| Aihe: Putkinupin tekemisen haasteet? | |
|---|
|
Ihan mielenkiinnosta kysyn,
Laadukkailla putkinupeilla on hintaa jopa useampia tuhansia, miksi näitä ei ole porukka ruvennut kloonaamaan ja rakentelemaan itse? Varmaankin hyvin painavia argumentteja löytyy. Äkkiseltään elektroniikkaa tuntemattomana voisi kuvitella ettei tuollaisen paremman tason nupin kloonaamiselle pitäisi olla suuriakaan esteitä. Osat varmaan eivät aivan mahdottomia maksa, kytkentäkaavioita löytyy netistä ja varmaan mikään rakettitiede ei kuitenkaan ole kysymyksessä.
Vai onko?
terv, nimim. triple rectifier 20 eurolla? | |
Rakennussarjojahan on pilvin pimein ja ovatpa ne melko suosittujakin, mutta kai maallikon rakentamisintoa heikentää se, että putkivahvistimen jännitteet ovat tappavia, kytkentäkaaviot monimutkaisia ja kolvaaminen hankalaa.
"Käytös siivo ja hillitty sopii lehmälle"
- Laura Latvala |  hq
13.10.2009 14:05:28 | |
|
Eipä ne osat loppujen lopuks niin halpoja olekaan. Ja aikaa siihen rakenteluun saa menemään reilusti myös. |  blaekie
13.10.2009 14:08:27 (muokattu 13.10.2009 14:17:46) | |
|
Kyllähän niitä on maailmalla ja Suomessakin tehty jo varmaan iät ja ajat.
Ovat kuitenkin jonkin verran isotöisempiä, ja ei ne osatkaan (hyvät) tosiaankaan
ihan halpoja ole, jos vertaa johonkin 2 putkiseen bluespönttöön.
Tuosta rakentamaan vaikka Hiwattia -> http://mhuss.com/Hiwatt/DIY/
EDIT: Jälleenmyynti on myös hankalaa, tuskin saa omiaan pois, saati mitään "työpalkkoja" . lisäksi itsetehtyjen sähkölaitteiden myyntikin taitaa olla periaatteessa kiellettyä, jos ei ole papereita
Nii onkii ... vai oliko sittenkään .. ja jos onkii , nii entäs sitten ... | |
http://www.ceriatone.com/
Tuolta jotain osviittaa. | |
Jos ei ole yhtään perehtynyt putkivahvareiden rakenteluun eikä elektroniikkaan, suosittelen jotain hyvää rakennussarjaa kuten Ceriatone, Matamp, Ampmaker jne. ainakin alkuun. Kun itse aloitin tämän harrastuksen n. 35 vuotta sitten, ei rakennussarjoja juuri ollut olemassa ja osat olivat suhteessa vielä kalliimpia kuin tänään, jolloin vahvareita väännettiin mm. vanhoista putkiradioista.
Laadukkaan putkivahvistimen osiin uppoaa helposti useampi satanen ja jos tekee vahvarin ns. stetsonista, voi lopputulos olla jotain muuta kuin odotettiin. Olen tehnyt kymmeniä putkivahvistimia elämäni aikana ja voin sanoa, että vain pari kolme niistä on lähtenyt laakista toimimaan halutulla tavalla. Aina on ollut jotain säätämistä ja virittelyä. Nytkin on työpöydällä aito kolmikanavainen putkinuppi p-to-p-periaatteella toteutettuna. Ongelmia sen kanssa tuntuu riittävän ja mitä monimutkaisempia laitoksia haluaa rakentaa, sen varmempaa on, että kaikki ei mene suunnitellusti.
