Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Minusta se on taas coolia, tulee "vanhat hyvät ajat" mieleen, kun se paras riffi saatettiin juurikin heittää ohimennen muutamaan kertaan jossain biisin lopussa (vaikkapa esim. 1320 -biisissä minuutin kohdalla).
 
Kyllä. Ja on aivan tajuttoman kova riffi tuo 1320-biisin. Tulee koko biisissä vain kahdesti alle 10 sec kerrallaan mutta sen vuoksi ehkä onkin niin iskevä.

Voisinpa itsekin vetäistä arvostelun biisi biisiltä kun ei ole nyt parempaakaan tekemistä.
 
Dialectic Chaos:
Jotenkin vähän turha kipale. Tekee melkein mieli skipata kun aloittaa levyn kuuntelun. Nuo riffit ja soolot ei ole kovin ihmeellistä tavaraa. 2/5
 
This Day We Fight:
Kappale tuntui alussa tosi vaikeasti aukeavalta, mutta silti sisällöllisesti köyhältä. Noh nyt enemmän kuunneltuani sanoisin, että biisi on ihan mukiinmenevä. Kivaa runttausta hyvällä sanomalla. Soolotkin on ihan ok. 3/5
 
44 Minutes:
Levyn "radiohitti" joka toimii hyvin. Ainoa ehkä mistä en diggaa on nuo loppusoolot joissa tuo tilu menee omaan makuun vähän höpöksi tällaiseen biisiin. 4/5
 
1,320:
Nousi heti alussa suosikkibiisiksi. Loistavaa paahtoa. Minuutin kohdalla tuleva riffi on sanalla sanoen mieletön. Loppusooloissakin on oikea idea vaikka ei aivan täydellisyyteen päästäkään. Mutta siis joka tapauksessa loistokipale. In a cloud of nitro methane, melting rubber, I say my prayers 5/5
 
Bite the Hand:
Kiva perusbiisi. Nämäkin riffit olisi muissa käsissä ihan timanttitavaraa mutta Mustainen tapauksessa niihin on jo niin tottunut että sen ottaa vähän niinkuin itsestäänselvyytenä. 3/5
 
Bodies:
Jälleen hyvä perusbiisi. Ei nouse elämää suurempien rallien joukkoon, mutta jos "täytebiisit" ovat tällaisia niin minulla ei ole suuremmin valittamista. 3/5
 
Endgame:
WELCOME TO THE NEW WORLD ORDER! Nyt ollaan asian ytimessä ja Davella on asiaa. Loistava biisi kaikin puolin. 5/5
 
The Hardest Part of Letting Go... Sealed with a Kiss:
En keksi nyt mitään järkevää sanottavaa. 4/5
 
Headcrusher:
Mahtava kappale. Juuri oikeaa meininkiä. Alussa tuntui hämäävän simppeliltä biisiltä mutta eipä se haittaa. NOW LET THE TORTURE BEGIN!!! Tätä on Megadeth. 5/5
 
How the Story Ends:
Perushuttua taas. Tällaisia kärsii olla muutama aina tällaisella levyllä. 3/5
 
The Right to Go Insane:
Ei nouse ihan killeriksi levynlopetusbiisiksi. Samaa tavaraa kuin edellinen. 3/5
 
Levy on kokonaisuutena tasaisempi tapaus kuin edellinen mutta toisaalta United Abominationsilla oli muutama superkova biisi (Washington Is Next! ja nimibiisi) joiden tasolle ei tässä päästä. Levy on joka tapauksessa maittava tapaus ja ehkä jopa eniten kuuntelemani levy tänä vuonna.

Mun mielestä esim. 44 minutes -biisin melkeinpä soolot pelastavat...
 
No hohhoijjaa... Vain kitaristi voi olla tätä mieltä. Mun mielestä minkäänlainen soolo tai filli, oli se sitten kitara, rumpu tai piano sellainen, ei missään nimessä pelasta biisiä.

markku jokela: No hohhoijjaa... Vain kitaristi voi olla tätä mieltä. Mun mielestä minkäänlainen soolo tai filli, oli se sitten kitara, rumpu tai piano sellainen, ei missään nimessä pelasta biisiä.
 
No hohhoijaa, vain basisti ei tajua. Tarkoitin nyt lähinnä sitä, että biisi on sävellyksenä mielestäni huono ja se pikkuinen soololuritus kertsin jälkeen on tarttuvampi kuin itse kertsi.

bedlam: No hohhoijaa, vain basisti ei tajua. Tarkoitin nyt lähinnä sitä, että biisi on sävellyksenä mielestäni huono ja se pikkuinen soololuritus kertsin jälkeen on tarttuvampi kuin itse kertsi.
 
Omasta mielestäni biisi on kokonaisuudessaan tylsä. En tajua mitä hieno siinä on,kun tuttu sitä niin hehkuttaa.

Bugi: Omasta mielestäni biisi on kokonaisuudessaan tylsä. En tajua mitä hieno siinä on,kun tuttu sitä niin hehkuttaa.
 
