| Aihe: Halutuimmat vintagepedaalit | |
|---|
|
Jep eli alotanpa itse seuraavalla. Tuli tuossa puolisen vuotta sitten hankittua DOD YJM 308 johon olen totaalisesti tykästynyt, ei ole juuri muuta säröä sen jälkeen tullut käytettyä. Ja tietysti tämän jälkeen on alkanut tehdä kovasti mieli sitä alkuperäistä HARMAATA DOD 250 Overdrive Preamppia johon tuokin pedaali hyvin paljon pohjautuu.
Kyllähän sitä sellaisen hankkisi mutta kun siitä joutuu ebayssa pulittamaan helposti 300 dollaria mikäli meinaa sen omakseen saada. Jostain sitä on vaan syntynyt hienoinen pakkomielle saada kyseinen spedu vielä joskus, ja pirun kovat odotukset kyseiseen masiinaan on tullut ladattua. Tuskin se olisikaan pettymys.
Mitäs vintagepedaaleita muilla on haaveissa vielä joskus omistaa ja miksi? |
 HK
19.09.2009 05:29:26 (muokattu 19.09.2009 05:41:57) | |
|
En tiä haluaisinko omistaa mutta tuommoinen tarttui nurkkiin 90-alussa eikä siitä kehtaa luopua. Olihan toi aika kova juttu aikanaan. Tiedä missä vintagerajat ny menee, kyllähän tuo on hassu vempele säröiltään.
http://wolfenstein.org/~plasmis/musiikki/Zoom9002.jpg
Peltikorva puupäässä. |
 Artist
19.09.2009 10:49:24 (muokattu 19.09.2009 17:22:32) | |
|
Mulla on näitä pitkä lista.
ADA:n Flanger ja ehkäpä Final Phase olisi saatava (vaikka mulla yksi helvetin hyvä phaser jo onkin).
Vanha "large box" Rat tietty myös. Small box mulla on ollut, ja voisin taas sellaisenkin hankkia.
Kaikki Lovetone pedaalit tietty, jos näitä nyt vintageksi lasketaan. No, ei niitä kuitenkaan vähään aikaan ole tehty, joten...taannoin olin lähellä saada Big Cheesen, mutta saamatta jäi. Jotain sentään on.
Sitten tietysti esim. vanhat Colorsoundit, alkuperäinen Ampeg Scrambler, oikea Harmonic Percolator, Mu-Tronin Octave Divider, Fender Blender, Foxx Tone Machine yms. Oikeastaan jo pelkästään säröjen kohdalla lista on lähes loputon, ja jos jonkilaista äärimmäistä suristinta on tehty jo muinoin.
Eniten noissa edellä mainituissa kiinnostaa persoonallisuus. Nykyään vaikka on miljoona enemmän tai vähemmän pientä putiikkia, joista toki osa on ihan "righteous" ja cool, tuntuu että valtaosa saatavilla olevista speduista on vaan jotain TS, Fuzz Face, Muff johdannaisia, tai sitten erilaisia Marshall-in-a-box speduja tai mahdollisimman transparentteja boostereita/overdrivejä, tai muuten vaan "paranneltuja" versioita vintagelaitteista.
No, onneksi mullekin kelpaavaa tavaraa vielä tehdään, vaikka sellaisten löytäminen tulvasta on välilä vaikeaa.
"They tell me, but I tell them, I do it my way and I always will" |
 duc
19.09.2009 10:54:29 (muokattu 19.09.2009 11:09:24) | |
|
Ibanezin Super Tube STL -lootaa tuli vähän ikävä. Menin myymään sen torilla pari vuotta sitten. Kymmenisen vuotta sen omistin, ja käyttökelpoista säröä ja boostia siitä sai... Periaatteessahan tuo on Tube Screamer lisäsäätimellä (onko se nyt jonkinlainen middleboosti), ja vähän enemmän säröäkin siitä tais saada.
edit: eihän tämä pedaali oikeasti ole niin kallis käytettynä että se noille oikeille vintage-vermeille hinnassa pärjäisi :) |
|
http://www.big-muff.net/big_muff.php?d=64
Ostin tuommosen, hukkasin sen studioreissulla ja ostin samanlaisen. (Ei ollu se sama!)
