Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Henri Henri Olavi: Nimenomaan Peltsi, nimenomaan.
 
En siis tarkoittanut, että mua jotenkin haittaisi vaikka sä et ymmärrä black metallia.

Peltsi88: Niin no, ei se black metal kaikille avaudu.
 
Eihän se homma välttämättä ole se oma juttu vaikka avautuisikin.
Ei ihmiset ole vielä klooneja.
 
En kyllä väitä että Juoppikselle olisi homma avautunut.

Toivottavasti black metal ei avaudu yhtään kellekään, eikä miellytä ketään, eikä aiheuta hyvää fiilistä, eikä pelasta kenenkään henkeä, eikä mitään muutakaan.
 
Hate it... that's black metal!

Credence: Eihän se homma välttämättä ole se oma juttu vaikka avautuisikin.
Ei ihmiset ole vielä klooneja.
 
En kyllä väitä että Juoppikselle olisi homma avautunut.
 
Juu. Kyllä mun puolesta sitä saa kuunnella niin paljon kuin sielu sietää, mutta ei kannata olettaa, että sen ymmärtäisi välttämättä kovin helposti.
 
Tarkoitan siis sitä, että black metallin "ydintä" tuskin tulee ymmärtämään siten, että laittaa yhden merkkiteoksen soittimeen ja kuuntelee sen kerran läpi samalla kun tiskaa astiat.

bonecrusher: Toivottavasti black metal ei avaudu yhtään kellekään, eikä miellytä ketään, eikä aiheuta hyvää fiilistä, eikä pelasta kenenkään henkeä, eikä mitään muutakaan.
 
Hate it... that's black metal!
 
Nimen-vitun-omaan!

Heroin: Tarkoitus ei ollut sen kummemmin haukkua tai kehua sun biisejä. Kävin kuuntelemaan ne siksi, koska ajattelin, että ehkä omat biisit kertoo paremmin mitä odotat musiikilta, kuin levyhyllysi. Jokaisen levyhyllyssä on kaikenlaista.
 
Eli selvästi, kommenttiesi valossa, Beherit ei tarjoa sulle sitä mitä haluat. Siksi kehoitin ottamaan asiat vastaan sellaisina kuin ne ovat, sillä ei se Drawing Down the Moon muutu siitä mihinkään, vaikka sulle ilmeisen hyvin sopisi että sen voi kuitata teinien paskarävellyksenä.
 
Anyhow, kiitos vastauksesta ja offtopiccina miksi ihmeessä julkaiset biisejäsi, jos jo omasta mielestä lauluntekotaidot on puuttelliset?
 
Kysymys ei ollut siitä mitä Beherit tarjoaa tai ei. Kysymys oli ihan oikeasti tämä: kuunteleeko porukka tätä tavaraa tosissaan? Ehkä parempi termi olisi ollut "vakavissaan". Mutta vastauksia tuli muiltakin. Näköjään tilanne on tasan sama kuin vaikkapa jatsin suhteen, toiset on puristeja ja toiset ei. Eli mikään ei ole sinällään vuosien aikana muuttunut :)
 
Hyvänä esimerkkinä vaikutuksen tehneestä bläkkiksestä taas oli Kovenantin Nexus Polaris, josta kumpusi se että jätkät yrittää. Tosin siinäkin mahtipontisuus toi sellaisen hyvänmielen "nyt jätkät vetää överiä"-reaktion. Eli pointti on se, että viihdyin tuon levyn parissa aika hyvin tänään. Nyt mun kirjoissani se merkitsee sitä että se levy oli aika hyvä. Tarvitseeko siis erikseen miettiä jotain tarkoitusperiä jonkin asian takaa pohtia erikseen? Edelleen, jos biisi on hyvä niin se on hyvä. Ja kun täällä on just puhuttu siitä että tämän genren pitäisi nihilismiä ja pahuutta glorifioida, niin onhan se kyllä niin että näin isoista asioista tehdessä iso tuotantokin kuulostaa hyvältä. Vaikka juurikin tuo Nexus Polaris.
 
Heroin, me on käyty tää sama keskustelu aiemmin jossain Antti Tuisku -ketjussa, jossa ilmoitit suoraan tähän "ilmeisesti tää musa ei oo sulle" -kommenttiin että kysymys on siitä ettei sellaista saisi ees olla. Tai ainakin tuomitsit koko musiikkigenren olemassaolon aika vahvasti. Nyt black metalin suhteen pitäisi vain tajuta ettei tajua? Kuulostaa vähän tältä perijeesustelijoiden "tuntemattomia ovat Jumalan tiet" -läpältä.
 
