Aloittelijat ›

Nuottikirjoituksessa pyritään yleensä helppolukuisuuteen. Siispä melodiat kirjoitetaan usein sellaiseen oktaavialaan jossa ylä- tai ala-apuviivoja tarvitsee mahdollisimman vähän. Varsinkin mieslaulääni pyörii usein niin paljon varsinaisen viivaston alapuolella, että on ihan perusteltua kirjoittaa se oktaavia ylemmäs. Nuotinkirjoittajalta olisi tosin kohteliasta ilmaista tuo oktaavialan muutos esim. käyttämällä standardisoituja symboleja 8va (soitetaan oktaavia ylempää) ja 8vb (soitetaan oktaavia alempaa).
 
Usein jos transponoidaan vain "hieman", transponoinnin suunnaksi ilmoitetaan luonnollisesti se oktaavi joka on lähempänä alkuperäistä. Esim. jos biisi transponoidaan C:stä D:hen, sanotaan tottakai että sävellajia nostetaan kokosävelaskeleella (suurella sekuntilla), eikä että sävellajia lasketaan pienellä septimillä.
 
Mutta ehkä kaikista yleisimmin transponoidaan kvartin tai kvintin päähän, ja näissä tuleekin sitten tulkintaeroja. Kvartti ja kvintti kun ovat toistensa käänteisintervalleja, riippuen siitä mihin suuntaan halutaan ajatella. Niinpä kun transponoidaan C-duurissa alunperin mennyt biisi G:hen, voidaan sanoa joko "kvartti alas" tai "kvintti ylös", ja C-duurista F-duurin mentäessä taas toisinpäin. Usein näissä tapauksissa ilmaistaan molemmat vaihtoehdot.
 
Kukin laulaja taas saa itse päättää itselleen mieluisan sävellajin ja sen mukaan myös oktaavialan. On siis täysin mahdollista transponoida biisin sävellajia vaikkapa pienen terssin verran alaspäin, mutta transponoida laulumelodia suuren sekstin verran ylös. Näin molemmat ovat samassa sävellajissa, mutta laulu vain suhteessa oktaavin korkeammalla.