Kitarat: kitarakamat ›

Kuinka moni tuntee, että on noloa soittaa jollain kitaralla jonka merkki ei ole kovassa huudossa? Oletetaan, että skeba on kaikin puolin hyvä. Eli kaikki skulaa niin soundien kuin ulkonäönkin puolesta. Onko helpompaa ottaa vaikka monien ylistämä Gibson (joka on hyvä & tunnettu) käteen, niin ei tarvi selitellä?Ja eikun kommentoimaan..

kai se on vähän näin. Vaikka olisi mikä super-uber ekstra Boutique kitara,(Mcnaught, Tom Anderson, Valley arts, Zion, Nick huber) aina joku tulee selittämään: "Mitä helvettiä??!!??! Tonhan pitäis olla fenkku tai Gibson!!??!" Jotkut merkit(kuten Tokai) ovat välillä syyttä suotta arvostelun kohteena.
Heti kun omistaa Tokain se on "halpiskitara" ainakin eräiden mielestä.

Mä jätän merkkien tuijottelun muille. Hyvä kitara on hyvä kitara riippumatta mikä lätkä lavassa on tai missä maassa se on väsätty.

Hyvä kitara on hyvä kitara riippumatta mikä lätkä lavassa on tai missä maassa se on väsätty.
 
Totta, niin totta.

Olisihan se kerrassaan muikeaa näyttää kavereille aitoa custom made-Gibsonia, mutta kun sellaiseen ei ole rahaa. Ja jos halvempi keppi ajaa saman asian, mutta ei tarvitte mennä hernekeittolinjalle, niin kyllä mä sen Epiluurin ostan (ja ostinkin). Kyllä mä mieluummin esitän fiksua kuin rikasta, kun en kumpaakaan ole.

Tietynlaista merkkiuskollisuutta kyllä omaan, mutta ei minua mitenkään nolota vetää millään kitaralla, jos muuten ominaisuudet on kohdillaan ja soitin miellyttää.

Mä jätän merkkien tuijottelun muille. Hyvä kitara on hyvä kitara riippumatta mikä lätkä lavassa on tai missä maassa se on väsätty.
 
Sitä samaa juu. Kivaa vaan kun kaverille selitin joskus että noi Ruokangas kitarat on kuulemma hyviä, ja sellasen vois joskus hankkia. Kaveri vaan sano että "No mieti ny vähän kun oot keikalla ja joku tulee kysyyn sun kitaras merkkiä ja sanot että ruokangas niin se kysyjähän nauraa sut ihan pystyyn ja sanoo että "Mikä vitun Ruokangas?"
Olin siinä sitten vaan että, "joopa joo. niinhän se juu taitaakin juuri mennä."

Hyvyys ei katso merkkiä/valmistusmaata vaan hintaa...
 
No ei oikeasti tietenkään.

Jaa-a. Oma strato on kyllä kaikin puolin hyvä ja laadukas. Silti Fenderiä tekee mieli. Pirullista.

Pakko se on myöntää, että merkillä on väliä, vaikka kuinka teksi mieli sanoa ettei sillä ole hitonkaan merkitystä. Toisaalta taas joku merkki saattaa muodostua itselle tärkeäksi, vaikkei ko. brändi muuten arvostetuimpien joukkoon kuuluisikaan. Meikäläisen tapauksessa Aria on sellanen.

Toisaalta taas joku merkki saattaa muodostua itselle tärkeäksi, vaikkei ko. brändi muuten arvostetuimpien joukkoon kuuluisikaan.
 
Juu, tottahan sitä on aina jotain suosikkimerkkejä, mutta en sen takia jättäisi hyvää kitaraa ostamatta, että lavassa komeilee "väärä" merkki.
 
Ibanezit (Artistit ja Artstarit ovat viime aikoina saaneet sydämen väpättämään..valitettavasti lompakon sisältö ei ole oikein riittoisa sellaisten hommaamiseen) ja monet Les Paul-henkiset kepukat on lähellä mun sydäntä.

