| Aihe: Lavaliikunnasta.. | |
|---|
|
Mitähän mieltä arvoisa lukijakunta on ns. lavaliikunnasta. Olen aikojen saatossa seurannut useita eri orkesterereita ja mielestäni lähes kaikkien lavapreesens on varsin staattinen ja vakava. Onko soittaessa hymyily, saati jopa nauraminen jollakin korkeammalla mahtikäskyllä vallan kielletty?
Henkilökohtaisesti olen vielä varsin nuori turpeenpuskija (nimimerkki antakoon viitteen). Olen kuitenkin ehtinyt jonkun matkaa kulkea tätä humpan via dolorosaa.
Kurttu painaa n. 15 kg. Viitisen tuntia sen kanssa seisoskelu on aivan aidosti puuduttavaa. Kahteen piuhaan ja noteemeihin sidottuna en varsinaiseen voltin heittoon kykene. Tykkään soittaa aika avoimella palkeella ja ns. hartiapankki-tyyliin eli varsin näyttävästi. Ajoittain polvet koukussa, joko etu- tahi takanojassa ja jopa poski koppaa vasten silmät suljettuina. Saatanpa ottaa joitakin, ehkä tanssiaskeleiksikin tulkittavia jalkaliikkeitä, välttääkseni suonikohjuja ja ylimääräistä jalkojen puutumista.
Bassotellessani olen hiukan pidemmässä juoksulangassa. Instruenttini kaula saattaa liikkua ylös ja alas, jopa edes sun takaisin sivusuunnassa. Jalatkin voivat villiintyä vallan. Basso kun painaa sen 10kg vähemmän kuin haitari.
Olen, tosin jo n 10v sitten, joutunut puhaltamaan eräässä kuppilassa moisen käytöksen vuoksi. Tulos oli lohdullinen. Oli silloinkin kuski. Kysynkin Teiltä: olenko jollakin tavalla omituinen saati rikonko jotain pyhää koodia olemuksellani? |
|
kyllähän ihmiset kattelee mielummin liikettä kun paikallaan tönöttäviä ihratoteemeja. |
|
hvinnamo: kyllähän ihmiset kattelee mielummin liikettä kun paikallaan tönöttäviä ihratoteemeja.
Näin se oikeesti menee - vielä ko muistaapi hymyillä päälle...
Humpan suurin sooloakti ja armoitettu artisti - pätevä kuin pänti, ylevä kuin yhtye, oiva kuin orkesteri ja taimissa kuin tanssimuusikko. Lisäksi lämmin käsi, suuri sydän ja iso pää. |
|
hymyillessä ihminen käyttää vain muutamaa kasvolihasta kun taas murjottaessaan useaa kymmentä! |
|
hvinnamo: kyllähän ihmiset kattelee mielummin liikettä kun paikallaan tönöttäviä ihratoteemeja.
Nämäkö on vaihtoehdot?
Humppajyrä |
|
vattu mit ongelmia ihmisillä oikeasti on. Volyymi on kuitenkin liian kova |
|
Tankero: Nämäkö on vaihtoehdot?
Ainakin mun ja Hvinnamon kohdalla.
Humpan suurin sooloakti ja armoitettu artisti - pätevä kuin pänti, ylevä kuin yhtye, oiva kuin orkesteri ja taimissa kuin tanssimuusikko. Lisäksi lämmin käsi, suuri sydän ja iso pää. |
 Eddy
28.09.2009 00:01:47 | |
|
hvinnamo: hymyillessä ihminen käyttää vain muutamaa kasvolihasta kun taas murjottaessaan useaa kymmentä!
Eli jos haluaa pitää lihakset kondiksessa, niin kannattaa murjottaa!
Koskettelen soittimia... |
 Tankero
28.09.2009 00:08:07 (muokattu 28.09.2009 00:08:17) | |
|
isojussi: Ainakin mun ja Hvinnamon kohdalla.
HOHO
Humppajyrä |
|
Soitonopettajani sanoi ollessani pikkupoika, että "ei se mitään, jos tulee virhe, hymyilet vaan ja soitto jatkuu".