Offtopiciin sen verran, että vaikka lauluntekotaitoni vielä eivät olisi sillä tasolla, kuin mitä toivon niiden jossain vaiheessa olevan (kehittyminen, anyone?) ei merkitse sitä ettenkö nyt jo voisi julkaista kappaleita jotka ovat mielestäni hyviä. Ja itseilmaisuahan se on.

Jos saan vaivata arvon keskustelijoita muutamalla kysymyksellä. Syystä että eilen, tämän keskustelun innoittamana pohdin bläkkiksen diggailua ja musiikin diggailua ylipäätään:
 
- Miten ja miksi olosuhteissa aloititte bläckmetallin kuuntelemisen ja edeltikö black metallin diggailua jokin aiempi samankaltaisen musiikin kuunteleminen?
- Tuntuiko bläkkiksen (tai sen edeltävän tyylilajin) kuunteleminen aluksi haastavalta, ja kenties epämiellyttävältäkin. Edellyttikö diggailu sitä, että ikäänkuin pakotitte itsenne aluksi kuuntelemaan bläkkistä.
- Liittyykö bläkkiksen diggailuun ja sen aloittamiseen jotain sosiaalista painetta, eli täyttääkö bläkkiksen diggailun jonkinlaisen "sosiaalisen normin" tuttavapiirissänne.
- Soitatteko itse bläck/tms. metallia.
- Eroaako bläkkiksen diggailu muun tyystin erilaisen musiikin diggailusta. Koetteko bläkkiksen kenties selvästi voimakkaammin kuin vaikkapa perinteisen pop-musiikin?

PJS: Jos saan vaivata arvon keskustelijoita muutamalla kysymyksellä. Syystä että eilen, tämän keskustelun innoittamana pohdin bläkkiksen diggailua ja musiikin diggailua ylipäätään:
 
- Miten ja miksi olosuhteissa aloititte bläckmetallin kuuntelemisen ja edeltikö black metallin diggailua jokin aiempi samankaltaisen musiikin kuunteleminen?
 
Joskus 2001 kuulin Dark Funeralin jonkin kappaleen Metalliliitossa ja totesin: "Piru kun rumpali vetää nopeasti!", ja se sitten jäi kummittelemaan. Myöhemmin samana vuonna erään toisen forumin kautta, pitkien hypetysten jälkeen tsekkasin Emperorin Prometheuksen (ja Opethin Blackwater Parkin samalla) ja se oli menoa se. Juuri sellainen progressiivinen, (itselle) uusi ote musiikkiin, yhdistettynä jylhiin melodioihin ja karskeihin vokaleihin iski oikein voimalla. Sitten löytyi Emperorin aiemmat levyt, ja Anthems on edelleen yksi omista suosikkilevyistä noin yleisestikin. Kaoottisuus, nopeus ja ilkeät melodiat, se oli juuri täydellisyyttä itselle.
 
Bläkkis oli aikamoinen hyppy, sillä ennen sitä rankin jota kuuntelin oli oikeastaan Fear Factory. Vasta myöhemmin löytyi death metallikin paremmin, mitä nyt Vaderin Litanyä tuli kuunneltua.
 
- Tuntuiko bläkkiksen (tai sen edeltävän tyylilajin) kuunteleminen aluksi haastavalta, ja kenties epämiellyttävältäkin. Edellyttikö diggailu sitä, että ikäänkuin pakotitte itsenne aluksi kuuntelemaan bläkkistä.
 
Oikeastaan tuli sellainen valaistumisen fiilis (heh), että nyt löytyi jotain aivan totaalisen erilaista ja kivaa. Lisää!
 
- Liittyykö bläkkiksen diggailuun ja sen aloittamiseen jotain sosiaalista painetta, eli täyttääkö bläkkiksen diggailun jonkinlaisen "sosiaalisen normin" tuttavapiirissänne.
 
Eipä kaveripiirissä oikeastaan kukaan kuuntele bläkkistä. Enemmän tuota grindiä ja death metallia, extreme-puolelta.
 
- Soitatteko itse bläck/tms. metallia.
 