Tänään testasin niitä aivan pilkkahintaisia OLP kopioita ja etenkin sitä Axiksen kopiota. Oli kuitenkin varmaan eka kerta, kun oikein kunnolla alko sykkimään ja tuntu heti kitaran kouraan ottaessa, että tää on se mun juttu. Ihan sama vaikka kopio onkin, se oli kuitenkin niin helvetin hyvä keppi. Vaikka alkuperäinen jenkkipeli olisikin kiva, taitaa se nyt jäädä ostamatta. Mitä siihen floikan puutteeseen tulee, niin sille mä nakkaan paskat, kun mulla on jo RG.
 
Olisi se tosiaan komeaa soitella pelkillä "merkkikitaroilla", kuten jenkki Fendereillä, Gibsoneilla, PRS:llä jne., mutta kun noita erittäin laadukkaita ja vähintäänkin puolet halvempia kopioita löytyy, niin en näe ainakaan omalla kohdallani syytä panostaa pelkkään nimeen. Hyvä kun rahat riittävät kerran viidessä vuodessa johonkin kopioon.
 
Kauhea GAS puskee päälle: pitäisi ostaa toi OLP, yhdeltä tutulta Yamahan hiilikuitukoppainen elektroakustinen, joku seiskakielinen keppi ja vielä hevipumpun basistin isältä 70-luvulta oleva Ibanezin lespa. Taidan kyllä jättää ton seiskan väliin tällä erää. Ei sen puoleen, en mä tolla OLP:lläkään mitään oikeasti tee, se on vaan niin halpa. :)

Merkkiuskollisuus?? No joo, jos katsoo esim. meidän bändin treeniksen nurkkaa tai sitte jos minä katson verstaalla noita omia kitaroita... sitä vaan tuntee jotenkin jonkun valmistajan tuotteet puhuttelevammiksi ja jotenkin ne on vaan niin sopivia.. Kyllähän mä olen käpistellyt joltisesti Fendereitäkin, mutta ne ei ole vaan mua varten, hyviä kitaroita muttei vaan natsaa... Tokaita on tuossa kanssa ollu ja menny, eikä niissä pahaa sanottavaa niissäkään... Että kyllähän minä olen ollu merkkiuskollinen, mitä tuossa on vuosien mittaan jääny itselle noita kitaroita... Ja hei, onpa mulla oikein itsellä ollu kyllä Fendereitäkin, mutta pois ovat menneet...
Eli Gibsonin mies "with an Ibanez twist", nuo Ibat teki silloin 80-luvun alussa oikeen vaikutuksen.. =)

Mua hävettäis soittaa Andersonilla tai jollain Driskillillä. Mut kolmessa skitarassa ei oo merkkiä näkyvillä ollenkaan, käkläti käk.

Jepulis,kiitokset tähänastisista kommenteista.
Mä oon kyl tiukasti päättäny, että jos on hyvä keppi niin unohdan merkin, ja sillä tiellä ois tarkotus pysyä :)

Ei mulla oo merkillä väliä, kunhan itse tykkään skitasta.
Mulla ei tällä hetkellä oo mitään ihmemerkkejä koska ei oo vasurina tullu vastaan :)
 
Ja sillä tavalla merkkiuskollinen en ole, että mulla olisi kaikki samaa merkkiä.

Olen kyllä merkkiuskollinen mutta hyvä kitara on aina hyvä kitara. Ja niin, merkkiuskollisuuden lisäksi olen myös ennakkoluuloinen.

Merkkiuskollisuutta yleisempää tuntuu olevan merkkiepäluuloisuus, jota voisi kutsua ajoittain jopa merkkivihaksi.
 
Heh, mulla on ESP viha... Oon soittanu monellakin ESP:llä ja tuntuivat ihan ok kepeiltä, mutta silti mä vihaan niitä.. ;) Johtuu ilmeisesti siitä, kun nykyyän kaikilla on semmoiset... En minä mitenkään ole uskollinen jollekkin tietylle merkille, mutta kyllä se Washburn pitää olla.. ;) No ei.. kyllä se on oikeestaan ihan sama millä soittaa, jos vaan tykkää...

Kitaroiden ja bassojen puolesta ei oikein ole merkkiuskollisuutta, niin monenlaisia soittimia on tullut omistettua. Vahvistinpuolella (etenkin kitaravahvistimien osalta) täytyy kyllä myöntää että on tullut jämähdettyä yhteen ja samaan merkkiin...