Rock, pop, alternative ›

Atomic Cafe: Minä pidän niistä sienilevyistäkin mutta hc-asteikolla mitattuna L'Amourha oli kivaa poppia, seuraava levy oli paskaa iskelmämusaa, sitä seuraava jatsia ja Softwood Music jotain mikä ei kolahda edes sen jälkeen kun on juotu 7 pulloa sorbusta, impattu kaksi muovikassillista liimaa ja jääty rekan alle useaan eri otteessen.
 
Heh, jos yhteistä nimittäjää hooceelle haluaa hakea, löytyy se Sorbuksesta.
 
Ehkä totuus ei sittenkään löydy kaurapuurosta, vaan sorbuksesta.

glx405: Noh noh! Alanko pisti melodiat kyllä kehiin, mutta kyllä jyrää tuo levy. Sienimusalevyt ovat erikseen.
 
S-Veljien parhaat melodiat olivat ekalla levyllä. Yö erottaa pojasta miehen. Viimeinen kunnon biisi oli sinkku Kevät. Livenä lopullinen hyytyminen tapahtui hieman myöhemmin, vasta 88.
 
Onhan siinä Suomi/Finlandialla jotain semmoista mukavaa soittostatsia, vähän niin kuin pula-ajan jatsia. Mutta se puolihuolimaton örinä ja ponneton sekoilu ja tylsät hippien kaupallisuutta kosiskelevat seiskalehdestä ja alibista reväistyt hörhösanoitukset ovat antikliimaksien tähänastisista huipentumista karseimpien joukossa.

glx405: Heh, jos yhteistä nimittäjää hooceelle haluaa hakea, löytyy se Sorbuksesta.
 
Ehkä totuus ei sittenkään löydy kaurapuurosta, vaan sorbuksesta.
 
Ei meidän bändissä kuin rumpali juonut Sorbusta, ja sekin kaatoi siihen Sisu-pastilleja sekaan. Riistetyillä oli Cherry Vodkaa mukana kun tulivat retkille Helsinkiin. Mahon Neitsyen Pexi joi aina Aperitaa. Keskiolutta joivat kaikki, ja Nisosen kämpillä aseman vieressä Mikonkadulla pidettiin jatkuvaa bilettä kunnes Kaaoksen Jakke kusi lastenvaunuihin ja saksalaisen Kondom-bändin jätkät ampuivat kaasupistoolilla jonkun postiluukusta sisään. Kovasti on HC82-historia yleistänyt tuota Sorbusta, lienee Barabbas-lehden luomaa kvasihistoriaa se, Kemppainen aina tiesi kuinka kärjistetään asiat helposti omaksuttavaan muotoon.
 
Mitä tulee Siekkareihin, niin eka levy oli kova! Kun se ilmestyi, niin kaverini Pekka soitti mulle: tuu tänne Haagaan viikoksi, nyt on sellainen levy et viikkoon ei muuta tehdä ku kuunnellaan sitä. Ekat keikat Vanhalla (kynttilöitä) ja Lepakolla (bändi kävelee salista toiseen soittaen akustisesti, yleisö seuraa mukana) oli nähty.
 
Kyllä ne levyt oli aina hyviä, ja keikat tuli katsottua aina vaikka olis pitänyt matkustaa kauemmaskin. Siitä Softwood Music -kaudesta en niin perustanut, ei niin että mulla mitään olis hippimeininkiä vastaan ollut varsinkaan keikoilla, mutta harmitti kun tuntui että se "suomalaiset shamaanit" -juttu oli ihan just lyömässä läpi kun vähän vielä olis jaksant. Itsehän sen voi valita mihin suuntaan niiden päihteiden antaa kuljettaa, mitä niiltä hakee.
 
Aukes se Softwoodkin myöhemmin 90-lukua lähestyttäessä, muistan vielä illankin; oli syksyinen ilta ja istuttiin silloisen kommuunin keittiössä, puutalo natisi ympärillä ja ehkä juotiin jotain viiniä siinä, mietin että sopiipas tää levy hyvin tunnelmaan, mikäs tää nyt olikaan?

velipesonen: Livenä lopullinen hyytyminen tapahtui hieman myöhemmin, vasta 88.
 
Siekkarit oli todella kovassa iskussa vuodet 87 ja 88
 
sisällä:
http://www.youtube.com/watch?v=GKQJ2uYPIh0&feature=related
 
ja ulkona:
http://www.youtube.com/watch?v=CE-38dGnHAE&feature=related

1970-luvun lopun ja 1980-luvun alun suomipunkissa aika selkeän eron tekee se,että 70-luvulla biisien niminä oli Juosten kohti elämää-tyylisiä juttuja ja muutamaa vuotta myöhemmin hc-bändeillä oli Oletko valmis kuolemaan-tyylisiä juttuja...Elämän halu ja positiivisuus vaihtui umpikuja-nihlismiin...En ole lukenut tätä mistään,vaan nähnyt sen tapahtuvan omin silmin...

