Kilpailut ›

krk: Mutta eikö toi sun hieno Hagström aja 335:n asiaa ihan mukavasti?
 
Kyllähän se puoliakkarin reiän täyttää ihan kivasti, saundillisesti se kuitenkin on hieman erilainen, kuin ES-335. Ei huono, mutta erilainen. Tykkään kyllä pirusti ko. kepistä, soittotuntuma on mainio, viimeistely on ok ja kaikki toimii muutenkin mukavasti noin budjettiluokan vehkeeksi.

Älkkä olkko huolossannen mikäli äänestys ei lähe ihan ajoissa käynthin........joutuu lähtee röihin ja pahimmassa tapauksessa siäl menee pualeenyähön.....8D

Nyt oon tässä soittanut mukavasti koko päivän ja nyt on pää täynnä uusia likkejä ja juttuja. Erityisesti olen opetellut Red housea. Koko ajan löytyy Tokaista uusia sävyjä ja tunteita tuntuu siltä että tällä todella on sielu.
 
Edit: Kohta pääsee muuten herkuttelemaan fuzzilla jos saan tarpeeksi rahaa nimipäivälahjaksi ja ton Distortionin myytyä niin lähtee futsi IK:lta tilaukseen.

Onnittelut Aantilalle, hyvin vedetty!!

Samoin täältä onnittelut ylivoimaiselle voittajalle. Jännityksellä odotellaan minkälainen tausta sieltä tulee...
 
Kiitokset kanssa kolleegoille hyvästä skabailusta.

ihan opin kannalta aattelin udella millaisilla skaaloilla skabailukollegat veteli ton ed. skaban. Oli taasen mukavasti erilaisia äänimaisemia ja fraseerauksia, huippuvetoja tietty!!!
 
Niin tietty kiitokset skaban kommenteista
 
..ja Onnittelut antilalle, upeaa soittoa kerrassaan!!!

Kiitos kaikille palautteesta ja onnea voittajalle ja muillekin jotka tuntevat onnistumisen riemua. Ei ole tosiaan kauheasti tuota slideä tullut harjoiteltua viime aikoina, eikä ihan kamalasti muutenkaan. Vaikiaa se on, mutta samalla ihan mukavaa vaihtelua. Eiköhän se vire ja taimi parane, kun aikansa hinkkaa.

liljam: ihan opin kannalta aattelin udella millaisilla skaaloilla skabailukollegat veteli ton ed. skaban
 

 
No omalta osaltani en kyllä osaa noista skaaloista mitään sanoa, tausta oli kyllä meikäläiselle tosi vaativa ja aluks tuntui että eihän tähän saa soitettua oikein minkäänlaista sooloa ! Mutta kyllä sitten kun ensin tutki mitä sointuja siinä on käytetty ja selvitti sointujen pohjasävelet niin sitten pysty pikkusen paremmin saamaan siitä jotain irti,,,

liljam: ihan opin kannalta aattelin udella millaisilla skaaloilla skabailukollegat veteli ton ed. skaban
 
Korggari: No omalta osaltani en kyllä osaa noista skaaloista mitään sanoa
 
Sama homma, ei mitään hajua mistä vetelin. Soitin ns korvilla koko jutun kun aluksi
tapailin pohjaa pari kertaa ja koitin saada kiinni jonkinlaisesta jutusta mitä tuohon vetäs.
 
Kivasti kuitenkin uppos, kiitos kommenteista ja pisteistä ja aantilalle onnittelut suvereenista voitosta.

Soitin kuten tähänkin asti, eli K-mollista.

LeoFender: Soitin kuten tähänkin asti, eli K-mollista.
 
Joo, k-mollista kun vetää niin se käy aina, varma valinta mihin taustaan hyvänsä :)

Sorry pojat..jäi äänestämättä ku yöllä vasta reissusta tulin. Mut onneksi sillä ei ny mitään vaikutusta ois ollutkaan..aantila ois vaan repinyt lisää rakoo 8D ...

