Bänditoiminta ›

3. jos on mahatauti ota vahvistimen taakse vaikka ämpäri, jos tulee kiire tyhjennykselle. (onneksi en setin aikana suorittanut tyhjennystä, mutta kiire tuli kun soitto loppu rynnätä yleisön läpi wc:hen vain huomatakseen että se on tupaten täynnä.)
 
Ainanki vähän rankemmassa musassa toi olisi voinut olla aika hieno osa lavashowta! Siis nimenomaa siinä biisin aikana lervata sinne ämpäriin.

käsi:
3. jos on mahatauti ota vahvistimen taakse vaikka ämpäri, jos tulee kiire tyhjennykselle. (onneksi en setin aikana suorittanut tyhjennystä, mutta kiire tuli kun soitto loppu rynnätä yleisön läpi wc:hen vain huomatakseen että se on tupaten täynnä.)
 
Meidän rumpali soitti joskus keikan viiden litran ämpäri vieressään kun oli vatsataudissa. Oli tuore haju roudata kun se todella sitten oksensi välispiikkien aikana sinne ämpäriin.

Landstr: Meidän rumpali soitti joskus keikan viiden litran ämpäri vieressään kun oli vatsataudissa. Oli tuore haju roudata kun se todella sitten oksensi välispiikkien aikana sinne ämpäriin.
 
Ei kun mikki rumpalille niin ois välispiikitkin tullu samalla hoidettua. "Seuraava biisi on yyööääärrrggghh". Eikä menis edes paljoa viereen jos soitatte jotain norjalaista turskanpolttoblästiä.

Vähän off-topic, mutta....
Keikka joskus 80-luvun alussa jossain korsossa...
Soitettiin tanssisettiä vaihtelevalla tatsilla läpi ja eräs pappa sai päähänsä
kuulla "Tummat silmät, ruskea tukka" juuri sinä iltana juuri siinä paikassa.
Vaatimukset kovenivat, äijän kärisevä ääni kaikui biisien välissä ja hiljaisten
kohtien päällekin niin, että kitaristilta meni hihat ja hänkin alkoi ehdottaa
että jos mä soittaisin sen yksinään uruilla (70-luvun Elgam-romu) jotta pappa vaikenisi.
En tietenkään suostunut, kun oli muutenkin pala kurkussa saundien ym. takia, ja papalle ilmoitettiin ettei kappaletta aiottu soittaa.
Loppuilta kuunneltiin saman papan "EI MITÄÄN TAPUTUKSIA TÄLLE ORKESTERILLE"
huutoja joka väliin. Näistä piti sitten valita....

Olin nakitettu säestämään erästä laulajaryhmää koulun 100-vuotisjuhlaan, hieno ja arvokas tilaisuus siis.
Harjoittelimme ennen esitystä musiikkiluokassa, valitettavasti puolet laulajista oli myöhässä. Eivätkä ne niin hyviä laulajia olleet, biisi ei edes ollut vaikea.
 
Pientä jännää oli siis ilmassa kun nousimme lavalle, ja pitihän se arvata että koko veto meni niin reisille kuin voi mennä, yritä siinä sitten hienosti flyygelillä säestää kun vieressä mylvii kuoro epätahdissa.
 
Yleensähän tämmöset unohtuu mielestä samantien , mutta tämäpä päätyi juhlan DVD-koosteelle ja myyntiin asti...
 
The most vittumaisimpiin asioihin keikoilla kuuluu monitoroinnin epäonnistuminen, jos "puikoissa" on joku amatööri äänimies. Vaikka kaikki katsottais soundchekissä kohdalleen, niin miksi pitää säätää kaikki päin helvettiä sitten itse vedossa.

Päätettiin bluesbändin kanssa vetää joku bluussi jota ei ollutkaan mun basistiajalla treenattu.
Tämähän päätettiin toki sillä aikaa kun olin ottamassa olutkulausta biisin välissä.
No, sit se lähti soimaan niin ja mua alko vituttaan kun se ei ollutkaan semmonen lennosta juoksuteltava niinkun suurin osa näistä "jammaillaan lennosta huvikseen" biiseistä. Soitin sen neljä minuuttisen niitä ääniä ja tein sormilla hämääviä liikkeitä että näytti siltä että soitin muka jotain hienoa ja potikkaahan oli laskettu toki yli puolella että menisi täydestä.
Soluttauduin äänimassaan sinä iltana täydellisesti.

