpano ja ainoa jota olen miettinyt vaihtaa olisi Blue tallassa. Se on ehkä vähän P-90 tyyppinen "lasinen" ja sopisi saundiltaan varmaan kaulaan paremmin, mutta en tohdi vaihtaa sinne kun nykyinen Silver toimii omaan makuun niin hyvin. Punaista sensoria olen kokeillut, enkä tykännyt. Joku uudemmista lace sensoreista voisi toimia (Hot Gold, Burgundy), mutta näillä näkymin tuo Blue jää.

Lainaan itseäni tuolta "dadan" puolelta, kun oli sielläkin aamupäivällä Lace-touhuista juttua:
 
Eräs jäsen tätä ennen sanoi: "Lace Sensorit eijjole hyvät."
 
bonecrusher: Munsta ne ei ole kyllä huonotkaan, eli parempia on mutta niin on huanompiakin. Ne on välimallin väliinputoajat.
 
Notta sellaasta...

BigPapa:
Näkyy mm tässä:
 
http://www.kolumbus.fi/pikkulauri/coupe_files/image008.jpg
 
Ooh, saundi lähtee kalapuikkoviiksistä?

weelie: Albert Järvisen strato-soitto ainakin siinä VHS:llä jostain jostain 80-luvun lopulta oli mielestäni tylsää eikä saundikaan mikään huippu
 
Tarkotus olikin sanoa, että se punainen kitara näkyy tuossa kannessa, ja siinä on myös muuten mikä vuosi on kyseessä. Soiton tylsyydestä en sano mitään, koska se on jokahisen oma asia mikä kolisee ja mikä ei. Soundi joka tuolla VHS:llä on ei ole millään huippusysteemeillä nauhoitettu vaan videonauhurin mikrofonilla. Samaa kamaa on siinä Finnish Guitar Legend DVD:llä. Mitä sitten tulee Claptonin Lace Sensor soundiin niin:
 
http://www.youtube.com/watch?v=t1iYS5F2TBA
 
http://www.youtube.com/watch?v=jpSHNW96fEQ&feature=related
 
http://www.youtube.com/watch?v=YVnByRwdL2g&feature=related
 
Diggaan kyllä.
 
Eikä se nyt huono Järviselläkään oo:
 
http://www.youtube.com/watch?v=_reMqrDQ9QY&feature=related

bfoc: M'oisin kirjottanu just päinvastoin. Jos se kuullostaa hyvältä, se ei ainakaan ole black-metallia...
 
Tää oli sellanen sisäpiirin juttu vähän, liittyen johonkin metallipalstan hörhöön...

bfoc: Tuo ny ei oo enää ihmisen ominaisuus vaan vika. Mene lääkäriin. Hehe!
 
Jännää: mun mielestä taas Iron Maidenin pitäminen jotenkin elämää suurempana bändinä kertoo jonkinasteisesta mielenhäiriöstä. Kattelin muuten bändin Flight 666 -DVD:n ja vaikka onkin pakko nostaa äijille hattua ylipäätään pitkästä urasta, vaikutteiden tarjoamisesta ja sinnikkyydestä, on todettava, että olipa kerrassaan käsittämättömän lepsua ja suurpiirteistä live-soittoa tuolla tallenteella. Jotenkin olisin toivonut, että sinänsä paperilla tiukat rokkibiisit olisivat olleet sitä myös käytännössä. Liekö tilanne ollut toinen kultaisella 80-luvulla? Itse en ole muita keikkoja nähnyt.
 
Tottapuhuen siellä on aika paljon muutakin kuin pelkkää laukkaa, ihan niinkun blyyssiisa on muutakin kuin Heikki Silvennoinen.
 
On joo muutakin kuin laukkaa, mutta mun makuun Iron Maiden toimii paremmin suodatettuna muutamiin niihin bändeihin, jotka ovat Maidenista ne hyvät jutut plokkailleet. Legendaarinen ja tärkeä pumppu, mutta ei kolise henkilökohtaisesti, vaikka oon monet kerrat yrittänyt. Vähän sama kuin Kingston Wall, joka tosin mun mielestä ei ole erityisen legendaarinen tahi tärkeä. ;)
 
Silvennoinen on hyvää Silvennoista. Miehen musaa on muutenkin vaikea lokeroida pelkän yhden otsikon alle: osan voi kai ihan hyvin laskea bluesiksi, mutta muutakin löytyy. Ja sit esim. Tabula Rasan jotkut jutut on hyvinkin tyylikästä tavaraa, jos Silvennoisen sävellystyöstä pitää jotain erityisesti nostaa esiin.
 
Mites BigPapa, Kysynpä ihan mielenkiinnosta: pystytkö aivan kriittisimmänkään tarkastelun jälkeen löytämään Järvisen soitosta mitään huomauttamisen aihetta millään osa-alueella, vai onko siteet liian vahvat? Entäpä, tuleeko mieleen tunnettuja blueskitaristeja, jotka ovat sun mielestä tylsiä?

Jucciz: Jännää: mun mielestä taas Iron Maidenin pitäminen jotenkin elämää suurempana bändinä kertoo jonkinasteisesta mielenhäiriöstä...olipa kerrassaan käsittämättömän lepsua ja suurpiirteistä live-soittoa tuolla tallenteella.
 
Jos haluaa pitää hauskaa, eikä rikkoa maailmanennätyksiä joka kerta. Munsta frakki päälle ja sinfoniaan jos haluaa selkäsuorana nousta ekstaasiin joka kerta kun kuulee soittoa.
 
Musta soitto voi olla välillä rennompaa - varsinkin kavereilla joilla on monta kymmentä vuotta soittoa takana.. en ainakaan itse kyselisi muilta lupia vaan menisin viiliksen mukaan.

Jucciz: Jännää: mun mielestä taas Iron Maidenin pitäminen jotenkin elämää suurempana bändinä kertoo jonkinasteisesta mielenhäiriöstä...olipa kerrassaan käsittämättömän lepsua ja suurpiirteistä live-soittoa tuolla tallenteella.
 
Jos haluaa pitää hauskaa, eikä rikkoa maailmanennätyksiä joka kerta. Munsta frakki päälle ja sinfoniaan jos haluaa selkäsuorana nousta ekstaasiin joka kerta kun kuulee soittoa.
 
Musta soitto voi olla välillä rennompaa - varsinkin kavereilla joilla on monta kymmentä vuotta soittoa takana.. en ainakaan itse kyselisi muilta lupia vaan menisin viiliksen mukaan.