Kitarat: kitarakamat ›

Björn E. Borg: Ai ooksä keksinyt jonkun nopeamman menetelmän saada kitara vaihtokuntoon?
 
Kysy vaan kuinka monta!

Teppo2: Kysy vaan kuinka monta!
 
Mä en ole noin taitava.
 
Mä olen saanut kolme kitaraa sellaiseen kuntoon, ettei niitä voi edes viedä the Torille.
 
Yhtä pidin meidän äidin vintillä kymmenen vuotta. Ei, kaularautaa ei säädetty.
Muiden kohdalla on ollut aktiivisempaa, muttei niin tuloksellista toimintaa.
 
Mutta vinkkejä lisää vaan, täältähän niitä saa.

Pojaaat ja tytööööt, soitettaisko välillä? Mutta onko kitaralla tunteet? Mietin vaan, että jos nyt vaikka jollain ei mustalla ja sakaraisella kitaralla alkaa soittaa tota hewii, niin voiko siinä sitten käydä niin, että kaula murtuu tai pahimmassa tapauksessa koko romu räjähtää käsiin? Siis jos on hewi-vire ja bethali on keltaina pläk säpät äänI?
 
Pakko oli kyllä Teppo2:lle ja björn (vaimikäseoli) pamauttaa lussat. Saitte minut nauramaan, jos teitä nyt edes se kiinnostaa.

ei nyt tehdä vaikeaksi, sille c-vireelle konserttivire on c
 
edit, vaikka en ymmärrä miten pystyy soittamaan noin löysillä kielillä, mä vaihdan 13-58 jo jos tiputan alennettuun e.hen

laakeri: Tuo väite että satulan pitäisi olla saman korkuinen kuin nauhatkin kuulostaa mielestäni järkevältä, mutta jostain syystä yleensä suositellaan että satulan pitäisi olla hieman korkeampi kuin ensimmäinen nauha.
 
Minähän en mitään mistään tiedä enkä väitä osaavani. Mutta nähdäkseni noi viimeiset silaukset säätöihin on soittajakohtaisia. Kukin säädelköön työkalunsa omien mieltymystensä mukaan.
 
Itse olen huomannut sen että jos satula on liian matalalla niin venytykset lavan läheltä vaikeutuu. Lyhytskaalaisessa kaulassa näyttäisi myös satula olevan pääsääntöisesti hiukan korkeammalla. Eli satulan korkeus vaikuttaa kielen soittojäykkyyteen ja sitä kautta myös soittotatsiin. Turhan korkealla oleva satula taas jäykistää suotta kieliä.

jarkkok: Minähän en mitään mistään tiedä enkä väitä osaavani. Mutta nähdäkseni noi viimeiset silaukset säätöihin on soittajakohtaisia. Kukin säädelköön työkalunsa omien mieltymystensä mukaan.
 
Itse olen huomannut sen että jos satula on liian matalalla niin venytykset lavan läheltä vaikeutuu. Lyhytskaalaisessa kaulassa näyttäisi myös satula olevan pääsääntöisesti hiukan korkeammalla. Eli satulan korkeus vaikuttaa kielen soittojäykkyyteen ja sitä kautta myös soittotatsiin. Turhan korkealla oleva satula taas jäykistää suotta kieliä.
 
Mä luulen, että se satula jätetään hiukan korkeammaksi säätövaran vuoksi ja kulumisvaraksi.
 
Niin hienoja ruuveja kuin kaularaudan säätöruuvi ja tallan säätöruuvit on, niin aikamoista huiskimista niiden säätely on kun pitää määritellä millin sadasosan tarkkudella, että missä kohtaa ja missä asennossa kieli osuus johonkin koloon joka heiluu riman päässä puolen metrin etäisyydellä. Parempi siis jättää se satula vähän kompensaatio-moodiin.
 
Täytyy muistaa myös, että satulauran profiili on aivan erilainen kuin nauhan.
 