No, itse maustan omia biisejä bläkkisjutuilla sinne tänne, ja toisessa bändissä on yksi vähän bläkkiin päin oleva biisi.
 
- Eroaako bläkkiksen diggailu muun tyystin erilaisen musiikin diggailusta. Koetteko bläkkiksen kenties selvästi voimakkaammin kuin vaikkapa perinteisen pop-musiikin?
 
Selvästi erilainen. Hyvin harva muu musiikkigenre luo sellaista tunnelman määrää kuin bläkkis, varsinkin sellainen hypnoottisen nopea ja syntikoilla/syntikkamaisilla lead-kitaroilla maustettu kuten Darkspacen Dark Space III ja Dark Funeralin Attera Totus Sanctus (varsinkin King Antichristin ja nimibiisin tyyliset biisit yleensäkin), ja vähän samaan suuntaan Emperorin Nightside ja Anthems.
 
Oikeastaan sellainen haudankylmä tunnelma yhdistettynä nopeuteen ja tietynlaiseen julmuuteen on Se Juttu koko hommassa itselle. Ei niinkään se sanoma/lyriikat välttämättä, vaan se tunnelma. Se kyllä korostuu itselle todella paljon bläkkiksessä, samoin dark ambient-musiikissa. Eli tavallaan se, että aivot saavat sellaista keksittävää - talvimaisemaa, sumun peittämää suota, mitä vain.

PJS:
- Miten ja miksi olosuhteissa aloititte bläckmetallin kuuntelemisen ja edeltikö black metallin diggailua jokin aiempi samankaltaisen musiikin kuunteleminen?
Metallimusiikkia kului levylautasella tietysti. Itse siirryin thrash ja death metallin kautta black metallin puolelle...
 
- Tuntuiko bläkkiksen (tai sen edeltävän tyylilajin) kuunteleminen aluksi haastavalta, ja kenties epämiellyttävältäkin.
Ei.
Edellyttikö diggailu sitä, että ikäänkuin pakotitte itsenne aluksi kuuntelemaan bläkkistä.
Ei, kävi ihan luonnostaan. Toisia black metal akteja oli helpompi lähestyä kuin toisia.
 
- Liittyykö bläkkiksen diggailuun ja sen aloittamiseen jotain sosiaalista painetta, eli täyttääkö bläkkiksen diggailun jonkinlaisen "sosiaalisen normin" tuttavapiirissänne.
Ei. Ei edes siinä kaveriporukassa. Moni innostui asiasta ihan omien pähkäilyjen ja intressien takia.
 
- Soitatteko itse bläck/tms. metallia.
Silloin soitettiin kyllä.
 
- Eroaako bläkkiksen diggailu muun tyystin erilaisen musiikin diggailusta.
Ei itseasiassa. Samanlainen "underground-kiihkoilu" löytyy esim. rap-skenestä. Teemat ja musiikki ovat erilaista, mutta niissä todella paljon samaa. Samoin jyrkkiä mielipiteitä ja rajoja löytyy niin esim. jenkkiautojen harrastajista, rockabillystä, Michael Jackson-faneista jne jne.
Koetteko bläkkiksen kenties selvästi voimakkaammin kuin vaikkapa perinteisen pop-musiikin?
Varmasti, koska siinä on enemmän puhuttavia ja puhuttelevia aspekteja. Paikoin radikaalia, paikoin ristiriitaista... osittain jopa jotain mystisyyttä.

- Miten ja miksi olosuhteissa aloititte bläckmetallin kuuntelemisen ja edeltikö black metallin diggailua jokin aiempi samankaltaisen musiikin kuunteleminen?
 
Se oli punkista sellainen selkeä siirtymä. Koin ne silloin meiningiltään hyvin samanlaisiksi. Koen itseasiassa vieläkin.
 
- Tuntuiko bläkkiksen (tai sen edeltävän tyylilajin) kuunteleminen aluksi haastavalta, ja kenties epämiellyttävältäkin. Edellyttikö diggailu sitä, että ikäänkuin pakotitte itsenne aluksi kuuntelemaan bläkkistä.
 
Ei todellakaan. Se iski kerralla kuin tuhat volttia. Impaled Nazarenesta oli helppo siirtyä sitten Mayhemiin, Darkthroneen ja Mardukkiin.
 