En halua tällä kirjoituksella masentaa, mutta alan tämän opiskelu teoriassa ja käytännössä kestää aika kauan. Jos kuitenkin haluja ja tahtoa löytyy, voi toteuttaa itseään myös tällä tavalla. Minä itse, oma bändini ja moni muu soittaa nykyään jostain syystä vain tekemilläni Bluetone-putkivahvistimilla. Näistä on kuvia ja juttua täällä: www.bluetone.fi t. Harry |  SirElwood
13.10.2009 17:48:27 (muokattu 13.10.2009 17:54:09) | |
|
Haluan vaan sen sanoa, että rahan säästäminen on kaikkein huonoin argumentti itse tekemiselle. Äkkisältään voi tuntua kivalta jos osat saa vaikka ööh... 500€:lla, mutta mitäpäs jos sen 150€ päätemuuntajan sählää rikki? Tai jos laite ei viidenkymmenen rakentelutunnin jälkeenkään vielä tee muuta kuin polttaa sulakkeen? Siinä on äkkiä suru puserossa ja yllättäen ne "halvat osat" alkaa tuntua aika perkeleen kalliilta siinä pöydällä.
Ja tietty vielä se että jos haluat soittaa mesan triple rectumilla, osta sellainen. Jos haluat soittaa jollain minkä olet itse tehnyt, aloita rakenteluharrastus. Rakettitiedettä tämä ei ole, muttei myöskään mikään läpihuutojuttu. Ihan niinkuin mikä tahansa harrastus, tämäkin vaatii hyvin suuren määrän erilaisia taitoja. | |
Kyröjoki: Ihan mielenkiinnosta kysyn...
Miten tuon nyt ottaa. Ainakin omasta näkökulmasta tuntuu, että niitä laadukkaita ja kalliita putkinuppeja kloonaa monikin joka sen taidon osaa. Monelle kynnys tosin on niissä simppeleimmissä ja klassisissa designeissa joten noita monen kanavan, MIDI ohjattuja nuppeja ei rakennella, koska esim.
- Niissä on tolkuttomasti komponentteja joten heikoimmilta menee pää pyörälle
- Niissä on paljon puolijohdetekniikkaa käytössä
- Niiden toimintaa ei täysin ymmärretä
- Ne käytännössä vaativat piirilevyn ja sellaistapa harvemmin saa valmiina tai edes valmiiksi suunniteltuna
- Kaikkiin ei oikeasti löydy helpolla kytkiksiä (esim. VHT, Diezel, Krank, Splawn yms.)
Rakentamalla itse harvemmin pääsee halvemmalla ja siihen projektiin sisältyy niin monta juttua ja osa aluetta ettei se todellakaan ole ihan elektroniikan vasta-alkajille, ja paremmin elektroniikan hallitsevillakin menee usein sormi suuhun kun pitää alkaa vääntää kokoon metallilotaa ja hyvää layouttia johon kaikki osat sopivat ilman purkkaviritelmiä ja hurinoita. Siinä kuluu helpolla päivä jos toinenkin noita pohtiessa joten aika monii tuntuu tyytyvän siihen mitä saa valmiina suunnitelmana käsiinsä.
Rahaa näissä jutuissa rupeaa näennäisesti "säästämään" vasta sitten kun suuri tukku niitä kalliimpia osia ja oleellisimpia työkaluja alkaa jo löytymään valmiina hyllystä ja kun ei enää tarvitse tuhlata tolkuttomasti aikaa ja rahaa onnistumiseen yrityksen ja erehdyksen kautta, tuli se sitten itse rakentamiseen tai osien kokoon haalimiseen milloin mistäkin. | |
Juu, säästämismielessä ei ainakaan nykyään kannata. Vaikkapa pleksimarsun muuntajat maksavat yksittäin ostettuna enemmän kuin bugeran tekemä klooni. Tietysti jos satut saamaan jostain osia romuraudan kilohinnalla ja on aikaa odotella, niin ehkä sitten... paitsi että tuolloin tulee taatusti omaperäistä tavaraa soundillisesti, kun muuntajat olivat vähän sinnepäin. Mikäänhän ei tietysti estä käyttämästä tuollaista kiinanpeliä modailun lähtökohtana, mutta halvaksi ei sekään kyllä tule, eikä helpolla.