Sen jälkeen on keikoillakin hymyä riittänyt... Eikä tuo haitarikaan hirveesti liikehdintään vaikuta, liian pienet staget ennemminkin.
www.keikkamestari.com |
|
Mä hymyilen jos mulla on kivaa. Ja usein keikalla onkin. Saattaisin jopa pitää jalkaa monitorilla jos mulla olis sellainen. Jos vituttaa, niin pysyn suosiolla taka-alalla. Olenhan kuitenkin rivisoittaja. Tärkeintä meillä on kuitenkin, että ne solisteiksi itseään kutsuvat tyypit vääntää jäykkää tekohymyään siinä eturivissä. Mun valloittava hymyhän vois viedä pois osan niiden säteilystä. :)
Ja sit kun joku joskus harvoin avautuu mulle hymyn puutteesta, niin vakiovastaus on tietysti: "Olisit menny Finkkujen keikalle. Ne hymyilee!"... |
 half
29.09.2009 11:25:12 | |
|
Me rumpalimme kanssa aina kilpailemme kumpi heittää pahempaa flirttiä ohi tanssivien naisten kanssa. Lisäarvoa suoritus saa mikäli uros huomaa sen. Erityistä onnistumisen tunnetta antaa, kun naaras ottaa viennin haltuun ja jää veivaamaan lavan eteen antaen hameen nousta puolihuolimattomasti " vahingossa ". Tähän pitää biisistä riippuen vastata koreografialla ja paljon merkitsevin katsein. Elvistyyppinen lannehomma toimii kympillä. Keikan jälkeen nimmareita rintoihin ja pakaroihin kirjoittaessa saa sitten selitellä, miksi nyt emme lähdekään jatkoille, vaan mamman viereen maate.
COVS jäsen N:o 5 |
rintapek
29.09.2009 12:45:16 (muokattu 29.09.2009 12:48:25) | |
|
half: Elvistyyppinen lannehomma toimii kympillä. Keikan jälkeen nimmareita rintoihin ja pakaroihin kirjoittaessa saa sitten selitellä, miksi nyt emme lähdekään jatkoille, vaan mamman viereen maate.
Jonkun verran shouta tarttee olla. Korville kuultavaa ja silmille katsottavaa. Jos ei muu auta, niin tekniset apuvälineet käyttöön. Ohessa tuote, joka minust menee ohi jopa Isojussin lehmätakista.
Ääh, ei saa linkitettyä pelkkää kuvaa, siis tossa:
www.iltalehti.fi/hullumaailma/2009092610311069_hu.shtml
One kind of music only - the good kind |
|
Päästiinpä itse asian ytimeen. Joskus kapinan aikohin, kun jortustut alkoivat klo 20 ja päättyivät yleensä viimeistään 01.30, yleensä 00.30, oli tapana suorittaa orkesterin kesken ns. saaliinjako. Eka setti heitettiin skannaamalla. Yleensä väkeäkin oli hiukan vähemmän, mutta potienttiaalisetkin oli helpompi bongata. 22-22.45 setillä alkoi varsinainen verkkojen heitto. Vahvaa silmäpeliä ja mahdollisesti joitakin vihjaavia vartalonliikkeitä. Tauolla mahdollinen keskustelukontakti. Viimeiset vedot jo varsin rankkaa vihjailua. Tarvittaessa jopa kohteen vaihto. Moni vanha keikkaruuna saattoi jopa päästä iholle riippuen keikkapaikasta. Yleensä homma meni ainoastaan kevyeksi nuoleskeluksi, mikäli aikataulu antoi keikan jälkeen myöten. Olen onnekseni saanut pääsääntöisesti saanut soitella bändeissä joissa naismaku on jakautunut koko kaartille. Harvemmin on tarvinnnut samasta saaliista tapella bändin kesken. Yleensä homma on kuitenkin ollut varsin rankka hevosenleikkiä. Onpa joihinkin paikkoihin aikanansa rakentunut jopa jonkinlainen fani-yhteisö moisilla elkeillä.