- Liittyykö bläkkiksen diggailuun ja sen aloittamiseen jotain sosiaalista painetta, eli täyttääkö bläkkiksen diggailun jonkinlaisen "sosiaalisen normin" tuttavapiirissänne.
 
Eipä kyllä. Meitä oli pieni porukkaa joka löysi yllättäen vaan jotain uutta ja se vetäisi kyllä mukaansa.
 
- Soitatteko itse bläck/tms. metallia.
 
Soitin silloin 15 vuotta sitten. Voisin soittaa kyllä vieläkin jos jotain mielenkiintoista ilmenisi.
 
- Eroaako bläkkiksen diggailu muun tyystin erilaisen musiikin diggailusta. Koetteko bläkkiksen kenties selvästi voimakkaammin kuin vaikkapa perinteisen pop-musiikin?
 
Kyllähän teini-ikäisenä mikä tahansa uusi juttu iski todella kovaa. Siis jos oli iskeäkseen.
 
Black metallin parista löytyy kyllä selkeästi hupaisimmat fanaatikot. Semmosta samaa hassua tatsia kuin vaikka hoosee kristityissä.

PJS: Jos saan vaivata arvon keskustelijoita muutamalla kysymyksellä. Syystä että eilen, tämän keskustelun innoittamana pohdin bläkkiksen diggailua ja musiikin diggailua ylipäätään:
 
- Miten ja miksi olosuhteissa aloititte bläckmetallin kuuntelemisen ja edeltikö black metallin diggailua jokin aiempi samankaltaisen musiikin kuunteleminen?
 
Serkkupoika toi Immortalia ja Burzumia kuunneltavaksi vuosien 1996-97 tienoilla ollessani 12 vee. En oikeastaan silloin edes kuunnellut varsinaisesti mitään, taisi olla Bon Jovi jota oli tullut enemmän kuultua, niin ja Offspringin Smash-lättyä.
 
- Tuntuiko bläkkiksen (tai sen edeltävän tyylilajin) kuunteleminen aluksi haastavalta, ja kenties epämiellyttävältäkin. Edellyttikö diggailu sitä, että ikäänkuin pakotitte itsenne aluksi kuuntelemaan bläkkistä.
 
Eipä oikeastaan, perusteet asennettiin serkun toimesta kalloon ja plarattiin sanoja kansivihosta sekä puitiin niitä. Ei siinä ollut mitään pakonomaista, siitä innoistui välittömästi.
 
- Liittyykö bläkkiksen diggailuun ja sen aloittamiseen jotain sosiaalista painetta, eli täyttääkö bläkkiksen diggailun jonkinlaisen "sosiaalisen normin" tuttavapiirissänne.
 
Ei, ihan hyvin olisin yllämainitussakin tapauksessa todeta että "ihampaskaa" jos ei olisi miellyttänyt itseä. Toki kuuntelua saattoi hieman edesauttaa se että siihen aikaan oli hommat ns. isollaan.
 
- Soitatteko itse bläck/tms. metallia.
 
En enää, ehkä joskus vielä. Omassa soitossa tosin voi välillä vahvastikin näkyä ko. genren vaikutus.
 
- Eroaako bläkkiksen diggailu muun tyystin erilaisen musiikin diggailusta. Koetteko bläkkiksen kenties selvästi voimakkaammin kuin vaikkapa perinteisen pop-musiikin?
 
Ei mulle varmastikaan tänä päivänä eroa oikeastaan mitenkään enkä koe sitä enää niin voimakkaana ilmiönä edes musiikillisesti kuin silloin pennumpana.
 
Hyviä kysymyksiä.

- Miten ja miksi olosuhteissa aloititte bläckmetallin kuuntelemisen ja edeltikö black metallin diggailua jokin aiempi samankaltaisen musiikin kuunteleminen?
 
Kuulin yläasteella Metalliliitosta Cradle Of Filthiä ja Dimmu Borgiria ja siitä melodisemmasta ja hinusti peruspaahtoa teknisemmästä jytkeestä se lähti. Sitten tuli Covenant, Marduk ja Mayhem. Jotain Hornaa, Barathrumia ja paria muitaki suomalaisia tuli myös kuunneltua vähän. Huomasin jo silloin hommaan liittyvän camp-huumorin ja tongin netistä kaikenmaailman suomibläkkisbändejä, joilla oli mitä ihmeellisimpiä biisin nimiä jne. En muista enää mitään. Jotain Äkkikuolemaa ja mitä niitä bändejä oli.
 