Juu-u kyllä toi K-molli varmaan on aikaslailla minunkin osalta käytetyin. Sitten tietysti molli-ja duuripentatoniset skaalat. Nyt vetäisin kyllä viime skaban "sooloilun" ihan hatusta ja kyllähän sen kuuleekin. Kyllähän se oli lähinnä soittelua ja sahausta edestakaisin. Vaatisihan tuo onnistunut fraseeraus sen, että tietää mitä säveliä ja sointuja pohjilla on ja tietysti "taiteellista" silmää ja luovuutta. Taiteellista silmää toki on mutta taulun maalaamiseen. Täytyis kaiketi alkaa soittelemaan kitaraa pensselillä plektran sijasta.

liljam: ihan opin kannalta aattelin udella millaisilla skaaloilla skabailukollegat veteli ton ed. skaban.
 
Näissä ns. sooloissani en soittele varsinaisesti skaalapohjalta ollenkaan vaan pikemminkin alla kulkevien sointukulkujen päälle pyrkimyksenä että ne valitut äänet jotenkin muodostaisivat mielekkäitä fraaseja ja ne fraasit toivottavasti jonkun pitemmän linjan, joka ikään kuin "sisältyy" siihen sointukulkuun, ei yksittäisiin sointuihin sinänsä. Eli toisin päin, pyrin kuulemaan sointukulusta siihen "sisältyvän" melodian ennemmin kuin että lähtisin sahaamaan tiettyä skaalaa, tuli mitä tuli. No joo, kyllähän se siihen skaalailuun kuitenkin menee viimeistään kolmannella kiekalla :-)
 
Tämä "skaala- vai sointupohjainen" -improvisointijako on ikuisuusaihe josta on väännetty mnetinkin palstoilla. Periaatteessa kyse lienee samasta asiasta, mutta lähestymistapa on kai vähän erilainen. Ei siitä sen enempää, mutta pari sanaa improvisoinnista yleisesti.
 
Sanotaan, että kun soittaja pääsee improvisoinnissa tarpeeksi pitkälle, skaalat ja soinnut jäävät kokonaan pois - siis siinä mielessä että improvisoija vain kuulee taustan (jos sitä on) ja reagoi siihen ikään kuin laulaisi siihen päälle ne juttunsa, mutta siis soittaakin niitä mieleen tulevia laulunpätkiä. Tuloksena on vauhdissa syntyviä melodioita, parhaimmillaan uusia ja kuuntelua kestäviä teemoja kappaleen sisällä.
 
Tällaisen soiton mestari on bluesin saralla mielestäni B.B. King, ja hänen musiikillisista oppipojistaan mm. Ronnie Earl, Anson Funderburgh ja Jimmie Vaughan. Herroilla on toki muitakin vaikutteita ja B.B.:lläkin tietenkin omansa. Toki myös mm. varhainen Clapton ja Green kuuluvat tähän osastoon. Ja kyllähän esim. Järvinenkin osasi laulaa kitaralla. Tämä luettelo ei ole kattava.
 
En todellakaan koe olevani tällä improvisoinnin tasolla, mutta siihen suuntaan on pyrkimys. Näissä (ska)bailuissa mm. kollegamme stratomaster ja haukkis ovat mielestäni tällä tiellä jo pitkällä. E: tämäkään luettelo ei ole kattava :-}
 
Tähän väliin on pakko sanoa että tämä juttu nyt käsittelee vain liljamin kysymää asiaa eli nuottien valintaa. Tietenkin se on vain toinen puoli ruokaa, vähintään yhtä tärkeää on miten ne nuotit otetaan. Roots-musassa se on ehkä se kaikkein tärkein asia.
 
Tervettä ihmistähän esimerkiksi sykähdyttää hyvä slidesoitto (tyyliin aantila), koska se viiltää suoraan perimään, siihen alueeseen jonne on tallentunut ikiaikainen ihmisen ääntä koskeva tunneinformaatio. Ei siis tarvita kuin yksi hyvin otettu ääni, niin meistä tulee kädestä syöviä, tahdottomia pinokkioita... :-)
 
Sitä ääntä kannattaa todella metsästää.