Tuli mieleen vielä se vähän pahempikin kun ihan ekoja keikkoja soiteltiin kuoseissamme.
Sovittiin että eka biisi lähtee vähän pidemmällä rumpumätöllä missä me sitten astellaan kornisti lavalle sen soidessa.
Rumpali lähtee hätäisesti lavalle ja alkaa paukutteleen mut meillä kesti jokunen hetki kun horjuttiin kitarapiuhat kiinni efekteihin ja avattiin lonkut.
Muistan hyvin sen rumpalin vauhdillanytjumalautapojat ilmeen jossain kolmen minuutin "turhan" hakkauksen jälkeen.

Päätin jakaa omat nolot kokemukseni luettuani teidän muiden tarinoita vedet silmissä. Yhtyeemme ekalla keikalla eräässä nuorisotalon bändi-illassa miksaaja unohti laittaa keikkamme ajaksi lavamonitorit päälle... rumpali ei kuullut yhtään mitään paitsi oman soittonsa ja muutamat fillit tulivat joko liian aikaisin tai liian myöhään. Itse en kuullut bassostani pihaustakaan, paitsi sellaisissa kohdissa joissa ei olllut kitaraa mukana. Vaihdoimme monesti kysyviä katseita jäsenten välillä kun tuli selviä mokia ja keikan jälkeen sain kuulla, että bassosta ei ollut kuulunut oikeastaan mitään selviä ääniä vaan vain pelkkää "puuroa".... eli miksauksessa oli jotain muutakin pielessä.
 
Meidän olisi pitänyt soittaa ilman niitä lavamonitoreitakin hyvin mutta kyseessä oli eka keikka suurine jännitystiloineen ja tämmöisen varalle kukaan ei ollut osannut varautua. Hävetti poistua lavalta kun soitannallisesti keikka meni aivan penkin alle ja vaikutimme huonommilta kuin huonoimmat amatöörit koko maailmassa. Tästä tuli tosin kyllä opittua se, että vaikka ei kuule muita, itseään tai molempia niin ei häkelly vaan hoitaa oman tonttinsa keskittyen täysin omaan soittoon jottei muiden soitto kärsi.
 
Viimeisimmällä keikalla kitaristimme leikki oikein suurta staraa ja vaati itselleen lavalle tilaa. Siispä järjestäjä siirsi valmiiksi mikitetyn Marshallin hyvän kitaracombon, ainakin se kuulosti muiden bändien soittaessa todella hyvältä, syrjään ja kitaristi nosti oman Valvekingin pikkucombonsa lavalle. Miksaaja yritti sitten pika-pikaa saada kitaristimme pienen Valvekingin combon miksattua kohdilleen ja eihän se onnistunut kovin hyvin kun kiireessä joutuu tekemään.
 
Keikan aikana kitara kiersi miltei kokoajan ja kitaristilta petti G-kielen virityskoneisto... hänellä oli varakitara mukana mutta eipä mies käynyt sitä hakemassa vaikka miehen omien sanojen mukaan "se ei ole matka eikä mikään hakea jos tulee ongelmia". Lukijaa varmasti mietityttää, että mihin kitaristimme tarvitsi sitä tilaa lavalla? Ei todellakaan mihinkään aggressiiviseen lavashow`hun vaan mies seisoi siinä lavalla lähes paikallaan ja otti pari askelta suuntaan jos toiseenkin....
 
Itse onnistuin ryssimään tuolla samaisella keikalla kun otin varabassoni hihnan koska se oli siistimmän näköinen ja sopi esiintymisvaatteisiini täydellisesti. Ongelma oli siinä, että sen pituus oli pielessä ja soittoasento ei ollutkaan se normaali vaan basso roikkui liian alhaalla. Tuli sitten tehtyä selviä soittomokia koska soittoasento ei ollut se mihin olin tottunut. Eipä käynyt tämän basistin pienessä aivosolussa mieleenkään, että sen hihnan pituuden olisi voinut tarkistaa....
 
Uusia kommelluksia en edes malta odottaa koska yleisön edessä soittaminen on kyllä aina hieno kokemus ja pikkumokat kuuluvat asiaan.

