Yleistä keskustelua musiikista ›

bonecrusher: Nuotit ovat samalla tavalla luettavissa kuin kirjaimet ja numerot. Sitä pitää vain reenata ja reenata. Samalla tavalla kun olet reenannut peruskoulussa 9 vuotta (todennäköisesti) suomea äidinkielenäsi... ei muuta kuin nuotteja lukemaan.
 
Lopultahan musiikki on pelkkää aritmetiikkaa ja algebraa :)
 
Mä ajattelisin aika paljonkin tällä tavalla. Tätä vois verrata siihen, kun pienenä opeteltiin lukemaan. Aluksi luetaan teksti ääneen ja ymmärretään sen merkitys sitä kautta. Riittävän monen toiston myötä ei enää tarvitse vaan ajatusta voidaan seurata ilmankin.

Anonymous-jazz: Mun mielestä taas nuotit on vähän kuin avoin lunttilappu YO-kokeissa. Mutta klasarikunta vannoo niiden nimeen edelleen.
 
On ihmisellä sellainenkin elin kuin korva jonka kautta voi opetella vaikka 3000 biisiä ulkoa. Kun se on vaan itsestä kiinni.
 
Jotta korva toimisi, pitää olla äänite käytössä.
Jos silmät toimii, riittää laput.

sub zero: kuinka yleinen tää taito on, että saa sen sävelkorkeuden suoraan nuoteista - siis tietää nuotteja katsomalla, miltä kappale todella kuulostaa sen sijaan että joutuisi kokeilemaan jollain soittimella soittaa nuotteja?
 
Helposti.
 
liittyykö kyky kuinka selkeästi absoluuttiseen sävelkorvaan? onko tämä kyky (lähes) kaikilla ammattimuusikoilla (niillä, jotka osaa lukea nuotteja hyvin)? voiko tätä opetella jotenkin?
 
Ei liity, voi opetella.

joskus kun on loppunut patterit mp3-soittimesta esim. bussissa, vedän laukusta nipun Metallican nuotteja ja alan nauttia...

RumaRipuli: joskus kun on loppunut patterit mp3-soittimesta esim. bussissa, vedän laukusta nipun Metallican nuotteja ja alan nauttia...
 
Ai löytyykö niitä nuotteinakin..Olen luullut, että Metallicat on pelkästään tabiformaatissa.

Jamz: Ai löytyykö niitä nuotteinakin..Olen luullut, että Metallicat on pelkästään tabiformaatissa.
 
mut kovat jätkät kuulee sen musan tabeistakin

hibernance: mut kovat jätkät kuulee sen musan tabeistakin
 
Siinä joutuu itse hieman sirittämään, mutta onnistuu sekin.

Kun improvisoin, tiedän aika tarkkaan mitä ääniä sormeni tuottavat koskettimilla. Jos osaisin lukea nuotteja nopeasti, tietäisin nopeasti mitä koskettimia painaa ja koskettimien painamisen lopputuloksenhan osaan jo kuvitella. Eli kyseessä ei mielestäni voi olla mikään erityiskyky, vaan lähinnä nuotinlukutaito itsessään.

pimp: En nyt tiedä mitä solfata tarkoittaa, mutta Daniel Levitin on tutkimuksissa huomannut, että aika suuri osa ihmisistä muistaa sävelen, mistä joku biisi alkaa. Nuotin nimeäminen on sitten vähän harvinaisempaa. http://ego.psych.mcgill.ca/labs/lev … earch/Levitin-PandP-1994-56-414.pdf
 
Joo, ja kuulemma sitä absoluuttista sävelkorvaakin voi harjoitella, mistä päästäänkin siihen, ettö osuvampi nimi kyseiselle ilmiölle on absoluuttinen sävelmuisti. Kehenkään ihmiseen kun ei ole sisäänrakennettuna tietoa siitä, että länsimaisessa musassa A = 440Hz.

kimurantti1: Joo, ja kuulemma sitä absoluuttista sävelkorvaakin voi harjoitella, mistä päästäänkin siihen, ettö osuvampi nimi kyseiselle ilmiölle on absoluuttinen sävelmuisti. Kehenkään ihmiseen kun ei ole sisäänrakennettuna tietoa siitä, että länsimaisessa musassa A = 440Hz.
 
Onko? Monet sinfoniabändit käyttää 445, haitarit on 442, usein konserttiflyygelit 442.

baron: Onko? Monet sinfoniabändit käyttää 445, haitarit on 442, usein konserttiflyygelit 442.
 
