Rock, pop, alternative ›

Hyvä on tuo uusi biisi.

Aikanaan olin todella kova fani ja monta keikkaa tuli nähtyä. Samoin pari kertaa näitä yksittäisiä "comebackejä". Komppaan kuitenkin tätä;
 
"Tuo uusi biisi joka radiossa soi, kuulostaa Hanhiniemeltä jota bändi säestää. Niin paljon kuin Kolmatta Naista onkin tullut aikoinaan digattua niin valitettavan kakalta kuulosti. Toivottavasti uudella levyllä oisi niitä hyviäkin biisejä. Tai sitten bändin kehitys on vain mennyt suuntaan joka ei soi hyvälle omaan korvaan. Comeback tai mikä tuo nyt sitten onkin, oisi ehkä ollut parempi olla tekemättä..."

Uusi levy "Sydänääniä" on nyt tehokuuntelussa.
 
Mitä tästä nyt sitten sanoisi....

No perhana! On se kun ei tunnu tämä julkaisu herättävän juurikaan keskustelua, vaikka kyseessä on 14 vuoden tauon jälkeen listakärkeen palaava poppoo. Onhan täällä nyt turhemmistaki asioista höpötelty, mut asiaan.
Mielestäni erittäin vahva comeback-albumi, erityisesti saundipuoli miellyttää korvaa. Sydänääniä on taattua Kolmatta Naista, mutta tuo kuitenkin Suomen musiikkikenttään kauan kaivattua tuuletusta aitoudellaan. ;)

Itse olen kyllä tällä hetkellä hivenen pettynyt Sydänääniä-levyyn. Kun biisejä kuuntelee, niin jollain tapaa itselleni tulee enemmän mieleen Perunateatteri kuin Kolmas nainen. Soundipuoli liikkuu jossain Hanhiniemen bändien välimaastossa, toisaalta tässä heijastuu myös liikaa 2000-luvun soundimaailma. Pitkä levytystauko ja viime vuodet ovat tuoneet lopputulokseen ilmeisen vaikutuksensa, toisaalta niin on käynyt lukemattomien muidenkin yhtyeiden ja artistien kohdalla. Kai se on sitten sitä väistämätöntä musiikillista kehittymistä. Toisaalta on myönnettävä sekin tosiasia, että tauko on kuitenkin monella tapaa luonut liian suuriksi paisuneet odotukset asiaan vihkiytyneille musiikkidiggareille, niin myös allekirjoittaneelle. Pidän myös vaihtelevasti Perunateatterin tuotannosta, kyse ei ole siitä, vaan siitä, että nyt odotin puhtaasti Kolmannen naisen kuuloista ja menevästi soivaa levyä. Jatkoa sille parhaudelle, mihin jäätiin vuonna 1994. Perunateatteria kun on kuultu viime vuosien aikana jo tarpeeksi.
 
Levyllä on muutama erittäin toimiva biisi, mutta myös sellaista materiaalia, jonka kohdalla pysähtyy miettimään, että miksi 15 vuoden tauon jälkeen tällaista pitää laittaa levylle. Hanhiniemi ei vain omasta mielestäni ole ihan parhaimmillaan tällä tuotoksella verrattuna historiaan ja bändin takavuosien levyihin. Liekö sitten muille kirjoittaminen tuonut oman kärkeä tylsyttävän vaikutuksensa. Henkilökohtaisesti odotin myös Pesolalta ja kokonaisuudessaan loistavalta kitaraosastolta enemmän. Tästä levystä syntyy liikaa sellainen fiilis, että yhtye on soitannollisesti Pauli Hanhiniemen taustabändi ja silloin mennään nokkamiehen ehdoilla. Sen mitä olen livekeikoilta nähnyt materiaalia, niin ote on ollut juuri sellainen kuin takavuosina, on oltu uskollisia omalle tyylille. Siitä nostan todella hattua ja siksi tervehdin comebackia ilolla. Saman draivin olisi kuitenkin mielellään kuullut välittyvän enemmän myös tältä uudelta julkaisulta.

itse tuli Narttua kuunneltua uran alkuaikoina, Hikiset siivut oikeastaan viimeinen josta kokonaisuutena tykkäsin. Vaimo on kyllä pakkosyöttäny noita uudempiakin, mutta ei ne enää niin kovaa oo iskeneet.
 
Tätä uutta tullu ny kuunneltua muutaman kertaa. Bändin sivuilla on äänestys, jossa voi äänestää levyn parasta biisiä. Yllättäen johdossa on Et sileänä säily, joka on ihan sitä samaa kamaa kuin noilla 90-luvun levyillä: heleitä kitaroita ja hitaahko tempo. Mulle taas iskee parhaiten Jälkikuva, joka on lähimpänä "poikavuosien" rokkimenoa...ja tää onkin äänestyksessä jaetulla jumbosijalla. Tää biisi on näistä ainoa joka mulle jäi mieleen kahden ekan kuuntelun jälkeen...
 
-jamo

Ihan kiva, ei säväyttänyt yksikään biisi. Puuttuu se oluenhuuruinen fiilis "muna". Aikuisrokettia. Miksaus ajoittain surkeahko..