Harmittaa vähän koska se eka oli jollain tapaa parempi.
Lisäksi jälkimmäisestä meni fuzzi pimeeksi jokunen aika sitten. Pitäis korjailla vaan ei jouda.
Aika vintage.. |
 erty
19.09.2009 11:17:51 (muokattu 19.09.2009 11:23:08) | |
|
Mulla ei tällä hetkellä ole muuta vintitsiä kuin Lovetone Meatball, Boss DC-2, CS-2 ja muutama Ekon wahi. Keräilyyn ei sinänsä ole varaa, joten turhat pedaalit menee suruttu myyntiin. Helposti noita tulee kyllä ostettua..
edit: Ai tää olikin toivelista-threadi.. Mulle kelpais kyllä joku ekoista Muffeista tai vaikka Super Fuzz. Harvemmin noita sopuhintaan täällä näkee. |
 jarmo vh
19.09.2009 11:54:08 (muokattu 19.09.2009 11:54:51) | |
|
Haluaisin jonkun Colorsoundin wahin. En oo ikinä testannut, mutta ne näyttää hyvältä ja siinä ois parhaat efektit mulle.
Halutuista puheen ollen on aivan pakko turhamaisuuttani mainita, että muutama vuosi sitten sain hankittua Ibanez Super Tube Screamer ST9:n. TS- osasto on siis kunnossa, muita en tarvitse. Totta puhuen en tarvitse välttämättä tuotakaan, mutta en kyllä pysty siitä luopumaan, ei löydy helposti toista ei.
Saattaa sitä joskus tarvita. |
|
ois kiva saada tollainen Roger Mayer Octavio, mutta taitaa olla liian kallis sit kuitenkin ! :)
Varmaan se yksi maailman halutuinpia pedaaleita .
Kunhan haaveilen. |
|
Kyllä tommonen Shin-Ei / Univox Univibe ois kiva joo. Hinnat on vaan varmaan
tähtitieteelliset, Pitänee väsätä itse.
Nii onkii ... vai oliko sittenkään .. |
|
blaekie: Kyllä tommonen Shin-Ei / Univox Univibe ois kiva joo. Hinnat on vaan varmaan
tähtitieteelliset, Pitänee väsätä itse.
kr: megavibe on aika lailla klooni, joskin joidenkin alkuperäisten komponenttien saatavuus on nolla, joten täysin sama sa ei ole kuin shin ei, ja vanhemmat deja vibet on kanssa aika kopiota. |
|
Ei pedaali, mutta efekti joka tapauksessa.
Aito ja alkuperäinen Fenderin Spring Reverb loota. Halutuin laite tietyissä piireissä. Uusiotuotanto tai kopiot eivät tietystikään kelpaa.
"Perseverance does not equal worthiness." -Greg House |
|
Mulla on näitä pitkä lista.
...
Tuo Artistin lista on aivan liian samanlainen kuin omani voisi olla, mikäli olisin milloinkaan sellaista ryhtynyt laatimaan. Samoilla apajilla siis ollaan, prkl ;-) Muutenkin allekirjoitan koko julistuksen. Listaan lisäisin oikeastaan lähinnä Ludwig Phase II Synth -härpäkkeen. Tuo retkijääkaapin kokoinen vemputin on maineeltaan kaikkien häröttimien isoäiti - aivan sama onko se oikeasti hyvä eli ei, tahtoo tahtoo!
Aikanaan tuli jonkin verran haalittua erilaisia vanhoja klassikkopedaaleja, uteliaisuudesta kai lähinnä. En missään vaiheessa kuitenkaan ryhtynyt varsinaiseksi keräilijäksi (tai no jaa, Ibanezin 9-sarjan alkuperäisiä polkimia tuli haalittua ihan keräilymielessäkin): pedaalit olivat käytössä, jos jollekin ei käyttöä löytynyt, se lähti kiertoon ja uutta tilalle. Noista antiikkivehkeistä ei ole enää ainoatakaan jäljellä (no siis pari vanhaa Electro-Harmonixia, nekin periaatteessa myynnissä...)
