Rock, pop, alternative ›

velipesonen: Ei aivan, vaan All You Need Is Love on Yellow Submarine -LP:llä. Sinkkuja on kolme.
 
Magical Mystery Tour-lp tietysti julkaistiin jenkeissä ennen Yellow Submarinea.

Monoboksi osittain kuunneltuna läpi. Eipä tästä paljon muuta osaa tässä vaiheessa todeta, kuin että hyvältä kuulostaa! Huomaa tosiaan, että ei ole levyjä kompressoimalla pilattu, kun volaa sää kääntää kovemmalle kuin juuri minkään muiden CD levyjen kohdalla. Vastavuoroisesti levyt kuulostavat sitä paremmalta, mitä isommalla kuuntelee (samaa ei voi sanoa monista korvia riipivistä nykylevyistä). A Day In The Life biisistä sai aika sävärit, kun kunnolla luukutti menemään. Kyllä tässä tiettyjen biisien kohdalla huomaa selkeitä miksauseroja mono vs. stereo, mutta en ole vielä niihin sen kummemin syventynyt. Pitää varmaan se stereolootakin hommata joskus, niin pääsee kunnolla vertailemaan.
 
ja vinyylinähän nämä monolevyt pitää hommata tietysti kans (alkuperäisinä UK painoksina). Jotenkin noiden vanhempien levyjen kohdalla huomaa vähän kaipaavansakkin sitä kevyttä taustarutinaa. :) Ja ei tuo mono Sgt. Pepper NIIN totaalisesti vakuuttanut ainakaan CD:llä, mitä oli eukäteen hehkutuksia lukenut. Siis verrattuna stereo LP versioon, mitä olen tottunut kuuntelemaan.

Kailis: Ongelma minulla on siinä etten muista yhtäkään vitun Villen biisiä. Enkä tule muistamaankaan. Koko se saatanan formaatti on rakennettu just niin että kaikki saksalaiset ja osa suomalaisista ja jenkit diggaa siitä. Hyi.
 
Plussaa!!:-DD

Olipas melkoinen ero I Am The Walrusin uudella remasterilla vuoden 1987 versioon verrattuna, eilen kun radiosta tuli. Kuin yöllä ja päivällä.

Tämä uusi stereo-osasto tulee jotain itse asiassa ronskisti kovempaa kuin edelliset versiot. Mutta kun volume-eron kompensoi pöydän liuilla ei soundiero sittenkään mikään huikea ole. Vähän kirkkaampi, hivenen selkeämpi.
 
En taida lähteä levystöä uusimaan... ehkä rei'ittyneen Revolverin voisi kuitenkin katsastaa. Nyt aluksi.

varakeef: Tämä uusi stereo-osasto tulee jotain itse asiassa ronskisti kovempaa kuin edelliset versiot. Mutta kun volume-eron kompensoi pöydän liuilla ei soundiero sittenkään mikään huikea ole. Vähän kirkkaampi, hivenen selkeämpi.
 
Joudun olemaan hiukkasen erimielinen. Joidenkin kappaleiden kohdalla sai vanhaa cd:tä kuunnellessa pinnistellä että mitäs siellä oikein tapahtuukaan. Revolverilla I'm Only Sleeping ja Love You To. Nyt ei tarvi enää.
 
Niin että minun mielestäni tässäkin se "pieni ero" on varsin ratkaiseva.

Kailis: Ongelma minulla on siinä etten muista yhtäkään vitun Villen biisiä. Enkä tule muistamaankaan. Koko se saatanan formaatti on rakennettu just niin että kaikki saksalaiset ja osa suomalaisista ja jenkit diggaa siitä. Hyi.
 
Beatlesia saa toki arvostella niinkuin kaikkea saa,mutta on se aika turhaa ininää bändin täydellisyyttä hipovan musiikin pauhussa...=)

Onpas melkoiseksi hifistelyksi mennyt tämä keskustelu :-)
 
Mulla on nyt hankittuna myös Rubber Soul ja Sgt. Pepper's ja olen tyytyväinen. Ottaa aikansa tottua kuuntelemaan näitä albumeja kokonaisuuksina, kun on aiemmin kuunnellut vain kokoelmia. Jos ei lasketa "passiivista kuuntelua" iskän vinyyleiltä 70-luvulla. Siksi onkin outoa, että Beatle-kärpänen puraisi mua kunnolla vasta näin vuosikymmeniä myöhemmin.

CeeCeeÄr: Beatlesia saa toki arvostella niinkuin kaikkea saa,mutta on se aika turhaa ininää bändin täydellisyyttä hipovan musiikin pauhussa...=)
 
Onneksi Beatlesin musiikki vain HIPOO täydellisyyttä, maailma on kuitenkin täynnä yhtyeitä jotka tekevät oikeasti sitä täydellisyyteen yltävää musiikkia ja siihen verrattuna Beatles kuulostaa gimmoille tarkoitetulta tuhnulta, niin kuin se todellisuudessa onkin. Ovatkohan Helter Skelter ja Revolution 9 näiden ainoat hyvät biisit?
 