- Tuntuiko bläkkiksen (tai sen edeltävän tyylilajin) kuunteleminen aluksi haastavalta, ja kenties epämiellyttävältäkin. Edellyttikö diggailu sitä, että ikäänkuin pakotitte itsenne aluksi kuuntelemaan bläkkistä.
 
Ei. Niin kuin sanoin, niin tuo melodisempi ote ja teknisemmin rytyyttävät rummut herättivät kiinnostusta sen verran, että siinä sivussa alkoi sietää sitä brutaalia paahtoakin. En ole koskaan jaksanut kuunnella paskasoundista true kihnutusbläkkiä, missä ei ole mitään vaihtelua. Just näitä Metalliliiton "puolalaisia demobändejä" mitä Klaus joskus soitti. Nykyään menee joku Mardukin Panzer Division Marduk lävitse ihan mielellään, vaikka aika tujua onkin. Vähän ku söis pussukan Fishersman's Friend -salmiakkia. Nam nam. Itse asiassa Mardukilta tykkään eniten just kaikista eniten provosoivimmista biiseistä. Sopii tiettyihin fiiliksiin erittäin hyvin.
 
- Liittyykö bläkkiksen diggailuun ja sen aloittamiseen jotain sosiaalista painetta, eli täyttääkö bläkkiksen diggailun jonkinlaisen "sosiaalisen normin" tuttavapiirissänne.
 
Ei. Ihasteltiin varsinkin rumpaleiden kyvykkyyttä.
 
- Soitatteko itse bläck/tms. metallia.
 
Soitin vähän. Voisin kuvitella soittavani vieläkin vaikkapa projektiluontoisesti.
 
- Eroaako bläkkiksen diggailu muun tyystin erilaisen musiikin diggailusta. Koetteko bläkkiksen kenties selvästi voimakkaammin kuin vaikkapa perinteisen pop-musiikin?
 
Ainakin silloin yläasteikäisenä koin sen normimusaa vahvempana. Se oli silloin brutaaleinta menoa mitä olin koskaan kuullut, niin kyllähän se sytytti vähän eri malliin kun perus Metallicat. Herätti mielenkiintosia tunteita. Parhaimmillaan siinä yhdistyi uskomaton soittotaito, mahtavat melodiset fiilistelyt ja jumalaton aggressio.

PJS: Jos saan vaivata arvon keskustelijoita muutamalla kysymyksellä. tietty saat
 
- Miten ja miksi olosuhteissa aloititte bläckmetallin kuuntelemisen ja edeltikö black metallin diggailua jokin aiempi samankaltaisen musiikin kuunteleminen?
 
kaveri nauhotti joskus Jyrki-tv-ohjelmasta dimmun videon, mourning palace (silloin ku levy ilmesty), ja se oli jotain ihan uutta verrattuna vanhoihin suosikkeihin, sepulturaan ja kumppaneihin. Silloin ihanstuin, etenkin synkkiin melodioihin ja epätoivosiin viboihin mitä bläkkiksestä irtos, vähä sama meininki ku kornia kuunnellessa
 
- Tuntuiko bläkkiksen (tai sen edeltävän tyylilajin) kuunteleminen aluksi haastavalta, ja kenties epämiellyttävältäkin. Edellyttikö diggailu sitä, että ikäänkuin pakotitte itsenne aluksi kuuntelemaan bläkkistä.
 
Ei ollenkaan, koska vieläkään en juurikaan digaa mättömättö-bläkistä. Karkkimelodiat, hyvät soundit ja hienot kansitaiteet, niistä on hyvä bläkki tehty. En tosin tiedä onko emperorin anthemsilla hyvät soundit, mutta sellaista melodia- ja vibahekumaa täynnä koko levy, että nam nam
 
- Liittyykö bläkkiksen diggailuun ja sen aloittamiseen jotain sosiaalista painetta, eli täyttääkö bläkkiksen diggailun jonkinlaisen "sosiaalisen normin" tuttavapiirissänne.
 
no sillo ysärin lopussa ku olin jotain 15 wee, ni sillo kaikki digas bläkistä, joka toisel oli filthin paita, nykyään muoti on siis jo toinen. Kyllä siis bläkmetallikin on ollut muoti-ilmiö nuorison keskuudessa, ihan ku vaikka skede yms.
 
