Jazz ›

LeoFender: Hyvä dokkari. Iso plussa on että Isle Of Wightin keikka näytetään kokonaisuudessa. Siis hyvä dokkari alun kliseistään huolimatta; puhuvat päät, ja "unplugged" -soittelut nauhan päälle. Ainoa mikä häiritsee on John McLaughlinin puuttuminen. Tietenkin syynä voi olla ajanpuute tai ylisuuret palkkiovaatimukset, mutta kun samalla melkein annetaan ymmärtää Carlos Santanan soittaneen Bitches Brew'llä.
 
On se McLaughlin siinä lyhyesti, jos en nyt AIVAN väärin muista? Saattoi olla, että oli joku toinen Miles-dokkarikin. Santanan olis kyllä voinut jättää kuuseen niine "santana-rämpimisineen".
 
Tuossa pisti myös merkille se, kuinka Keith "kusipää" Jarrett on epäilemättä suorastaan VAATINUT sinne studioon sen täyspitkän flyygelin, mutta ei se sillä nuotin nuottia soita, vaikka kaikki muut haastateltavat taitavat jotain pläräyttää - ja ovat ihan yhtä isoja tähtiä, Herbiestä Coreaan jne.

glx405:
 
Lopulta kaikki bonusbiisit ja sälä rikkovat sekä pilaavat kokonaisuuksia. Munsta.
 
No nämä "Complete"-boxithan on koottu vähän niin kuin after the fact, eli ne on lähinnä uteliaille, jotka haluavat kuulla sen koko puolen tunnin oton jostain jamista, mistä Teo Macero on sitten koostanut nauhaa pätkimällä ne Bitches Brew'n tai In A Silent Way'nkin biisit.
 
Toisaalta taas jotkut bonusbiiseistä ovat suorastaan helmiä, kuten IaSW:n "Ghetto Walk" ja kerrassaan UPEA "Early Minor". Funk-matsku On The Corner- ja Jack Johnson -boxeissa on taas jotain ihan muuta.
 
Huvittavin on ehkä In A Silent Way:n nimibiisin ensimmäisiä harjoitusottoja, koska Joe Zawinulin alkuperäisbiisi on joku sellainen kummallinen bossa-samba. :D Zawinulhan äänitti tuota omaa alkuperäisversiotaan lähellä olevan version biisistä omaa nimeään kantavalla ekalla sooloälppärillään.
 
Parhaimmillaan kuuntelukokemuksenahan nuo levyt ovat tietenkin siinä alkuperäisessä LP-asussaan. Meitsi kyllä tykkää noiden boxien upeasta ulkoasusta, kerrassaan hienoja retrovalokuvia ja "asiantuntijoiden" analyysia ja historiaa sessioista.
 
Omistan Complete Bitches Brew, In A Silent Way, On The Corner, ja Jack Johnson -boxit. :-)

lukethesis: On se McLaughlin siinä lyhyesti, jos en nyt AIVAN väärin muista? Saattoi olla, että oli joku toinen Miles-dokkarikin. Santanan olis kyllä voinut jättää kuuseen niine "santana-rämpimisineen".
 
Ei näy ainakaan mulla 1-koodatulla DVD-julkaisulla. Mutta Pete Cosey puhuvapää osuudessaan soittelee samaa riffiä jota JML heittelee Jack Johnsonilla, eri kieliparilta tosin.

lukethesis: No nämä "Complete"-boxithan on koottu vähän niin kuin after the fact, eli ne on lähinnä uteliaille, jotka haluavat kuulla sen koko puolen tunnin oton jostain jamista, mistä Teo Macero on sitten koostanut nauhaa pätkimällä ne Bitches Brew'n tai In A Silent Way'nkin biisit.
 