Sä juuri todistit pointin oikeaksi. Mitään tiettyä absoluuttista virettä, oli se sitten 440, 442, 445 tai ihan mikä vaan, ei ole kehenkään sisäänrakennettuna.

kimurantti1: Sä juuri todistit pointin oikeaksi. Mitään tiettyä absoluuttista virettä, oli se sitten 440, 442, 445 tai ihan mikä vaan, ei ole kehenkään sisäänrakennettuna.
 
Absoluuttinen korva on sellainen joka tunnistaa Herzit ilman vertailuääntä, ei sävelten nimiä koska nehän ovat täysin virityksestä riippuvia.
 
"The revival of authentic early music practices after 1970 has led to agreement on standards of 460-465 Hz for High Renaissance music, 415 Hz for baroque and classical music, and 430 Hz for Romantic music."

Tuolla voi testata korvansa.
 
http://perfectpitch.ucsf.edu/survey/page1.php

Fuzzy Boner: Tuolla voi testata korvansa.
 
http://perfectpitch.ucsf.edu/survey/page1.php

En ehkä enää uskalla...hehe.

Mutta asiaan,

Niin kuin joku sanoikin, toi on musan näkeminen nuoteista juttu, joka vaan vaatii treeniä. Ja pitää muistaa että siinäkin on monia tasoja. Samoin nuoteista soittaminen on aika eri juttu kuin biisin kuuleminen tsekkaamalla partsia. Nuoteista pystyy soittamaan täysin mekaanisesti ilman musikaalisuutta, mutta tuohon biisin näkemiseen vaaditaan jo sitten näkemystä ja eri instrumenttian tuntemusta, ja jopa sen havainnollistamista miten ne sijoittuvat lavalla ja mikä on etäisyys. Absoluuttisesta sävelkorvasta on hyötyä, koska eri harmoniat nyt vaan soivat eri tavalla eri sävellajeissa ja joku hajotus ei toimi jos ei kuule oikeita säveliä.

Jos pianostemma on järkevä helpossa sävellajissa, niin sitä pystyy aika nopeastikin tulkitsemaan. Jos sen sijaan on täyttä orkesteristemmaa, vaikeusaste kasvaa aika nopeasti. Itse pystyn lukemaan kohtuuhyvin orkkastemmaa, JOS se on concert pitchissä. Eli, transponoidut instrumentit näytetään soivina. Samoin sävellaji vaikuttaa, neljän ristin jälkeen menee hankalammaksi. Usein joutuu sivun ihan käytännössä muutamaan kertaan tsekkaamaan, mutta on tyyppejä jotka lukee mitä tahansa mitenpäin tahansa ihan suoraan. Atonaalinen musa on myös ainakin mulle jotenkin huomattavasti vaikeampaa tulkita, koska tonaalisessa usein pystyy "arvaamaan" tietyt sävelkulut loppuun ja siirtyä eteenpäin seuraavaan vaikeampaan kohtaan ja atonaalisessa ei välttämättä aina pysty.

Toi "arvaus" tai "laajempi tulkinta" on muuten tärkeä juttu, ainakin musta. Kun on tarpeesi tehnyt treenejä, aivot alkavat tunnistaa tiettyjä patterneja ja automaattisesti tulkita niitä säveliksi. Eli, nuotteja ei aina lueta kokonaan vaan nähdään isompia juttuja, jotka alitajuisesti poimitaan ja biisi alkaa soida päässä.

Tässä jutussa pätee sama sääntö kuin urheilussa, eli siis treeniä, ja ylläpitoa. Jos ei tuota koko ajan tee, voi taito myös ruostua aika nopeastikin.

baron: Absoluuttinen korva on sellainen joka tunnistaa Herzit ilman vertailuääntä, ei sävelten nimiä koska nehän ovat täysin virityksestä riippuvia.
 