Miksi? Luullakseni oivallus tapahtui keikalla jossain pienesti epäilyttävässä Pietarilaisessa räkälässä jossa meno ei ollut ihan parasta mahdollista. Katselin pedaalivalikoimaa jaloissani: alkuperäinen TS808, vanha Roger Mayer Octavia, muutama muu antiikkimasiina - lähes korvaamaton sellainen. Alkoi pikkuisen arveluttaa tajutessani ettei samanlaisia saisi takaisin ihan pienellä rahalla & vaivalla, jos/kun joku päättäisi kääntää ne taskuihinsa. En muista teinkö tietoisen päätöksen vintagepörpöttimien hävittämisestä, ainakin päätin luopua juuri kyseisestä Tube Screamerista ja hankkia tilalle helpommin korvattavan vaihtoehdon. Ei ole kaduttanut, ei pätkääkään.
Nytpä sitten jaloissa pyörii BJF-, Mad Professor-, Fulltone-osastoa. Sekä tietty jokunen perussarjatuotantopurkki. Eiväthän nuo ensinmainitut todellakaan mitään halpoja ole edes vintagepolkimiin verrattuna, mutta jos ne katoavat, uusia pystyy sentään kohtuullisen vaivattomasti löytämään.
Mutta: jos tekisin enemmän studiopuuhia, tilanne olisi taatusti toinen: kaapit pursuilisivat hauskoja vanhoja purtiloita. Tai jos olisin räävittömän rikas. Tai jos...
Hmm. Liittyiköhän tämä nyt edes mitenkään aiheeseen? Olikohan minulla tässä jokin pointti? Mielenkiintoinen aihe kuitenkin.
Ei se ole vika. Se on ominaisuus.
Romantikkoitkijät #1 |
|
Nyt on pakko heittää Viidakkomiehelle kyssäri, että onko sinulla mahdollisesti kirjahyllyssä tuo "Analog Man's Guide To Vintage Effects" kirja?
Onko kenelläkään?
"Perseverance does not equal worthiness." -Greg House |
Artist
19.09.2009 19:02:40 (muokattu 19.09.2009 19:03:36) | |
|
Meinasin ostaa tuon Analogmanin kirjan yhdestä puodista taannoin lomamatkalla, mutta hinta oli sen verran suolainen nettihintoihn verrattuna, että jäi. Mielenkiintoiselta opukselta kuitenkin vaikutti.
Ei pedaali, mutta efekti joka tapauksessa.
Aito ja alkuperäinen Fenderin Spring Reverb loota. Halutuin laite tietyissä piireissä. Uusiotuotanto tai kopiot eivät tietystikään kelpaa.
Tukholmassa Halkanilla olis 1963 vuoden Fender Tube Reverb muistaakseni n. 900 eurolla, ei paha ottaen huomioon, että reissuesta saa maksaa lähes yhtä paljon...
Yhden vintagepedaalin unohdin mainita, jonka ehdottomasti haluaisin. DeArmondin Trem-Trol lienee suurimmalla todennäköisyydellä maailman ensimmäinen kitaraefekti, jostain vuoden 1946-1948 väliltä. Mekaaninen laite, jossa moottori heiluttaa kanisteria, jossa heiluva neste osuu neulaan joka puolestaan maadoittaa signaalin, jonka perusteella tremoloefekti syntyy. Billy Gibbonsilla kuulemma tuollainen on. Hieman myöhemmän version tuosta näin joskus myynnissä 600 dollarilla, en kuitenkaan raaskinut ostaa.
"They tell me, but I tell them, I do it my way and I always will" |
|
bonecrusher: Nyt on pakko heittää Viidakkomiehelle kyssäri, että onko sinulla mahdollisesti kirjahyllyssä tuo "Analog Man's Guide To Vintage Effects" kirja?
Onko kenelläkään?