Bitches Brew in Complete-boksilla sellaisenaan, mutta uudestaan miksattuna. Mukana ei siis ole niitä pitkiä jameja joista Macero koosti levyn. Harjoitusottoja lukuunottamatta sama pätee myös In a Silent Way-pakettiin - sillä on mukana alkuperäinen versio, joka on 5 minuuttia lyhyempi kuin lopullinen (!), koska Teo Macero toisti kakkospuolen intron levyversioon.
 
Useimmiten nuo boksit pyrkivät esittelemään jonkin tietyn aikauden Milesin uralla, ei niinkään "kaikkia nauhoituksia". Jack Johnson paketti on tosin luku sikseen, mikä minusta tipahtaa paikoitellen enempi arkeologian kuin musiikkielämyksen piiriin. Henkilökohtaisesti en koe tarvitsevani niin monta versiota esim. Willie Nelsonista. Mutta hieno paketti tuo on silti. Ja alkuperäinen levy on Milesin parhaita.
 
lukethesis: Toisaalta taas jotkut bonusbiiseistä ovat suorastaan helmiä, kuten IaSW:n "Ghetto Walk" ja kerrassaan UPEA "Early Minor". Funk-matsku On The Corner- ja Jack Johnson -boxeissa on taas jotain ihan muuta.
 
Varsinkin On the Corner avautuu boksin kautta aivan uudella tavalla. Hurjaa kamaa.
 
lukethesis: Omistan Complete Bitches Brew, In A Silent Way, On The Corner, ja Jack Johnson -boxit. :-)
 
Itse sain hankittua lopultakin kaikki. Mukaanlukien loppuunmyydyn Complete Live at the Plugged Nickel-paketin josta sain pulittaa 170€ käytettynä... Näissä riittäisi kuunneltavaa loppuelämäksi. :-)

Tohtori Flang: Bitches Brew in Complete-boksilla sellaisenaan
 
Oot oikeessa, höpisin ihan omiani. Ja siinä IaSW:ssakin taitaa olla aiempien levyjen eli Filles De Kilimanjaron ja Water Babiesin matskua, originaalibiisit ja jotain hylättyjä ottoja.
 
Ja oon samaa mieltä, noi funk-boksit potkii kyllä pyllylle erittäin lujaa. Jotkut esim Jack DeJohnetten On The Corner -sessioissa soittamat kompit kuulostaa ihan kuin tämän päivän breakbeat-, drum'n'bass- tai hip-hop -biiteiltä...olivat siis törkeästi aikaansa edellä.
 
Omat suosikit näistä boxien "vähemmän tunnetuista biiseistä" on huikean kaunis "Recollections" Bitches Brew -boksilta, "Early Minor" In A Silent Way -boksilta ja erittäin rasvaisen fänki "Duran" Jack Johnson -boksilta.

lukethesis: Oot oikeessa, höpisin ihan omiani.Omat suosikit näistä boxien "vähemmän tunnetuista biiseistä" on huikean kaunis "Recollections" Bitches Brew -boksilta, "Early Minor" In A Silent Way -boksilta ja erittäin rasvaisen fänki "Duran" Jack Johnson -boksilta.
 
Hienoja kipaleita kaikki. Samoin Zawinulin "Orange Lady" BB-boksilla on hieno. Paraikaa diggailen Cellar Door Sessions-pakettia ja on kyllä hurjaa toimintaa.

lukethesis:
Loistava kirja se on.
 
En ole vielä päässyt loppuun (pikkuneiti, 3.5 viikkoa, hidastaa hieman lukemista heh), mutta vaikuttaisi että Miles-kirjoista joita olen lukenut (Ian Carr ja omaeläkerta), tämä on viihdyttävin. Mun on tosin vaikea uskoa kirjan väitettä että ensimmäisen session väärä soittonopeus olisi tullut yleiseen tietoon vasta 1992 ? Vähän yllättävää on kanssa että platta on äänitetty iltapäivän/alku-illan sessioissa, täydessä valaistuksessa. Oisin veikannut yötä ja pimeää.
 
