| Aihe: Mistä alottaisin? | 1 |
|---|
|
morjesta! olen uusi tässä harrastuksesta ja olisi kiva tietää mistä alottaisi?
kirjastosta kävin suuren kitarakirjan lainaamassa ja sitä tuossa lueskellu.jos saisi vinkkejä miten etenisi tässä? :) | |
laeppae: morjesta! olen uusi tässä harrastuksesta ja olisi kiva tietää mistä alottaisi?
kirjastosta kävin suuren kitarakirjan lainaamassa ja sitä tuossa lueskellu.jos saisi vinkkejä miten etenisi tässä? :)
Tuskin minkään muun soittimen harrastajia kusetetaan niin paljon kuin kitaristeja; nuo kaikenlaiset "suuret kitarakirjat" ja muut ovat heppoista hölynpölyä vailla minkäälaista pedagogista vastuuta ja järjestelmällisyyttä - pääosassa ovat yleensä kuvat kulahtaneista tähtikitaristeista.
Selvitä ensin itsellesi mitä haluat soittamiselta ja mihin lajiin haluat mahdollisesti suuntautua. Jos tyydyt rämpyttelemään peruspoppeja, niin hanki sointuoteopas (tai etsi netistä perusotteet) ja opettele perussoinnut - moni on tienannut sitenkin omaisuuksia - jos sen sijaan haluat oikeasti alkaa järjestelmällisesti kehittää itseäsi, hakeudu johonkin musiikkioppilaitokseen ja toivo, että kohdalle osuu hyvä opettaja.
Jos soittelet pari vuotta itseksi, älä hakeudu sen jälkeen enää virallisen opetuksen pariin - olet silloin opettajan painajainen!;) | |
Kovinpa tuli synkkää tekstiä yllä. Kyllä minusta Suuresta Kitarakirjasta on ollut apua, kattavat sointutaulukot löytyvät sieltä ainakin. Että ei se opus pelkästään kitaristien esittelyä ole. Ja mahtaa olla kehno opettaja kyseessä, jos pari vuotta itsekseen soittanut oppilas on painajainen. Ei kai sitä koskaan ole liian myöhäistä lähteä tunneille, vaikka kuinka olisi itsekseen soitellut.
Älä suotta lannistu vaikka tietotulva saattaakin olla näin aluksi melkoinen. Ja tuolta aloittelijat-palstalta löydät varmasti monta topikkia joissa käsitellään soiton aloittamista. Tsemppiä!
"People are fucking boring. You know what would be great for a guy like me? To be in a coma." -George Carlin | |
Milkop:Ja mahtaa olla kehno opettaja kyseessä, jos pari vuotta itsekseen soittanut oppilas on painajainen. Ei kai sitä koskaan ole liian myöhäistä lähteä tunneille, vaikka kuinka olisi itsekseen soitellut.
Koskaan ei tokikaan ole liian myöhäistä lähteä tunneille, mutta jos tunneille lähtee, pitäisi olla valmius myös ottaa oppia vastaan. Kun puhun "opettajan painajaisesta", tarkoitan ehkä yllättävänkin näppäryysasteen omaavista teiniPOJISTA, joiden asenne ja käsitys omasta erinomaisuudesta on vähintäinkin...erikoinen. He luulevat olevansa jotenkin "poikkeuksellisia" ja ilmoittavat soittavansa "lähinnä omia juttuja", mutta esim. esiintymisestä heillä ei ole mitään kokemusta; on helppoa luulla itsestään vaikka mitä, kun ainoa kuuntelija on ollut ehkä olohuoneen peili.
Näille tyypeille myöskin kitaratunneilla käymisen motiivit ovat minulle mysteeri; tullaan ikäänkuin "oppimispaikkaan", mutta suhtaudutaan - ainakin aluksi - hieman kylmäkiskoisesti opin antajaan.