Muutenhan kyseessä on vallan antoisa ja mukava harrastus, joka vaatii kyllä aikaa reippaanlaisesti. Valitettavasti on jäänyt viime aikoina vähiin, osittain ajanpuutteen vuoksi, osittain muutenkin liiallisesta vahvistimien määrästä nurkissa. Ja soittamaankin pitäisi ehtiä. :-)
Antikitarasankari | |
Kyllä mä väittäisin, että jos noita kalliimpia vehkeitä lähtee kloonaamaan, mutta ei välttämättä just tasan niillä alkuperäisillä osilla, niin voi säästää ihan reilustikin. Ei nyt ihan Rectoa 20 eurolla, mutta tonnilla kyllä.
Hanene lailaa lailaa luua. | |
päänahka: Kyllä mä väittäisin, että jos noita kalliimpia vehkeitä lähtee kloonaamaan, mutta ei välttämättä just tasan niillä alkuperäisillä osilla, niin voi säästää ihan reilustikin. Ei nyt ihan Rectoa 20 eurolla, mutta tonnilla kyllä.
Ehkä jos kaikki menee putkeen:) Muuntajat ovat varmaan kallein osa nupissa ja niiden käräyttely tuntuu lompakossa.
Jos Marshallia halajaa, niin taitaa Peaveyn Windsor olla jo niin halpa, että pahaa tekee (218e).
Sanomattakin selvää, että suurin haaste on sähköturvallisuus. "Halpa" nuppi voi nopeasti maksaa hengen. | |
Mäkrö: Ehkä jos kaikki menee putkeen:) Muuntajat ovat varmaan kallein osa nupissa ja niiden käräyttely tuntuu lompakossa.
Tsöh. Käämiä saa metritavarana ja sydäntä (ei omaa) voi vaikka vasaralla hakata eikä hajoa pahasti.
Vaikka näin: http://dl.ziza.ru/other/102009/08/pics/012.jpg :)
Sanomattakin selvää, että suurin haaste on sähköturvallisuus. "Halpa" nuppi voi nopeasti maksaa hengen.
Kuten edellisestä kuvasta näkyy...
Mutta juu, näennäisestä yksinkertaisuudesta huolimatta on noissa putkikoneissa aika pirun paljon tekemistä ja funtsimista jos aikoo hyvän tehdä.
-?- |  Murgo
14.10.2009 06:18:55 (muokattu 14.10.2009 06:19:42) | |
|
gasser: Tsöh. Käämiä saa metritavarana ja sydäntä (ei omaa) voi vaikka vasaralla hakata eikä hajoa pahasti.
Vaikka näin: http://dl.ziza.ru/other/102009/08/pics/012.jpg :)
Metalliverstas afrikkalaisittain. Huomaa hitsaajan suojavarusteet sekä ergonomisen kevyt puikonpidin. Olen muuten vähän vastaavan kotitekoisen hitsausmuuntajan nähnyt ihan Suomessa käytössä, tosin 70-luvulla erään kyläsepän pajassa. Ensiön kolmivaihekäämit ja sydän taisivat olla jostain pylväsmuuntajasta ja toisio oli tehty yksinkertaisesti kiertämällä tämän paketin ympärille sopiva määrä hitsauskaapelia jonka toisessa päässä oli maadoituspuristin ja toisessa puikonpidin. Kokonaisuus oli sijoitettu johonkin vanhaan puulaatikkoon.
Hitsausvirtaa ei siis pystynyt säätämään kuin purkamalla toisiokäämin kierroksia tai kiertämällä lisää, mutta ko. seppä teki silti tällä värkillä vähintäänkin kelvollista saumaa, taito korvasi välineiden yksinkertaisuuden.
Mutta aiheeseen: kun kerran kitaramikkejäkin käämitään itse niin onkohan kukaan koettanut kääriä päätemuuntajia omatoimisesti?
Niin vähän aikaa,niin paljon puuhasteltavaa! | |
Murgo: Mutta aiheeseen: kun kerran kitaramikkejäkin käämitään itse niin onkohan kukaan koettanut kääriä päätemuuntajia omatoimisesti?
