Kitarat: kitarakamat ›

Jepulis,kiitokset tähänastisista kommenteista.
Mä oon kyl tiukasti päättäny, että jos on hyvä keppi niin unohdan merkin, ja sillä tiellä ois tarkotus pysyä :)
 
Kunnes jostan ilmestyy paljon rahaa ja mainetta tai edes vakituinen työpaikka ja turvattu elämä.
 
Kyllä se rokki lähtee mistä tahansa pelistä jos sielu soi ja sormista lähtee irti - mutta kuitenkin - pieni epäilys kalvaa jossain aivojen sopukoissa.
 
toisaalta tosi kovat jätkät soittaa aivan millä vaan -kysykää vaikka Link Wrayltä tai Hound Dog Taylorilta millä kitaralla ne soittaa - ei lue lavassa Gibson tai PRS näillä miehillä.
 
Me muut vaan tarvitaan vähän egon pönkitystä ja mikään ei lämmittä mieltä niin kuin treenikämppä, jonka nurkassa seisoo standeissä tiheänä metsänä kitaroita Gibson, Fender, Gretsch, Mosrite, Rickenbaker ja PRS logoineen sanoi järki mitä tahansa.

Alkoi naurattamaan. Mulla on nimittäin käyny kerran-pari just noin. Itelläni on Ruoknagas V.S.O.P Special(hyvä peli muuten), ja keikalla on ns. kitara-asiantuntijat tulleet ihmetteleen.
 
Mulla oli muuten tarkotuksenakin ostaa vähemmän tunnettu kitara. Sillonhan sen voi ite tehdä tunnetuksi ;)
 
Tuo muuten rupee ottaan päähän, kun jotku "tosi kitaratietäjät" tulee kyseleen, että "mikäs jaska se tuo on? on muuten perkeleen hieno" -tyyliin, ja sitten kun kuullaan, että se on washburn, niin aletaan haukkumaan ihan paskaksi... en oikeen ymmärrä jutun jujua...

Eipä ole rahaa "hyviin" merkkeihin. Pärjään halpiksilla.

ei mul oo hirveetä sorsimista mitään merkkejä kohtaan, mutta jos netistä esim ebaystä tai saksasta jostain kattelen niin tulee nopeesti semmonen merkki sorsiminen päälle....ei voi testata joten pakko vaan luottaa siihen että ei saa kakkaa paketissa josta opinkin että tilaa kalleinta mitä löytyy, ja toivoo parasta..=)

En ole erityisen merkkiuskollinen, mutta sitäenemmän uskon monien merkkien laatuun jopa ns. "halpisvehkeissä". Esim. itselläni on Ibanezin halvin mahdollinen seiskakielinen ja en ole siitä ole mitään mainittavaa vikaa löytänyt. Toisaalta ennakkoluuloja minulla on monestakin vehkeestä. Harley bentonit kitarat on hyvä esimerkki vaikka en ole kertaakaan sellaisella soittanut :)

/trolli Olen minä kyllä merkkirasistikin. Kun periaatteessa kunnollisen perusstraton tekemisen pitäisi olla helppoa, niin silti monet sen tyrii. Niinku, Yamahat, Washburnit, Tokait, J&D:t, Famet sun muut on vaan niin röppäisiä, semmoisia leluja.
 
/trolli-off

Alkoi naurattamaan. Mulla on nimittäin käyny kerran-pari just noin. Itelläni on Ruoknagas V.S.O.P Special(hyvä peli muuten), ja keikalla on ns. kitara-asiantuntijat tulleet ihmetteleen.
 
Kun tajuaisivat jotta ittensä siinä nolaavat, mutta kun ei riitä lahjat edes siihen. "Hö, joku Ruokangas, aika n00b taidat olla, soittasit Jacksonilla."

olihan minulla tuo Cadenza tuossa viime kesänä, josta kukaan ei tienny mitään. ihan jees keppi se oli. ja mitä merkkiuskollisuuteen tulee niin tuntuu jotenkin oudolta etttä olisi monta saman merkin kitaraa, joku ibanez voisi olla ainoa mitä voisi olla kaksi.