Toinen suuri ongelma on joskus - siis niillä tavallaan aika lahjakkailla "itseoppineilla" - se, että he ovat omaksuneet usein niin pahat maneerit esim. soittamisen ergonomian suhteen, että niiden korjaaminen on joskus ylivoimainen tehtävä. Jos joku 14 vuotias kokee voivansa soittaa hartiat jännittyneinä ja selkä kaarella ilman ongelmia, niin ihan hieno juttu, mutta samojen tapojen jatkuessa myöhempään ikään asti, on tiedossa ihan konkreettisia fyysisiä vammoja ja kipuja. Niille voi nuorena naureskella, mutta vanhempana ei paljon naurata.
Haluan korostaa, että kuvailemiani (karikatyyri-)tapauksia on ollut äärimmäisen vähän.
Tarkoitus ei todellakaan ollut antaa satikutia alkuperäiselle kysyjälle, vaan tuoda esille jotain faktoja, joiden avulla pääsee ihan eritavalla soittamisen makuun kuin sekavia "kitarakirjoja" tai jotain värikkäitä (amerikkalaisia/englantilaisia) kitarakirjoja tavaamalla.
Minäkin toivon kaikkea hyvää ja antoisia hetkiä soittamisen parissa sekä keskustelun aloittajalle, että kaikille muillekin!
PS: Onkohan kukaan nollapisteestä lähtevä vasta-alkaja koskaan oppinut mitään konkreettista lukemalla ilpo Saastamoisen "Kitarakirjaa"?...;) |  kimizu
12.10.2009 23:50:57 (muokattu 13.10.2009 11:06:16) | |
|
Gotnine: PS: Onkohan kukaan nollapisteestä lähtevä vasta-alkaja koskaan oppinut mitään konkreettista lukemalla ilpo Saastamoisen "Kitarakirjaa"?...;)
En ole "kitarakirjaa" lukenut mutta muita vastaavia opuksia lainailin kirjastosta alkuvaiheessa. Jotain on hommattuna alelaarista kotiinkin. Kyllä niistä ainakin itselleni jotain tarttui aina mukaan. Alkuun tsekkailin biisejä jotka tunsin ja mielsin suhteellisen helpoiksi soittaa, kuuntelin niitä levyiltä, hain netistä tai kirjoista soinnutuksia jne. Jos ei taittunut, siirryin eteenpäin ja palasin myöhemmin ongelmakohtiin. Kyselin myös kitaristikavereilta vinkkejä aina kun kehtasin.
En liikoja valikoinut mitä soittelin, ihan kaikenlaista lastenlauluista rokkiin ja poppiin. Pääasia oli että opin soinnut ja vaihdokset ja kitara tuli edes hieman tutuksi ennenkuin aloin siirtyä enemmän itseäni oikeasti kiinnostaviin juttuihin ja musatyyleihin. Yrityksen ja erehdyksen kautta olen jotain oppinutkin. Jos en muuta niin ainakin perussoinnuilla rämpyttely onnistuu jo kohtuullisen hyvin ja joka päivä oppii jotain pientä uutta.
Eli rohkeasti vaan luuttu kouraan. Opettele aluksi virittämään kitara ja muutamia perussointuja, sitten helppoja tuttuja biisejä, joissa joudut käyttämään niitä sointuja ja opit vaihtamaan sointuja juohevasti. Laula tai vihellä melodiat samalla päälle niin biisit jäävät mieleen paremmin ja opit samalla harmoniaa. Ja koita soittaa taimissa, aluksi hitaasti ja pikkuhiljaa nopeammin, biisin mukaan tietty. Metronomi tai rumpukone auttaa tässä jos oma taimi (time) ei ole kovin kehittynyt vielä. Se oma juttu ja mielenkiinnot löytyy sitten aikanaan kun alkaa olla "työkaluja". Rauhallisesti eteenpäin, kyl' se siitä.
