| Aihe: Perinnetietoisuuden merkitys jazz-improvisoinnissa? | |
|---|
|
Kuinka tärkeää teidän mielestänne, että soitossa kuuluvat jatsin perinteet? Eikö improvisointia voisi lähestyä "omasta näkökulmasta" kehittelemällä omia likkejä sointujen läheisten asteikoiden kautta ja fraseeraus-tapaa. Vai tuleeko ne mestarien fraseeraus ja likit olla plokattuna ja harjoiteltuna osaksi omaa sanavarastoa? Oon miettiny näitä asioita jonkin verran, koska mielellään soittaisin mahdollisimman paljon omia ideoitani. Olisi mukava kuulla enemmän asiaan vihkiytyneiden ihmisten mielipiteitä asiasta. |
|
usein kritisoidaan soittajia siitä, et ne kuulostaa liikaa idoliltaan X, mutta en muista lukeneeni, et jotain kritisoitaisiin liiasta omaperäisyydestä
mr. finland, walk on by, your ideapark dream.
mr. finland, walk on by, your alko store supreme |
|
Mikäli aikoo olla sinnikkäästi opetelematta mestareilta, luulen että kestää kymmeniä vuosia kauemmin saada ulos mitään hyvän kuuloista . Suurin osa mitä me opitaan perustuu matkimiseen. Se on eri asia kuinka suoraan niitä ideoita käyttää siinä omassa jutussaan.
saundi lähtee tukasta! |
|
Eikö minkä tahansa duunin oppimisessa oo paras tapa mestari/kisälli/oppipoika systeemi?
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
 sub zero
23.09.2009 17:47:46 (muokattu 23.09.2009 17:48:14) | |
|
Mikäli aikoo olla sinnikkäästi opetelematta mestareilta, luulen että kestää kymmeniä vuosia kauemmin saada ulos mitään hyvän kuuloista . Suurin osa mitä me opitaan perustuu matkimiseen. Se on eri asia kuinka suoraan niitä ideoita käyttää siinä omassa jutussaan.
vaikka ei tarkoituksella plokkailis, niin jos on kuunnellut jazzkaa ihan helvetisti, kuten useimmat meistä lienee, niin eiköhän ne oma keksimätkin luritukset usein enemmän tai vähemmän muistuta jotain vanhaa
mr. finland, walk on by, your ideapark dream.
mr. finland, walk on by, your alko store supreme |
|
zorro: Mikäli aikoo olla sinnikkäästi opetelematta mestareilta, luulen että kestää kymmeniä vuosia kauemmin saada ulos mitään hyvän kuuloista . Suurin osa mitä me opitaan perustuu matkimiseen. Se on eri asia kuinka suoraan niitä ideoita käyttää siinä omassa jutussaan.
En ole ihan samaa mieltä, vaikka tajuan tuon matkimisen tärkeyden ja tulee sitä toki tehtyäkin. Meinaan vaan, että jos istun alas ja sävellän jonkin linjan vaikkapa II-V-I:n päälle niin kyllä minusta välillä pölähtää ulos hyvänkuuloisia juttuja. Ei siihen mene kymmentä vuotta. Ehkä puoli tuntia. Toki laajan sanavaraston aikaansaamiseen menee rutkasti enemmän aikaa. |
|
Tämä on ikuisen kiistelyn aihe...
Jos puhutaan "jazz-improvisoinnista", lienee selvää, että soitossa täytyy olla jotain "jazzia" - toisin sanoen jotain idiomaattista, jonka kautta musiikki voidaan tunnistaa jazziksi. Näin itse siis käsitän "improvisoinnin" ja "jazz-improvisoinnin" eron.
On tosi erikoista, että monet näkee sanavaraston ja omat ideat jotenkin toisensa poissulkevina. Itse en tiedä yhtään ainutta soittajaa, jolle transkriboiminen ja perinteeseen tutustuminen olisi tehnyt pahaa. Päinvastaisia tapauksia tiedän paljonkin.
Ketjun aloittaja puhui "omasta näkökulmasta" ikään kuin vastakohtaisena ilmiönä perinnetietoisuuden kanssa. Tuhoaako perinteen tunteminen "oman näkökulman"? Ja tuosta "omasta fraseeraustavasta": jos kehittelee omaa fraseeraustapaa ilman että on kuunnellut miten aikaisemmat soittajat on vetäneet, seurauksena on usein (huom! usein) tahatonta komiikkaa (huono taimi). Siis jazzmusiikin ollessa kyseessä.
Soitan myös synaa. |
|
Minusta on hienoa, jos soittaja kykenee tiedostamaan tämän asian.