Voin ihan rehellisesti myöntää, että vihaan Gibsonien palvontaa. Niissä ei ole mitään erikoista, mitään palvomisen aihetta esimerkiksi aivan fantastisen soinnin tai maagisen laadun puolesta. Vituttaa se miten tuota merkkiä ihaillaan katalogeista ja soitinkauppojen lasien takaa tyyliin "ooh.. aito Gibson".
Jos tänään voitan viking-lotossa, niin teetän LP mallisen kitaran jollain suomalaisella soitinrakentajalla. Useammankin varmaan teettäisin, koska kusi nousisi päähän. Silti, vaikka tulisi multimiljoona, niin ei voisi vähempää kiinnostaa soittaa aidolla Gibsonilla ja olla "Gibson-kitaristi". Maailmassa on multituhat soitinrakentajaa, joiden käsissä syntyy samalla rahalla parempi kitara, kuin mitä Gibsonin tehtaat suoltavat ulos.
Raha jakautuu ihmisten keskuudessa omituisesti ja soittotaidottomallakin voi olla varaa hankkia Gibsonin kitara. Kitaramerkin perusteella ei voi sanoa yhtään mitään siitä, että onko soittajan taidoissa aihetta palvontaan. Esim. joidenkin goottibändien musassa sen saattaa hyvin todeta.

Niin.. merkkiuskollisuudesta, en ole merkkiuskollinen. Soittaisin julkisesti vaikka Lada 5speed -merkkisellä halolla, jos osaisin soittaa sillä niin (ja jos yleensäkin osaisin soittaa niin), että kuulijoiden suupielet venyisivät ällistyksestä... "Jumalauta... tyyppi osaa hiukan soittaa!". Todellinen taito ei ole merkeistä kiinni. Pitäis miettiä asiaa yleisesti siltä kantilta, että soundi saa muotonsa (jos nyt jätetään pois se 'sormista'), kun signaali kulkee erilaisten komponenttien läpi. Kitaran sointi, piuhat, pedaalit, vahvistimet, kaiuttimet ym.
Kun sitten kuulostaa omaan korvaan hyvältä, niin ei kai sillä väliä että minkä merkkisiä ne komponentit on.
 
Kitaranmerkkien ja -mallien pohdintaa ilmenee käsittämättömässä mittakaavassa, kun alkaa miettimään sitä, miten paljon se saattaa rajoittaa itse soittamiseen löytyvää aikaa. Mitä väliä sillä on millä soittaa? Monella kitaralla pystyy harjoittelemaan paljon asioita, vaikka se kitara ei olisi edes se josta on haaveillut. Siis taitaa olla ennemmin sääntö (ja kirous) kuin poikkeus harrastajien keskuudessa, että mietitään kaikkia uusia ja vanhoja musakamoja niin paljon ettei kerkiä soittamaan.
Itsekin syyllistyn siihen. :D
 
Totaalisen offtopiciksi tää jo meni, mutta sori.
 
Ps. Toinen mikä hiukan hymyilyttää on se, että jotkut pitävät "aitoa" Marshallia jonain itsestäänselvänä valintana ja rokkikoneiden kunkkuna. Gibsonin kaltaista "ooh" -palvontaa ilmenee. Itseasiassa maailmassa on monenlaisia rokkikoneita, joiden seassa perus Marshall on aika 5-speed.

Jos ois Lada 5speed merkkisiä kitaroita niin varmasti ostaisin yhden heti!

Vituttaa se miten tuota merkkiä ihaillaan katalogeista ja soitinkauppojen lasien takaa tyyliin "ooh.. aito Gibson".
 
Noniinmuthei, se on GIBSON.
 
EDIT: Unohdin hymiön, mutta en laitakkaan sitä, koska kai tästä käy ilmi, että viesti on vitsi.

niin ei tarvi selitellä?
 
On se muuten selittelyä joskus sen Gibsoninkin kanssa. Siitä saa semmoisen "rikkaan hölmön" viitan; siihen asti kunnes kertoo mitä on soittimesta todellisuudessa maksanut. Sitten muuttuu "onnekkaaksi pirulaiseksi" ;-)
 
Mä diggailen monia kitaroita, ja monista kitaroista en piittaa ollenkaan. Semmoista se on. Mosriten kanssa käy joskus niin, että välttämättä pitkänkään linjan kitaristit eivät tunnista mikä se semmoinen oikein on. Mutta ei se mua haittaa. Oikeastaan se on ihan hyvä vaan, kun se mun Mosse ei kuitenkaan ole mikään 60-luvun superkallis antiikkiesine.

Troll-position - ON
 
Silti, vaikka tulisi multimiljoona, niin ei voisi vähempää kiinnostaa soittaa aidolla Gibsonilla ja olla "Gibson-kitaristi".
 