Atomic Cafe:
ja ulkona:
http://www.youtube.com/watch?v=CE-38dGnHAE&feature=related
 
Kai kaikki tunnisti ton lavaroudarin joka kävi setvimässä Ismon mikkihässäkän? Kaveri on tainnut tehdä laadukkaampaa musauraa mitä Ismo Veljien jälkeen.
 
Kyllähän nää kaikki hooceehässäkät oli todella vaisua ja ponnetonta hyssyttelyä kun vertaa just Veljiin, Nurmioon tai Pelleen. Ja tää Läjä nyt on sellaista tekotaiteellista muminaa.

kivi: Ei meidän bändissä kuin rumpali juonut Sorbusta, ja sekin kaatoi siihen Sisu-pastilleja sekaan. Riistetyillä oli Cherry Vodkaa mukana kun tulivat retkille Helsinkiin. Mahon Neitsyen Pexi joi aina Aperitaa. Keskiolutta joivat kaikki, ja Nisosen kämpillä aseman vieressä Mikonkadulla pidettiin jatkuvaa bilettä kunnes Kaaoksen Jakke kusi lastenvaunuihin
 
Minä en edes ollut punkkari tai HC, vaan laajensin niihin aikoihin Beatlesista kaiken rockradiosta kuuluvan kautta hevirokkiin.
 
Silti joimme Sorbusta, Golden Vodkaa, Vinettoa, Gambinaa, Muscatelia, Fernet Brancaa ja kaikkea pahan makuista.
 
Kustiin pankin luukusta sisään (parempi idea kuin lastenvaunut) ja laulettiin kirkon nurmikolla suureen ääneen ja juostiin poliisia karkuun.

sormunen: Kai kaikki tunnisti ton lavaroudarin joka kävi setvimässä Ismon mikkihässäkän? Kaveri on tainnut tehdä laadukkaampaa musauraa mitä Ismo Veljien jälkeen.
 
Huippubändillä oli huippuroudarit mutta siinä Moskovan valloituksessa kannattaa kiinnittää kaikki huomio Vihulaisen huikeaan valoshowhun. Mitä Ismoon tulee niin eihän kukaan pysty kilpailemaan nuoruutensa ja maineensa kanssa. Ihan hienoja juttuja Ismo on tehnyt siekkareiden jälkeenkin ja itseasiassa sekä sävellystaito että erityisesti lyriikkapuoli on kehittynyt paljonkin vuosien kuluessa. Ismon "taustabändeisssä" voisi toki olla enemmän särmää mutta vaikea siekkareiden kanssa on kilpailla. Sielun Veljet oli ainutlaatuinen ilmiö ja enemmän PUNK kun yksikään bändi tuohon aikaan. Toivottavasti siekkarit ei tee ikinä comebackia.
 
Tuo kaivopihan väkivalta ja päihdeongelma on hyvä esimerkki siitä miten Pelle voidaan selättää sen omalla biisillä vaikka pidänhän minä Pellestäkin.

Juomalistalta puuttuvat olennaiset Messukka ja Karpalet. Moni joi myös Vilakkaa.
 
Kyllä mää vaan sanon että Suomi-hc elää ja voi hyvin, meillä on tälläkin hetkellä ehkä noin viisi bändiä jotka voisivat tienata sillä ihan rahaakin, jos lähtisivät Amerikoihin pitemmäksi aikaa ja olisi ammattitaitoinen manageri. Kohu, Riistetyt ja TK nyt ainakin.

Kohu on siirtynyt näköjään uuteen aaltoon. Niillähän oli semmoinen levy kuin Tervetuloa jouluun joskus 80-luvun lopulla, ja joku ulkomainen kriitikko kutsui sitä psykedeeliseksi punkiksi. Silloin siinä oli muuten kitaristina Lindströmin Jukka, joka oli aiemmin soittanut meidän freepunk/hc-bändi Kastraatiossa (joka oli muuten Suomen ensimmäinen ja yksi maailman ensimmäisistä grindbändeistä).
 
Onko psykedeelinen punk jotenkin vakiintunut termi? Minulle siitä tulee mieleen enimmäkseen Damnedin Plan 9 ja Phantasmagoria. Onko psykedeelinen punk automaattisesti goottirockia? Erityisen kännistä pubrockia? Metallia?

velipesonen: Minulle siitä tulee mieleen enimmäkseen Damnedin Plan 9 ja Phantasmagoria. Onko psykedeelinen punk automaattisesti goottirockia?
 
Damned soitti vampyyri musiikkia ja otti kantaa tärkeisiin asiohin, kuten esimerkiksi siihen miten vaikea on rakastaa toista ihmistä kun se kuolee käsivarsille kaksi reikää kaulassa:
http://www.youtube.com/watch?v=8m2JyiggwAU&feature=related

Atomic Cafe: Damned soitti vampyyri musiikkia
 
Ja Dave Valium esittää kappaleet Transilvanian murteella. Love Songin bassoriffi on yksi parhaista. Biisi on muutenkin niin hyvä että olen esittänyt sitä parissa häissäkin, ja hyvin on mennyt läpi.
 