Eipä ole, hankkimista on harkittu mutta pelottaa että homma karkaisi taas käsistä moista järkälettä lukiessa... Löytyy Art Thompsonin Stompbox, sekin inspiroi välillä vähän liikaa vaikka onkin varsin ohut kirjanen - ja kuvatkin ovat mustavalkoisia ja sangen heikkolaatuisia ;-)
Ei se ole vika. Se on ominaisuus.
Romantikkoitkijät #1 |
|
Jungleman: ...ja kuvatkin ovat mustavalkoisia ja sangen heikkolaatuisia ;-)
Ei kato passaa kuviakaan digitaalisesti käsitellä ettei mojo karkaa...hehe.
I don't care to belong to a club that accepts people like me as members. -Groucho Marx- |
 Midrange
20.09.2009 17:06:09 (muokattu 20.09.2009 17:06:23) | |
|
Jännä juttu muuten miten monet soittajat nykyään käyttää juuri vintagepedaaleja tai muuten modattuja uudempia malleja ns. "ykkösketjussaan". Välillä tuntuu siltä ettei nykyään kellään artistilla ole säröpedaalinaan mitään uudempaa mallia, tai jos on niin nekin ovat rankalla kädellä modattuja, aivan kuten esimerkiksi Satrianin DS-1.
Mielipiteitä, saako nykyään kaupasta kohtuuhinnalla pedaalia jota myös ns. ammattilaiset suostuisivat käyttämään keikoillaan ilman modauksia? |
Artist
20.09.2009 17:11:09 (muokattu 20.09.2009 17:11:48) | |
|
Midrange: Jännä juttu muuten miten monet soittajat nykyään käyttää juuri vintagepedaaleja tai muuten modattuja uudempia malleja ns. "ykkösketjussaan". Välillä tuntuu siltä ettei nykyään kellään artistilla ole säröpedaalinaan mitään uudempaa mallia, tai jos on niin nekin ovat rankalla kädellä modattuja, aivan kuten esimerkiksi Satrianin DS-1.
Mielipiteitä, saako nykyään kaupasta kohtuuhinnalla pedaalia jota myös ns. ammattilaiset suostuisivat käyttämään keikoillaan ilman modauksia?
Varmasti saa. Kyllähän noita ihan peruspedaaleja on useilla ammattilaisilla laudat pullollaan, ja komealta soundaa silti.
Esimerkiksi Princellä on lauta lähes pelkkää perus-Bossia (nojoo, VB-2 on toki nykytuotannon ulkopuolelta, ja wah on kuulemma jokin erityisesti hänelle rakennettu).
"They tell me, but I tell them, I do it my way and I always will" |
|
Midrange: Mielipiteitä, saako nykyään kaupasta kohtuuhinnalla pedaalia jota myös ns. ammattilaiset suostuisivat käyttämään keikoillaan ilman modauksia?
Saa toki.
Itse tykkään kovasti Digitechin Hardwire-sarjasta. Se on kauttaaltaan varsin laadukas. Samoin t.c. Electronicin pedaalit toimivat kivasti. Myös EHX:n uudistuotannosta löytyy varsin asiallisia polkimia.
Nuiden perustouhujen lisäksi sitten esim. Voodoo Lab, Tech21/SansAmp, Mad Professor, MI Audio, Lovepedal, Fulltone...
Esim. Fulltone OCD on varsin suosittu ja "varma valinta". Siitä hyvän tekee nimenomaan se, että moisen saa kaupasta samantien uutena jos vanha katoaa kiertueen päätteeksi tms.
Monelle rautalankaa, tanssimusiikkia yms. veivaavalle kitaristille tuosta Boss/Roland RE-20 Space Echosta on tullut illasta toiseen palveleva työkalu.
"Perseverance does not equal worthiness." -Greg House |
|
bonecrusher: Saa toki.
Itse tykkään kovasti Digitechin Hardwire-sarjasta. Se on kauttaaltaan varsin laadukas.
Onko tuo hardwire sarja digitaalisia vai analogisia? Itse en ole vieläkään törmännyt yhteenkään oikeasti hyvään digitaalisäröön. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