Ensimmäinen keikka ikinä, olin tuuraamassa kaverin bändissä. Koska oli kyseessä tällainen pienten bändien tapahtuma ja lainakamat aika pitkälti, monitoreista en kuullut mitään ja soundit siitä omasta paskacombosta olivat varmasti jotain omaa luokkaansa. Virheitä tuli enemmän kuin tarpeeksi, koska ei niitä biisejä ollut ehtinyt kunnolla treenaamaan ja olin juuri hankkinut uuden kitaran enkä ollut vielä ihan päässyt sen maailmaan. Tulipa opittua siitäkin jotain.
 
Toinen keikka, "lämppärinä" jossain lähipiirin tapahtumassa (~80 henkeä), jo omalla kokoonpanolla jonka kanssa oltiin treenattu kunnolla. Meni hyvin, paitsi ettei osattu odottaa encorea niistä kolmesta biisistä jotka vedimme ilman vokaaleja. Vedettiin sitten hätäpäissämme (ja muutenkin päissämme) viimeinen blues-renkutus uusiksi, parin promillen yleisö oli haltioissaan. Keikan jälkeen saatiin jopa 20e joltain katsojalta, oli ihan onnessaan.
 
Tuosta keikasta puhkesi kunnon itseluottamus, ja muutaman kuukauden päästä saimme lämpätä samaa orkesteria tällä kertaa pubikeikalla. Perseelleenhän se meni, lähinnä soitannallisesti. Plektrat putoili, sormet oli kohmeessa jne. Opin siitä etten spiikkaa enää ikinä mitään missään. "Kuka haluaa nähdä kun kitaristi ottaa...homman tosissaan?"

Akustisessa oli uusi mikkisysteemi ja vähän aikaa toimi kunnes lopetti. Ihmettelin sitä muutaman biisin ajan ja kun ääntä ei kuulunut, vaihdoin kitaraa.
 
Kotona huomasin että volyymipotikat toimivat ns. eri suuntaan kuin normaalista eli olin ruuvannut äänet pois.

Pakko laittaa tähän yksi monista tilanteista...Oltiin muutama vuosi sitten soittamassa keikkaa paikallisessa nuorisopaikassa ja kulttuurinkehdossa. Päätettiin soittaa uusi biisi ekaa kertaa, ei olisi kannattanut. Vieläkin muistan tuon tilanteen varsin elävästi.
 
Se biisi meni C-vireessä eli aika matalalta. Itellä oli toinen kitara valmiiksi tuossa matalassa vireessä, mutta basistilla ei. En tiedä mikä meni häneltä pieleen biisien välissä viritettäessä, mutta kesken biisin huomasin kaverin konttaavan bassokaapin edessä virittämässä soitinta...toinen käsi viritintapeilla ja toisella soitti avointa kieltä ja kesken biisin! Samaan aikaan laulaja vetää _aivan_ epävireessä, kun ei kuullut muita soittimia saatikka omaa ääntään. Eikä siinä vielä kaikki, kiipparisti vetää aivan karmivalla ja väärällä soundilla aivan helvetin lujalla jotain kiipparijuttua, mikä ei sovi alkuunkaan siihen biisiin.
 
On palanut tuo näky verkkokalvoille iäksi. Basisti konttaa, laulaja vetää päin sitä ihteään ja kiipparisoundi viiltää haavaa kuulijoiden korviin nupit kaakossa.
 
Siinä oli kaaosta kerrakseen. Ei kukaan tykännyt. Olisin halunnut kadota sillä hetkellä maan alle. :)

Zerzy:
On palanut tuo näky verkkokalvoille iäksi. Basisti konttaa, laulaja vetää päin sitä ihteään ja kiipparisoundi viiltää haavaa kuulijoiden korviin nupit kaakossa.
 