Optimaalinen nauhaprofiili on melko suora ja reunoista pyöristetty, satulauran profiili on kaulan puolelta terävä ja kallistaa virittimiä kohti.
 
Rickenbackerissa on typerä kaula. En saanut sillä mukavasti F-barre-sointua ekalta nauhalta koska peukalo otti lavan paksunnokseen kiinni. Siinä ei satulan viilaus auta.
 
Mutta viimeistään silloin jokin on pielessä jos kokenut soittaja ei saa tuota onnistumaan, ja yleensä silloin on kyseessä korkeat satulaurat.

Björn E. Borg: Mä en ole noin taitava.
 
Mä olen saanut kolme kitaraa sellaiseen kuntoon, ettei niitä voi edes viedä the Torille.
 
Yhtä pidin meidän äidin vintillä kymmenen vuotta. Ei, kaularautaa ei säädetty.
Muiden kohdalla on ollut aktiivisempaa, muttei niin tuloksellista toimintaa.
 
Mutta vinkkejä lisää vaan, täältähän niitä saa.
 
Edellisessä viestissä suihku, nyt äitimuori ja vintti. Tulee ihan mieleen yksi Hitchcockin leffa.

Senkun soiton jälkeen skeba laukkuun ja virität kun se otetaan sieltä taas ulos

Teppo2: Edellisessä viestissä suihku, nyt äitimuori ja vintti. Tulee ihan mieleen yksi Hitchcockin leffa.
 
Anna mä arvaan...Platoon?

Björn E. Borg: Anna mä arvaan...Platoon?
 
Eiku Star Wars Episode II.

trih: Eiku Star Wars Episode II.
 
Star Wars Epiphone II? Löytyykö torilta?

Björn E. Borg: Star Wars Epiphone II? Löytyykö torilta?
 
http://muusikoiden.net/jasenet/98330 kysy häneltä, aivan varmasti löytyy.

Migo: http://muusikoiden.net/jasenet/98330 kysy häneltä, aivan varmasti löytyy.
 
Olipa hyvä kun vinkkasit. Nuo on harvinaisia nuo siniset PRS:t. Punaisia on ja mustia, mutta sinisessä on jo keräilyarvo korkeahko.
 
Ei muuta kun kitarakaupoille.
 
Suihku-, vintti- ja äitikäsittelyyn ja ei kun takaisin torille.

Mulla on tossa ollut näköjään yksi strato soittamatta kohta 2 vuotta. Ei oo ollu laukussa ja ikkunat auki kesät talvet. Äsken ku otin käteeni ja näppäilin niin vieläkin vireessä ja helvetin hyvä kitara. Paskapuhetta noi sähkökitaran kaulan vääntyilyt. Eihän mulla ees pöytä keiku vaikka on ikeasta ostettu.

Migo: Pojaaat ja tytööööt, soitettaisko välillä? Mutta onko kitaralla tunteet? Mietin vaan, että jos nyt vaikka jollain ei mustalla ja sakaraisella kitaralla alkaa soittaa tota hewii, niin voiko siinä sitten käydä niin, että kaula murtuu tai pahimmassa tapauksessa koko romu räjähtää käsiin? Siis jos on hewi-vire ja bethali on keltaina pläk säpät äänI?
 
Pakko oli kyllä Teppo2:lle ja björn (vaimikäseoli) pamauttaa lussat. Saitte minut nauramaan, jos teitä nyt edes se kiinnostaa.
 
Totta kai kitaralla on tunteet. Riippuu vaan soittajasta miten kitaran sielu tulee esille.

Björn E. Borg: Olipa hyvä kun vinkkasit. Nuo on harvinaisia nuo siniset PRS:t. Punaisia on ja mustia, mutta sinisessä on jo keräilyarvo korkeahko.
 
Ei muuta kun kitarakaupoille.
 
Suihku-, vintti- ja äitikäsittelyyn ja ei kun takaisin torille.
 
Eikä ole mikään hottenDOTti!!!111 Eissss...... :------------D