Itse en kyllä uskaltaisi ihan paloturvallisuuden vuoksi edes alkaa yrittäämään ennenkuin tietotaito asiasta olisi jotain aika poikkeuksellista. Päätemuuntajan kohdalla kun puhutaan aika rutosti isommista jännitteistä ja virroista kuin mitä kitaramikkien käämeissä liikkuu.
Myöskään tuollaisen käämiminen (niin, että tulos jopa toimii hyvin) ei ole ihan mikään maailman simppelein juttu. Rautalangasta vääntäen, toimivuuteen ei riitä että lähinnä pyöritellään käämiä sydämen ympärille. Mitään mahdotontahan tuo touhu tosin ei ole.
http://www.geofex.com/Article_Folders/xformer_des/xformer.htm
http://europa.spaceports.com/~fishbake/ot1/ot.htm
http://www.pmillett.com/Books/Lee_1 … ronic_Transformers_and_Circuits.pdf | |
Kyröjoki: Ihan mielenkiinnosta kysyn,
Laadukkailla putkinupeilla on hintaa jopa useampia tuhansia, miksi näitä ei ole porukka ruvennut kloonaamaan ja rakentelemaan itse? Varmaankin hyvin painavia argumentteja löytyy. Äkkiseltään elektroniikkaa tuntemattomana voisi kuvitella ettei tuollaisen paremman tason nupin kloonaamiselle pitäisi olla suuriakaan esteitä. Osat varmaan eivät aivan mahdottomia maksa, kytkentäkaavioita löytyy netistä ja varmaan mikään rakettitiede ei kuitenkaan ole kysymyksessä.
Vai onko?
terv, nimim. triple rectifier 20 eurolla?
High-gain-vahvarin itse tekeminen ei ole hirveän helppoa, sen sijaan perinteiset Tweedfenderit tms ovat aika kivuttomia saada pelaamaan. Tosin jos ei elektroniikkaa tunne, aloittaisin rakentelamalla jonkun simppelin säröboksin (ei germanium-Fuzzfacea) ja katsoisin onko touhu minua varten.
Henk. koht. mielestä sähköhommat eivät ole hankalia. Enemmän ihmettelen näitä, jotka pystyvät tekemään kitaran kaulan niin että joka nauha on millin sadasosalleen ojennuksessa tai maalata rungon siististi. Näille kavereille saattaa sitten olla pelkkä kitaran johdotus valtavan päänsäryn paikka. Meitä on moneen lähtöön.
With one foot in yesterday and the other in tomorrow you end up peeing all over today. | blaekie
14.10.2009 10:11:18 (muokattu 14.10.2009 10:18:28) | |
|
Bee-äf: Henk. koht. mielestä sähköhommat eivät ole hankalia. Enemmän ihmettelen näitä, jotka pystyvät tekemään kitaran kaulan niin että joka nauha on millin sadasosalleen ojennuksessa tai maalata rungon siististi. Näille kavereille saattaa sitten olla pelkkä kitaran johdotus valtavan päänsäryn paikka. Meitä on moneen lähtöön.
Eikös se sanonta kuulu, että "kaikki on helppoa, kun sen osaa" (tai on kunnon työkalut, ja ennenkaikkea koulutusta, ja pikku haasteita säikähtämätöntä intomieltä) 8D)
Itse rakensin joskus junnuna, Elektor lehden ohjeiden mukaan 2x500 Watin Mosfet päätevahvistimen (vai pitäisikö sanoa kiukaan), joka oli sillattavissa vielä 1Kw:n Monoksi. Sain sen toimimaan, ja siitä tuli siisti. Mutta täytyy myöntää että haastetta siinä oli kerrakseen. ;-) (Täytyypäs kaivaa se tuolta mökiltä esiin, ja ottaa oikeen kuva), pelkät muuntajatkin paino varmaan 5 kiloa kappale :) , ja Toshiban To3 koteloiset kivet, olikohan niitä nyt yhteensä 16 kpl, ei ollu ihan halpoja.