Mistä johtuu ettei Damned ole sen isompi nimi, niillä on kuitenkin parikymmentä täysin ässäbiisiä ja soittavat helvetin hyvin.

velipesonen: Ja Dave Valium esittää kappaleet Transilvanian murteella. Love Songin bassoriffi on yksi parhaista. Biisi on muutenkin niin hyvä että olen esittänyt sitä parissa häissäkin, ja hyvin on mennyt läpi.
 
Mistä johtuu ettei Damned ole sen isompi nimi, niillä on kuitenkin parikymmentä täysin ässäbiisiä ja soittavat helvetin hyvin.
 
Damned on erittäin aliarvostettu bändi, se oli parhaimillaan loistava vaikka muuttui sitten myöhemmin itsensä irvikuvaksi. Vieläkin harmittaa että näin ne livenä vasta 80-luvun Ruisrockissa, se oli aivan liian myöhään.

Atomic Cafe: Damned on erittäin aliarvostettu bändi, se oli parhaimillaan loistava vaikka muuttui sitten myöhemmin itsensä irvikuvaksi.
 
Niillä oli alussa hölmö imago ja lopussa hölmöä muukin kuin vain imago. Mutta nehän hajosivat vasta ihan äskettäin, joten todennäköisesti ovat edelleen ja taas kasassa ja keikalla jossain.
 
Monet Damnedin biisit on niin hyviä että ne toimivat millaisena sovituksena tahansa, ollaan soitettu niitä sekä hevimetallina, bossa novana että house tripinä ja aina toimii. Minun suosikkilevyni on Black Album, mutta kyllä ne kaikki Phantasmagoriaan asti on hyviä tokaa lukuunottamatta. Anything on vähän rajatapaus.
 
Rotta on yksi parhaista rockrumpaleista ja Valium yksi parhaista laulajista. Kapteeni teki Damnénille muutaman huippubiisin vaikka soololevynsä jäävät kauas jälkeen.

velipesonen: Minun suosikkilevyni on Black Album, mutta kyllä ne kaikki Phantasmagoriaan asti on hyviä tokaa lukuunottamatta. Anything on vähän rajatapaus.
 
Näihän se menee, Damned, Damned, Damned (1977), Machine Gun Etiquette (1979) ja The Black Album (1980) on mestariteoksia mutta tästä Phantasmagoria sopasta ei puutu kun se että olisivat pyytäneet laulusolistiksi Vesa-Matti Loiria sillä ehdolla että se ei esiinny Jean-Pierre Kuselana:
http://www.youtube.com/watch?v=K3CZONdLDmc

Sensiblen jälkeinen 80-luvun Damned näytti muuten ihan saksalaiselta bändiltä. Kyllä minä tuosta Eloisen versiostakin ihan tykkään, vaikkei se originaaliin paljon lisäväriä tuokaan. Damnedin Eloise oli muuten soittokiellossa Jyväskylän Ilokivessä koska paikalliset Damned-fanit riehaantuivat liikaa kun sitä soitettiin. Kiipeilivät kattorakenteissa ja stagedivasivat sieltä pää edellä tanssilattialle.

Mi' ikävyys
Mi' hämäryys sieluni ympär
Kuin syksy iltanen autiol maal?
Turha vaiva tääl
Turha ompi taistelo
Ja kaikkisuus maailman, turha!
 
Aleksis Kivi oli HC-miehiä muutama vuosikymmen ennen Dischargea ja Rattusta.

velipesonen:
 
Monet Damnedin biisit on niin hyviä
 
Rotta on yksi parhaista rockrumpaleista ja Valium yksi parhaista laulajista. Kapteeni teki Damnénille muutaman huippubiisin
 
Täytyy myöntää että vuonna 76 Damnedin New Rose ei tehny niin suurta vaikutusta kuin Saintsin I`m Stranded. Mutta nykyjään on sanottava että New Rosen mättö on ihan klassisten rock-remellysten veroista. Miun henkilökohtainen diggailu on menny siihen että New Rose jo on ohittanu Ramonesit ja Sex Pistolsit, nyt jo ymmärrän miksi Ranskassa nimettiin kokonainen levy-yhtiö sen biisin mukaa. :-)
Edit. Tosin ygönen on The Saints ja I`m Stranded, aina vaan. Siinä kiteytyy miulle rock, ei pelkästään punk-rock

glx405: Aleksis Kivi oli HC-miehiä muutama vuosikymmen ennen Dischargea ja Rattusta.
 
Oli varsinainen diehard kun viimeisetkin sanat olivat "No kyllä minä elän".
 
Damned näyttäisi kotisivujen perusteella olevan vahvasti elossa, Captain, Vanian ja kaksi sessiojätkää. Soittavat marraskuussa Motörheadin kiertueen kakkosaktina.