Kyllä hyvin pitkälle pääsee varmasti pelkällä blokkaamisella, mutta onko se sitten soittajan omaa itseään, vai pelkäästään muiden ideoiden soittamista/jalostamista.
Transkriptioiden tekeminen on ihan tervettä, mutta niistä saisi varmasti vielä enemmän irti, jos ne analysoisi ja tutkisi, että minkä takia juuri ne jutut kuulostaa niin hienolta. Pelkkä ulkoa opettelu ja toisten musiikillisen sanavaraston nussiminen on itsensä aliarvioimista.
"Hey. They laughed at Louis Armstrong when he said he was gonna go to the moon. Now he's up there, laughing at them." |
|
Tuo on ihan totta, mutta en missään vaiheessa väittänytkään, että ulkoa opettelu olisi se juttu. Päinvastoin, pikemminkin kieliopin sisäistäminen.
Soitan myös synaa. |
|
Niin että omaleimaisinta jazzia soittaa sellainen, joka ei ole koskaan kuunnellut jazzia? :D
Well, I may have alzheimers but at least I don't have alzheimers!! |
|
Mielestäni se iänikuinen kielianalogia toimii hyvin tässä. Samoja suomen kielen sanojahan me kaikki pääsääntöisesti käytämme puhuessammekin ja silti jokainen puhuu omalla tavallaan. Tärkeintä jazzissa on kommunikaatio ja se voi toteutua monella tavalla - "omaperäisemmällä" sanavarastolla tai sitten ihan vakiofraaseilla.
Oleellista on se että on sisäistänyt oman sävelkielensä siihen pisteeseen ettei se nimenomaan ole juttujen toistelua vaan niiden käyttämistä musiikillisina rakennuspalikoina, joka pitää sisällään kyvyn muunnella niitä ja käyttää niitä intuitiivisesti eli vaistonvaraisesti. Tuo vaistonvaraisuus tuo sitten mukanaan soittajan ominaisia sävyjä myös niihin lainattuihin fraaseihin; omaperäisyys elää nyansseissa. |
|
antnis: Niin että omaleimaisinta jazzia soittaa sellainen, joka ei ole koskaan kuunnellut jazzia? :D
Hehe, tähänhän toi ajatusmalli erittäin loogisesti vie. Ei ole kerta eikä kymmenen kun oon kuullut, ettei joku halua opetella muiden musiikkia, kun tekemisestä mukamas katoaa omaperäisyys. Mun kokemuksen mukaan yleensä päinvastainen pitää paikkansa. Ne, jotka on eniten imenet vaikutteita ja kahlanneet monipuolisesti kaikenlaista musaa, on niitä omaperäisempiä soittajia. Jos meinaa kaataa aidan, kannattaa se aita ensin etsiä. |
sub zero
24.09.2009 16:00:52 (muokattu 24.09.2009 16:01:26) | |
|
TritoneSubstitution: Jos puhutaan "jazz-improvisoinnista", lienee selvää, että soitossa täytyy olla jotain "jazzia" - toisin sanoen jotain idiomaattista, jonka kautta musiikki voidaan tunnistaa jazziksi. Näin itse siis käsitän "improvisoinnin" ja "jazz-improvisoinnin" eron.
onkohan esim köln concert jazzia... itseeni menisi varmaan täydestä, jos mulle oltais sanottu, että tämä ei ole jazz-muusikon soittamaa (tosin en ole kuunnellut vuosiin, ei ole ihan tuoreessa muistissa)
mr. finland, walk on by, your ideapark dream.
mr. finland, walk on by, your alko store supreme |
|
kimurantti1: Hehe, tähänhän toi ajatusmalli erittäin loogisesti vie. Ei ole kerta eikä kymmenen kun oon kuullut, ettei joku halua opetella muiden musiikkia, kun tekemisestä mukamas katoaa omaperäisyys. Mun kokemuksen mukaan yleensä päinvastainen pitää paikkansa. Ne, jotka on eniten imenet vaikutteita ja kahlanneet monipuolisesti kaikenlaista musaa, on niitä omaperäisempiä soittajia. Jos meinaa kaataa aidan, kannattaa se aita ensin etsiä.
Jokuhan joskus sanoi tuolla musiikin teoria -palstalla, että monesti tuo omaperäisyyden tavoittelu johtaa siihen että näistä "oman jutun fiilistelijöistä" tuleekin sitten melko geneerisiä peruskaman veivaajia kun se sanavarasto rajoittuu siihen yhteen "omaan juttuun". Mutta aina tulee lisää vastarannan kiiskejä joiden mielestä luovuus tyrehtyy jos tietää mistä sävelistä e-molli muodostuu. |
|
LeoFender: Jokuhan joskus sanoi tuolla musiikin teoria -palstalla, että monesti tuo omaperäisyyden tavoittelu johtaa siihen että näistä "oman jutun fiilistelijöistä" tuleekin sitten melko geneerisiä peruskaman veivaajia kun se sanavarasto rajoittuu siihen yhteen "omaan juttuun". Mutta aina tulee lisää vastarannan kiiskejä joiden mielestä luovuus tyrehtyy jos tietää mistä sävelistä e-molli muodostuu.