Siinä oli kaaosta kerrakseen. Ei kukaan tykännyt. Olisin halunnut kadota sillä hetkellä maan alle. :)
 
Ei pitäisi nauraa. Voi sattua vielä omalle kohdalle.. :)

Vedettiin rumpalin veljen häissä humppaa, kyseessä ei ollut sinänsä mikään hirveän virallinen ja muodollinen tilaisuus niin siinähän tuli sitten otettua vähän kostuketta kuivalle kurkulle ennen vetoa. Ongelmaksi muodostui se että lavalle oli verhon taakse piilotettu korillinen neloskaljaa jota sitten joi niin kuin keskaria. Ikkunaprinsessaan vedettiin sitten semmonen pieni loppujami jossa esiteltiin bändi ja jokainen veti pienen soolonpätkän. Viimeisen päälle kornisti siis. Tuosta jamista lähdettiin sitten vielä kertosäkeeseen ja kun minä siellä rumpupallilla aloin pikkuhiljaa kasvattelemaan biisin dynamiikkaa hissuttelusta paasaamiseksi niin siinä sitten jotenkin salakavalasti pääsi lipsahtamaan komppi väärinpäin. Sitä se teettää kun laitetaan basisti patteriston taa.
 
No, kuten sanottua, olen basisti ja minulla ei varsinaisesti rumpujensoiton suhteen ole järinkään kaksista tekniikkaa eli mennään vähän remuaaltos-meiningillä. Fyysisesti siis. Siitähän seuraa hikoaminen jota pitää yrittää vähentää juomalla että näyttäis edes vähän fiksulta valkosessa kauluspaidassa siellä lavalla. Noh, juoma oli edelleenkin sitä neloskaljaa mitä minä olin haikan viereen sinne lavalle varastoinut vissiin neljä tölkkiä. Kolmannen jälkeen alkoi puskea tietysti aivan karmea kusihätä. Eipä siinä sitten auttanut muuta kuin muuan pitkällä syna- ja kitaraintrolla varustetun heviballadin kohdalla sanoa että "venyttäkää sitä introo niin pitkään että mä ehin käymään kusella" ja juosta sieltä lavan ovesta pihalle heittämään kepilliset.

Jotain pientä aina sattuu kun livenä vedetään: Olin tuuraamassa toista kitaristia keikalla ja oltiin sovittu setti joka opeteltiin, fair enough. No muuten hyvä mutta yhden biisin kohdalla rumpali alottaa sellaisen kappaleen jota en ole koskaan soittanut saati sitten näitten kavereiden kanssa opetellut.
 
Siispä toiselta kitaristilta lunttaamaan jotta missä mennään ja livenä. Keikan jälkeen joku yleisöstä tuli sanomaan laulajalle että "sää vedät hyvin mutta tarttisit paremman bändin" notta opetellaan ne kappaleet ennenkuin mennään keikalle. Myös sellaiset jota ei ennalta mainita ;-)

Tumppi38: ... notta opetellaan ne kappaleet ennenkuin mennään keikalle. Myös sellaiset jota ei ennalta mainita ;-)
 
Tää on kyllä hyvä neuvo. Itselläkin noloimmat tilanteet ovat johtuneet juuri siitä, että homma ei ole ollut liian vähän reenailun takia riittävän hyvin hallussa. Eikä ne muutamat ennaltamainitsemattomat biisit pahaa tee. :)

Oli ihan perus viikonloppukeikka ja ajelin yksin keikkapaikalle. Muut jätkät tuli sitten toisella autolla ja junalla.
Navigaattori ohjasi perille ja bongasinkin sitten valomainoksen, jossa luki Bar jotain ja en sitten katsellut tarkemmin. Kävelin sisään, tervehdin ja ilmoitin että tultiin keikalle. Baarimikko sitten hieman hämmentyneenä kyseli, että niin siis karaokea vetämään.. Sanoin, että ei kun ihan oikealle keikalle siis soittamaan. Hän sanoi, että ei heillä ole kuin karaokea, mutta tuossa vastapäisessä baarissa on useinkin livemusiikkia. Käännyin, katsoin ikkunasta ja huomasin sen oikean baarin siinä "kävelykadun" toisella puolella about kolmen metrin päässä ja meidän julisteet ikkunassa. Kiitin ja poistuin melko nolona paikalta...
 
Tämän jälkeen olen katsonut ne valomainokset tarkemmin että siinä lukee myös paikan nimi :D

Oltiin pari vuotta takaperin soittamassa erään cover-bändin kanssa pienillä ulkoilmafestareilla. Koska kyseessä oli leppoisa tapahtuma, päätimme ottaa pari bisseä (lavan kolmeen pekkaan) ennen keikkaa. Viimeinen kappaleemme oli Andrea Bocellin Con Te Partiro, jonka olimme sovittaneet raskaaksi rokiksi. Kappaleen lähtiessä tajusin, etten muista yhtä ainutta sointua. Menin huutamaan basistin korvaan:"Mä oon ihan kännisshä, mitä mun pitää shoittaa?" Mikki oli tietysti auki vieressä. Ihmisillä oli hauskaa. Katsoin sitten koko loppubiisin ajan basistin sormia ja onnistuin jopa pysymään hyvin mukana.
 