Ääh, kyllä mä tiedän mikä ilmiö on absoluuttinen sävelkorva, ei viitsisi alkaa viilaamaan pilkkua täysin epäolennaisesta jutusta. Kyllä kai sä nyt kuitenkin ymmärsit mitä tarkoitin? Jotenkinhan se ääni pitää nimetä, jos väittää sen pystyvänsä tunnistamaan, oli se sitten kirjain tai herzi-luku. Ei kenelläkään ihmisellä ole synnynnäisesti tietoa päässä siitä, että tietyn korkuinen ääni on yhtä kuin jokin herziluku. Eli jostain on aikaisemmin kuultu, että tuon korkuista ääntä kutstuaan tietyllä nimellä tai herziluvulla. Tästä syystä absoluuttinen sävelkorva on harhaanjohtava nimitys, koska oikeasti kyseinen ilmiö on absoluuttinen sävel_muisti_, ja ne, jotka tunnistavat äänet herzin tarkkuudella ovat todella harvassa. Sillä, että onko A 440, 442 tai ihan nyt mitä ikinä, vaikka 23 458 Hz, ei ole yhtään mitään väliä. Jos suurin osa henkilön kuulemasta musiikista menee tietystä vireestä, niin siitä tulee vallitseva.

kimurantti1: Ääh, kyllä mä tiedän mikä ilmiö on absoluuttinen sävelkorva, ei viitsisi alkaa viilaamaan pilkkua täysin epäolennaisesta jutusta. Kyllä kai sä nyt kuitenkin ymmärsit mitä tarkoitin? Jotenkinhan se ääni pitää nimetä, jos väittää sen pystyvänsä tunnistamaan, oli se sitten kirjain tai herzi-luku.
 
Eli C joka on 5 centtiä ylävireinen jos A on 442?

Fuzzy Boner: Tuolla voi testata korvansa.
 
http://perfectpitch.ucsf.edu/survey/page1.php
 
Pure tone score
11
Piano tone score
12
 
onks hyvä vai huono? :)

Notefix:
Atonaalinen musa on myös ainakin mulle jotenkin huomattavasti vaikeampaa tulkita, koska tonaalisessa usein pystyy "arvaamaan" tietyt sävelkulut loppuun ja siirtyä eteenpäin seuraavaan vaikeampaan kohtaan ja atonaalisessa ei välttämättä aina pysty.

Toi "arvaus" tai "laajempi tulkinta" on muuten tärkeä juttu, ainakin musta. Kun on tarpeesi tehnyt treenejä, aivot alkavat tunnistaa tiettyjä patterneja ja automaattisesti tulkita niitä säveliksi. Eli, nuotteja ei aina lueta kokonaan vaan nähdään isompia juttuja, jotka alitajuisesti poimitaan ja biisi alkaa soida päässä.
 
Juurikin näin. Tonaalisessa musiikissa toistuu niin paljon samoja ilmiöitä, että jo pienistä "vihjeistä" osaa "musiikillisesti suhteellisen osaamaton" henkilö täyttää alitajuisesti ne "kolot". Musiikinopiskelulla voi taas vahvistaa sitä kykyä tunnistaa nämä "kolot" ja hyödyntää tätä informaatiota tilanteen vaativalla tavalla. Tai jotain..

Jos suurin osa henkilön kuulemasta musiikista menee tietystä vireestä, niin siitä tulee vallitseva.
 
Kun nelivuotiaana aloittelin viulunsoiton, niin tuota 440 A:ta tuli kuunneltua virittäessä joka päivä reilut 12 vuotta. Vaikka mulla ei varsinaista absoluuttista sävelkorvaa olekaan, niin kyllä mä pystyn plokkaamaan biisejä ja kirjottamaan niistä lappuja ihan oikeassa sävellajissa ilman soitintakin (kätevää ajanvietettä ruuhkabussissa...), koska korva on sen verran harjaantunut. Mulla verrokkina toimii tuo A, joka on aika hyvin tonne tärykalvolle tatuoitunut. Tähän pitää tietysti lisätä aika iso määrä muuta harjotusta melkeen kolmenkymmenen vuoden ajalta, että tohoon päästy. Toi harjoitus on kyllä se avain myös noihin nuotteihin. Kaikilta ei tosin lähe sittenkään.
 
Mulle noi nuotit on tuottaneet aina enemmän vaikeuksia, kuin korvakuulolta soittaminen, mutta kyllä niidenkin kanssa pärjää. Lappuja kun tarttee aika harvoin, kun useammin plokattavasta biisistä on enemminkin ääninäyte tai sointulappu, kuin oikeat nuotit. Toi korvakuulohomma tuntuu pysyvän, mutta nuotinluku tuppaa häviävän. Parhaassa vaiheessa osasin lukea nuotteja auttavasti jopa väärinpäin (kitaraoppilailla nuotit pöydällä), mutta nyt tuntuu että varsinkin tuon rytmipuolen lisääminen oikeisiin sävelkorkeuksiin on aika takkua.