Onko kukaan tutustunut noihin Kind Of Bluen "outtakes" bootlegeihin? Onko ne samaa matskua, johon kirjailija perustaa pitkälti käsityksensä sessioiden kulkusta ja vaikkapa kuinka iso Bill Evansin osuus oli sävellystyöstä?
 
Anyway, kannattaa lukea; Bird Elää!:n ohella tuo on eläväisimpiä jazzkirjoja joita olen lukenut ...

Tuo hillitön 71:n levyn boksi on sitten ennakkotilattavissa nyt. Saksan Amazonissa hintaa tulee kuljetuksineen alle 180 euroa, eli 52:lle albumille, tupla tai ei, tulee yhdelle hintaa alle kolme ja puoli euroa, sen lisäksi tulee vielä dvd ja kirja. Melkoisen hyvä diili tällaiselle innostuneelle Davis-ummikolle, jonka hyllystä löytyy vasta neljä Columbia-levytystä.

Pedroz: Tuo hillitön 71:n levyn boksi on sitten ennakkotilattavissa nyt. Saksan Amazonissa hintaa tulee kuljetuksineen alle 180 euroa, eli 52:lle albumille, tupla tai ei, tulee yhdelle hintaa alle kolme ja puoli euroa, sen lisäksi tulee vielä dvd ja kirja. Melkoisen hyvä diili tällaiselle innostuneelle Davis-ummikolle, jonka hyllystä löytyy vasta neljä Columbia-levytystä.
 
Siinä on riittävästi musiikkia vaikka koko loppuelämäksi. Vertailun vuoksi pitää mainita, että itse maksoin melkein saman hinnan muutama kuukausi sitten Complete Live at Plugged Nickel-paketista.

Sammo: En ole vielä päässyt loppuun (pikkuneiti, 3.5 viikkoa, hidastaa hieman lukemista heh), mutta vaikuttaisi että Miles-kirjoista joita olen lukenut (Ian Carr ja omaeläkerta), tämä on viihdyttävin. Mun on tosin vaikea uskoa kirjan väitettä että ensimmäisen session väärä soittonopeus olisi tullut yleiseen tietoon vasta 1992 ? Vähän yllättävää on kanssa että platta on äänitetty iltapäivän/alku-illan sessioissa, täydessä valaistuksessa. Oisin veikannut yötä ja pimeää.
 
Onko kukaan tutustunut noihin Kind Of Bluen "outtakes" bootlegeihin? Onko ne samaa matskua, johon kirjailija perustaa pitkälti käsityksensä sessioiden kulkusta ja vaikkapa kuinka iso Bill Evansin osuus oli sävellystyöstä?
 
Tietääkseni tuossa 50th anniversary editionissa (2 CD) ole kaikki KOB-sessioiden tallennettu materiaali yhdellä CD:llä ja sitten toisella on liveä ja vanhemmat (kaikki kaksi kappaletta) sekstetin levytyksiä.
Tuo soittonopeus on voinut pysyä huomaamatta varmaan aika paljon helpommin jo ihan sen takia että aika harva niistä jotka ovat omistaneet älppärin, on luultavasti ostanut tuon CD:n. Ja niistä jotka ovat ostaneet CD:n harvempi on valittanut asiasta vaivallisuuden takia (nykyään hiukan eri meininki Internetin ansiosta) ja kenties harvempi on huomannut väärää nopeutta ja taajuutta, koska monilla asiaa enemmän harrastavilla on luultavasti LP-versio albumista todennäköisemmin kuin CD. Tunnustan että tuo menee kyllä liikaakin jossitteluksi ja yleistykseksi, mutta jokin syy sille on että virhe on yleisesti havaittu niin myöhään.

