Laulaminen ›

Viljoman: Olen laulanut omatoimisesti viitisen vuotta ja kehittynyt omasta mielestäni huimasti. Pysyn ainakin ajoittain vireessä ja äänialani on laajentunut varsinkin ylöspäin.
 
Vuosi sitten päätin, että haluan kehittyä enemmän ja aloitin laulutunnit. Tunneilla käydään läpi hengitystekniikoita, tuen löytämistä ja rentoutta. Yllättäen koko laulaminen on muuttunut tervan juonniksi. Mikään ei tunnu onnistuvan uusilla menetelmillä. Vire katoaa, ääni vapisee, enkä pääse lähellekään niitä korkeuksia, joihin olen päässyt opettajani mukaan puristamalla ja puskemalla. Myöskään matalampaa laulaminen ei onnistu ja itsetunto sekä -luottamus alkavat karista.
 
Oletteeko törmänneet vastaaviin ongelmiin? Kuinka voisin yhdistää entisen itselleni luontevan ja samalla armottoman vääräoppisen tekniikan sekä ohjekirjalaulamisen hyvät puolet?
 
Kuulostaa tutulta. Mulle sanottiin tuolloin, että tieto lisää tuskaa ja niinhän se tekee.
Tää ei musta edes liity pelkästään laulamiseen vaan on sellainen pitkä harjaantumisen tie, mikä näyttää tulevan vastaan monissa luovien asioiden oppimisessa. Lähdit oppimaan ikäänkuin jo tietämättäsi osaamiasi asioita uudella tavalla ja se veti maton alta.
Eli nyt oot, mun nähdäkseni omien kokemusten näkökulmasta, sillä pitkällä kehittymisen reitillä, joka ei pääty koskaan, mutta joskus mahdollisesti muutamien vuosien päästä huomaat että sä olet mennyt sen vanhan minäsi ohi joka osas kaiken. Ainoa ero vaan on se, että tällä kertaa sun kehittymiselle ei näy loppua. Ja ihan varmasti voit silloin yhdistää noi mainitsemasi ja miljuuna muuta asiaa joista et edes vielä tiedä.
 
Mut tää on vaan yks tulkinta ongelmallesi. Oli miten oli, pahinta mitä voit tehdä on menettää itsetunto ja itseluottamus. Älä hötkyile, sulla on koko elämä aikaa. Sitä paitsi laulajat hötkyilee omien pilliensä kanssa muutenkin aina liikaa. Tee poikkeus. =)