Aloittelijat ›

Itseopiskelun onnistuminen riippunee useasta tekijästä, mutta varmaan tärkein seikka on että miten vakavissasi olet homman kanssa.
 
Eli jos tahdot oppia alusta asti oikein ja tulla mahdollisimman nopeasti mahdollisimman hyväksi, niin tuntien ottaminen on taatusti suositeltavaa. Kehittyminen on nopeampaa ja turhilta "harha-askelilta" välttyy paremmin pätevän opettajan opastuksella.
 
Samoin musiikkityyli vaikuttaa asiaan, jos klassista musiikkia haluaa soittaa tosissaan niin opettaja lienee välttämättömyys, klassisella puolella kun käsittääkseni on hyvin tarkat säännöt siitä mikä on "ainoa oikea tapa" tehdä asiat ja kaikki muut ovat ehdottomasti vääriä, joten tekniikkavirheitä oppii helposti itsekseen ja sitten niistä pitää opetella pois. Pelimannihommissa ei sitten liene niin vaarallista vaikkei tekniikka joka asiassa olisikaan aivan "oikeaoppinen" vaan jos se kuulostaa hyvältä eikä aiheuta kipuja niin se on ok.
 
Toisaalta jos haluat vain kokeilla jotain uutta, soitella omaksi iloksesi jne. niin kyllä ainakin minä olen kumpaakin noista soittimista oppinut itsekseni sen verran että tunnistettavaa sävelmää saan aikaiseksi. Saksofonin kanssa tosin homma meni lopulta sen verran "totiseksi" että aloin n. 1,5 vuoden omatoimisen harjoittelun jälkeen käydä tunneilla eikä ainakaan minulle ilmeisesti mitään kauhean kohtalokkaita tekniikkavirheitä ollut kehittynyt.
 
Tuntien tärkein anti on tähän asti ollut se että on "joutunut" soittamaan myös "vaikeista" sävellajeista, yksin korvakuulolla soitellessa kun tahtoo mennä siitä mistä aita on matalin ja hakea ne sävelet ko. soittimelle helpoimmista sävellajeista, mikä taas saattaa kostautua jos alkaa soittaa toisten kanssa, joko joutuu itse opiskelemaan uudet sävellajit tai sitten toiset joutuvat soittamaan ehkä taas omalle instrumentilleen "hankalasti".