Jos tuttusi vain tykkää biisistä? Tarviiko asia selittää jotenkin monimutkaisemmin? Itsekkin pidän siitä ja ei se mitään selittelyä kaipaa. Voin toki todeta, että 44 minutesin kertsi on levyn paras ja biisissä on levyn nokkelimmat sanoitukset sekä intro on loistava jne. (pakollinen IMO)

bedlam: Ja mikä Head Crusherin introssa on niin surkeata? Siinähän on räjähtävin ja vetävin alku koko levyn biiseistä. How The Story Endsin aloitus sen sijaan on jotain aivan kauheaa.
 
En tiedä mikä siinä mättää. Se vain on kuulostanut ekasta kerrasta lähtien tökeröltä ja yksinkertaisesti paskalta. En osaa selittää paremmin.

Rhapa: En tiedä mikä siinä mättää. Se vain on kuulostanut ekasta kerrasta lähtien tökeröltä ja yksinkertaisesti paskalta. En osaa selittää paremmin.
 
Se on semmonen mielikuvitukseton trilulilulei mitä yleensä kuulee lähinnä musaliikkeen testinurkassa.

Aika keskinkertanen levy kyllä kyseessä valitettavasti. Hardest partista eteenpäin ihan kova meininki mutta alkupuolisko on mitäänsanomaton. Kitarasooloista pitää marista. On Häkkinen muutamia asiallisia riffejä saanut aikaan ja vokaalit ovat myös yllättävän kovat.

tox3: Aika keskinkertanen levy kyllä kyseessä valitettavasti. Hardest partista eteenpäin ihan kova meininki mutta alkupuolisko on mitäänsanomaton. Kitarasooloista pitää marista. On Häkkinen muutamia asiallisia riffejä saanut aikaan ja vokaalit ovat myös yllättävän kovat.
 
Dave = Mika = Vladimir. http://en.wikipedia.org/wiki/File:Vladimir_Putin_in_KGB_uniform.jpg
 
Ja levystä olen aika samaa mieltä, varsin perustasoista rässiheviä, pari hyvin jyräävää biisiä kyllä, mutta kokonaisuudessa aika lailla sitä samaa vanhaa. Toisaalta Megadethin hommasta kyllä paistaa läpi se tekemisen meininki, toisin kuin joillain, mikä on hienoa kun ura on jo näin pitkällä.

Askorbiinihappo: Voi hyvä helvetti että repesin :D Mitenkäs tota kuvaa ei ole ennen tullut esille Mustaineen verrattaessa. Ommeinaam ihan samannäköinen.
 
Megadave. On siittä vaan moneksi.. Mutta asiaan, Tuo ukko kyllä herättää kummastelua meikäläisessä. Äijällä on mahtava riffikynä ja muuutenkin tosi kova kitaristi, mies tietää sen itsekkin varsin hyvin, plus vielä jotain kummaa lavakarismaa (tää on ihan käsittämätöntä). Mutta silti kaiken tän itsevarmuudenkin takaa löytyy karkera paska, joka heittelee tikareita aina, kun siihen vain on pieninkin mahdollisuus. Toisaalta eipä ole ainut kusipää joka pärjää musabisnekses.

Mutta silti kaiken tän itsevarmuudenkin takaa löytyy katkera paska, joka heittelee tikareita aina, kun siihen vain on pieninkin mahdollisuus. Toisaalta eipä ole ainut kusipää joka pärjää musabisnekses.
 
korjasin :P
Entä sitte vaikka onkin katkera. Ehkä sen takia hyviä kappaleita on raapustanut taavi herra.

OHO tupla postaus!

Yksi suuri ongelma levyllä on ässäbiisien puuttumisen ohella on Daven laulun ponnettomuus. Tahtoo vittumaisuutta =) Nyt se on vähän sinne päin lausumista summuuta.

Onhan tämä ihan menevä lätty, mutta useammankaan kuunteluun jälkeen tästä ei tunnu löytyvän mitään erikseen hehkutettavaa. Muutamat biisit potkii kovasti, vaan suurimmaksi osaksi tuntuisi olevan melkoista jämämateriaalia edellisen levyn tiimoilta. Liian kliiniksi on muuttunut tämäkin poppoo vuosien saatossa, mihin onkaan jäänyt se Taavin hehkuava vittupäisyys??

Marshallga: ...mihin onkaan jäänyt se Taavin hehkuava vittupäisyys??
 
Johonkin Raamatun väliin? :|

estribillion: Dave = Mika = Vladimir. http://en.wikipedia.org/wiki/File:Vladimir_Putin_in_KGB_uniform.jpg
= Faramirin näyttelijä (http://2.bp.blogspot.com/_ZeW64oWwO … nzw/s400/LOTR_Two102DavidWenham.jpg)

J.L: = Faramirin näyttelijä (http://2.bp.blogspot.com/_ZeW64oWwO … nzw/s400/LOTR_Two102DavidWenham.jpg)
 
Joo, molemmilla on pitkä tukka = samannäköinen.

Hyviä biisejä uudella lätyllä. Mutta se uus kitaristi ei kyllä säväytä sooloillaan tippaakaan!! Taitaa olla pojalla farkut nii kireellä ja korkealla, ettei pysty keskittymään soittoonsa.