- Soitatteko itse bläck/tms. metallia.
 
joo, kyllä mul on yhen miehen projekti, jota oon lähinnä läpällä välil tehny, nyt en tosin muutamaan vuoteen.
Myspacestakin löytyyy pari zipaletta.
Enää en muista käyttäjätunnuksia jne, ni en pysty lisäilee uutta tuotantoa tonne. mut tollanen oma pikku terapiaprokkis, jonka voiskii herätellä henkii taas ku illat pimenee
 
http://www.myspace.com/hatefire
 
raven on kait se bläkimpi kipale noist kahesta, kestää pari minsaa, hyvää mieltä koko ajan edestä...
 
- Eroaako bläkkiksen diggailu muun tyystin erilaisen musiikin diggailusta. Koetteko bläkkiksen kenties selvästi voimakkaammin kuin vaikkapa perinteisen pop-musiikin?
 
Joka musasta saa viboja, mut hiukan erilaisii. Ihan yhtä voimakkaat fiilarit saa siitä ku kuuntelee vanhaa cypress hillii, tosin ne vibaton vaa ihan erilaiset ku bläkkistä kuunnellessa

- Miten ja miksi olosuhteissa aloititte bläckmetallin kuuntelemisen ja edeltikö black metallin diggailua jokin aiempi samankaltaisen musiikin kuunteleminen?
Muutamia vuosia sitten kun grindi ei enää tuntunut tarpeeksi aggressiiviselta tuli tutustuttua kaverin kovasti ylistämään Emperorin Anthems To The Welkin At Duskiin. Vieläkin kovimpia bläkkislevyjä mitä on tullut vastaan.
 
- Tuntuiko bläkkiksen (tai sen edeltävän tyylilajin) kuunteleminen aluksi haastavalta, ja kenties epämiellyttävältäkin. Edellyttikö diggailu sitä, että ikäänkuin pakotitte itsenne aluksi kuuntelemaan bläkkistä.
Oli siinä välillä väkisinkuuntelunkin makua kun oli yritti erottaa jyvät akanoista, esim. Mayhemin eka lätty ei ainakaan silloin kolissut yhtään.
 
- Liittyykö bläkkiksen diggailuun ja sen aloittamiseen jotain sosiaalista painetta, eli täyttääkö bläkkiksen diggailun jonkinlaisen "sosiaalisen normin" tuttavapiirissänne.
Eipä oikestaan, 1-2 kaveria kuunteli/kuuntelee bläkkistä enemmälti. Tosin silloin genreen tutustuttaessa halutti saada selville mikä tässä nyt on niin viehättävää.
 
- Soitatteko itse bläck/tms. metallia.
En.
 
- Eroaako bläkkiksen diggailu muun tyystin erilaisen musiikin diggailusta. Koetteko bläkkiksen kenties selvästi voimakkaammin kuin vaikkapa perinteisen pop-musiikin?
Kyllähän jotain Deathspell Omegaa kuuntelee vähän eri fiiliksillä kuin vaikka Abbaa, mutta nykyään ei ole niin vahvoja tuntemuksia kuin joskus aloitellessa.

Ok. No tää vie ainakin näiden kyllä nyt aika tehokkaasti pohjan mun amatööri-psykologiselta"pavlovin koira" hypoteesilta:
 
Katsokaas, kun henkilö A totesi eilen toisaalla että kokee black metallin kuuntelemisen miellyttävänä ehkä osittain siksi että on aikanaan soittanut itse bläkkistä ja musan kuunteluun assoisoituu ylitsekäyvästä kitaroiden pauhusta ja armottomasta blastbeatista tuleva energisyyden ja semmoisen alkukantaisen (paremman sanan puuteessa) hyvän olon tunne. Ja fundeerasin itsekseni, että se miksi normaalien musakäsitysten ja normien mukaan täysin kuuntelukelvoton musa (siis juuri se puolaisten demobändien ultranopea äärisirkkeli bläkkis, joka voi ainakin omasta mielestäni olla kuuntelukokemuksena lähinnä fyysistä korvakipua aiheuttava), on toisille jotain totaalisen mahtavaa ja tietyntyyppisiä "synkeitä" mielikuvia herättävää?
 