Mistäkö niitä soittokelpoisia improvisointifraaseja sitten voi alun perin tulla mieleen? Jos haluaa että se soitto kiinnostaa muitakin, niin ainoa vastaus on: perinteestä, kaikesta siitä mitä on ennen soitettu, siitä mikä on ennen koskettanut ihmisiä. Suora matkiminen on paras tapa oppia hyviä fraaseja. Niinhän sitä puhumaankin opitaan. Kun tarpeeksi kauan matkii niin oppii uusia sanoja ja sanontoja, kohta jo tietää mitä ne tarkoittavat ja kun sitkeästi jauhaa niin jossain vaiheessa alkaa omiakin fraaseja ja fraasien yhdistelmiä lipsahdella joukkoon.
 
Improvisoinnissa skaalat ja sointuteoria ovat ikään kuin sanakirjoja, joiden avulla fraasit ja musiikilliset ideat ehkä opetteluvaiheessa löytyvät helpommin kuin ihan "pystymetsästä tai pystybaarista" (lainaus / K. Hotakainen) umpimähkään arpomalla. Mutta runoa saati romaania on työlästä kirjoittaa jos joutuu hakemaan jokaisen sanan sanakirjasta.
 
Oho sori, mitäs tästä nyt tuli vähän tällainen statement... :-}

Kyllä... kyllä nyt tulee plussaa!

krk: Näissä ns. sooloissani en soittele varsinaisesti skaalapohjalta ollenkaan vaan pikemminkin alla kulkevien sointukulkujen päälle pyrkimyksenä että ne valitut äänet jotenkin muodostaisivat mielekkäitä fraaseja ja ne fraasit toivottavasti jonkun pitemmän linjan, joka ikään kuin "sisältyy" siihen sointukulkuun, ei yksittäisiin sointuihin sinänsä. Eli toisin päin, pyrin kuulemaan sointukulusta siihen "sisältyvän" melodian ennemmin kuin että lähtisin sahaamaan tiettyä skaalaa, tuli mitä tuli. No joo, kyllähän se siihen skaalailuun kuitenkin menee viimeistään kolmannella kiekalla :-)
 
Tämä "skaala- vai sointupohjainen" -improvisointijako on ikuisuusaihe josta on väännetty mnetinkin palstoilla. Periaatteessa kyse lienee samasta asiasta, mutta lähestymistapa on kai vähän erilainen. Ei siitä sen enempää, mutta pari sanaa improvisoinnista yleisesti.
 
Sanotaan, että kun soittaja pääsee improvisoinnissa tarpeeksi pitkälle, skaalat ja soinnut jäävät kokonaan pois - siis siinä mielessä että improvisoija vain kuulee taustan (jos sitä on) ja reagoi siihen ikään kuin laulaisi siihen päälle ne juttunsa, mutta siis soittaakin niitä mieleen tulevia laulunpätkiä. Tuloksena on vauhdissa syntyviä melodioita, parhaimmillaan uusia ja kuuntelua kestäviä teemoja kappaleen sisällä.
 
Tällaisen soiton mestari on bluesin saralla mielestäni B.B. King, ja hänen musiikillisista oppipojistaan mm. Ronnie Earl, Anson Funderburgh ja Jimmie Vaughan. Herroilla on toki muitakin vaikutteita ja B.B.:lläkin tietenkin omansa. Toki myös mm. varhainen Clapton ja Green kuuluvat tähän osastoon. Ja kyllähän esim. Järvinenkin osasi laulaa kitaralla. Tämä luettelo ei ole kattava.
 
En todellakaan koe olevani tällä improvisoinnin tasolla, mutta siihen suuntaan on pyrkimys. Näissä (ska)bailuissa mm. kollegamme stratomaster ja haukkis ovat mielestäni tällä tiellä jo pitkällä. E: tämäkään luettelo ei ole kattava :-}
 
Tähän väliin on pakko sanoa että tämä juttu nyt käsittelee vain liljamin kysymää asiaa eli nuottien valintaa. Tietenkin se on vain toinen puoli ruokaa, vähintään yhtä tärkeää on ne nuotit otetaan. Roots-musassa se on ehkä se kaikkein tärkein asia.
 