EDIT: siivottu omaa rutinaa pois :)
Timing stinks but cheerfully winks... | |
Itse aloitin n. 24-25 vuotiaana täysin nollista. Aluksi rämpytin sähkiksellä biisejä (lähinnä TOOL:ia :) tabeista eikä soinnuista ollut hajuakaan. Mukavaahan se oli kun pystyi soittamaan biisien mukana ja kyllä siinäkin sormiin jonkinlaista näppäryyttä kehittyi.
Öbaut puolen vuoden jälkeen ostin ensimmäisen akustisen ja aloin opettelemaan pikkujuttuja silläkin. Katselin sointuja netistä biiseihin mistä tykkäsin ja soittelin mukana. Siinä samalla jäi mieleen hyvin sointuja. Kuitenkin pääpaino oli sähkiksen soitossa. Sitten tuli pienimuotoinen kesäkeikka nykyisen vaimon kanssa johon päädyin säestämään lauluaan kitaralla kun ei ollut hälle pianoa millä säestää. Siinä tuli hakattua sointuja ja biisejä tosissaan harjoitellessa :)
Nyt n. 3 vuotta soittaneena soinnut kyllä sujuu jo ja oikeastaan biisin kuin biisin voin kompata akustisella. Sähkis innostus on hiipunut alkuajoista. Olen ottanut uudeksi idoliksi Fruscianten ja saanut uutta kipinää :) Akustista on vain niin mukava soitella sohvalla, sängyllä, nuotiolla, missä vain, että siihen yleensä tartun kun soittamaan alan.
Fingerstyleä (nothing else matterit ja stairwayt ja vastaavat menee mutta lähinnä sellaista blues tyylistä ym. vaativampaa neppailua) olen pikkuhiljaa harjoitellut kun on tullut mukavia biisejä vastaan. Skaaloista osaan minor pentatonicin (mikä se sitten suomeksi olikaan :D), mutta ei hajua miten sitä voisi mihinkään soveltaa :) Pikkuhiljaa opettelen kaikenlaista uutta sitä mukaan kun tulee mielenkiintoisia asioita vastaan. Suurempia tavoitteita ei ole.
Täysin omaksi ilokseni soittelen ja silloin tällöin myös pienillä keikoilla vaimon kera milloin missäkin. Parempi puolisko on pianonsoitonopettaja joten kai sieltä voisi jotain teoriaa joskus ammentaa :)
Ehkäpä stoorini pointti on, että jos haluaa kitaransoiton ottaa harrastukseksi niin saattaa pärjätä myös täysin ilman opetussuunnitelmia tai kitaraoppaita. Riippuu täysin siitä mitä harrastuksellaan ja harjoittelullaan tavoittelee. Toki välillä tulee epätoivon tunne kun haluaisi osata soittaa ihan mitä haluaa ja olla yyber taitava kitarasankari, mutta eihän mitään ilmaiseksi saa :) | |
Gotnine: Tuskin minkään muun soittimen harrastajia kusetetaan niin paljon kuin kitaristeja; nuo kaikenlaiset "suuret kitarakirjat" ja muut ovat heppoista hölynpölyä vailla minkäälaista pedagogista vastuuta ja järjestelmällisyyttä - pääosassa ovat yleensä kuvat kulahtaneista tähtikitaristeista.
"Vähän" väärä suhtautuminen esim. nimenomaisesti tuohon Suureen Kitarakirjaan sinulla, jos aiot sitä lukea alusta asti ja odottaa perusasioiden oppimista järjestyksessä niinkuin ne tunneilla opetettaisiin. Ei se mikään kitaransoiton pikakurssi ole, vaan enemmänkin ns. "tietosanakirja". Teoriastakin se sisältää tosi paljon hyödyllistä juttua, mutta enemmänkin niin että sieltä saa ns. yleiskatsauksen tai joitakin asioita poimittua, tai sitten jos joku sana tms. askarruttaa niin sieltä voi tsekata, mutta tosiaan ihan turha luottaa siihen että opit alkeista haastavampiin asioihin sitä lukemalla. Ja minulle ainakin se on ollut tosi yleissivistävä tietopaketti kitaransoitosta - tekniikkaa, teoriaa, sointuja, rytmejä, tunnettuja kitaristeja, tunnettuja kitaroita, kitaransoiton historiaa, elektroniikkajutuistakin paljon, ... Eli en kutsuisi sitä "heppoiseksi hölynpölyksi".