Päädyin hypoteesiin, että bläkkisdiggailun alkuvaiheessa kuuntelijat ikäänkuin ehdollistavat itsensä siten, että ihan musiikillisilta ominaisuuksiltaan tietyntyyppisen musiikin kuuntelu yhdistettynä ko.genren ulkomusiikillisiin lähtökohtiin ja siihen, että tietyn musan kuuntelu johtaa toveripiirin hyväksyntään "ehdollistaa" kuuntelijat siten, että tietyntyyppinen musiikki herättää sisällöstä huolimatta tietyntyyppisen tunnetilan ja kenties jopa ihan fyysisen hyvänolontunteen.
 
Tunnetta vahvistaisi entuudestaan vielä se, että black metallin, tai muun energisen ja agressiivisen musiikin, soittaminen aiheuttaa myös fyysisen reaktion (adrenaliinia erittyy verenkiertoon-->pulssi nousee, vireystila kasvaa yms. + näistä aiheutuva hyvänolontunne), joka luonnollisesti assosioituisi myös samankaltaisen musiikin kuunteluun.
 
Mutta ainakin näiden vastausten perusteella voisin sanoa olevani hieman hakoteillä tässä kyllä. Mut minkäs teet. Oon onneksi insinööri, enkä psykologi.
 
PS. Pahoitteluni sekavista lauserakenteista.
 
EDIT. korjasin yhden äidinkielellisen typeryyden.

Ja fundeerasin itsekseni, että se miksi normaalien musakäsitysten ja normien mukaan täysin kuuntelukelvoton musa (siis juuri se puolaisten demobändien ultranopea äärisirkkeli bläkkis, joka voi ainakin omasta mielestäni olla kuuntelukokemuksena lähinnä fyysistä korvakipua aiheuttava), on ko. genreen itsensä mielestä jotain totaalisen mahtavaa ja tietyntyyppisiä "synkeitä" mielikuvia herättävää?
 
Oli joku fiksu pointti, mutta unohtu ku kirjotin jonku pitkän vuodatuksen, jonka sitten kuitenki pyyhin pois.
 
Noh, kiteytettynä, kyllä seki paskasoundinen bläkki menee, jos siellä on aivan käsittämättömän antikristillisen ilkeä riffi erotettavissa. =)
 
Kai se on vaan sitä, että pyritään olemaan mahdollisimman ilkeitä. Riffit, laulajan ulosanti ja yleinen soundi pitää olla mahdollisimman karskia, että fiilis välittyy. Harmi vaan ku se sanoma menee sitten monesti ohi. Vähän sama ku monella HC-punk-bändillä, meikän korvaan.

PJS: Ja fundeerasin itsekseni, että se miksi normaalien musakäsitysten ja normien mukaan täysin kuuntelukelvoton musa (siis juuri se puolaisten demobändien ultranopea äärisirkkeli bläkkis, joka voi ainakin omasta mielestäni olla kuuntelukokemuksena lähinnä fyysistä korvakipua aiheuttava), on ko. genreen itsensä mielestä jotain totaalisen mahtavaa ja tietyntyyppisiä "synkeitä" mielikuvia herättävää?
 
Määrittele "normaali musakäsitys ja normit" :) Nojoo, luulen kyllä tietäväni suunnilleen mitä tarkoitat. Ja siinä onkin homman ydin, se "normaali" musa on vähän vitun tylsää. MULLE useimmiten täysin sisällötöntä. Ja mitä normaaliin tulee niin sanotaan näin, että mielummin kuuntelen paskaakin korina/örinävokalisointia kuin hieman keskimääräistä parempaa puhdasta laulantaa (olettaen että soittopuoli on molemmissa tapauksissa hyvää, en siis tarkoita mitään "hevi om paskimmillaankin parastam!"-juttua). Eli ei kai tossa oo kysymys muusta kuin kunkin henkilökohtaisista mieltymyksistä.
 
Päädyin hypoteesiin, että bläkkisdiggailun alkuvaiheessa kuuntelijat ikäänkuin ehdollistavat itsensä siten, että ihan musiikillisilta ominaisuuksiltaan tietyntyyppisen musiikin kuuntelu yhdistettynä ko.genren ulkomusiikillisiin lähtökohtiin ja siihen, että tietyn musan kuuntelu johtaa toveripiirin hyväksyntään "ehdollistaa" kuuntelijat siten, että tietyntyyppinen musiikki herättää sisällöstä huolimatta tietyntyyppisen tunnetilan ja kenties jopa ihan fyysisen hyvänolontunteen.
 