Naulan kantaan. |
|
No mut hei teoria tappaa luovuuden! |
|
Jucciz: No mut hei teoria tappaa luovuuden!
Äppäppä.
Mikko Innanen ilmaisi asian hyvin, siispä koetan muistella mitä hän sanoi: Tyylitietoisuus ja tyylitaju pitää olla, mutta ne ovat kaksi eri asiaa. Itse tulkitsen tuon siten, että "pitää tietää, mistä puhutaan", mutta tarpeen tullen voi sitten heittää omia lainasanoja soppaan.
"Greetings from Niger". Kesy animaali #1 |
 Sammo
25.09.2009 12:22:09 (muokattu 25.09.2009 12:23:45) | |
|
sub zero: onkohan esim köln concert jazzia... itseeni menisi varmaan täydestä, jos mulle oltais sanottu, että tämä ei ole jazz-muusikon soittamaa (tosin en ole kuunnellut vuosiin, ei ole ihan tuoreessa muistissa)
Kuuntelin tänään työmatkalla Jarrettin stankku/trio levyä, ja aika vahvasti on hallussa myös perinnetietoisuus miehellä hallussa niissä ja varmaan ollut jo Kölnin konsertin aikaankin.
Olen kuunnellut viimeaikoina jonkin verran sekä Coltaranea ja vähän Ornette Colemania (Something Else!! on levyn nimi). Molemmat on kai aika kuuluisia omanlaisensa jazzkielen kehittämisessä, mutta kyllä noilla edellä mainituilla ainakin varhaisemmilla levyillä kuulee että perinnetietoisuus on ollut hyvin hanskassa. Parkerkin oli mun käsittääkseni perinnevelkansa maksanut ennen kuin oma tyyli sen pohjalta löytyi?
Anekdoottina vaan, kannattaa tutustua Allan Holdsworthin 'standardi'-levyyn, None Too Soon -- mä tykkään sen soitosta todella paljon sekä sen omasta tuotannosta tai vaikkapa poppipändin solistina (Level 42). Mun mielestä AH on kehittänyt täysin omanlaisensa lähestymistavan soittoon, mutta tuossa osittain perinnekamassa se ei vain ainakaan mun korvaan kuulosta kovin hyvältä.
Petrin kielianalogia on hyvä -- meidän esikoinen (3.5v) vääntää tutut fraasit omassa päässään paljon hauskemmiksi kuin alkuperäiset (esim. helppoa/halpa-kuin-nakki tai voi-veljenpojat). Jazzia hän ei tosin (vielä) soita.
"Vilua ja nälkä on tiedossa jos haluaa hyvän soundin"
- Peter Lerche |
|
antnis: Niin että omaleimaisinta jazzia soittaa sellainen, joka ei ole koskaan kuunnellut jazzia? :D
No joo. Täällä nyt vitsaillaan sitten toiseen ääripäähän. Niinkuin aikaisemmin tuolla sanoin, ymmärrän transkriptioiden tekemisen ja niiden opettelun tärkeyden ja harrastan niiden tekemistä silloin tällöin. Ensimmäinen teksti oli ehkä hieman harhaanjohtavasti muotoiltu. En missään vaiheessa tarkoittanut asettaa omaa mielikuvitusta ja mestareilta oppimista toisiaan poissulkeviksi asioiksi. Mun mielestä kannattaa käyttää useampaa erilaista lähestymistapaa. Niin tulee sitten useamman tyylisiä tuloksiakin. |
|
LeoFender: Jokuhan joskus sanoi tuolla musiikin teoria -palstalla, että monesti tuo omaperäisyyden tavoittelu johtaa siihen että näistä "oman jutun fiilistelijöistä" tuleekin sitten melko geneerisiä peruskaman veivaajia kun se sanavarasto rajoittuu siihen yhteen "omaan juttuun". Mutta aina tulee lisää vastarannan kiiskejä joiden mielestä luovuus tyrehtyy jos tietää mistä sävelistä e-molli muodostuu.
Ihan hyvä, että tuleekin erityylisiä soittajia. Joskus sieltäkin löytyy jotain helmiä. Kuin myös löytyy joskus helmiä toistenkin koulukuntien puolelta. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