*käy sohimassa ampiaispesää*

carnation: Onneksi Beatlesin musiikki vain HIPOO täydellisyyttä, maailma on kuitenkin täynnä yhtyeitä jotka tekevät oikeasti sitä täydellisyyteen yltävää musiikkia ja siihen verrattuna Beatles kuulostaa gimmoille tarkoitetulta tuhnulta, niin kuin se todellisuudessa onkin. Ovatkohan Helter Skelter ja Revolution 9 näiden ainoat hyvät biisit?
 
*käy sohimassa ampiaispesää*
 
Kuten sanottu,kaikkea saa arvostella ja jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen..Ja Beatlesin tuotanto on vain pop-musiikkia,ei enempää,ei vähempää....=)

Re-masteroitu Past Masters tuli hankittua. Ekan CD:n alkupuolen biiseissä eron huomasi selkeämmin. From Me To Youssa laulu kovemmalla ja I'll Get Youssa oli enemmän huuliharppua. Mutta snadi tuhnuisuus oli kaikonnut ja Beatle-sävelmät soljuivat korviin mutkattomasti.

carnation: ... maailma on kuitenkin täynnä yhtyeitä jotka tekevät oikeasti sitä täydellisyyteen yltävää musiikkia ...
 
Kuten WASP ja CMX. Ja varsinkin Death. Kun lukee muutaman kirjan CG Jungia ja sotkee joukkoon Aleister Crowley'a, muuttuu suureksi taiteilijaksi. Kun vielä päälle treenaa muutaman hevi-arpeggion ja syö pari kärpässientä päivässä muuttuu tiennäyttäjäksi ja edelläkävijäksi.

Flash: Ja ei tuo mono Sgt. Pepper NIIN totaalisesti vakuuttanut ainakaan CD:llä, mitä oli eukäteen hehkutuksia lukenut. Siis verrattuna stereo LP versioon, mitä olen tottunut kuuntelemaan.
 
En oikein jaksa kuvitella Pepperiä monona. Se on jotenkin liimantunut stereona kuulomuistiin. Mun mielestä riittäisi monot Helpiin asti, sitten mentäisiin stereona. Poikain kehitys kun huiteli sinne suuntaan.

Flash: Ja ei tuo mono Sgt. Pepper NIIN totaalisesti vakuuttanut ainakaan CD:llä, mitä oli eukäteen hehkutuksia lukenut. Siis verrattuna stereo LP versioon, mitä olen tottunut kuuntelemaan.
 
Nyt kun kuunteli ton mono Sgt. Pepperin oikein ajatuksella läpi, niin pakko myöntää, että on se parempi, kuin se vanha stereo versio. Kaikki soi jotenkin selkeämmin. Tosin, en ole sitä uutta stereo versiota vielä kuullut, joten siihen en osaa verratta. Mutta tossa mono versiossa etenkin Within You ja biisit siitä eteenpäin kuulostaa kyllä erittäin hienolta.
 
Jännästi muuten tuntuu olevan volume eroja näiden mono versioidenkin välillä. Nyt kun pisti For Sale levyn soimaan Pepperin jälkeen, niin se tuntui tulevan paljon kovemmalla. Taidan vain kuvitella... ?

Kyllähän tuo monoboxi on pakkohankinta jossain raossa. Kyllä siinä lompakko vinkaisee sydäntäsärkevästi, mutta ei voi kun sulkea korvansa. Vinyylitkin kelpaisi monona. Eräällä levymessulla oli kädessä Kumisielun monoversio. Piti melkein pihdeillä irroittaa ote siitä. Hinta oli vaatimaton 95 euroa. Sain pitkään hikoiltuani sormet vielä irti. Vielä sillä kertaa...

Decades: Hinta oli vaatimaton 95 euroa. Sain pitkään hikoiltuani sormet vielä irti. Vielä sillä kertaa...
 
Ylihintainen. Kantsii katella ennemmin UK:n ebaysta tai levykaupoista. Lähtee tuntuvasti halvemmalla.

Flash: Ylihintainen. Kantsii katella ennemmin UK:n ebaysta tai levykaupoista. Lähtee tuntuvasti halvemmalla.
 
No ihan taatusti repimishinta.
Levykaupoista ja kirppareilta on jo kauan katseltu. Ei ole monoversioita paljon liikkeellä. Itsellä monona vain Beatles For Sale, valitettavasti. Ebayta ei ole tullut kokeiltua.

Perjantai-illan kevennys.
Funny or Die: The Beatles Were Terrifying (w/ Fred Willard!):
http://funkjelly.com/2009/07/06/fun … les-were-terrifying-w-fred-willard/

velipesonen: Eikös V-Valo ole Suomen vastaus Neil Diamondille? Vähän siirappisempi vain.
 
Vitun suuri loukkaus Diamondia kohtaan joka on sentään säveltänyt hyviäkin biisejä ja vieläpä monta.