Mulla se on ton "normaalin" musan suhteen usein tommosta ehdollistamista. Esimerkkinä oon pitkään halunut kyetä diggaamaan vaikka jostain pink floydista mutta kun en tajua siitä yhtään mitään. Kun joku dark side of the moon kuitenkin nauttii niin laajaa arvostusta niin ei kai sen nyt pitäisi kovin vaikeaa olla löytää sitä pointtia siitä musasta. Tai esim. Tom Waitsia joutui luukuttamaan aika kauan ennen kuin siitä alkoi tosissaan diggaamaan satunnaisen hymähtelyn sijaan. Mutta sitten kun se kunnolla iski niin kyllähän se oli sen "ehdollistamisen" arvoista. On muuten vitullisen vammasesti selitetty tää pointti tässä, mutta menköön.
 
Alkuperäiseen keskustelunaiheeseen välihuutelu, etä black metalliin ei välttämättä kuulu niinkään satanismi vaan SAATANA. Ilmentymänä olkoon sitten norjan teininymouksien tolkien-satanismi, laveylainen sirkus-satanismi, gnostikko-osaston saatananpalvonta, mytologinen saatanallisuus, jyrkkä antikristillisyys tms. Ei kai sen tarvii perustua mihinkään genren "aloittajien" lausuntoihin tai olla mikään kiveen kirjoitettu laki? Eiks joku yleinen konsensus riittäis. Ts. jos tehdään kakkapornoa tekokakalla niin onko se kakkapornoa? Näyttää kakalta, mutta ei haise! Jos olisit true-koprofiilii niin eikö tulis vähän kusetettu olo, "perkele vaadin aitoa ruikulia kahmalokaupalla!" Tai vaikka et edes olisi? Ei taida olla kakkapornon lainalaisuuksia ja määritelmiä merkittynä mihinkään kivitauluun?

PJS: Jos saan vaivata arvon keskustelijoita muutamalla kysymyksellä. Syystä että eilen, tämän keskustelun innoittamana pohdin bläkkiksen diggailua ja musiikin diggailua ylipäätään:
 
- Miten ja miksi olosuhteissa aloititte bläckmetallin kuuntelemisen ja edeltikö black metallin diggailua jokin aiempi samankaltaisen musiikin kuunteleminen?
- Tuntuiko bläkkiksen (tai sen edeltävän tyylilajin) kuunteleminen aluksi haastavalta, ja kenties epämiellyttävältäkin. Edellyttikö diggailu sitä, että ikäänkuin pakotitte itsenne aluksi kuuntelemaan bläkkistä.
- Liittyykö bläkkiksen diggailuun ja sen aloittamiseen jotain sosiaalista painetta, eli täyttääkö bläkkiksen diggailun jonkinlaisen "sosiaalisen normin" tuttavapiirissänne.
- Soitatteko itse bläck/tms. metallia.
- Eroaako bläkkiksen diggailu muun tyystin erilaisen musiikin diggailusta. Koetteko bläkkiksen kenties selvästi voimakkaammin kuin vaikkapa perinteisen pop-musiikin?
 
Hyviä kysymyksiä. Haluaisin lisätä: "Erotteletteko tietoisesti sen musiikin eri elementtejä joko kuunnellessanne tai soittaessanne sitä?" ja "Soitatteko tai kuunteletteko aktiivisesti muita musiikkityylejä", esimerkiksi kansanmusiikkia, Suomipoppia tai vaikka Miles Davisin 60-luvun tuotantoa (joko akustista tai sähköistä, hewy medal!)?
 
edit: vaikkakin nuo asiat tulivat ilmi tuolla vastauksissa. Haluaisin että ketjun ns. Avainhenkilöt vastaisivat myös!!!

Heissillä hyvää tekstiä välistä, ja kakkaporno ANALogiasta vielä specialplussa!
 
Mitä tulee Juoppis Antti Tuiskuun, niin lyhyesti;
 
a) Kirjoittelin siitä jo jonkin aikaa sitten. Mielipide muuttuu, joskus nopeastikin.
 
b) Onko Antti Tuisku, tai joku muu vastaava ihmisen älykkyyttä halventava rävellys sen arvoista, että sille tulisi antaa mahdollisuus?