On hetkeen tartuttava, sillä eiväthän koirapuistojen jätteetkään ole aina eläimistä -YUP | |
Alkeisoppikirjana olen nähnyt käytettävän esim Hal Leonardin kitaraopusta. Joka alkaa tyyliin C duuriskaalan avoimesta asemasta ja perusoinnuista.
Itse kyllä menin tunneilla vasta pari vuotta yksin yriteltyäni. Ja itseasiassa opettaja lopetti opettamisen kun ei kädet kestänyt. Tai niin se ainakin väitti. ;) Eli pointtini on siis että voi olla että se opettajakin tekee asioita väärin, kitaran soittamisesta voi tulla rasitusvammoja vaikka tekisi oikeinkin, ja toisaalta hyvin monet ovat oppineet oikein ilman opetustakin.
'Music is not a sport, there's no competition' (Ronnie Earl) |  Gary Enfield
14.10.2009 21:23:45 (muokattu 14.10.2009 21:26:52) | |
|
Gotnine:
PS: Onkohan kukaan nollapisteestä lähtevä vasta-alkaja koskaan oppinut mitään konkreettista lukemalla ilpo Saastamoisen "Kitarakirjaa"?...;)
Kovasti sitä yritin aikanaan ymmärtää, mutta en kyllä muista mitä jäi mieleen. Ehkä jonkinlainen runko teorian ymmärtämiseksi ja opin lukemaan nuotteja. Oli se kuitenkin vähän enemmän kuin se vihreä vihkonen joka tuli landolan mukana. Muistaako kukaan mikä tuon postimyyntikurssin nimi oli? | |
Jos harjoittelumotivaatio sattuisi jollakin nuorella jannulla jossain vaiheessa olemaan hakusessa, niin antaiskohan tämä opus uutta puhtia?;):
http://www.idmusic.fr/catalogue/photozoom.php?ref=AM996820 | |
Itse aloittelen kitaran soittoa nyt jo vanhempana, takana klassinen koulutus toisilla intrumenteilla. Mutta ensinnäkin, kitara on upea soitin ja hienoa, että olet lähdössä tälle tielle!
Jokaisella on varmaan vähän oma tapansa, miten harrastus (ammatti?) lähtee parhaiten tai yli päänsä etenemään; itselläni oli teoriat aikanaan opiskeltu ja painottamatta sitä liialti, en voi omalta osaltani väheksyä sitä, miten eri vaiheissa musiikin perusteiden tuntemus auttaa jäsentämään ja etenemään tässä tuohussa.
Kitaran kanssa olen oppinut paljon; sen, että se on hyvin "perkusiivinen" soitin ja että kannattaa keskittyä siihen, että jokainen sävel kuulostaa hyvältä! Tämä soitin on hieno juuri sen takia, että saundiin ja äänenmuodostukseen voi tuoda niin paljon keskittymällä molempien käsien (ja koko kehon) rooliin.
Itse aloitin lukemalla paljon (tavallaan on aika opettavaista sisäistää kitaran kehityshistoria ja rooli) ja soittamalla korvakuulolta (vapauttavaa klassisen koulun käyneelle), keskittyen siihen, ettei soita sormien mukaan vaan kuullun/mielikuvien mukaan.