Todella ihmeen vähän on kyllä herättänyt keskustelua Sydänääniä-levy...
 
Erittäin hyvä levy mielestäni, vaikka rima ja odotukset luonnollisesti ovat korkealla, kun tietää ne helmet, joita bändi on aikaisemmin tehnyt! Kyllä bändi tämän perusteella elää ja voi hyvin. Toivon todella, ettei tämä jää tähän. Tällainen musiikki erottuu nykymassasta edukseen niin selvästi. Hieno sekoitus sitä vanhaa ja turvallista ja uudempaa soundia. Kyllä sieltä se tuttu 3N-tyyli tulee vahvasti esiin ja Paulin laulu on vahvaa niin kuin yleensäkin.
 
Mielestäni aina niin hienot 3N-soundit on nykytekniikalla saatu tallennettua hyvin ja on upeata kuunneltavaa. Eikä mua kyllä miksauksessakaan mikään häirinnyt. Yleensäkään en kyllä ole niin kriittinen, jos musa muuten toimii näin hyvin. Mun mielestä Kolmatta naista on aina ollut jotenkin vaikea kategorioida. koska se on niin oma juttunsa. Ei voi oikeastaan suoraan musiikillisesti verrata mihinkään muuhun bändiin. Ja se on todella hieno juttu!
 
Kyllä tämä mulle kelpaa loistavasti näinkin, vaikka sitä toisaalta salaa odottaa josko seuraavalla levyllä olisi enemmän sitä vanhaa kunnon tiukkaa rock-junttausta. Mutta hei, ei ne äijätkään mitään ihan nuoria enää ole. Onko siinä jotain vikaa, jos rokki muuttuu "aikuisemmaksi"? Vaikea kuvitella, että Suomessa tämän hienompaa levyä tänä vuonna julkaistaan. Tuliko hehkutettua tarpeeksi. :-)
 
Todettakoon tähän vielä sekin, että kyllä Perunateatterikin oli kova bändi, joka teki muutaman hienon levyn. Harmittavan vähälle huomiolle vaan jäi se pumppu.

Kuka odottikaan jotain alkuaikojen ränttätänttää? Nehän on silloin aikojen alussa levytettynä aika kypsymättömiä, mutta livenä nekin toimivat. Mun mielestä tää on todellakin jatkumoa noille kahdelle aikaisemmalle oikealle pitkäsoitolle.
 
Oon ehkä kuunnellut levyn läpi noin 15-20 kertaa, ei oikein sellaista selvää inhokkia ole ollenkaan. Jopa tuo sinkkuna vähän heikosti toiminut 'Kaiken pitäis muuttuu' toimii levyllä aika hyvin. Mun mielestä parhaiten rokkaa 'Kilpi' ja 'Kumpi ajaa kovempaa'. Virtanen-Järvinen on ihan nerokas biisi kaikessa yksinkertaisuudessaan. Se lopun "torviosuus" saa aina hymyn karehtimaan huulilla.
 
Hanhiniemi kertoo tarinoita edelleen tunnistettavalla tyylillään, vaikkakin vähän rauhallisemmin ja pohdiskelevammin kuin ennen. Tiettyä röyhkeyttä ja terävyyttä ois voinu tietenkin vielä olla noissa, mut nämäkin toimii, joten miksi valittaa.
 
Kolme kitaraa on sovitettu tyyliin sopivasti. Joku sanoi että huonot soundit, mä ainakin tykkään, varsinkin rytmiryhmä soi todella komeasti. Läskimmät soundit kuin 90-luvun alussa, mua ainakin niissä häiritsee se lievä munattomuus soundien osalta.
 
Jotenkin mä sain sellaisen ensifiiliksen tähän levyyn ekan kuuntelun jälkeen että äijillä on ollut hauskaa tätä tehdessä eikä olla väännetty väkisin levyä kun pitää se comebacki tehdä. Eikä todellakaan kuulosta miltään Hanhiniemi + taustabändi -meiningiltä. Jos niin väittää, ei varmaan ole bändiä liiemmin kuunnellut aikaisemmin?

Levy on hyvä ja aina vain maistuu paremmalta.
Tänään Turun K-talolle kuuntelemaan livenä:).

Itse tykkään myös kovasti. Eka kuuntelulla jäi vähän valju maku, mutta nyt viidennen kuuntelun jälkeen annan levylle neljä tähteä viidestä. Todella väkevä "comeback"!!
 
t. Köpe

Turussa uudet biisit eivät oikein toimineet?
Olikohan syynä huono äänentoisto?

Huomio!
 
Kaikki aiheesta kiinnostuneet, YLEn viimeisimmässä Pop-Talk-ohjelmassa on vieraana Pauli Hanhiniemi. Asiaa niin uuden Sydänääniä-levyn kuin Kolmannen Naisen ja Hanhiniemen uran tiimoilta muutoinkin.
 
Kuunneltavissa:
 
http://areena.yle.fi/ohjelma/5454acdb9fcddd1ac682133c63f1c938