Tervettä ihmistähän esimerkiksi sykähdyttää hyvä slidesoitto (tyyliin aantila), koska se viiltää suoraan perimään, siihen alueeseen jonne on tallentunut ikiaikainen ihmisen ääntä koskeva tunneinformaatio. Ei siis tarvita kuin yksi hyvin otettu ääni, niin meistä tulee kädestä syöviä, tahdottomia pinokkioita... :-)
 
Sitä ääntä kannattaa todella metsästää.

Mistäkö niitä soittokelpoisia improvisointifraaseja sitten voi alun perin tulla mieleen? Jos haluaa että se soitto kiinnostaa muitakin, niin ainoa vastaus on: perinteestä, kaikesta siitä mitä on ennen soitettu, siitä mikä on ennen koskettanut ihmisiä. Suora matkiminen on paras tapa oppia hyviä fraaseja. Niinhän sitä puhumaankin opitaan. Kun tarpeeksi kauan matkii niin oppii uusia sanoja ja sanontoja, kohta jo tietää mitä ne tarkoittavat ja kun sitkeästi jauhaa niin jossain vaiheessa alkaa omiakin fraaseja ja fraasien yhdistelmiä lipsahdella joukkoon.
 
Improvisoinnissa skaalat ja sointuteoria ovat ikään kuin sanakirjoja, joiden avulla fraasit ja musiikilliset ideat ehkä opetteluvaiheessa löytyvät helpommin kuin ihan "pystymetsästä tai pystybaarista" (lainaus / K. Hotakainen) umpimähkään arpomalla. Mutta runoa saati romaania on työlästä kirjoittaa jos joutuu hakemaan jokaisen sanan sanakirjasta.
 
Oho sori, mitäs tästä nyt tuli vähän tällainen statement... :-}
 
Jumanklauta....täyttä asiaa+++++

Kiitokset Krk:lle hyvästä kirjoituksesta. Täyttä asiaa!!!. Voi kun olis aikaa ja älliä opetella asioita. Täytyis vaan ahkerasti kuunnella eri Artisteja ja soitella korvakuulolta. Mut on se hankalaa kun on ensimmäisenä opetellu soittaan nuoteista ja tuo korvakuulolta soitto ollu vähäistä.
 
Pitäis olla lahjoja soittoon niinku Silvennoisen Heikillä. Katselin ja kuuntelin just esim. Tabula Rasaa ja nimenomaan Silvennoisen (proge-tyylistä) soittoa. Mies oli 18v. kun perustivat orkan ja soitto tuolloin jo varsin hyvän kuuloista.

krk
 
Loistavaa! plussaa...
 
Omasta vedostani vielä sen verran että toki noita lickkejä on tullut joskus veivattua
ja opeteltua mutta nykyään menee jo paikoin niin että jos pääsen ideasta kiinni niin niin asiat ikäänkuin etenee omalla painollaan.
 
Tuo mitä krk kirjoitti on juurikin se tavoite mulla. Kun pää tuottaa melodiaa ja juttua niin ne olisi mukava saada myös soitettua niin ja siihen sitä tekniikkaa sitten tarvii.
 
Nykyään kun reenaan en niinkään sahaa mitään skaaloja läpi vaan koitan löytää
itseäni miellyttäviä juttuja esim taustan päälle improtessani.
 
Matka on pitkä mutta josko tässä olis vielä jokunen vuosi aikaa harjotella

Kiitos jätkät!
 
Näin uutta taustaa odotellessa tämähän menee virtuaalisoittamiseksi :-)
 
Sen verran vielä liljamille että eihän noista skaaloista ja nuottien osaamisesta mitään haittaakaan ole, nehän päinvastoin auttavat monessa asiassa. Mutta yksin ne eivät riitä, pitää olla sitä perinnettä mistä ammentaa.