Roots ›

varakeef: Niin, mistäs Berry covereista on puhe? En muista kuin Memphis Tennesseen ja sitä on äänitelty 1963 ja 1964 (julkaistu '65).
 
Sitten tietysti näitä comebackin jälkeisiä Johnny B Goodeja (sun muita?) live-vetoja sekä Promised Land, mutta aika vähissä ovat Berryn versioinnit.
 
Too Much Monkey Business 1968

Jerry Schillingin Elvis-kirjassa on muuten hauska tarina siitä kuinka Elvis ja Sammy Davis Jr. olivat Berryn keikalla 70-luvun puolessa välissä. Berry huuteli heille kommentteja biisien välissä ja kaverukset huutelivat biisitoiveita takaisin.

mikainen: Jerry Schillingin Elvis-kirjassa on muuten hauska tarina siitä kuinka Elvis ja Sammy Davis Jr. olivat Berryn keikalla 70-luvun puolessa välissä. Berry huuteli heille kommentteja biisien välissä ja kaverukset huutelivat biisitoiveita takaisin.
 
Play Paranoid?

mikainen: Ensimmäinen Elviksen Berry-cover löytyy muuten vasta vuodelta 1964.
 
Little Richard-covereita löytyy useita 50-luvulta. Eiköhän Rikun harmistusta lievittänyt näiden covereiden tuomat rojaltit.
 
Itse asiassa little richardin kirjan lukeneena penniman ei saanut juurikaan mitään korvauksia kuten eivät muutkaan mustat 50-luvulla kun valkoiset levyttivät ja tekivät hiteiksi cover lauluja.

Mr.Crest: Itse asiassa little richardin kirjan lukeneena penniman ei saanut juurikaan mitään korvauksia kuten eivät muutkaan mustat 50-luvulla kun valkoiset levyttivät ja tekivät hiteiksi cover lauluja.
 
Niin no, sepä ei ollut Elviksen ym. vika. Rahat menivät sitten Pennimanin managerille tai levy-yhtiölle?

Rockin kuningas näyttää mallia että harkoissa ei tarttee olla ihan ajokunnossa:) Ymmärrettävästi ei päätynyt viralliselle On Tour julkaisulle.. 0:27 alkaen
 
http://www.youtube.com/watch?v=OZgB05xmbQ0

Ari78: Rockin kuningas näyttää mallia että harkoissa ei tarttee olla ihan ajokunnossa:) Ymmärrettävästi ei päätynyt viralliselle On Tour julkaisulle.. 0:27 alkaen
 
http://www.youtube.com/watch?v=OZgB05xmbQ0
 
Hä? Miksaajahan tossa on hukassa. Tommonen pollkkafleda mulle heti!

rheinone: Hä? Miksaajahan tossa on hukassa. Tommonen pollkkafleda mulle heti!
 
On toki, mutta kyllähän puheesta huomaa het että ukko on sekasin kuin seinäkello, mikä siis ei ollut Elvikselle mitenkään harvinaista vuodesta 72 eteenpäin. Keikoilla mies sitten skarppasi joka kerta vielä parin vuoden ajan.

Ari78: On toki, mutta kyllähän puheesta huomaa het että ukko on sekasin kuin seinäkello, mikä siis ei ollut Elvikselle mitenkään harvinaista vuodesta 72 eteenpäin. Keikoilla mies sitten skarppasi joka kerta vielä parin vuoden ajan.
 
No joo, ohan sälli vähän maistissa. Eihän siinä mitään, hyvin vetää silti.

Juu, ammattimies on ammattimies.:)

Johnny Burnette! Törkeän komeaa rockabillysoundia Rock'n'Roll Trion kera! Kitaristeista Franny Beecher ja Danny Cedrone lienevät niitä vaikutusvaltaisimpia esim. Brian Setzerin suhteen.
 
Ihka ensimmäisenä rock-kitaristina pidän kuitenkin Link Wrayta, em. Bill Haleyn kitaristit olivat jazz-miehiä loppupeleissä kuten mutkan kautta Scotty Moorekin, tosin honky tonkin kautta. Chuck Berry on 100% R&B-mies.
 
Kyllä se Elviskin menee mutta kingiksi siitä ei puhtaasti musiikillisin arvoin välttämättä ole. Hype erikseen. 50-luvun kovimmat vokalistit? Howlin' Wolf, vanhoista patuista Big Joe Turner. Wynonie Harriskin todella tiukka tapaus. Niitä se Elvarikin diggaili. Pikku-Rikusta puhumattakaan.

Mika Kangas: Lemmy on jumala joten mitä väliä sillä kuninkaalla on.
 
Puhuit vähän mutta asiaa.......

Little Richard, ei epäilystäkään

Jon Spencer (mm Jon Spencer Blues Explosion). Jim Jones (Jim Jones revue, thee Hypnotics, black moses). Noi nyt ois viriilimmät rocken' rollin veivaajat.

the Gas Fuzz: Jon Spencer (mm Jon Spencer Blues Explosion). Jim Jones (Jim Jones revue, thee Hypnotics, black moses). Noi nyt ois viriilimmät rocken' rollin veivaajat.
 
Eikö viriiliyttä olisi parempi kysyä naisilta. Ja se ei vielä takaa rokin kuninkaallista laatua. Mitenkäs BB King, muutama lähde sanoo että 15 jälkeläistä. Ja monet, etenkin viiskytluvun biisinsä rokkaavat hyvin, niin että tuon teorian mukaan hän olisi sitten rokin kuningas.

Lemmy Kilmister

Hendrix tietenkin on Rock'n Rollin kuningas! Valovoimaisin tähti ja vielä armoton kitaristi. Kunnon meininkiä ja menoo.
 
Varakuninkaaksi laittaisin Stevie Ray Vaughanin. Rock-asenne kohdallaan.
 
Kolmantena tulee Chuck Berry, jonka riffien mukaan Rock kulkee vieläkin.
 
Ja neljäntenä Albert Järvinen.
 
Kaikille yhteistä on kitaransoittotaito, jota ilman muuta vaaditaan Rock-kuninkaalta. Kitara kun on Rokin työväline nro 1.
 
On Suomessakin kovia rokkareita:
 
Chisu, Jenni Vartiainen ja Jippu. Hahah! Suomessahan noita riittää, naisrokkareita. Enää ei kunnon rokkiin tarvita edes munaa.
 
Tuli mieleen, että 70-luvulla EPE's musiikissa ei edes oltaisi myyty noiden naisartistien levyjä, jotka oikeastaan ovatkin pehmoiskelmää. Ei Abbaakaan myyty ja Abba nyt sentään on jumalattoman kovaa meininkiä noihin suomalaisiin naisartisteihin verrattuna, vaikka olivatkin mammanpoikia/-tyttöjä. Hyvää Abbassa oli Agnetha, jossa silmä lepäsi ajottain niin, että musiikkikin unohtui vallan.
 
Nythän Suomen kovimpia rokkareita on myös Paula Koivuniemi ja Katri-Helena!
 
Rumba tuo asiantunteva ja katu-uskottava musiikkilehti valitsi Suomen kovimmaksi rokkariksi kuitenkin Chisun. Voi hellanlettas sentään, kauas on edetty Musan ajoista. Taitaa olla maailmanloppu tulossa...

zxcv

(tuplat)