Tekniikkaa ja harjoitusrutiineja aloin pian opettelemaan klassisen kitaran tunneilla, joita yhä jatkan, koska se toimii turvallisena yhdyssiteenä oman historiani ja odotusteni välillä. Sähkökitaraan olen saanut opastusta muutamalta pitkänlinjan ystävältäni ja tässä yhteydessä ei voi olla alleviivaamatta yhteissoiton/bändisoiton tärkeyttä.
Minun juttuni on tuo minun stratocaster ja edellä kuvatulla tavalla (joka on minun tapani) olen sitä lähtenyt opiskelemaan. Minulla tuo otelaudan tuntemus ja tekniikan opettelu blues/rock-juttuihin tuntui avautuvan Bachia soittamalla...sillä stratocasterilla. Mutta kukin tavallaan!
Ennen kaikkea pitää olla itselleen rehellinen. Ja säilyttää innostus, mikä useimmiten ei edes ole vaikeaa. | |
http://www.noise.fi/uutiset/?id=11033&ref=rss1
Ihan kiinnostava vaihtoehto. | |
Gotnine: Jos harjoittelumotivaatio sattuisi jollakin nuorella jannulla jossain vaiheessa olemaan hakusessa, niin antaiskohan tämä opus uutta puhtia?;):
http://www.idmusic.fr/catalogue/photozoom.php?ref=AM996820
Ei paljon innosta täyteen pumpatut pampulat ja epätoivoisen näköiset naiset.
Ja kyllä Suuresta kitarakirjasta on hyötyä, mutta toki se olkoon vain yksi lähde josta ammentaa kitaransoiton saloja.
Ps. Luulenpa, että et ole perehtynyt Suureen kitarakirjaan, joka ei ole ihan huono opas. | |
Gotnine: Jos harjoittelumotivaatio sattuisi jollakin nuorella jannulla jossain vaiheessa olemaan hakusessa, niin antaiskohan tämä opus uutta puhtia?;):
http://www.idmusic.fr/catalogue/photozoom.php?ref=AM996820
Oho..ompa muhkeet muodot...varsinki tossa j-160e:ssä =) mielummin tota opiskelis ku suurta kitarakirjaa..
itse aloittelin kitaran opiskelun niin että hankin instrumentin ja aloin pänttäämään sointuja ja vääntämään sormia oikeisiin kohtiin...siitä se lähtee. Ilman soitinta on mielestäni turhaa opiskella muuta kun ihan perus musiikkiteoriaa..
Frisking the Whiskers... | |
Joo, hommaat kitaran ja opettelet soinnut. Sitten kannattaa haeskella netistä jotakin tabseja ja rämpytellä niitä. Itsekin oppii ihan perus hyvin soittamaan, tiedän monta, jotka on pari vuotta itse opiskelleet ja vetävät metallicaa erittäin hyvin :)
Puhalla pilliin ja syö pullaa | |
Aloittelin viime kesänä kitaransoiton käytännössä nollasta. Alkuun lainasin kitaran jolla pääsin kokeileen onko minulla toivoakaan ja alkuun minut opetti yllätys yllätys youtube. Tuubista seurasin videokokoelmaa aloittelijoille ja opettelin muutamat perussoinnut ja nyt noin puolisen vuotta jälkeenpäin pystyn omaksi ilokseni jo ihan jopa tunnistettavia kappaleitakin soittamaan ;)
Jälkeenpäin olen netissä tutustunut ilmaiseen sivustoon joka minusta näyttäisi olevan hyvä apu aloitukseen. Ainoa vain että englantia olisi hyvä osata. Tuo sivusto on siis http://www.justinguitar.com/ ja siellä pääsee hyvään alkuun perussointujen opettelussa ja jos kappaleita haluaa opetella rämpyttelemään niin täällä http://www.youtube.com/user/martyzsongs marty opettaa aikas yksinkertaisesti tunnettuja lauluja.
Olen kokenut että juurikin noiden laulujen oppiminen innostaa oppimaan lisää tuosta mokomasta soittimesta. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