Nuotin vieressä on tilaa... |
half
29.09.2009 19:31:22 | |
|
Näin se menee. Nykyään jotkut tulevat pelipaikoille suorittamaan jotain tanssimista, kun se on hyvää liikuntaa tai jotain. Nämä tempopoliisi-vesipekat terrarisoivat paitsi soittajia niin myös muuta yleisöä ja pilaavat homman koko idean. Kuntosalilla voi laittaa sen saman levyn soimaan kuin tanssikurssillakin ja juosta sen tahdissa vaikka matolla. Humppa ja rokki ovat käyttötarkoitukseltaan sama asia ja temmon määräävät hormonit. Jos rautalanka on isänmaallista, niin humppa on eroottista.
COVS jäsen N:o 5 |
|
half: Keikan jälkeen nimmareita rintoihin ja pakaroihin kirjoittaessa saa sitten selitellä, miksi nyt emme lähdekään jatkoille, vaan mamman viereen maate.
Hehe. On tuo yks ulkomaanelävä kirjoittanut aiheesta biisinkin. The chase is better than the catch. Allekirjoitan tuon täysin varauksetta.
"Rapuja piti uittaa todella pitkään noin haaleassa vedessä, eivätkä ne meinanneet edes kuolla. Lopputulos oli maultaan vetinen ja jotenkin stressihormooninomainen."-Jäärä |
|
haitari: Soitonopettajani sanoi ollessani pikkupoika, että "ei se mitään, jos tulee virhe, hymyilet vaan ja soitto jatkuu".
Sen jälkeen on keikoillakin hymyä riittänyt... Eikä tuo haitarikaan hirveesti liikehdintään vaikuta, liian pienet staget ennemminkin.
Hyvä ja tyylipuhdas soitto ei tarvitse mitään ulkoisia koristeita. Sulla homma toimii ilman mitään hymyilyjä. Tuuraukset ovat aina tuurauksia. Kävin loppukesästä tuuraamassa bassolla yhtä "laulajaa" jolla oli "omia biisejä". Voi vittu mikä matka musiikin maailmaan. Oli jotain muka nuotteja ja "lappuja" ja se paskiainen lauloi niitä sen ihan "omia" biisejään ihan mistä sattuu semmoisella väärä johto väärässä tulpassa jaolla. Porukat pitivät!
http://www.youtube.com/watch?v=MwHWbsvgQUE |
|
pekkajau: Hyvä ja tyylipuhdas soitto ei tarvitse mitään ulkoisia koristeita. !
Taidat olla harmaan betonielementin ystävä? Ei noi rakennuksetkaan ulkoisia koristeita tartte. En ny tarkoita et se elementin ulkopintaan liimattu veeceekaakeli ny edes koristeesta kävis, mut milloin näkee talon ajalta jolloin niitä vielä oikeasti tehtiin, ni kyl se ulkoasu ny vaan houkuttaa kattomaan parikin kertaa. Vaik se betonielementti ois insinöörimielessä teknisesti ylivertainen.
Kyl bändinkin jossain määrin tulee näyttää soittamaltaan musiikilta. Ja ei, se ei o pelleilyä tai perseennuolentaa.
One kind of music only - the good kind |
pekkajau
30.09.2009 00:00:21 (muokattu 30.09.2009 23:01:32) | |
|
rintapek: Taidat olla harmaan betonielementin ystävä? Ei noi rakennuksetkaan ulkoisia koristeita tartte. En ny tarkoita et se elementin ulkopintaan liimattu veeceekaakeli ny edes koristeesta kävis, mut milloin näkee talon ajalta jolloin niitä vielä oikeasti tehtiin, ni kyl se ulkoasu ny vaan houkuttaa kattomaan parikin kertaa. Vaik se betonielementti ois insinöörimielessä teknisesti ylivertainen.
Kyl bändinkin jossain määrin tulee näyttää soittamaltaan musiikilta. Ja ei, se ei o pelleilyä tai perseennuolentaa.
Pelkkä perinnerakentaminen riittää eli... että eristeenä on sahajauho!
E: Tuppeen sahattua koivua voi myös käyttää jos jostain ilman saa!
http://www.youtube.com/watch?v=MwHWbsvgQUE |
|
Thefish: Hehe. On tuo yks ulkomaanelävä kirjoittanut aiheesta biisinkin. The chase is better than the catch. Allekirjoitan tuon täysin varauksetta.
Ian Fraser Kilmister.
Nuotin vieressä on tilaa... |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