Sen jälkeen päätin, etten enää vedä liikaa soppaa ennen keikkaa.
 
Toinen - ei niinkään nolo, vaan hauska - oli tuossa kuukausi sitten, kun soitimme Sapiskan kanssa loppuunmyydylle Semifinalille Helsingissä. Olin tehnyt oikein massiivisen intronauhan metallikitaroineen ja sinfoniaorkestereineen. Intronauha loppui pelliniskuihin, joista basisti lähti suoraan soittamaan ensimmäisen biisin avausriffiä. Paitsi että...
 
Rumpali oli soundcheckissä kompastunut johtoihin ja sanonut kaikille ERITTÄIN PAINOKKAASTI, että "käykää nyt sa*tana tarkistamassa liitäntänne". Kitaristit kävivät. Arvatkaa, kävikö basisti. Siinä sitten neljä miestä pyörii lavalla miettiessä, että mikä on pielessä. Yleisö taputtaa tahtia. Puolen minuutin päästä vika paikallistetaan ja keikka alkaa.
 
Oma vikahan tuo oli; bändin ensimmäisen keikan ensimmäisen biisin aloittaminen sysätään basistin vastuulle. Jälkeenpäin ajateltuna kerjäsimme verta nenästämme. Kyseinen herra kuitenkin saapui ensimmäisiin treeneihin jo neljä kuukautta rekrytoimisen jälkeen. Ilman bassoa.

Esiinnyttin discossa ja lämpättiin vähän isompaa paikallista bändiä. Piti tulla kamoja laittaan neljältä, disco alko kasilta. Aateltiin et siin menee max. tunti. No, isompi bändi laitteli kamansa kasaan pa:t sun muut. Sit ne puhu siin p**kaa ja jotaki muuta tekivät. Eihä me naperot niille mennä sanoon et päästäiskö me tekeen soundcheckki. Sit siin pyörähti ammattitaitonen miksaaja jolla oli iha helvetin moinen kiire ja laitto vaan niitten laitteet kuntoon. Sit me päästiin tekeen checkki ja oltiin siel et mitä vi**ua oikeen pitäs tehdä. Ne autto meit siinä ja se kesti vartin ja tuli iha ok yleissoundi. Sit keikalla ku laitoin vahvarin päälle niin kuulu vaan hiljasta pörinää Aattelin et se ei kuulu vaam kajareiden taakse. Alettiin soittaa ja toisen kitaristin vahavari oli ihan helvetin kovalla ja sit siin on semmonen tuhnu ohut rock soundi ja me soitetaan metallia. Eikä kukaan viittiny ilmottaa et ei kuulu toista kitaraa, ei ees mun sisko joka oli eturivissä:D Muuten meni ihan hyvin mut vi**tti kyl keikan jälkeen ja sit toisen kitaristin kitara piti olla tietenki epävireessä eikä se osannu soittaa vaikka kuinka riehuu ja elvistelee reeneissä:D Täyy mennä pussi pääs kouluun.

Vuosia sitten olin silloisen bändin kanssa keikalla ja siellä oli lavan lattiassa sellainen metalliritilä, jonka alla melkoisen kuumana käyvät spottivalot. Minulla oli sopivasti Bossin GT-5 multiefekti siinä valojen ja ritilän päällä. Keikan aikana vekotin tietenkin otti hieman lämpöä ja rupesi sekoilemaan omia aikojaan. Kesken biisin rupeaa kuulumaan hirveää kurlausta. Kun katsoin vekotinta, niin siinä presetit juoksee hirveää vauhtia eteen päin. Siinä sitten vaan lattialle konttaamaan ja etsimään oikeaa soundia. Lopun keikasta sitten soitin jalka pedaalilla, että presetit pysyi paikallaan.
Eipä siinä keikan aikana tullut mieleen, että ylikuumenemisesta oli kyse ja että olisi voinut koko laitteen siirtää pois siitä ritilän päältä. Hyvät oli fiilikset.