Huomasin tässä Spotifystä The Complete On the Corner Sessionsia kuunnellessani, että melkein koko Get Up with Itin materiaali löytyy tältä boksilta. Paljonko nuo aikanaan julkaistut biisit eroavat tällä boksilla tarjotuista versiosta, editointia tai overdubbausta? Pituudet näyttävät aikalailla yhteneviltä.
 
edit: semmoinen käsitys vahvistuu, että tismalleen samanlaisia vetoja. Mikäs siinä, hienon oloisia biisejä varsinkin nämä puolituntiset.

Pedroz: Huomasin tässä Spotifystä The Complete On the Corner Sessionsia kuunnellessani, että melkein koko Get Up with Itin materiaali löytyy tältä boksilta. Paljonko nuo aikanaan julkaistut biisit eroavat tällä boksilla tarjotuista versiosta, editointia tai overdubbausta? Pituudet näyttävät aikalailla yhteneviltä.
 
edit: semmoinen käsitys vahvistuu, että tismalleen samanlaisia vetoja. Mikäs siinä, hienon oloisia biisejä varsinkin nämä puolituntiset.
 
Osa boksin materiaalista on tosiaan vain remasteroitua. Varsinainen On the Corner-matsku on alkuperäislevytystä lukuunottamatta editoimatonta ja remiksattua. Tarkistan jahka pääsen kotiin boksin ääreen.

Pedroz: Huomasin tässä Spotifystä The Complete On the Corner Sessionsia kuunnellessani, että melkein koko Get Up with Itin materiaali löytyy tältä boksilta. Paljonko nuo aikanaan julkaistut biisit eroavat tällä boksilla tarjotuista versiosta, editointia tai overdubbausta? Pituudet näyttävät aikalailla yhteneviltä.
 
edit: semmoinen käsitys vahvistuu, että tismalleen samanlaisia vetoja. Mikäs siinä, hienon oloisia biisejä varsinkin nämä puolituntiset.
 
Boksia varten remiksattuja ja editoimattomia:
 
1. OTC - Unedited master
2. OTC - Take 4
3. One and One - Unedited master
4. Helen Butte / Mr. Freedom X - Unedited master
5. Jabal
6. Chieftain
7. Turnaround
8. U-Turnaround
9. Billy Preston
10. The Hen
11. Big Fun / Holly-Wood (take 2)
12. Big Fun / Holly-Wood (take 3)
13. Peace
14. Mr. Foster
15. Mtume
16. Mtume (take 11)
17. HipSkip
18. What They Do
19. Minnie
 
Loput boksin biiseistä ovat levyversioita.

lukethesis: On se McLaughlin siinä lyhyesti, jos en nyt AIVAN väärin muista? Saattoi olla, että oli joku toinen Miles-dokkarikin. Santanan olis kyllä voinut jättää kuuseen niine "santana-rämpimisineen".

 
Juu, onneksi Santana ei päässyt/päästetty pilaamaan Davisin levytyksiä.

LeoFender: Niinpä. Mutta ei Bitches Brew'lle voi oikein kuvitella ketään muuta kitaran varteen kuin McLaughlinia.
 
Coryellinkin tyyli ois sopinu hyvin

sub zero: Coryellinkin tyyli ois sopinu hyvin
 
Ei ole mulle tuttu nimi. Tai nimi on jossain välähtänyt, mutta nuottiakaan en ole kuullut. Pitääpä tutustua.

LeoFender: vaikka tekniikka on ollut kova jo -69.
 
Yleensä vähän turhankin "kova"...

vasili: Yleensä vähän turhankin "kova"...
 
Kieltämättä ylilyöntejä on sattunut Mahavishnusta eteenpäin. Bitches Brew'llä ja Jack Johnsonilla tekniikka on vielä ns. rivien välissä. Lontoon aikoina tehty Extrapolation ja Milesin In A Silent Way (muistaakseni) on sitten sitä tekniikan esittelyä.

glx405: Juu, onneksi Santana ei päässyt/päästetty pilaamaan Davisin levytyksiä.
 
pilasiko santana love devotion surrenderin?