Nii onkii ... vai oliko sittenkään .. ja jos onkii , nii entäs sitten ... | |
blaekie: lisäksi itsetehtyjen sähkölaitteiden myyntikin taitaa olla periaatteessa kiellettyä, jos ei ole papereita
Niin, tuo onkin mielenkiintoinen kysymys. Jos nyt oletettaisiin, että saisin päähäni alkaa kasaamaan pientä vaivanpalkkaa vastaan vaikkapa Uraltone Junioreja kolvaustaidottomille, niin mitkä mahtavat olla vastuukysymykset ?
Mitään papereitahan meikäläisellä ei sähköalalta ole. Minkähänsortin paperit tuohonkin tarvitsisi ?
Antikitarasankari | |
s151669: Niin, tuo onkin mielenkiintoinen kysymys. Jos nyt oletettaisiin, että saisin päähäni alkaa kasaamaan pientä vaivanpalkkaa vastaan vaikkapa Uraltone Junioreja kolvaustaidottomille, niin mitkä mahtavat olla vastuukysymykset ?
Mitään papereitahan meikäläisellä ei sähköalalta ole. Minkähänsortin paperit tuohonkin tarvitsisi ?
Itseasiassa en tiedä mikä on nykytilanne. Radioamatööri-tutkinnon (itse en ole)suorittaneet saa vissiin myydä itsetehtyjä laitteita (Toisille amatööreille ?).
Eiköhän siihet jotkut sähköpätevyys vaatimukset ole, mutta mutua se on.
Omaan käyttöönhän noita saa tehdä, vastuu on myös itsellä.
Nii onkii ... vai oliko sittenkään .. ja jos onkii , nii entäs sitten ... | |
s151669: Niin, tuo onkin mielenkiintoinen kysymys. Jos nyt oletettaisiin, että saisin päähäni alkaa kasaamaan pientä vaivanpalkkaa vastaan vaikkapa Uraltone Junioreja kolvaustaidottomille, niin mitkä mahtavat olla vastuukysymykset ?
Mitään papereitahan meikäläisellä ei sähköalalta ole. Minkähänsortin paperit tuohonkin tarvitsisi ?
Nääh, kirjoitat vaan takapaneeliin "CE", niin se on laillinen.
Hanene lailaa lailaa luua. | blaekie
14.10.2009 10:58:15 (muokattu 14.10.2009 11:08:48) | |
|
päänahka: Nääh, kirjoitat vaan takapaneeliin "CE", niin se on laillinen.
Hee, näin se taitaa olla:) , paitti että toi "vakuutus" tulee täyttää, että voi se merkin siihen lätkästä :)
Toi korjaushomma kyllä vaatiikin. Eli jos businesta tuosta meinaa, taitaa olla vaan paras suorittaa Sähköturvallisuus tutkinto 3. , joutuuhan niitö varmaan korjaamaankin :)
Ote Tukesin sivuilta
"Vaatiiko sähkölaitteiden valmistus urakointioikeuksia?
Vastaus:
Sähkölaitteiden valmistus ei vaadi minkäänlaista urakointioikeutta, mutta niiden takuu- tms. huolto- ja korjaustoiminta edellyttää. Valmistajan pitää erikseen varmistaa, että laitemalli täyttää sekä sähköturvallisuus- että sähkömagneettisen yhteensopivuuden vaatimukset. Sarjatuotanto edellyttää sellaisen valmistuksen laadunvarmistuksen (kirjallinen ohje), että jokainen valmistettu laiteyksilö täyttää vaatimukset.
Laitteessa tulee olla CE-merkki osoituksena laitetta koskevien direktiivien vaatimuksenmukaisuudesta. Merkkiin liittyen valmistaja laatii kirjallisen vaatimustenmukaisuusvakuutuksen, jossa laite, sen valmistaja ja varmistuksessa käytetyt standardit tai muut asiakirjat on mainittu.
Lähetämme pyynnöstä mallin vaatimuksenmukaisuusvakuutuksesta,"
Nii onkii ... vai oliko sittenkään .. ja jos onkii , nii entäs sitten ... | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