Jos jätetään nuo multimiljoonat pois niin:
Olen tavannut muutaman samoin ajattelevan. Eräälle hommasin G*n...:)
 
Maailmassa on multituhat soitinrakentajaa, joiden käsissä syntyy samalla rahalla parempi kitara, kuin mitä Gibsonin tehtaat suoltavat ulos.
 
Jos jätetään taas tuo multimäärä pois niin tämä on aivan totta. Mutta se brändi, se brändi..
 
Raha jakautuu ihmisten keskuudessa omituisesti ja soittotaidottomallakin voi olla varaa hankkia Gibsonin kitara.
 
Tuo pointti olikin minun pelastukseni..koesoitto olis ollut tuskaa...
 
Kitaramerkin perusteella ei voi sanoa yhtään mitään siitä, että onko soittajan taidoissa aihetta palvontaan.
 
Ei tietenkään, mutta onko joku väittänyt moista??
 
Troll-position -off.
Kuka vielä väittää ettei joku merkki herättäisi voimakkaita tunteita? Puoleen ja toiseen, merkkiuskollisuutta tämäkin... =)
Olen noita tunteita nähny ja kokenu, eipä taida yhtään merkkiä olla, joka ei jonkinlaista kommenttia herätä kaupassa tahi keikalla...

Jos ois Lada 5speed merkkisiä kitaroita niin varmasti ostaisin yhden heti!
 
harley benton??????????

Itse tehty kitara on kova sana!
Saa tasan sellaisen kuin haluaa/osaa tehdä.

Itse tehty kitara on kova sana!
Saa tasan sellaisen kuin haluaa/osaa tehdä.
 
Jep, vaikkapa Lada 5-speed

Kyllä kai sillä jotakin väliä on minulle. Fender on tehnyt Telecastereita pisimpään, haluan sellaisen eikä kopiota, keksisivät omia malleja.
 
Sama Les Paulin kanssa.
 
Mutta omiapahan ovat rahani ja mielihyvän tunteeni :)

Kyllä kai sillä jotakin väliä on minulle. Fender on tehnyt Telecastereita pisimpään, haluan sellaisen eikä kopiota, keksisivät omia malleja.
 
Ajattelen tästä vähän eri tavalla. Enpä tiedä ovatko Fenderit sen "aidompia" enää tässä vaiheessa. Sillä yrityksellä, joka Fenderit nykyisin valmistaa on kovin vähän tekemistä sen yrityksen kanssa, joka nuo klassiset mallit suunnitteli joskus 40- ja 50- lukujen vaihteessa. Joku pienempi käsityöpaja saattaa toimia paljon enemmän Leo Fenderin ajan hengessä kuin nykypäiväinen Fenderin tehdas.
 
Ja miksi pitäisi keksiä pyörää uudestaan? Aika moni Fender- ja Gibsonjohdannaisten tehtailija muutenkin lisää soppaan jotakin omaa, eikä tee 1:1 jäljitelmiä.
 
Mielipideasioitahan nämä toki ovat. Itse voisin hyvinkin ostaa Fenderin, jos hinta ja laatu kohtaavat oikealla tavalla. Sen sijaan en olisi valmis maksamaan juurikaan ekstraa siitä, että lavassa lukee "Fender".

Kyllä kai sillä jotakin väliä on minulle. Fender on tehnyt Telecastereita pisimpään, haluan sellaisen eikä kopiota, keksisivät omia malleja.
 
Sama Les Paulin kanssa.
 
Mutta omiapahan ovat rahani ja mielihyvän tunteeni :)
 
Näin. Tosin straton kanssa.
 
Moneen kertaan on todettu, että soitto lähtee sormista ja "sydämestä", joten ei pitäisi olla mitään tarvettä dissata meitä aidon asian omistajia. Ainahan voitte tulla soittamaan meidät suohon huikeilla kopioyksilöillänne. Toinen on se, että en jaksa kuunnella nalkutusta omalla työlläni ansaitsemani Fenderin huonoudesta verrattuna kopiosoittimiin vain sen takia, että napisijalla ei ole itsellä varaa ostaa aitoa asiaa.
 
Laatuperää saadaan kuitenkin enemmän me, joilla on aito munanjatke.
 
Minä rakastan häntä, hänet pidän aina kuoleman taa. Luoja, voi kuinka stratocasteriani rakastankaan... Olen siis.